Studiotyöskentely ›

Tiedän kompressoinnin perusteet ja miten kompura toimii. Nyt on ongelma näiden attack ja release aikojen kanssa. Eli, miten niitä kuuluu säätää ja miten ne vaikuttavat. Ja jos mahdollista, antakaa vastauksia eri tilanteisiin: rumpujen miksaus, muut instrumentit, laulu jne.. Ja tietysti attack ja release aikojen säätö stereoraidan kompressoinnissa masterointivaiheessa. Kiitos.

Tiedän kompressoinnin perusteet ja miten kompura toimii. Nyt on ongelma näiden attack ja release aikojen kanssa. Eli, miten niitä kuuluu säätää ja miten ne vaikuttavat. Ja jos mahdollista, antakaa vastauksia eri tilanteisiin: rumpujen miksaus, muut instrumentit, laulu jne.. Ja tietysti attack ja release aikojen säätö stereoraidan kompressoinnissa masterointivaiheessa. Kiitos.
 
Omasta mielestäni nämä on niin haastavia asioita, että oon melkein ruvennu luottamaan korviin näissä asioissa. Rummuissa kannattanee kokeilla bpm-sidonnaista kompuran käyttöä. taustalaulut, padit (komppikitarat, synat) kannattanee käyttää rajua kompressointia. Lauluissa de-esseri ennen kompressiota. Laulun kompressointi kannattanee tehdä mielummin niin, että pari, kolme lievää kompuraa putkeen, ku yks kova rutttaus. Päälaulun huono kompurointi pillaa koko hommelin.
 
Kaikkihan riippuu kaikesta. Eritoten nämä perusjutut, kuten ekvalisointi ja kompressointi on mielestäni hommia joita pitää lähestyä projektikohtaisesti aina eri tavalla. Jos miksaaja = säveltäjä, niin homma helpottuu siinä mielessä, että säveltäjällä lienee selvä audiovisio siitä, minkälaista soundia haetaan. Eli kannattaa miettiä, mitä tahtoo loppujen lopuksi kuulla ja sitten vasta rupiaa ruuvaamaan. Ts. onko rumpujen pumppi se 'juttu', vai olisiko laulun särö, vai onko se kitaravetoinen.. junou.
 
Paljon tekstiä, ei vastauksia....perusmeininki. =)
 
E: Oon ite kehitelly uutta tapaa tukea miksauksiani. oon ajanu taistalaulut ja päälaulut yhteen fx kanavaan. samoin kaikki rummut yhteen fx kanavaan ja kaikki kitarat yhteen fx kanavaan.. Sitte oon kompressoinu kaikki aivan lättänäksi. Rummut yleensä ihan tolkuttomalla ratiolla (20:1 - 100:1). Sitte oon automatisoinu näitä fx-raitoja miksauksen mukaan tukemaan miksausta sinne, missä niitä tarvitaan. Tämä on vaan kaiketi yks tapa tehä automatisoitua kompressointia.
Ite oon siinä mielessä omituinen miksaaja että mulla on masterointi plugarit päällänsä jo melkolailla alusta saakka, välillä käyttäen sitä pois päältä. Jotenki tykkään, että se pitää asiat kuosissa ja narut käsissä alusta saakka.

Miten tuo raju kompressointi vaikuttaa biisin dynamiikkaan? kuinka paljon mietitte sitä studiossa? Entä miten miksaus/masterointi on muuttunut tuolta 70 luvulta tähänpäivään. Itehän en näistä hommista mitään tiedä mutta haluisin tietää teidän ammattilaisten mielipiteen. Jos haluaa tehdä monotonisen levyn.. eikai siinä mitään. Mutta tämä digiaika ei jokasuhteessa ole tehnyt oikeutta musiikille. Dynamiikkaa ei saisi unohtaa.

Omasta mielestäni nämä on niin haastavia asioita, että oon melkein ruvennu luottamaan korviin näissä asioissa.
 
Toi on aika hyvä monessakin jutussa.
 
Nyky-radiomusassahan dynamiikkaa on ehkä 2dB:tä, mikä on teknisen kehityksen näkökulmasta melko nurinkurista. Mulla tulee aina hyvä fiilis ku joku uus levy soi tosi hiljaa :D

Nyky-radiomusassahan dynamiikkaa on ehkä 2dB:tä, mikä on teknisen kehityksen näkökulmasta melko nurinkurista.
 
Juuripa niin, musa on ensiksi lytätty studiolla & masteroinnissa ratakisko- tyyliseen pakettiin ja siihen sitten kun lisätään ne radioiden päätekompurat, niin aika tasalaatuista makkaraahan siitä syntyy.
 
Muistanpa tuossa 2000- luvun alussa kun eräs radioalan hahmo päätti kokeilla kolmea (!!!) päätekompuraa peräkkäin... kuulosti mm. Springsteenin River aikas erilaiselta :-D
 
Mutta tulipahan lujaa.
 
Tinde

Hmm.. Mun mielestä kompura on se, mikä tekee äänestä hiljasen kuulosen.. Tarpeeks kun on dynamiikkaa, niin ne kovalla soivat osuudet tuntuu oikein jyrähtävän käyntiin.
 
Ite tykkään käyttää suurimmaks osaks pelkästään master-kompuraa koko höskään ja sitten tosi pieniä kompressointeja tehä soittimille vaan, jos on tarvetta. Raitojen äänenvoimakkuus vaikuttaa sillon myös niiden raitojen kompressoitumiseen ja tulee elävämpi saundi, imo.
 
Laulua tuleekin sitten rytättyä kasalle ihan ronskisti. Pieni särökään ei ole pahitteeksi.
 
Tykkään myös, että on jonkin sortin esimasterointi jo miksausvaiheessa päällä. Pysyy hyvin touhu hanskassa, kun tulee monitoreista vähän valmiimpaa kamaa ulos kokoajan. Alotan kuitenkin ilman mitään masterefektejä ja sitten lisään ne, kun on miksaus jotakuinkin kohillaan, sen jälkeen hienosäätöä älyttömän pitkään, jonka jälkeen tulee valmista.
 
En tiiä onko tuo hyvä tapa, mutta ite tykkään tehä tuollein.

Hmm.. Mun mielestä kompura on se, mikä tekee äänestä hiljasen kuulosen.. Tarpeeks kun on dynamiikkaa, niin ne kovalla soivat osuudet tuntuu oikein jyrähtävän käyntiin.
 
Niinpä, joku pitää olla hiljaa et joku toinen vois olla kovaa.

Mennään off-topicin puolelle, mulla ei ole antaa säätöarvoja...
 
Klassisen musiikin kaupallisella kanavalla soi aikoinaan Pekka Pohjolan Pewit.
Ne jotka biisin tuntee, tietävät että se kasvaa koko ajan, sen 7 min minkä se kestää ja levyn kaikki biisit loppuu lattiatomin paukaukseen.
 
Olihan se aikamoinen "elämys" kun biisissä ei tapahtunut mitään, koko säveltaide kuihtui kasaan samalla kun agc raivoisasti nosteli yli 30 dB:tä ja multiband kompura/limitteri lykkää GR:ää sitten just saman verran toiseen suuntaan..
 
Ihme juttu että klassinen musa kuitenkin siltä kanavalta kuulostaa edes suht joltain. Sähköinen jazz .. ei tosiaan.

Ite sain tuossa just kompressorin ja se manuaali on melkeempä täyttä latinaa. Tarkotus ois käydä se läpi sanakirjan kanssa, mutta ennen sitä jos joku viittis antaa jotain hyviä lukemia rumpusaundille? Sais ees vähän ensimakua tästä kyseisestä taidosta!

Ite sain tuossa just kompressorin ja se manuaali on melkeempä täyttä latinaa. Tarkotus ois käydä se läpi sanakirjan kanssa, mutta ennen sitä jos joku viittis antaa jotain hyviä lukemia rumpusaundille? Sais ees vähän ensimakua tästä kyseisestä taidosta!
 
Ei se toimi noin. Oikeesti.

Ite sain tuossa just kompressorin ja se manuaali on melkeempä täyttä latinaa. Tarkotus ois käydä se läpi sanakirjan kanssa, mutta ennen sitä jos joku viittis antaa jotain hyviä lukemia rumpusaundille? Sais ees vähän ensimakua tästä kyseisestä taidosta!
 
Laita joku tosi karu ratio, esim. 8:1 ja kääntele muita nuppeja niin, että kuulostaa hyvältä. Sitten laske se ratio sellaisiin lukemiin, että kuulostaa huomennakin kivalta. Pätee kaikkiin kompuroihin. En muista kenen vinkki (ei minun).