Aihe: Musiikin materiaalisuudesta 1 | |
|---|---|
 gösplstorm19.12.2007 09:27:47 | |
Ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta nyt kun radiohead on juuri ehkä ensimmäisenä noinkin suurena artistina säväyttänyt julkaisemalla albuminsa ei-materiaalisena (ainakin alkuun). Omalla kohdallani tämä on osoittanut miten tärkeää on että biisi ei ole vain bittiavaruudessa, vaan se tarvitsee jonkun konkreettisen olemassaolon muodon. Nimittäin aina kun kuuntelen musiikkia, kokemus vastaa jossain määrin esimerkiksi elokuvan katselua; "näen" ajatuksissani miltä kappale näyttää, ja ikään kuin seikkailen jonkinlaisessa musiikin luomassa kuvassa. Kuitenkin usein tuo kuva liittyy minulla albumin kansitaiteeseen. Esimerkiksi sininen levy "kuulostaa" aivan erilaiselta kuin punainen levy, koska sen luomat mielikuvat ovat myös aivan erilaisia. En tiedä olenko sitten yksin tämän musiikin visuaalisen kokemisen kanssa, mutta tosiaan radioheadin levy ei jotenkin herättänyt lähes lainkaan näitä visuaalisia mielikuvia, koska en kyennyt yhdistämään sitä oikein mihinkään. Hieman yhdistin sen halpaan cd-r levyyn jolle sen kopioin koneeltani. Vasta kun näin biisien videoita ja levyn viralliset kannet, biisit alkoivat "näyttää" joltain. Onko jollain vastaavia kokemuksia tai kommentteja? Kirjoittaja on asiastaan tietämätön hölmö. | |
 Simo7819.12.2007 09:46:44 | |
Samoja ajatuksia on ainakin mulla! En omista ipodeja sun muita mp3 vehkeitä. En lataa musaa netistä kuin tosi harvoin, bändien demoja tulee käytyä kuuntelemassa. Koneelta löytyy kyllä musaa(ripattu omista levyistä), esim. tupareissa laitoin levyt piiloon ja musa tuli koneelta, ihan vaan sen takia ettei levyt olisi bileiden jälkeen paskana=) Eli siis musa kuullostaa munkin korvaan "paremmalta" alkuperäiseltä cd:ltä, kuin cdr:ltä tai mp3:lta... | |
| gösplstorm 19.12.2007 12:05:42 (muokattu 19.12.2007 12:05:58) | |
Samoja ajatuksia on ainakin mulla! En omista ipodeja sun muita mp3 vehkeitä. En lataa musaa netistä kuin tosi harvoin, bändien demoja tulee käytyä kuuntelemassa. Koneelta löytyy kyllä musaa(ripattu omista levyistä), esim. tupareissa laitoin levyt piiloon ja musa tuli koneelta, ihan vaan sen takia ettei levyt olisi bileiden jälkeen paskana=) Eli siis musa kuullostaa munkin korvaan "paremmalta" alkuperäiseltä cd:ltä, kuin cdr:ltä tai mp3:lta... mulle ei kyl sillai oo väliä et mistä kuuntelen, mut sen levyn pitää olla ainakin jossain mulla Kirjoittaja on asiastaan tietämätön hölmö. | |
 Fortune19.12.2007 13:02:40 | |
Itse pidän levyistä esineinä suunnattomasti ja koska itse olen visuaalinen ihminen, tykkään kansitaiteesta, pakkauksista, tarroista, ekstroista ja kaikesta musiikin esillepanoon liittyvästä suunnattomasti. Pelkästään digitaalisessa muodossa oleva musiikki on ihan yhtä hyvää kuin se paketoitukin, mutta fyysinen olomuoto eri ilmenemismuotoineen tuo ekstraa jo valmiiksi hyvään asiaan - miksi jättää homma puolitiehen, jos on saanut aikaiseksi työllä ja vaivalla hienon musiikkiesityksen? Tehdään samoin tein sille kunnon pakkaus ja visuaalinen ilme, niin sekin puoli on samalla viivalla itse esityksen kanssa. Eritoten populaarimusiikissa mielikuvat, perinteet ja visuaalisuus kulkevat käsi kädessä itse musiikin kanssa eikä niitä mielestäni voi erottaa. Klassikkolevyjen kansitaide on erottamaton osa noiden levyjen identiteettiä ja toivon, että jatkossakin jaksetaan panostaa kansiin (vaikkakin levyn nykyformaatti ei annakaan enää niin isoa kangasta maalaamiselle...) Itse olen ajatellut asian siten, että äänitteiden fyysisen olomuodon pois jättämistä perustellaan järkisyillä ja kustannustehokkuudella (painattaminen maksaa, bitti liikkuu logististisesti helpommin jne.), mutta järkisyyt ja kustannustehokkuus eivät ole allekirjoittaneelle mitenkään musiikintekoon (tai muuhunkaan taiteellista toimintaa liippaavaan toimintaan) liittyviä asioita. Minä kaipaan musiikin suhteen sen täyden paketin - musiikin, sen pakkauksen ja niiden yhdessä tuoman kokonaisvaltaisen elämyksen. Ja onhan se hyvin tehty pakkaus merkki myös siitä, että artisti suhtautuu tekosiinsa huolella viimeiseen saakka, miksi paketoida hyvää juttua huonoihin kuoriin? | |
 arppah819.12.2007 13:08:39 | |
Mulla on gradun aiheeksi mietinnän alla juurikin tuo visuaalisuuden liittäminen verkossa levitettävään musiikkiin jollain tavalla. Itse kun olen levymiehiä myöskin, niin aihe tuntuu kiinnostavalta, koska toi verkkolevittäminen kuitenkin yleistyy. Vielä kun saisi jonkun järkevän lähtönäkökulman tuohon... saattaa jonkinlaista kyselyä ehkä pukata tänne jossain vaiheessa aiheesta. I rather be a jerk than being hip like you. | |
 Pelsi19.12.2007 17:54:18 | |
Etenkin alkupään Metallican levyt kuulostavat tasan tarkkaan kansikuviltaan. Esimerkiksi Ride the Lightningin musiikki tuo mieleen sinisen värin ja sähköisen ilmapiirin, kun taas Master of Puppetsin biisit kuulostavat punaiselle ja aavistuksen eteerisille. Samoin Judas Priestin Painkillerin kansikuvaan on vangittu juuri se energisyys ja voima, joka löytyy itse musiikistakin. Itse asiassa nyt kun aloin miettimään, niin tuo värihomma pätee moneen muuhunkin levyyn, jonka kansikuvassa on yksi selkeä hallitseva väri. Children of Bodomin Hatebreeder kuulostaa vihreälle ja saman pumpun Follow the Reaper siniselle. Muita yhtä selkeitä esimerkkejä ei tule mieleen nyt, mutta hassu juttu. Kyllä mä olen viimeiseen asti materialisti, mitä tulee musiikin omistamiseen ja kuunteluun. En ole tähän päivään ostanut yhtään levyä mp3-muodossa ja tuskin tulen ostamaankaan, jos vaihtoehtona on oikea lätty. Jotenkin se fyysinen oheistauhka, kuten kansikuva ja kansivihon toteutus, ovat liki puolet huvista. | >-)))> | |
| quitaristi 19.12.2007 18:00:26 | |
Kyllä, materialisuus on osa levyä ja kuuntelunautiontoa, mutta silti jää tilaa mielikuvitukselle. Jos CD:t lopetetaan, niin meikä protestoi ja kovaa! En todellakaan tule lataamaan mitään biisiä mp3 muodossa. Silti olen kyllä sitä mieltä, että mp3 on ihan hyvä vehje, kun pitää kuulla musiikkia ja liikkua samalla. | |
 sikanaama19.12.2007 22:48:50 (muokattu 19.12.2007 22:49:56) | |
Minusta kannet toimii äänitteessä ikäänkuin kehykset taulussa. Ne antaa sille arvokkaamman, ryhdikkäämmän ja kiinnostavamman asun, tai vaikka vastenmielisemmän jos on tarkoitus. Toki niiden tulee myös tukea sitä sisältöä jollain tapaa. Liian hienoista/juhlavista kansista huolimattomasti ilmaistussa musiikissa tulee sellainen mielikuva että tekijät luulevat itsestään ehkä liikoja ja ovat ylimielisiä. Esim. jos joku muovinen popstars yhtye käyttäisi kansikuvanaan jotain Hieronymus Boschin tai Albrecht Dürerin teosta, niin se saattaisi saada aikaan vastaavan reaktion. (vaikka ne tuskin paljoa osallistuu kansien tekoon. tai mistä mä tiedän) Jos on oikein hienot ja musiikkiin sopivat kannet niin silloin tulee levyä alitajuisesti kohdeltua "paremmin". Ainakin mulla. Kuvat ja paperin laatu pitää olla silloin molemmat kunnossa. Ja tuoksu. Oisin vaan voinut lyhyesti sanoa että kannet on tärkeät kokonaisuuden kannalta, mutta ilman niitäkin voi toki musiikista nauttia. EI PÄIHTEITÄ YLI 18-VUOTIAILLE!!!!!! | |
 gasser19.12.2007 23:10:26 | |
Onhan noissa kansissa tietty potentiaalista synestesiaa. Ehkäpä se, että on jotain hypisteltävää tai katsottavaa, lisää sitä aistimusta, jonka tuosta tietystä teoksesta saa. Ehkäpä. Ja toisaalta hyvin kolisee myös ne sokkokuunnellut kaverien "anna mä soitan tän sulle hei" - elämyksetkin ilman mitään visuaalista kontaktipintaa. En kylläkään ostaisi mitään mp3:sta, vaikka kuinka tykkäisin. Tai niinku... ei vaan pysty. Pitää olla jotain käsin kosketeltavaa. Vähintään cd, ei mitään muistitikkuja. ihan tosi? | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)