Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Mitkäs on teidön mielestä Opethin Top 3 biisit?
 
Paras Opeth-biisi on minusta The Funeral Portrait. Itselleni se on aina edustanut sitä tiettyä soundia, joka tekee Opethista niin mahtavan bändin. Myös Harlequin Forestin fiilistely on jotain parasta. Ja jos vielä yksi pitäisi valita, niin vaikka Isolation Years. Kevyesti yksi kauneimpia kuulemiani kappaleita.
 
Siis:
1. The Funeral Portrait
2. Harlequin Forest
3. Isolation Years
 
Opethin levyt tosin kuunnellaan aina alusta loppuun, eli kokonaisuus ratkaisee. Pitemmän päälle niitä lempparibiisejä on mahdotonta listata. Tuossa edellä kuitenkin jonkinlaista mututuntumaa yritetty ottaa asiaan.

Mitkäs on teidön mielestä Opethin Top 3 biisit?
 
Jahas.
 
The Moor
Black Rose Immortal
Epilogue
 
The Moorista tulee oikein loistava sumuisan syysaamun nummimaisema mieleen, vähän An American Werewolf In Londonin uniskenejen tyyliin. Sitten ne vähän myöhemmin tulevat nousevat leadikohdat (tuu duu tiiii DIIIII - DII tuu duu duu, tidu..) ovat oikein parhautta.
 
BRI taas tiivistää (no, heh) alkuvuosien Opethin täydelliseen pakettiin, joka ei pitkästytä koskaan. On hämyistä tunnelmaa, on ärjyä mättöä ja akustiset folkahtavat kohdat Diablo ykkösen fiiliksissä. Biisin loppu on taas niin traaginen ja synkeä kuin voi olla. Huh.
 
Epiloguessa taas upea 70-luvun hämyinen (taasko?) tunnelma oikein Deep Purplen tyyliin. Juuri sellainen päivänpäättämisbiisi (ei Sentenced).

Multa ei todellakaan onnistu kolmen parhaan biisin valitseminen. Opethilla kun on vain 2 huonoa biisiä. Kaikki muut kuuluisivat top-listalle jos sellaisen tekisi.
 
Vuodenaikojen vaihtelut tosin vaikuttavat itselläni huomattavasti siihen, mitkä levyt viihtyvät soittimessa eniten. Eli tässäpä Opethin neljän vuodenajan top-3 listaukset.
 

 
Syksy:
 
- Credence. Ehdottomasti Opethin parhaimmistoa, hyvät sanat, rauhallinen yleisfiilis. Todella syksyinen biisi.
 
- Windowpane. Samaan kastiin tämän laittaisin Credencen kanssa. Pitkä ja koukeroinen, täydellisyyttä hipova sävellys. Miten helvetissä joku onnistuu kirjoittamaan näin hienoja biisejä...
 
- Karma. Syksy on pimeää aikaa, Karma on pimeä biisi.
 

 
Talvi:
 
- Blackwater Park. Pitkä kuin nälkätalvi ja ehkäpä Opethin raskaimpia biisejä, siis kuuntelullisesti. Tässä viedään kuuntelijaa niinkuin koiraa narussa.
 
- Patterns in the Ivy. Joku joskus sanoi, että tämä biisi on kuin "talvipäivä musiikkina", olen ihan samaa mieltä.
 
- Serenity Painted Death. Raskasta ja epätoivoista. Hieno kappale kaikenkaikkiaan.
 

 
Kevät:
 
- The Moor. En osaa perustella, tätä tulee aina kuunneltua kun lumet sulavat eikä puissa ole vielä lehtiä.
 
- By the Pain I See in Others. Lumet sulavat ja pedofiilit ja raiskaajat palaavat takaisin puistoihin etsimään uhreja.
 
- April Ethereal. Tässä on vähän sellaista lumien sulamisen fiilistä myös.
 

 
Kesä:
 
- The Night and the Silent Water. Levy kokonaisuudessaan maistuu kesäisin, tämä biisi varsinkin.
 
- Black Rose Immortal. Sama kuin edellisessä, tiedä sitten mistä johtuu että Morningrise pölyttyy hyllyssä koko vuoden ja kesällä vasta otetaan esiin.
 
- Master's Apprentices. Tämä on tälläinen festaribiisi, kivenkova live-veto.

Opethin kolme parasta biisiä? Täysi mahdottomuus nimetä vain kolmea kappaletta Opethilta, jotka nousevat muiden yläpuolelle.
 
Möh... ei se niin vaikeaa ole! Yrittäkäähän nyt!

Ei se helppoa ole, mutta yritetään. Eli 3 kovinta, ei järjestyksessä.
- Reverie / Harlequin Forest
- Deliverance
- Black Rose Immortal

Pahan pisti.
 
In my time of need
Tunnelma, joka kantaa koko kappaleen läpi on todella voimakas ja haikea. Jo avaussanat kertovat niin paljon. Syksyn iltoihin.
 
Reverie/Harlequin Forest
Itse asiassa lopun rummut saivat erityisesti kiinnostumaan tästä biisistä.
 
Serenity painted death
Päh, mitä näistä voi ylipäänsä sanoa. Vaikea eritellä hyviä asioita kun joissain biiseissä toimii kaikki.

1. Serenity Painted Death
Tämä onkin näimmä yllättävän suosittu ralli. Iski kyllä täysillä ekaa kertaa kuultuna. Ja oli pian yksi mittavimmista rumputabitusprojekteista. Avasi ovet örinämaailmaan. 1:29 alkava riffi on yks kovimmista. Ja rumpuintrot on aina jees!
 
2. When
Olikohan ensimmäinen O-veisu, minkä kuulin. Vieläkin saattaa säikähtää intron jyrävaihtoa. Mitäpä tästä osais muuta sanoa, täyttä kuninkuutta alusta loppuun. Akustiset ja säröiset kohdat vaihtelevat sujuvasti ja mahtavia melodioita piisi täynnä.
 
3. Face Of Melinda
Jännän utuinen 70's -tunnelma. Monet valittanut että ei toimi livesetissä. Olen eri mieltä, itku silmässä sai fiilistellä keikallakin.

3. Face Of Melinda
Jännän utuinen 70's -tunnelma. Monet valittanut että ei toimi livesetissä. Olen eri mieltä, itku silmässä sai fiilistellä keikallakin.
 
No jumalaut', tämähän se on oikein varta vasten tehty ovi Opethin maailmaan, varsinkin jos örinä ei vielä uppoa. Kuunnelkaa Lopezin kompin imua 6:38 eteenpäin! Nauhaton basso tällä biisillä on myös täysosuma. Silti biisin saa melkein toimimaan mies ja kitara -periaatteella,
 
Toisena mainittakoon Deliverance, jota olin riemulla tämän vuoden miitissä kuohimassa. Lopun rytyytys yksinään kestää keskivertoradiohitin verran ja loppuu silti liian aikaisin.
 
Jos nyt kolmaskin pitää keksiä, niin olkoon se tällä kertaa Damnationilta löytyvä To Rid the Disease, ja ihan pelkästään sen jumalaisen taustalaulun vuoksi, joka nostaa aina karvat pystyyn. "I have lost all the trust I had in you."

Toisena mainittakoon Deliverance, jota olin riemulla tämän vuoden miitissä kuohimassa. Lopun rytyytys yksinään kestää keskivertoradiohitin verran ja loppuu silti liian aikaisin.
 
Mitä ihmettä? Veditte tämän vuoden miitissä Deliverancen vai?

Kolme parasta? Nyt pitää kyllä pohtia ankarasti. :D
 
-April ethereal / When
-Ei näitä voi erottaakaan toisistaan. Kuten ei pitäisi koko My arms, your hearsen biisejä.
Koko levy on yhtenäinen tarina. Eihän ihmisille kerrota ikinä jotain osaa tarinasta. Biiseistä huokuu jotenkin... epätoivo. I will endure, hide away. I would outrun the scythe, glaring with failure. -- This day wept on my shoulders, Still the same as yesterday. This path seems endless, body is numb. The soul has lost its flame. Walking in familiar traces, to find my way back home.
 
-The Baying of the hounds
-Åke on aivan tulessa tässä biisissä lauluosioissa. Varsin saatanallista. Drown in the deep mire -kohta on todella rauhoittava osio alun rynttäämisen jälkeen. Erityisesti pidän biisin soundeista, lähellä täydellistä.
 
-Godhead's lament
-Biisi alkaa aggressiivisesti, Lindgrenin kitarointi jotenkin kuulostaa ihmeelliseltä. Biisi ei olisi sama ilman sitä. Kitararaidat tukevat toisiaan, muodostavat hienoa äänimaisemaa koko biisin läpi.
 
Menipäs vähän aikaa tämän kanssa. Siinä voisi melkein yhtä hyvin olla vaikka Ghost of perdition, The moor, serenity painted death, Karma, Blackwater park, Face of melinda...

Top-3, hohhoh.
 
1. Godhead's Lament
Tässä on sitä jotain sanoinkuvaamattoman hienoa. Varsinkin siinä vaiheessa kun akkarit tulevat mukaan. Ja ne riffit...
 
2. The Drapery Falls
Mieletöntä tunnelmanmaalailua. Pull me down again and guide me into pain...
 
3. Demon of the Fall
Tarvitseeko perustella? Erityisesti se akkaririffi on suosikkini, sitä tulee rämpytettyä aina kun saan akkarin käsiini!

Hmm, mihinkään paremmuusjärjestykseen en osaa laittaa, mutta pitkän pohdinnan tuloksena kolme opethin parhaimpiin lukeutuvaa rallia ovat mielestäni:
 
-Deliverance. Yhdessä biisissä aika hyvin tiivistettynä mitä Opeth kaikkiaan on. Jos joku kysyy, minkälaista Opeth on, soitan hänelle Deliverancen. Ne fiilistelykohdat Lopezin jazzahtavilla rumpuhiplailuilla toimii ihan aina, kuitenkaan alun julmaa tuplabasari vyörytystä ja lopun ovelaa ja pitkää ryytyyttelyä unohtamatta!
 
-Ghost Of Perdition. Alusta loppuun silkkaa timanttia. En oikein osaa luonnehtia sanoin, mikä tässä biisissä on niin ihmeellistä. Se vain toimii meikän kohdalla niin helvetin hyvin aina.
 
-In My Time Of Need. Mielestäni varmaan kauneimpia kappaleita mitä olen kuullut. Jumalauta sitä tunnelmaa tässä kappaleessa. Se saa aina ihon kananlihalle. En osaa muuta sanoa. Kertakaikkisen hieno kappale.

Ei ole helppoa listata kolmea suosikkia, mutta nämä tulivat kuitenkin ensimmäisenä mieleen:
 
1. Blackwater Park
Ykkössuosikki on hankala valita, mutta hetken pohdinnan jälkeen Blackwater Park vie voiton. Huomenna ehkä toisin. Viimeiset pari minuuttia saavat kylmät väreet aikaiseksi.
 
2. Deliverance
Toinen "ykkössuosikki", joka tappaa niin levylllä kuin livenäkin. Blackwater Parkin tapaan loistava kliimaksi lopussa.
 
3. Demon of the Fall
Tämä biisi oli ensikosketus Opethiin ja voe että, edelleen potkii. Opethin biisejä siitä synkimmästä päästä, enkä nyt tarkoita laadultaan.

Mitä ihmettä? Veditte tämän vuoden miitissä Deliverancen vai?
 
Näin pääsi kaikkien kauhuksi käymään.

Näin pääsi kaikkien kauhuksi käymään.
 
Ihan saatanan kova juttu! Olisinpa ollut paikalla.

Hehe, mäkin tossa opettelin Deliveranceen muuten, paitsi ne soolot. Juutuubissa on yks sellanen siisti video, missä lihava äijä soittaa koko biisin kameran kuvatessa hänen käsiään. Hyvä biisi on.
 
Nyt kun olen tässä tuota Face Of Melindaa kuunnellut, niin onko vähän loistava biisi? Miten tossa voikin olla noin tollanen just utunen, hämärä kapakkatunnelma? Jos joku osaa kertoa mulle samantyyppisiä biisejä, niin olen hyvin kiitollinen =).

Drown in the deep mire -kohta on todella rauhoittava osio alun rynttäämisen jälkeen.
 
..ja taas meitä on moneen junaan. Minusta oheinen laulelo on ärsyttävintä tavaraa Opethin historiassa. Falskia settiä ei helkkari..
 
Ja asiaan:
 
Top 3:
 
1. Under the Weeping Moon - meinasin listata tämän vikaksi, mutta pikku mietinnän jälkeen tämä on sittenkin se paras. Puhtaat vokaalit on kaikessa hauraudessaan loistavat, sekä hypnoottinen välikohta luo uskomatonta tunnelmaa. Raaemmat osuudetkin.. ei mitään kitistävää! Kaikki toimii, ja sen yhden pilipali riffinkin sietää ihan hyvin.
 
2. Karma - raaka meininki, paras loppuriffi, hieno tunnelma. Ainoa porun aihe on "You've nothing more to find" lässytys, mutta ei kuitenkaan pilaa biisiä lähimainkaan. Melkein täydellinen veto .
 
3. Blackwater Park - levyn paras biisi, ja ainoa, mikä ko. kiekolta enään jaksaa todella viehättää. Paljon tunnetta, toisin kuin muussa levyssä - tainoh, Harvest ja Dirge for November (melkein unohdin, tämä on melko kova oikeesti) toimii toisinaan.

Meikän top-lista:
 
1. Deliverance
 
- Kuten joku sanoi, tämä kiteyttää pitkälti kaiken, mitä Opeth on tehnyt. Ja se loppuriffi yksinään on jo niin nerokas.
 
2. The Drapery Falls
 
- Ensikosketuksia Opethiin, edelleen pitää paikkaansa komeimpien sävellysten joukossa. Suorastaan ainutlaatuinen tunnelmaltaan.
 
3. To Rid the Disease
 
- Damnation on ollut minulle aina oleellinen osa Opethia, ja tämä on kyseistä levyä parhaimillaan.

Opethilla kun on vain 2 huonoa biisiä.
 
mitkäs on nämä biisit?
 
en sanokkaan mitään, kun en tiedäkkään