Kitarat: kitarakamat ›

Prkl, tippui sitten skeba lattialle, kun tempaisin kiireessä gigbagin selkääni treeneihin lähtiessä.
 
Totta kai vetoketju oli koko matkalta jätetty auki ja kitara vain tyrkätty sisälle väliaikaisesti lepäilemään. Gigbagia selkään tempaistessani olalleheittoliikkeen liike-energia siirtyi tietysti kitaraan - ja PAMM! Kunnon kaaressa lattiaan. Body sai tälliä ja sen pinnasta lähti pala, ja lisäksi viritintappi vääntyi/murtui. Onni onnettomuudessa, että kaula (tai osumaetäisyydellä ollut akvaarion lasi) ei mennyt paskaksi. Tosin kaula näytti vääntyneen - juuri muutama viikko sitten olin saanut rusautettua sen suoraksi. :/
 
Noh, eikun uutta viritintä metsästämään, koska huomenna on keikka. Vaan eipä löytynyt. Nyt on sillä hilkulla, että tappi murtuu lopullisesti, mutta vireen kyllä pitää. Olin ajatellut myydä kitaran, kunhan saan uuden, mutta tämä insidentti opetti kaksi asiaa: a) äläpä heitä kitaraa maahan, jos aiot sen myydä, ja b) älä myy vaikka voisit, koska kakkoskitara nousee arvoon arvaamattomaan tällaisissa tilanteissa.

Itsellä ei ole ollenkaan kitaraa tällä hetkellä kun menin viimeisenkin myymään. Uusi tulee hyvällä tuurilla ensi viikolla. Vieroitusoireita. Kakkoskitaroita ja kaikenlaisia ruoskia on bändikavereilla varmaan kymmenen joten enpä vielä ole tarvinnut omaa. Jos tämän uuden kitaran jälkeen siihen kakkoseen alkaisi säästämään.

Paitsi että 2 ei välttämättä riitä. Mulla 7 (+ basso) ja silti toisinaan tuntuu, ettei niitä ole tarpeeksi. Onneks tilaa ei ole loppumattomiin, joten siitä saa aina syyn, olla hankkimatta lisää soittimia.
 
Mulla "bändiaikoina" oli omistuksessa aina vähintään 3 kitaraa. Yksi oli treenikämpällä, toinen kotona varalla. Kolmas myös kotona sen varalla, jos 1:lle tapahtui jotain ja kakkonen täytyi viedä treeneihin.

Paitsi että 2 ei välttämättä riitä. Mulla 7 (+ basso) ja silti toisinaan tuntuu, ettei niitä ole tarpeeksi. Onneks tilaa ei ole loppumattomiin, joten siitä saa aina syyn, olla hankkimatta lisää soittimia.
 
Mulla "bändiaikoina" oli omistuksessa aina vähintään 3 kitaraa. Yksi oli treenikämpällä, toinen kotona varalla. Kolmas myös kotona sen varalla, jos 1:lle tapahtui jotain ja kakkonen täytyi viedä treeneihin.
 
Näinhän se on. Mulla on kepakoita kans vähän ympäri suomea.
 
Mut mä oon ollut vähän ajatuksissa jotta josko viidestä möisi neljä ja ostaisi yhden tilalle niillä rahoilla, kallista mutta kivaa. Eikä ees kai riittäis, joten jäänee myymättä.

Kylllähän se olisi kiva vielä useampikin kepakko omistaa tai no onhan nyt jo sentään kaksi. Mutta lissää on aina saatava. Nyt kun on strato ja kiinteätallainen superstrato, olisi vielä ihan kiva saada rinnalle kiinteätallainen/baritoniseiska ja vielä vaikka floikallinen samaa laatua. Lespakin olisi aika kiva ja kunnon kasariaikainen superstrato myös. Ja kyllähän sitä joku telekin vielä olisi kiva...

Niin, se nyt vähän on, että kun Gibsonin, kaksi Fenderiä ja Tokain myy, niin mitä sillä muka saa? Ei mitään. ; )
 
Eri vireissähän noita kepakoita olisi hyvä pitää. Sen takia niitä on ajan myötä hankittava.
 
Saahan sillä kaikenlaista kivaa ;-)

Saahan sillä kaikenlaista kivaa ;-)
 
Heh. Mää ajattelin että mun elämässä käy niin että mulla tulee olemaan 1 kitara, ja sitä aina vaihtelen. Noh, nyt niitä sähkösiä on sitten neljä kun olen 3 harrastusmielessä tehnyt. Loppua ei näy tulevan mutta ei sen tarvikkaan tulla. Kitaroita ei voi olla liikaa.