Roots ›

Bluesia on siinä mielessä hyvä aloittelijan lähteä reenaamaan että se ei yleensä sisällä mitään kovin teknisesti hankalaa. Toki poikkeuksiakin löytyy mutta pääosin se on samojen peruslickien ja kaavojen kierrättämistä, mikä tekeekin kyseisestä genrestä melkolailla tylsän.
 
Heh, valitettavan moni tarttui taas provoon.
 
ja päätit sitten tulla tänne roots-osastolle kertomaan tämän suuren viisauden
 
Täällä m.netissä on huomannut että jos joku vetää teknisesti hyvin ja paremmin kuin valtaosa m.nettiläisistä, niin ainakin bluespuristit perustelevat omaa näkemystä sillä ettei soitossa ollut tunnetta.
 
kuin myös tämän , sulla rupee kohta ystävät loppumaan täällä jos jatkat samaa rataa ;-)

En huomannut, että mainittiinko tuolla, että kokonaisuudessaan John Mayall`s Bluesbreakers with Eric Clapton on tosi hyvää oppimateriaalia aloittelevalle Blues-kitaristille. Toki siinä riittää opeteltavaa vaikka kuinka pitkälle ehtineellekin. Levy on kuitenkin helposti lähestyttävä ja sisältää monia klassikoita, kuten em. hideaway ja vaikkapa Steppin out. Sävellajit on helposti blokattavissa ja tärkeimpien biisien riffeihin löytyy myös tabseja helposti. Soolojan ei välttämättä kannata nuotti nuotilta opetella, vaan tämän levyn mukana on mitä mahtavinta myös jammailla ja improvisoida omia sooloja.

Bluesia on siinä mielessä hyvä aloittelijan lähteä reenaamaan että se ei yleensä sisällä mitään kovin teknisesti hankalaa. Toki poikkeuksiakin löytyy mutta pääosin se on samojen peruslickien ja kaavojen kierrättämistä, mikä tekeekin kyseisestä genrestä melkolailla tylsän.
 
Michael Bloomfield - WDIA aika tylsää kamaa joo, nyt taitaa olla tylsyys kuulijan korvien välissä

Bluesia on siinä mielessä hyvä aloittelijan lähteä reenaamaan että se ei yleensä sisällä mitään kovin teknisesti hankalaa. Toki poikkeuksiakin löytyy mutta pääosin se on samojen peruslickien ja kaavojen kierrättämistä, mikä tekeekin kyseisestä genrestä melkolailla tylsän.
 
Juuh, noilla sanoille juuri kerroit joko sen, että käsityksesi musiikista on hyvin rajallinen
tai ettet ole edes kuunnellut bluesia. Veikkaan jälkimmäistä, tai ehkä molempia. Molemmat vaivat ovat onneksi korjattavissa.

Kaikki blues on yhtä vaikeaa/helppoa. Vaikka kappale olisi teknisesti helppo, on se yleensä sitäkin hankalampi soittaa uskottavasti.Fiilis, fraseeraus, eri bluesin tyylit.. Jos bluesia haluaa soittaa hyvin, pitää olla oikeasti perillä asiasta. Eli kuunnella ja opetella lickejä ja sitä kautta ottaa tyylejä haltuun (pitäis harrastaa itsekin) Tottakai alussa on mielekästä opetella jotain sellaista, jonka saa kuulostamaan hyvältä, vaikka ei kauheasti olisikaan bluesiin perehtynyt. Mutta tämähän pätee kaikkeen musiikkiin.