Media ja viihde ›

Braindead .. 9,5
 
Katsottiin tämä tytsyn kanssa treffeillä mun luona kun hän tykkää splattereista. Itse en ole tämän genren leffoja paljoakaan seurannut, mutta jos vähänkään on samallaisia ja yhtä hyviä kuin Braindead niin katson kyllä mielelläni lisää. Alussa tuntui, että juoni keskittyy vaan kellarissa kahteen zombieen, mutta loppua kohden rimaa nostettiin koko ajan. Lopun ruohonleikkuri kohtaus olis sitten koko leffan huipennus ja naurettiin ihan tolkuttomasti. Mahtava elokuva!
 
Ei juma.... Minäkin haluan tavata naisen, joka diggaa splattereista. Mistä niitä löytää?
 
Anteeksi offtopic...

Superbad
 
Juma, vuoden paras komedia kyllä aika selkeästi. Todella mukava elokuva, ja erityisesti alkoholipitoisen illan aloitteluun sopivaa kamaa. Todella viihtyisä parituntinen vierähti tämän seurassa. Seth Rogen toimii aina, ja olivathan poliisit reippaasti leffan parasta antia. Pieni miinus tulee hetkittäisestä mauttomuudesta ylihärskiydessä.
 
4,5/5
 
Rear Window - Takaikkuna
 
Kyllä, piti tämä leffa tapittaa taasen viimeyönä, ja kyllähän se Hitchcock vaan on nero. Erityisesti tunnelma on se mikä minua herran elokuvissa viehättää ja kyllähän se paikoittain kävi jännittämäänkin. Tässäkin pieni miinus L.B. Jefferiesin ärsyttävästä puhetavasta.
 
4,5/5

Man on the Moon *****
 
Yksi kaikkien aikojen ehdottomia lempparileffojani. Aikoinaan suorastaan inhosin Jim Carreytä, mutta tämän ja Truman Shown jälkeen oli pakko korjata mielipidettä. Ja viimeistään tietty Tahraton Mieli sai unohtamaan naamanvääntelyt.
 
Kyllä taas piti pidätellä itkua leffan lopussa. Ja pakko oli kuluttaa kallista yöuniaikaa selailemalla sen "oikean" Andy Kaufmanin videoita YouTubesta. Ehkä tää nyt oli melkoisen romantisoitu versio miehen urasta, mutta voisi kuvitella että briteissä miehen huumori oltaisiin tajuttu aivan eri tavalla.
 
Jo leffan alku on hienoimpia koskaan: http://www.youtube.com/watch?v=2L9RtSw943A

Ei juma.... Minäkin haluan tavata naisen, joka diggaa splattereista. Mistä niitä löytää?
 
Anteeksi offtopic...
 
Tuurilla hyvä mies, tuurilla.. :P
Eiku.. netistä..

Tänään tuli viimeisteltyä tuo kavereiden kanssa riipaistu Halloween "maratoni", joka tosin kesti lähes kuukauden. En jaksa pistää leffoista mitään kirjallisia arvioita, joten pisteytys saa nyt riittää.
 
Halloween (1978)
1,5/5
 
Halloween II (1981)
2/5
 
Halloween III: Season of the Witch (1982)
1/5
 
Halloween 4: The Return of Michael Myers (1988)
2,5/5
 
Halloween 5 (1989)
1,5/5
 
Halloween: The Curse of Michael Myers (1995)
2/5
 
Halloween H20: 20 Years Later (1998)
1/5
 
Halloween: Resurrection (2002)
1/5
 
Halloween (2007)
2,5/5
 
Call me crazy, mutta itse en pahemmin löytänyt tästä elokuvasarjasta sitä nerokkuutta mitä kehutaan. Taino, yleensähän ihmiset kehuvat vain tuon ykkösosan maasta taivaisiin, mutta minusta se oli vain yksinkertaisesti puuduttavan tylsä elokuva. Olkoonkin että se oli varmasti ilmestyessään upea ja mahtavan pelottava elokuva, niin sitä se ei ole enää. En osaa samaistua johonkin elokuvaan joka oli pelottava ja genreä uudistava mestariteos jos en ole itse edes elänyt siihen aikaan kun se ilmestyi.
 
Jos joku ensimmäisestä Halloween elokuvasta pitävä viitsisi perustella, miksi tuo elokuva on niin "mestarillinen", niin olisin oikeasti kiinnostunut lukemaan.

Jos joku ensimmäisestä Halloween elokuvasta pitävä viitsisi perustella, miksi tuo elokuva on niin "mestarillinen", niin olisin oikeasti kiinnostunut lukemaan.
 
1. Musiikit. Ehkäpä lempparini kaikista kauhuleffateemoista koskaan, kaikki ihmisethän Halloweenin teemapimputuksen tietävät. Musiikin vaikutus elokuvan on jopa tavallista suurempi, tuskinpa elokuvasta olisi tullut menestystä ilman Carpenterin parissa päivässä hutaisemaa nerokasta soundtrackia.
 
2. Kuvaus/ohjaus. Todella komeaa laajakuvaa varsinkin törkeän pieneen budjettiin nähden. Ei näytä vieläkään vanhalta ja se on jo 70-luvun b-leffalta hieno saavutus.
 
3. Hidas tempo ja vähäinen goremäärä. Tuskinpa Halloweenia pidettäisiinkään aivan nykyisenlaisena mestariteoksena, jos ei se olisi käynnistänyt kokonaista slashergenreä täynnänsä huonompia ja huonompia imitoijia (Friday the 13th varmaan tunnetuimpana). Halloweenin tehokkuus perustuu tunnelmaan, siinä missä kopioijat satsasivat lähinnä verimäärään.
 
4. Michael Myers. Hienoa on se, ettei tyypin historiaa kovin paljoa valoiteta. Se on vain hullu ja se tulee ja tappaa. Miksi se on yli-inhimillisen voimakas, kukaan ei tiedä. Alunperinhän murhaajan naamariksi oli kaksi vaihtoehtoa; klovnimaski ja elokuvaan lopulta päätynyt William Shatnerin Kapteeni-Kirk-naamari. Onneksi päätyivät tähän, vaikka en tiedä Shatnerin mietteitä asiasta.
 
Niin, itse näin leffan ekaa kertaa varmaan 80-90-luvun taitteessa ja muhun tehosi ensimmäisenä ne musiikit. Itse asiassa en pitänyt ensimmäisellä kerralla leffaa mitenkään ihmeellisenä, mutta pääasiassa ne musiikit koukuttivat katsomaan uudelleen ja uudelleen ja sitä kautta alkoi hiljalleen hoksaamaan elokuvan muutkin hienoudet. Jos kaikkien aikojen kauhuleffat pitäisi listata, niin en tiedä päätyisikö top-viitoseen aivan kuitenkaan. Mutta top-kymppiin mitä luultavimmin.

Tuurilla hyvä mies, tuurilla.. :P
Eiku.. netistä..
 
Hieno mies olet. Katson tänään Commandon ja kirjoitan arvion. Nyt loppui offtopic.

1. Musiikit. Ehkäpä lempparini kaikista kauhuleffateemoista koskaan, kaikki ihmisethän Halloweenin teemapimputuksen tietävät. Musiikin vaikutus elokuvan on jopa tavallista suurempi, tuskinpa elokuvasta olisi tullut menestystä ilman Carpenterin parissa päivässä hutaisemaa nerokasta soundtrackia.
 
2. Kuvaus/ohjaus. Todella komeaa laajakuvaa varsinkin törkeän pieneen budjettiin nähden. Ei näytä vieläkään vanhalta ja se on jo 70-luvun b-leffalta hieno saavutus.
 
3. Hidas tempo ja vähäinen goremäärä. Tuskinpa Halloweenia pidettäisiinkään aivan nykyisenlaisena mestariteoksena, jos ei se olisi käynnistänyt kokonaista slashergenreä täynnänsä huonompia ja huonompia imitoijia (Friday the 13th varmaan tunnetuimpana). Halloweenin tehokkuus perustuu tunnelmaan, siinä missä kopioijat satsasivat lähinnä verimäärään.
 
4. Michael Myers. Hienoa on se, ettei tyypin historiaa kovin paljoa valoiteta. Se on vain hullu ja se tulee ja tappaa. Miksi se on yli-inhimillisen voimakas, kukaan ei tiedä. Alunperinhän murhaajan naamariksi oli kaksi vaihtoehtoa; klovnimaski ja elokuvaan lopulta päätynyt William Shatnerin Kapteeni-Kirk-naamari. Onneksi päätyivät tähän, vaikka en tiedä Shatnerin mietteitä asiasta.
 
Niin, itse näin leffan ekaa kertaa varmaan 80-90-luvun taitteessa ja muhun tehosi ensimmäisenä ne musiikit. Itse asiassa en pitänyt ensimmäisellä kerralla leffaa mitenkään ihmeellisenä, mutta pääasiassa ne musiikit koukuttivat katsomaan uudelleen ja uudelleen ja sitä kautta alkoi hiljalleen hoksaamaan elokuvan muutkin hienoudet. Jos kaikkien aikojen kauhuleffat pitäisi listata, niin en tiedä päätyisikö top-viitoseen aivan kuitenkaan. Mutta top-kymppiin mitä luultavimmin.
 
Plussaa tästä tekstistä. Ehkäpä olen itse vain erilaista katselijatyyppiä, joka jossain määrin janoaa gorea, tälläinen ns. uuden sukupolven kauhuleffakatselija?
Itse en myöskään löytänyt Halloweenistä minkäänlaista jännittävää tunnelmaa missään vaiheessa, liekö sitten syynä mieleni turruttamat nykyaikaiset säpsäyttelyleffat vai mikä. Ja onhan leffa tietysti jo vanhentunutkin, ilmestyessään voin hyvinkin uskoa että se oli jopa aivan uskomattoman pelottava elokuva. Vähän niinkuin enoni hehkuttama ensimmäinen Alien-leffa, joka tosin upposi minullekin, mutta ei se kyllä pelottava ollut missään vaiheessa.
 
Tottakai tähän voivat vaikuttaa monet eri tekijät, kuten se että katsoin elokuvan kahden kaverin seurassa välillä paskaa puhuen ja Michael Myersin kuolemattomuudelle naureskellen. Myers on kyllä tosin hahmona hyvinkin onnistunut ja hyytävällä tavalla mysteerinen, mutta pökkelömäinen seisoskelu ja kävely eivät enää olleet minusta mitenkään vaikuttavia, lähinnä vain huvittavia.
 
Ehkä näin leffan liian myöhään, sillä joskus kymmeniä vuosia sitten se olisi varmasti ollut aivan mahtava. Vika voi tosin (ja todennäköisesti onkin) minussa. Ja vaikuttaahan ikäkin asiaan. Pienempänä pelkäsin Kuudetta Aistia niin maan helvetisti, mutta uudemmilla katselukerroilla kun ikää oli jo hieman lisää, ei elokuva ollut enää ollenkaan pelottava, korkeintaan jännittävä hetkittäin. (Telttakohtaus, huurrhhh..)
 
Ei kyllä enää vuosikausiin ole tullut vastaan yhtään oikeasti _pelottavaa_ kauhuleffaa. The Decent on yksi lajityypin merkkipaaluja tässä suhteessa, mutta siinäkin tunnelma on lähinnä painostava ja ahdistava, ei niinkään pelottava. Himottaisi oikeasti nähdä joku nykyaikainen oikeasti helvetin pelottava kauhuleffa, jota saisi katsoa löysät housuissa kokoajan. Tälläisiin pelkotunnelmiin tosin pääsee enää oikean elämän lisäksi peleissä, jossa seikka että vaikutat itse kaikkiin tapahtumiin ja joudut kokemaan kaiken kauhun "itse" nostaa juuri tuota pelkoa toiseen potenssiin. Hyvänä esimerkkinä itselleni F.E.A.R, joka oli lähes järkyttävän pelottava kokemus yksin kuulokkeet päässä pimeässä pelattuna.
 
Ehkäpä näiden leffojenkin pelottavuuteen vaikuttaa se, että kauhuleffat ovat ainakin meikäläisen piireissä sitä tyypillisintä leffailta-kamaa, enkä edes muista milloin olisin viimeksi katsonut yksin jonkun kauhuelokuvan. Voisi siis kokeilla joskus katsella näitä nykyaikaisia kauhuleffoja täysin yksin keskellä yötä pimeässä huoneessa, voi siinä alkaa jo hieman puntti vipattamaan.
 
Niin, ja maailman paras kauhuleffahan on tietysti Stanley Kubrickin Hohto.

Niin, ja maailman paras kauhuleffahan on tietysti Stanley Kubrickin Hohto.
 
Kyllä näin on.
 
Daltonin veljekset
 
Olikohan tämä espanjalais-ranskalaisena yhteistyönä tehty komedia, ellen aivan väärin muista. Ranskaa ainakin puhuttiin. Lucky Luke-sarjakuvista ja piirretyistä tutut Daltonin veljekset karkaavat vankilasta ja alkavat himoitsemaan maagista taika-sombreroa, jota paikallinen kelmi pitää päässään. Tuo naurettava hattu tekee kantajastaan voittamattoman ja saa pankkiryöstön näyttämään lastenleikiltä.
 
Ja siinähän se tulikin. Jos kaveri olisi edes pikkaisen viitsinyt vuokraamossa kurkata takakannen tekstejä, olisi tämä hiffannut elokuvan olevan lapsille suunnattukin. No, ei sillä, ainahan hyvän lastenelokuvankin katsoo kerran lävitse. Tämä vaan ei edustanut millään tavalla hyvää. Näyttelijät olivat huonoja, todella huonoja ylinäyttelijöitä ja Ran-Tan-Plan -poliisikoira tökerö käsinukkea muistuttava karvareuhka. Lucky Luke oli tuttuun tapaan varjoaan nopeampi ja varjo oli todella ällistyttävän hienosti toteutettu animaationa... Voi sitä myötähäpeän määrää. Sitäpaitsi Lucky Luken anorektinen olemus oli muuttunut alkuperäistä huomattavasti lihapitoisemmaksi.
 
No, oli elokuvassa jotain hyvääkin. Jos ei oteta huomioon sitä, että se oli aivan järkyttävän huono, niin puvustuksessa oli nähty vaivaa. Leffa näytti hyvältä. Mutta eihän se riitä. Surkeaakin surkeampi näyttelijätyö, simpanssi ohjaajan pallilla ja käsikirjoituksen huonous onnistuivat vesittämään koko roskan. En suosittele tätä elokuvaa kyllä kellekään, oli se niin huono, huono ja vielä kerran huono.
 
* -

Ja onhan leffa tietysti jo vanhentunutkin, ilmestyessään voin hyvinkin uskoa että se oli jopa aivan uskomattoman pelottava elokuva.
 
Mä en ihan tätä kuitenkaan ihan syyksi uskoisi. Itse nuorena katselin paljon gorea ja splätteriä, mutta siltikin parhaat vibat saan edelleenkin 60/70-lukujen hitaista ja tunnelmallisista leffoista. Eiköhän se ole pitkälti vain siitä kiinni, että minkätyyppisestä menosta tykkää.
 
Tottakai tähän voivat vaikuttaa monet eri tekijät, kuten se että katsoin elokuvan kahden kaverin seurassa välillä paskaa puhuen ja Michael Myersin kuolemattomuudelle naureskellen.
 
Veikkaan, että tässä onkin se suurempi syy. Itse en katso käytännössä koskaan kauhuleffoja muuten kuin yksinäni ja valot sammutettuina. En ikinä. Tietty on olemassa ne tietynlaiset kornit ja huvittavat b-leffat, joita ei ole tarkoituskaan jännittää, mutta jos on tarkoitus edes koettaa keskittyä elokuvan fiiliksiin, niin mun on aivan pakko katsella yksin ja yöllä.
 
Himottaisi oikeasti nähdä joku nykyaikainen oikeasti helvetin pelottava kauhuleffa, jota saisi katsoa löysät housuissa kokoajan.
 
Itse olen kauhudiggarina huomannut, että niitä ahdistavia ja pelottavia leffoja löytyy yhäkin eniten sieltä arkistojen kätköistä. Salaisuus pinnan alla oli uudemmista leffoista sellainen mukavan pelottava leffa, mutta suurin osa pyrkii nykyään säpsäyttämään gorella ja raakuudella. Ja vaikka ne tehokkaita olisivatkin, niin arvostan enemmän psykologista kauhua. Ei mikään uusi leffa ole aiheuttanut samanlaista pelkoahdistusta kuin esim. Polanskin Inho ja Vuokralainen.
 
Niin, ja maailman paras kauhuleffahan on tietysti Stanley Kubrickin Hohto.
 
Hohtohan ilmestyi kaksi vuotta Halloweenin jälkeen, joten tuskin se elokuvan iästä sitten olikaan kiinni? :)
 
Pitäisikin tsekata tuo Hohto taas pitkästä aikaa. Minulle se taas ei ole koskaan aivan auennut sellaisena mestariteoksena kuin mitä siitä puhutaan. Ihan hyvänä olen sitä aina pitänyt, mutta sitä suurta mestarillisuutta en ole siitä löytänyt.
 
Lueskelin tuossa vähän aikaa sitten elokuvalehtiä 80-luvun alusta ja huvitti hieman toisenlainen suhtautuminen Hohtoon kuin mitä nykyään on tottunut näkemään. Artikkelissa itse asiassa puolusteltiin elokuvaa, tyyliin että "hei ihmiset, ei se aivan _niin_ huono elokuva ole kuin mitä puhutaan, on siinä ihan hyviäkin kohtauksia"

Superbad
 
Juma, vuoden paras komedia kyllä aika selkeästi. Todella mukava elokuva, ja erityisesti alkoholipitoisen illan aloitteluun sopivaa kamaa. Todella viihtyisä parituntinen vierähti tämän seurassa. Seth Rogen toimii aina, ja olivathan poliisit reippaasti leffan parasta antia. Pieni miinus tulee hetkittäisestä mauttomuudesta ylihärskiydessä.
 
4,5/5
 
Täytyy kyllä yhtyä tähän. Itse antaisin vain neljä tähteä, mutta kuitenkin vuoden paras komedia ehdottomasti. Itseasiassa parasta komediaa sitten ties minkä, ehkä Me, Myself & Irenen. Tämä oli kaikkea sitä mitä Knocked Up yritti olla: hiton räävi, mutta silti sydämellinen leffa. Ja siinä missä Knocked Up oli ainakin 45 minuuttia liian pitkä, tämän parissa noin kaksi tuntia kului kuin siivillä. Jonah Hill ja Michael Cera sopivat täydellisesti päärooleihinsa eikä supporting cast heistä paljon jälkeen jäänyt. Hieno leffa!

Commando.
 
Oli yhtä viihdyttävä kuin muistinkin. Paljon äksöniä ja räjähdyksiä ja nainen. Mitä muuta elokuva tarvitsee?
 
Arvosana: En ole tarpeeksi hyvä ihminen arvioimaan Commandon suuruutta.

Illan kauhukimara - '70s vs '00s
 
Halloween ('78)
 
Enpä ymmärtänyt minäkään tätä erityisemmin. Vähän tällainen alkuperäinen teinikauhuleffa, näytetään pikkuisen tissiä ja laitetaan katsoja huutamaan "Älä mee sinne!", Screamin kömpelö isoisä. Tahatonta koomisuutta löytyi, mikä voi tietysti olla pelastava oljenkorsi kauhuleffalle. Carpenter pystyy kuitenkin parempaan. Tunnari meni viiteen, minä vain kahteen.
 
**
 
Suspiria ('77)
 
Balettikoulussa tapahtuu kummia. Psykedeelinen pläjäys Italiasta. Hienon näköinen ja oikeasti jännä. Tissejä ei näkynyt yhtään, mutta Goblinin vetämän tunnarin johdolla murskaa kyllä Halloweenin kurpitsat.
 
****
 
Hostel: Part II ('07)
 
Eh. Voi olla että muistan väärin, mutta ykkösosassa oli sentään jotain ideaa + enemmän tissejä. Vera Jordanovalla taisi olla isompi rooli kuin kenelläkään Franzénilla koskaan, ja mielelläänhan sitä tietysti katsoi. Joo-o, seuraava.
 
*
 
The Hamiltons ('06)
 
Indie-kauhu, joka on voittanut kai jotain palkintojakin, tosin IMDb-arvosana on koko kimaran leffoista kehnoin. "Thinking man's horror movie" sanotaan jossain, mutta kyllä minäkin tästä pidin (zing!). Ei kyllä hurjan pelottava ja loppu oli vähän pannari. Ai niin, yhdet tissit näkyi, juu.
 
***
 
Dingdingding, 70-luku voitti tähdillä, nollanolla tisseillä. Kumpi sitten on oleellisempaa, en tiedä.

Telkkua tuli taas ehtoo katteltua:
 
Soittorasia **
 
Semmonen ihanjees leffa, ei kuitenkaan mikään loistava ollu mun mielestä. Hyviä näyttelijöitä kyllä, mut ei toi tarina nyt loppuinlopuks mikään kovin merkillinen ollu.
 
Panic Room **
 
Emmätie kannattiko tänkään takia kuitenkaan näin myöhään valvoo. Ihan kivasti siinä pariin otteeseen vaihtu osat, että kuka millonki siellä paniikkihuoneessa joutu olemaan. Puolessavälissä suunnilleen vasta huomasin, että se kersa olikin tyttö eikä poika. Aivan sama. Ja vähän jäi kaiveleen mitä sille forestwhittakerille sitte loppuinlopuks tapahtu. Ei mitään sen kummempaa varmaankaan. Loppu ehkä vähä sillai töks. Epilogi oli ihan turha.

*** Spoilaa herkimpiä ***
 
Itse olen kauhudiggarina huomannut, että niitä ahdistavia ja pelottavia leffoja löytyy yhäkin eniten sieltä arkistojen kätköistä. Salaisuus pinnan alla oli uudemmista leffoista sellainen mukavan pelottava leffa, mutta suurin osa pyrkii nykyään säpsäyttämään gorella ja raakuudella. Ja vaikka ne tehokkaita olisivatkin, niin arvostan enemmän psykologista kauhua. Ei mikään uusi leffa ole aiheuttanut samanlaista pelkoahdistusta kuin esim. Polanskin Inho ja Vuokralainen.
 
"Salaisuus pinnan alla"... sen leffan tiimoilta on aina pakko kysyä, että huomasitko sen viimeisen otoksen fade-outin upean piilokuvajutun? Tuon tyyliset blink and miss -jutut ovat kauhuleffoissa aina tervetulleita.
 
Samasta syystä pidän myös suuresti Manaajan uusversioon lisätystä hämähäkkikävelykohtauksesta ja etenkin sen saatananmoisesta alusta. Pieniä juttuja, joita ei läiskitä päin katsojan naamaa. Myös William Peter Blattyn ohjaamasta kolmososasta löytyy mainioita horror-yksityiskohtia, joita elokuvan hahmot eivät huomaa. Suosittelen lämpimästi Manaaja III:a, joka on maailman aliarvostetuimpia kauhupätkiä.
 
Threadin aiheeseen palatakseni. Eilen oli Kummisedän muutamas katselukerta. Iski kovempaa kuin koskaan ennen. Hykerryttävää tyylikästä rautaa alusta loppuun. Perhana kun olisi saanut syntyä 20 vuotta aiemmin, niin olisi voinut ottaa pari erää kunnon merimiespainia nuoren James Caanin kanssa!

Pirates of the Caribbean III: At world's end
 
Vihdoin tuli tämäkin katsottua. Trilogian synkin osa ja hieman sekavaa juonenkuljetusta välillä, mutta kaksi ja puoli tuntia vierähti rattoisasti. Eli loppupeleissä varsin viihdyttävä pläjäys, joskin trilogian heikoin osa.
 
*** viidestä.

"Salaisuus pinnan alla"... sen leffan tiimoilta on aina pakko kysyä, että huomasitko sen viimeisen otoksen fade-outin upean piilokuvajutun?
 
Kyllä kyllä. Elokuvan kommenttiraidalta paljastuu paljon muutakin vastaavanlaista kuvakikkailua, joka suurelta osalta jää varmasti hoksaamatta.

Donnie Darko
 
Ennakko-odotukset jäi kyllä lunastamatta melko törkeästi. Ihan mukava katteltava, ei mitään spesiaalia. Frank oli tietty siisti, mutta esim. animaatio oli silkkaa paskaa. Jake Gyllenhaal on myös ehkä surkeimpia näyttelijöitä ikinä.
Ehkä en vain tajunnut.
 
3/5

Transformers **
 
Tämähän nyt oli tyypillinen superhypermegablockbusterkesäleffa, ja vieläpä melko vaivaannuttava sellainen. Siis olihan tuossa nyt oikeasti aivan umpisurkeaa ja väkinäistä huumoria. Vitsejä oli paljon ja niitä tuli liiankin tiheään, harmi vain ettei juuri yksikään ollut hauska, ainoastaan jostain klisesankon pohjalta kaavittua moneen kertaan kuultua ja nähtyä tauhkaa. Myös jotkut musiikkivalinnat ruoppasivat pohjamutia oikein urakalla, kuten nämä takaa-ajokohtausten rokkailut, se yksi killbill-kohta ja Linkin Park. Mitä helvettiä. Toisinaan tulee elokuvissa kohtauksia jotka alkavat hävettää noloudellaan ja yleensä nämä sattuvat juuri Michael Bayn elokuviin. Lisäksi siinä yhdessä kohdassa ollut Optimus Primen patrioottinen puhe ihmisrodusta sun muusta skeidasta oli naurettava kaikessa pateettisuudessaan. Siihen ei oikeasti voinut suhtautua mitenkään neutraalisti, sen verran paksua hattaraa se oli. Vaikka olisin katsonut tätä leffaa yksin, se olisi alkanut silti hävettää. Miettikääpä sitä.
 
Unohtamatta näitä Bayn tavaramerkiksi muodostuneita "jee jee mustia helikoptereita" -kohtauksia. Myötähäpeä oli suuri. Mutta kuitenkin, cgi oli tosi hienoa ja robotit kaikinpuolin hyvinkin elävän ja aidon näköisiä ilmestyksiä. Tuollaisilla eväillä elokuva yltää juuri siihen kahteen tähteen, enempää ei pysty antamaan anteeksi sillä varjolla että "hei, kyseessä on vaan aivot narikkaan -toimintaleffa", kun kaikki muu on suoraan lastentarhasta.
 
Olen joskus kuullut kehuttavan nuorta Shia LaBeoufia, mutta tässä elokuvassa hänen roolihahmonsa oli mielestäni todella ärsyttävä, typerästi käyttäytyvä ja koheltava teini. Tosin olihan noilla roboteilla ja sillä yhdellä koiralla enemmän persoonaa ja luonnetta kuin elokuvan ihmisillä muutenkaan.