Kitarat: kitarakamat ›

Nyt tarkkana, olkoonkin että joskus lehden taitto on ollut hieman hakusessa, kuvissa pikseleitä näkyvissä ja vieläpä kirjoitusvirheitä.
 
Mutta Guitarfan on kuitenkin vapaa lehti joka voi kirjoittaa mistä toimitus haluaa, se voi tehdä artikkelin Djangosta tai Andres Segoviasta vaikka se ei olisikaan seksikästä, se voi antaa Kiven olla tupakka suussa poseeraamassa, tai kertoilemassa sivu kaupalla pedaaleista joita ei kaikkia löydä rahallakaan (kuinka kulutusvastaista), tai sivu toisensa perästä opettaa aloittelijoita soittamaan kitaraa vilpittömästä opettamisen halusta. Kannattaa pitää mielessä, että jos Guitarfan olisi jonon jatkona tuolla
 
http://www.sanomamagazines.fi/lehdetjatuotteet/llista2.asp?f=51
tai tuolla
http://www.a-lehdet.fi/
 
niin mitä luulette minkälainen olisi Guitarfan? Voin kertoa, kuvat olisivat törkeän hienoja, kirjoitusvirheet ja Kiven tupakki olisi tehokkaasti siivottu pois, taitto hieno ja tasan yhtä mielenkiintoinen kuin 200:ssa muussa vastaavassa lehdessä, jutut lyhentyisivät kolmannekseen tai neljännekseen entisestä, tuote-esittelyt ja vertailut olisivat vain uusista tuotteista. Kaikki tylsät fossiilit kitaroinnin historiasta olisi haudattu lopullisesti.
 
Kannatta hetki muistella mitä oli aikoinaan Radio City, Like uutiset, City lehti tai Radio Helsinki. Nyt kaikki paskana.
 
Toivottavasti Guitarfan pitää oman linjansa, onhan noita toistensa kopioita jo maailma täynnä. Kuolleet kalat uivat myötävirtaan, mutta toiset ne vaan porskuttaa.

Noista kansainvälisistä kitaralehdistä.
 
Amerikkalaiset lehdet ovat samoilla linjolla kuin amerikkalainen musiikkimakukin. Toiset tykkää, toiset ei. Minä kuulun ei-kategoriaan.
 
Ainoa kitaralehti, mitä nykyään toisinaan ostan, onkin brittiläinen - The Guitarist. Se onkin suunnattu ehkä hieman eri sukupolven kitaristeille kuin monet muut julkaisut. Tuossa pöydällä olevissa numeroissa näkyykin kannessa sellaisia nuorisoidoleita kuin Pete Townshendiä, Eric Claptonia ja Keef Richardsia. Ihan lähivuosilta kaikki numerot. Jossain taisi olla tosin Steve Vai tai peräti Zakk Wyldekin, tosin.
 
Joo, itsekin pidän nykyään enemmän noista brittikitaralehdistä. Onkohan syynä se, että olen tulossa vanhaksi? ;-) The Guitarist lukeutuu myös mun ehdottomiin suosikkeihin.

Ns grungebändit sai sentään olemassaoloaikanaan hyvää musiikkia aikaiseksi.
 
Ai jaa. Mitäs hyvää niiden musiikissa sitten oli? Pari hyvää biisiä, mm. Smells Like Teen Spirit ja Black Hole Sun. Taitavat olla ainoita grunge -biisejä, mistä itsekin diggaan. Ja jos grunge -bändin soittajat saivat tilaisuuden liittyä "kunnon" musiikkia soittavaan bändiin, niin kyllähän ne sen tilaisuuden käyttivät, esimerkkinä Alice In Chainsin Mike Inez, joka liittyi aikanaan Ozzyn bändiin.
 
No turha tästä grunge -jutusta on enempää keskustella, mutta itse olen edelleen sitä mieltä, että tuo grunge -aalto pilasi jenkkiläiset kitaralehdet, jotka olivat sitä ennen kirjoittaneet kitaristeista, jotka osasivat sentään soittaa instrumenttejaan kunnolla. Toisaalta noiden jenkkilehtien linjan olisi voinut pilata ihan mikä tahansa muukin muotisuuntaus, joka tulee ja menee. Jälleen täytyy tehdä viittaus tuohon englantilaiseen The Guitarist -lehteen, joka ei mielestäni ole niin trendisidonnainen kuin jenkkilehdet. Ehdottomat plussat siitä.

Ai jaa. Mitäs hyvää niiden musiikissa sitten oli? Pari hyvää biisiä, mm. Smells Like Teen Spirit ja Black Hole Sun. Taitavat olla ainoita grunge -biisejä, mistä itsekin diggaan. Ja jos grunge -bändin soittajat saivat tilaisuuden liittyä "kunnon" musiikkia soittavaan bändiin, niin kyllähän ne sen tilaisuuden käyttivät, esimerkkinä Alice In Chainsin Mike Inez, joka liittyi aikanaan Ozzyn bändiin.
 
Oliskos niin, että niiden musiikissa oli juuri ne aspektit kohdillaan, jotka pitääkin. Eli oli hyviä biisejä. Ymmärrän kyllä täysin että masturbointimusiikissa ei saa olla musiikillisesti mitään hyvää, koska se saattaisi viedä tilaa itse asialta. Eli kitararunkkaamiselta.

"Ai jaa. Mitäs hyvää niiden musiikissa sitten oli? Pari hyvää biisiä, mm. Smells Like Teen Spirit ja Black Hole Sun. Taitavat olla ainoita grunge -biisejä, mistä itsekin diggaan. Ja jos grunge -bändin soittajat saivat tilaisuuden liittyä "kunnon" musiikkia soittavaan bändiin, niin kyllähän ne sen tilaisuuden käyttivät, esimerkkinä Alice In Chainsin Mike Inez, joka liittyi aikanaan Ozzyn bändiin. "
 
Eikös tuo Inez siirtynyt Ozzyltä Alice in Chainsiin silloin kun Alice In Chains oli lyönyt itsensä läpi. En tiedä onko se siirtynyt sitten takaisin kun Ozzylle kun Chains loppu?
 
Ja tuo musiikin lokerointi on kyllä teinien, dementikkojen ja markkinamiesten hommia. Hyvä biisi on hyvä biisi oli se genre sitten vaikka Gruusialainen fuusiomasurkka.
 
Ja huono lehti on huono lehti, mutta sen ymmärtää kun ollaan alkutaipaleella. Varaa kehittyä ainakin on. Mutta mun mielestä 9.90 euron hinta tuosta sisällöltään todella ohuesta lehdestä on kyllä liikaa. Jos sen ajattelee ko. lehden tukemisena niin ok, kunhan siitä ei nyt tule sitten noitten tiluttelufrunkkareitten äänenkannatajaa, jossa musiikillinen anti kärsii mahtavan ja nopean soittotekniikan kustannuksella.

kunhan siitä ei nyt tule sitten noitten tiluttelufrunkkareitten äänenkannatajaa, jossa musiikillinen anti kärsii mahtavan ja nopean soittotekniikan kustannuksella.
 
Samaa mieltä. Hirvittävintä rockkia on juuri siitä 80/90-lukujen vaihteesta nuo sisällöltään köyhät, mutta täynnä ylisoittoa ja sooloja sisältäneet vedot, jotka varmaan kyllä hivelivät soittajien egoa. Grunge itseasiassa pelasti rockin siltä apaattisuudelta ja taantumukselta mihin se oli vajonnut.

Itse luen tuota Guitarfan-lehteä akustisen vinkkelistä, ja nuo hevismit menee täysin ohi. Olenkin miettinyt että palveleekohan näkemäni kahtiajakautuneisuus (hevi vs. akustinen/fingerpicking) parhaiten kohderyhmää. Eli siis onko niin avokatseisia lukijoita paljonkin. No kyllä varmaan, onhan fingerpikkaajat ja hevimiehet kitarasankareita ("maailman parhaita kitaristeja") kummatkin. Itseäni kitaransoittaja kun ei hevi kiinnosta, niin tuota vain muistan alitajuisesti pohtineeni.
 
(No multa meni ohi tuo grungejuttu... eli siis että miten liittyi tähän lehteen. Tai mihinkään lehteen. Itse en grungesta ole koskaan kummemmin välittänyt, vaikka ehkä sitä sukupolvea olenkin, ja esim. Soundgarden oli pätevä bändi. Ainoat ostamani amerikkalaiset kitaralehdet olivat 1990-luvulta, eikä ne mielestäni olleet täynnä grungea. Itseänikin häiritsee terättömyys ja näkökulman puute noissa usalaisissa lehdissä. Guitarist on parempi, olen samaa mieltä. )

Samaa mieltä. Hirvittävintä rockkia on juuri siitä 80/90-lukujen vaihteesta nuo sisällöltään köyhät, mutta täynnä ylisoittoa ja sooloja sisältäneet vedot, jotka varmaan kyllä hivelivät soittajien egoa. Grunge itseasiassa pelasti rockin siltä apaattisuudelta ja taantumukselta mihin se oli vajonnut.
 
Näkökulmaero, sitähän se on. Itse olen taas aivan päinvastaista mieltä, sillä jotkut suosikkilevyistäni on tehty 80-90 -luvun vaihteessa, kuten esim. Megadethin "Rust In Peace". Taitaa olla paljolti kiinni siitä, minkä musiikin parissa on opetellut soittamaan. Itse aloitin soittamisen Van Halenin, Malmsteenin, Metallican, Megadethin, Annihilatorin ja Ozzyn tahtiin. Niiden biisit tuli kyllä opeteltua melko tarkkaan. Sitten kun grunge tuli, niin eipä niissä biiseissä ollut juurikaan mitään opettelemista...
 
Diggaan edelleen em. bändejä Metallicaa (heidän uudempaa) tuotantoaan lukuunottamatta. Kaikki em. bändit ovat edelleen kasassa ainakin jollain kokoonpanolla, mitä ei voi sanoa esim. Nirvanasta ja Soundgardenista.

Näkökulmaero, sitähän se on. Itse olen taas aivan päinvastaista mieltä, sillä jotkut suosikkilevyistäni on tehty 80-90 -luvun vaihteessa, kuten esim. Megadethin "Rust In Peace". Taitaa olla paljolti kiinni siitä, minkä musiikin parissa on opetellut soittamaan. Itse aloitin soittamisen Van Halenin, Malmsteenin, Metallican, Megadethin, Annihilatorin ja Ozzyn tahtiin. Niiden biisit tuli kyllä opeteltua melko tarkkaan. Sitten kun grunge tuli, niin eipä niissä biiseissä ollut juurikaan mitään opettelemista...
 
Diggaan edelleen em. bändejä Metallicaa (heidän uudempaa) tuotantoaan lukuunottamatta. Kaikki em. bändit ovat edelleen kasassa ainakin jollain kokoonpanolla, mitä ei voi sanoa esim. Nirvanasta ja Soundgardenista.
 
Niin no... Metallica taitaa olla ainut joka ei ole pelkästään nimellisesti sama bändi, kuin silloin kultaisella 80-luvulla. Annihilatorin on helppo pysyä koossa, kun se koostuu lähinnä yhdestä miehestä. Samaa voisi sanoa Megadethistä....Ja Ozzystä.... Ja Malmsteenista... Van Halenistä ei ole mitään havaintoa, kuinka alkuperäisellä kokoonpanolla kulkevat.

Van Halenistä ei ole mitään havaintoa, kuinka alkuperäisellä kokoonpanolla kulkevat.
 
Basisti vaihtunut, muuten sama lössi. Tää nyt ei koske yhtään mitään mitenkään, mutta kun näistä tilukitarisoista on nyt keskusteltu ja usein tulee maininta, että vaikkapa Marty Friedman on tylsä tiluttaja, kuuntele vaikka Al Di Meolaa, siinä on sitä jotain. Uskalsin juuri pyörittää yhden Al Di Meolan lätyn soittimessa ja mun mielestä se oli ihan samaa kuraa mitä suurin osa muistakin tilukitaristeista on. Mikä siinä nyt on niin ihmeellistä, valaiskaa vähän rokkijunttia. Mä huomasin ainoastaan sen, että taustalla oli hissimusiikkia eikä tuplabasarinjytkettä, muuten ihan samaa skaalansahausta.

Basisti vaihtunut, muuten sama lössi. Tää nyt ei koske yhtään mitään mitenkään, mutta kun näistä tilukitarisoista on nyt keskusteltu ja usein tulee maininta, että vaikkapa Marty Friedman on tylsä tiluttaja, kuuntele vaikka Al Di Meolaa, siinä on sitä jotain. Uskalsin juuri pyörittää yhden Al Di Meolan lätyn soittimessa ja mun mielestä se oli ihan samaa kuraa mitä suurin osa muistakin tilukitaristeista on. Mikä siinä nyt on niin ihmeellistä, valaiskaa vähän rokkijunttia. Mä huomasin ainoastaan sen, että taustalla oli hissimusiikkia eikä tuplabasarinjytkettä, muuten ihan samaa skaalansahausta.
 
Eipä ole vielä sattunut silmään, että joku olisi marttia kutsunut tylsäksi tiluttajaksi..

Eihän Cobainin kitaransoitto ikinä ollut Nirvanassa "se juttu", vaan nimenomaan ne kappaleet ja koko bändin energinen yhteensoitto. Siinä mielessä on täysin turhaa verrata Nirvanaa esimerkiksi Steve Vaihin, jonka koko musiikki pyörii kitaransoiton ympärillä.
 
Juuri tuosta syystä en pahemmin lue kitaralehtiä. Ne on minusta turhan usein suunnattu Kitaristeille isolla Koolla, eikä sellaisille soittajille, joita kiinnostaa nimenomaan koko bändisoiton ja -soundin kehittäminen, ja jotka näkevät kitaran ihan oikeasti vain yhtenä instrumenttina muiden joukossa. Kama-arviot toki kiinnostavat, mutta koska en halua oppia tiluttamaan saatanan nopeasti enkä myöskään ole kiinnostunut siitä oikeasta tavasta soittaa bluesia, ei kitaralehtien lessoneilla ole minulle paljoakaan annettavaa.

Heh. Melkosta keskustelua musiikista jos niputetaan vaikkapa Nirvana ja Alice in Chains samaan genreen musiikillisesti. Isolla osalla noista grungeorkestereista ei ollut muuta yhteyttä kuin Seattle.

Heh. Melkosta keskustelua musiikista jos niputetaan vaikkapa Nirvana ja Alice in Chains samaan genreen musiikillisesti. Isolla osalla noista grungeorkestereista ei ollut muuta yhteyttä kuin Seattle.
 
Ja sitä vähemmän suoraa yhteyttä Guitar Fan lehteen :)

Heh. Melkosta keskustelua musiikista jos niputetaan vaikkapa Nirvana ja Alice in Chains samaan genreen musiikillisesti. Isolla osalla noista grungeorkestereista ei ollut muuta yhteyttä kuin Seattle.
 
offaria tulee. Itse pidän ns grunge musasta tokikaan en pidä nimityksestä. Koska markkinamiesten keksimän nimen alle yritetään laittaa paljon erityyppisiä bändejä. Joillekkin mielikuvissa grunge on vain nirvanan tapasita soitantaa kun toiselle se taas on esim soundgardenia.
 
Itseäni viehtäätt esim niel young soittajana sekä biisintekijänä paljon enemmän kuin satriani tai vai. Toki heidän teknisyyttään ihailen mutta musiikillinen sanoma mulle on yhtä tyhjän kanssa.
 
Ja mitä tulee guitarfan lehteen, olenkin ollut tyytyväinen että oikeastaan siellä on ollut matskua moneen junaan. Ja ei ole vain tupattu mainoksia täyteen ja jotain järjettömiä tilulikkejä. Vaan on ihan aloittelijoille jotain samoin bluessi/jazz iehille omat juttunsa ja saa ne tilumiehetkin omansa.
 
Hieno lehti, kehittämistä on, mutta eka vuosi vasta menossa ja hommaa opetellaan ja parannetaan koko ajan.

Heh. Melkosta keskustelua musiikista jos niputetaan vaikkapa Nirvana ja Alice in Chains samaan genreen musiikillisesti. Isolla osalla noista grungeorkestereista ei ollut muuta yhteyttä kuin Seattle.
 
Niin, grungehan on Seattle-musaa 80/90-lukujen taitteesta jokunen vuosi eteenpäin. Niillä ei tosiaan ole muuta yhteistä kuin kaupunki. Tai no, laulujen aiheet, tematiikka, ovat jossain määrin yhteneviä, pelko, tuska, ahdistus, paha mieli ja sitten Touch me I'm dick. Toki jotkut katsovat grungeksi myös muualta tulleet samanhenkiset artistit kuten Smashing Pumpkins ja Stone Temple Pilots.
 
Ja grunge-ilmiöön oleellisesti kuuluu myös valittaminen kategorisoinnista.

Kaikki em. bändit ovat edelleen kasassa ainakin jollain kokoonpanolla, mitä ei voi sanoa esim. Nirvanasta ja Soundgardenista.
 
Itse en grungesta mitään tiedä, enkä ole Seattle skeneä tai Nirvanaa juuri diggaillut, diggaan kyllä tietynlaisesta alt.rockista, mutta ne ovat yleensä ajalta ennen grungea tai sitten sen jälkeen tulleita. Kuitenkin noista varsinaisista grungebändeistä ainakin Mudhoney on yhä aktiivinen.
 
Syy miksi moni grungebändi ei enää ole aktiivinen, liittynee myös paljolti siihen, että koko genre oli niin vahvasti aikansa lapsi; vaihtoehtorokkia oli ameriikan undergoundissa koko '80-luvun (oikeastaan suoraan jatkumona punkista asti), mutta ns. grungeaalto nosti tietyt bändit pintaan ja käänsi asetelman. Vaikutukset toki näkyvät yhä; ns. vaihtoehtorokkia tai poppia veivataan ehkä enemmän kuin koskaan ja hyvin monimuotoisesti.
 
Mitä Guitar Faniin tulee, en ole ehtinyt perehtyä. Pitäisi kyllä. Amerikkalaisista kitaralehdistä tykkään ainakin Guitar Playerista, tosin kaikkia numeroita ei aina jaksa lukea, mutta aika ajoin siellä on mielenkiintoistakin tavaraa.
 
Touch me I'm dick
 
Eikäku Fuck Me I'm Sick.

Eipä ole vielä sattunut silmään, että joku olisi marttia kutsunut tylsäksi tiluttajaksi..
 
Ei munkaan korviini/silmiini ole tullut moista. Se hemmo on itse asiassa yksi omaperäisimmistä metallikitaristeista, osaa säveltää tosi hyviä melodioita jne. Diggaan edelleen Megadethista, mutta joku Glenn Drover ei valitettavasti pysty samaan kuin Marty Friedman tai Chris Poland...

Ei munkaan korviini/silmiini ole tullut moista. Se hemmo on itse asiassa yksi omaperäisimmistä metallikitaristeista, osaa säveltää tosi hyviä melodioita jne. Diggaan edelleen Megadethista, mutta joku Glenn Drover ei valitettavasti pysty samaan kuin Marty Friedman tai Chris Poland...
 
Okei, joo mun olis pitäny valita joku muu esimerkiks, meinasin ensi pistää Alexi Laihon, mutta se on mun mielestä ihan oikeesti tylsä tiluttaja kuten Al Di Meola, joten en pistänyt. Friedman on kyllä yksi niistä harvoista hevikepittäjistä joista diggaan.