Bänditoiminta ›

...on melkein yhtä hankalaa kuin elämänkumppanin löytäminen.
 
VÄÄRIN, elämänkumppanin löytäminen on huomattavasti helpompaa.

Onhan noita löytynyt jokunen. Pari helkkarin kovaa rumpalia ja joku basisti sekä muutama tosi kova laulaja. Hommat vain ovat joko loppuneet omaan kiinnostukseen taikka muiden eteneminen rahakkaampiin hommiin musarintamalla. Kaikki löytyneet netin kautta, paitsi yksi löytyi karaokebaarista.
 
Ei kyllä paljoa bändihommat edes kiinnosta enää nykyään kun itse olen se jolla usein on suurin motivaation puute. Siksi nysvään yksin pimeässä nurkassa musisoiden.

Motivoituneet ja innokkaat soittajat tuntuvat olevan hyvin vähissä.
Valitettavan usein se on näin. Nykyisen bändin perustin laulajan kanssa. Vuoden päästä saatiin rumpali, jonka olen tuntenut jo päälle 3 vuotta. Laulaja jutteli hänen kanssa musiikista ja tuli puheeksi, että meillä on bändi ja häntä alkoi kiinnostamaan. Hän päätti liittyä meidän bändiin. Enää tarvitaan vain treenikämppä ja basisti. Ennenkin oli eräs bändi, jonka kanssa ehdittiin yksi keikkakin heittää, mutta huomasin, että homma ei toimi ja erosin siitä. Rumpalilla ei ollut mielestäni tarpeeksi motivaatiota. Myöhemmin koko bändi sitten hajosi.

Jooh, hyvien jäsenien löytäminen on hankalaa.
 
Mulla itselläni kävi tuuri, kun sattui olemaan vieläpä samalla luokalla kolme todella musiikista kiinnostunutta tyyppiä (itseasiassa yläasteella kun vasta olen), ja päätettiin sitten että kokeillaan soitella jotakin yhessä. Siitä sitten lähti jonkinnäköinen laulajan, basistin, rumpalin ja kitaristin taival kohti vieläkin tuntematonta päämäärää, muusikonretkuksikohan tässä vielä joutuu.
 
Sitten alkoi "kokeileminen" koulun musaluokassa. Laulaja lauloi ihan OK, kitaristi oli loistava ja en kai itsekään huonosti vetänyt, mutta basistilla oli yllättävän vähän kokemusta itse basson soitosta. Mitä me soitimme, hän ei osannut ainakaan hyvin eikä hänellä ollut edes omaa bassoa. Lisäksi hän tykkää jostakin Green Daystä ym. me muut olimme heavy/hard rock/-miehiä. Kaiken kruunuksi sen luonne oli v-mäinen, v*ttuili minkä kerkesi. Kovin kauan herkästi hermostuvana tyyppinä en sitä jaksanut ja piti huomauttaa, mutta se jatkui siihen asti että joukon ihailtavin ja rauhallisin tyyppi kitaristikin hermostui, ja siinä sitten vähän tapeltiinkin. Pikku kompromissin paikka: Mitä nyt tehdään. Piiskasimme basistia harjoittelemaan kuten itsekin teimme mutta "ei ole omaa bassoa eikä koulussa jaksa". Lopulta olimme erottamisen partaalla, mutta yllättävä keskeytys siihen tapahtui kun laulaja ilmoitti muuttavansa 800 km päähän. Siinä me vedimme viimeiset harjoitukset laulajan kanssa koulun tiloissa kokonaan unohtaen basistin tilanteen. Kun laulaja oli muuttanut, mietimme mistä piireistä me nyt uusi löydetään. Hetken oltiin lopettamassa koko homma mutta tuli tunne että "hyvää kannattaa odottaa", ja vieläkin sitä hyvää ja sopivaa laulajaa odotellaan ja etsitään. Myöhemmin muistimme basistin, harjoitteluintoa ei ollut vieläkään. Ehkä äijä on vain niin kovapäinen ettei harjoittele tai oppi ei vain mene päähän.
 
Nykyään, puoli vuotta myöhemmin, ei ole kauan kulunut mutta edellen ollaan vähän jamassa, treenikämppä hakusessa, samoin laulaja. Olemme kaikki parempia soittajina, olen ylpeä varsinkin kitaristista joka on jaksanut harjoitella ihan perhanasti ja on nykyään yksi koulun parhaista lajissaan, olemme myös parhaita kavereita. Itsekin olen onnistunut hyvin, ja basisti on luvannut ostaa basson ja vahvarin ja treenaavansa. Ehkä se tästä lähteepi. :)

Itse pistin bändin kasaan silloisen kaverini kanssa, joka osasi soittaa rumpuja. Yksi kitaristi tarttui koukkuun tänne m:nettiin tehdyn ilmoituksen ansiosta ja homma lähti pyörimään. Kaveri kuitenkin päätti lopettaa ja jatkoimme kitaristin kanssa soittamista kahteen mieheen ja pistimme vokalistista ilmoituksen tänne samaan paikkaan.
 
Siinä sitten meni aikaa ja yksi kanditaatti tuli katsastamaan meidän treenit, mutta ei vielä silloin liittynyt mukaan... toinen ehdokas sitten tarttui tarjoukseen ja meistä tuli trio.
 
Toisen kitaristinkin löysimme tätä muusikoiden.netin Wanted-palstaa käyttäen ja sitten alkoi rumpalin metsästys. Meillä oli 13 kanditaattia kunnes ykköskitaristi päätti aloittaa rumpujen soittamisen koska epäili, että kitaristeja löytyy huomattavasti helpommin... ja niihän se olikin, että meidän seuraamme liittyi yksi hyvä tyyppi, joka osasi soittaa kitaraa. Silloinen kakkoskitaristi otti tehtäväkseen ykköskitaristin tontin ja uusi kaveri otti hoitaakseen kakkoskitaristin tehtävät.
 
Sitten ykköskitaristi hävisi omille teilleen ja silloinen vokalistikin päätti erota. Ei siinä mitään. Jatkoimme rumpali, kitaristi ja minä soittamista ja oman tuotannon tekemistä ja kitaristin kautta saimme treeneihin vokalistin, joka oli se sama ensimmäinen kanditaatti, päätti liittyä bändiin. Nyt on omaa tuotantoa syntynyt vauhdilla ja treeneissä on mukava olla, koska läppä lentää ja tulosta syntyy.
 
Coverit on taakse jäännyttä elämää ja oma tuotanto on pääasia. Jokainen tekee omat osuutensa joka biisiin ja täten joka biisi kuullostaa meiltä jokaiselta. Tulemme keskenämme hyvin toimeen ja kompromissien tekeminen ei ole vaikeaa.

Lähes kaikki ystäväni/kaverini ovat muusikoita, joten bändit ovat päässeet kasaantumaan aika itsestään. Vähän sisäsiittoinen meininki tuppaa tosin olemaan: bändin, jossa soitan koskettimia, laulaja soittaa bassoa toisessa yhtyeessä, jossa soitan kitaraa ja jonka rumpali soittaa bassoa kolmannessa bändissäni. Keskimmäinen yhtye taitaa tosin olla melko kuollut, mutta tajusitte varmaan. Vielä kun taitaa ensimmäisen bändin kitaristi tulla vierailemaan kolmannen bändin yhteen biisiin.

itellä ei ole oikein mahkuja löytää vändikavereita.. :/ ku asun tämmösessä peräkyläsä josa kaikki tuntee kaikki ja en tunne juuri ketään muusikkoja

On se taas todettava että aivan saatanan hankalaa on tämä. Aikaisemmin jo vuodatin mutta iskin loppuun pienen toivonkipinän, nyt sekin alkaa hiipua. Kahesti olemma käyneet soittelemasa, sillonkin vajaalla porukalla, eikä vakitreeneistä ole tietoakaan. Hemmetin hyviä tyyppejä muuten, mutta aika tuntuu menevän kaikkeen muuhun kuin musiikkiin ja bänditoimintaan. Olen jo kerran muuttanut naisen perässä(kuten aikaisemmin jo kerroin), pitäisikö oikeasti tällä kertaa muuttaa hyvien muusikoiden perässä etelään?
 
Laskeskelin jo viimeyönä paljonko nettoaisin jos myisin settini jollekin jolla on sille käyttöä...

pitäisikö oikeasti tällä kertaa muuttaa hyvien muusikoiden perässä etelään?
 
kyl varmaan. ite soitin aikasemmin kaveriporukasta koostuneessa bändissä ja sit jossain vaihees kaikilla muilla tuntu alkavan olemaan "tärkeempää" tekemistä kun soittaminen ja omien biisien tekokaan ei itseäni lukuun ottamatta näyttänyt ketään kiinnostavan. noh... elämä vie. sittemmin muutin pk-seudulle ja miten ollakaan heti kun tuumasin et odottelu saa riittää niin eipä aikaakaan kun mentiin yhen kitaristin (mnetistä löytyi) kanssa juomaan väkijuomaa kuppilaan ja tuumattiin et tästä tää lähtee. siihen viel vanhan bändin rumpali lahdesta mukaan ja voila! nyttemmin (3:t reenit takana) huomasin et ne hommat vähemmin vakavasti ottavat kaverit ei vaan muutu... ja taas on rumpali vajausta. tähän asti olen tosin tyytyväinen koska tän kitaristin kanssa syntyy ainakin omaa materiaalia ja sitä soitetaan. perkele! tosin kun hommaa on vasta n. 1,5kk bändin vuoksi nähty niin en voi valittaa. mutta vielä kun se rumpali niin...
aika näyttää :)

edit: siirretty toiselle keskustelu foorumille

Itselläni on ollut aktiivisia soittohommia miltei 15 vuotta, samojen naamojen kanssa. nyt ne on enemmän sellasia terapia sessioita+hauskanpitoa johtuen etäisyksistä yms.
 
Nyt ei ole vuoteen ollut bändiä, enkä sellaista perustakaan ennen kun jäenet natsaa. Eikä tässä nyt mikään kiirus ole orkesteria kasatakkaan. Rakensin himastudion, jotta voin toteuttaa itseäni ja duunailla demoa mahdolliselle bändille. Näin voi jo valmiiksi antaa demon mahdollisille soittajille ja siten jos musa ja fiilarit kohtaa, niin ei muuta kun soittamaan. Tietenkään en mikään diktaattori halua olla, ja nimenomaan demokraattisen orkesterin haluan perustaa, jossa jokainen diggaa musasta ja toisistaan. Tämä on vain helpompi tapa karsia joukosta ne väärän henkiset hemmot...

Kuinka löysitte jäsenet bändiinne? Vai liityittekö suoraan "valmiiseen" kokoonpanoon? Lähtisitkö kasaamaan tyhjästä bändiä jos nykyinen hajoaisi? Onko teillä ns. kasatun bändin kemiat, eli bändi on ainoa yhteinen tekijä, vai vietättekö aina yhtä kallista vapaa-aikaakin yhdessä?
 
Mutta, mitäs kokemuksia teillä on bändien kasaamisista, koesoittotilaisuuksien järjestämisestä, jäsenien löytämisestä jne?

 
Aikaisemmat projektit tuli ja meni ihan luonnostaan pääasiassa kavereiden kans soittelun merkeissä.
 
Kun muutin pk-seudulle, niin olikin huomattavasti vaikeampaa. Tunsin koko "kylästä" kaksi kitaristia. No molempien kans projektia pystyyn ja sanotaanko näin että alku oli todella hankalaa.
 
Alkuun homma oli ihan kahdestaan soittelua, välillä soittelin kannuja, välillä soiteltiin kitaroita. Kaikenlaisia kokeilijoita, lähinnä netin kautta kävi ja ei kyllä meinannut toimivaa tulla millään. Varsinkin laulajien löytäminen oli suuremman luokan ongelma. Välillä meinas usko mennä ja siksipä käytiinkin veljen kans alkuun tekemässä demoa kahdestaan siten, että soitin itse bassot ja kannut. Sen avulla sitten sai jo jotain aikaseks kun oli ns kättä pidempää esittää.
 
Kun sai toisen bändin pyörimään, niin pikku hiljaa se toinenkin kasautui, vähän niinku siinä sivussa. Alkoi tuntemaan porukkaa, niin se helpotti kummasti kasaamisprojektia.
 
Nyt olen ehkä noin puolentoista vuoden ajan ollut nykyiseen kokoonpanoon tyytyväinen. Ei nyt varsinaisesti hengailla vapaa-aikana keskenään koko bändillä mutta kyllä sitä välillä muutamilla käydään milloin kenenkin kanssa. Tapana on käydä myös puimassa treenejä parilla heti treenien jälkeen. Se puhdistaa sopivasti ilmaa, jos on jotain puhdistettavaa.
 
Sanotaanko näin, että nykyinen bändi mulla on tarkoitus pitää hengissä elämäni loppuun asti. Vaikka siinä joku jäsen vaihtuu, niin sitten vaihtuu, se on mun bändi. Sillä selvä. En ryhtyisi kasaamaan enää uutta bändiä tyhjästä, keskittäisin tarmon täysin omaan projektiin, joka on sellanen haave, jossa hoidan kaikki tontit itse.

Noita ilmoituksia on ollut muutama, missä ollaan yritetty löytää rumpalia tai laulajaa. Yhteydenottoja tulee muutamia, mutta kun vastaan kyselyyn, ei "hakijasta" sen jälkeen kuulu mitään. Se on melko erikoista. Mä olen tottunut siihen, että asiat sovitaan joko jatkumaan tai päättymään. Erikoista on, että mitään ei enää kuulu.
 
Joku voi ajatella, että mitä se niille oikein vastaa :) Ihan normisettiä, eli kerron lisää bändistä ;)
 
Tällä tahdon sanoa, että ei asioita tässä maailmassa hoideta niin, että jätetään vaan vastaamatta. Mua ei ainakaan kiinnosta soitella perään.
 
Mutta mutta. Muistakaa, että soittamisen pitää olla hauskaa ;) Ryppyotsaisuus kostautuu aina lopuksi.

Samoja kokemuksia. Kumpaankin bändiin olen M.netistä löytänyt useammankin musikantin (vokalisti, rumpali sekä kolme basistia) ja vieläpä hyviä sellaisia, plussana vielä mukavia tyyppejä, mutta joka haussa löytyy tosiaan näitä, jotka kysyvät lisätietoja ja niitä saatuaan häviävät täysin. Olisi se ainakin kohteliasta todeta, ettei kuulosta omalta projektilta ja kiitos näkemiin...
 
Mutta tosiaan rohkeasti vaan wanted-palstalle hakemaan tekijöitä. Fiksusti aseteltu ilmoitus riittävän infon kanssa saa varmasti halukkaita ottamaan yhteyttä.

Ensimmäisen bändin löysin m-netin ilmoituksesta. Vanhan hardrokkikitaristilaulajan ja bluesbasistin kanssa lähdettiin settiä kokoamaan. alussa oli kitara, basso ja pianohaitari. Myöhemmin tämän rokkimiehen kautta saimme rumpalin heidän vanhasta bändistä ja väliaikainen treenipaikka oli mun porukoiden talossa. Myöhemmin porukkaan liittyi samaisen vanhan bändin komppikitaristi.
 
Kun nämä rokkimiehet liittyivät mukaan, siirryi haitarista kiippareita soittelemaan(äänentoistollisesti helpompaa). Bändi-iltakeikankin siinä ehdimme tekaista.
Sen jälkeen alkoi kuitenkin nämä hardrokkibändistä uuteen bändiimme siirtyneet jäsenet haluamaan soittaa raskaampaa rokkia bluesin ja bluesrokin rinnalla. Siinä vaiheessa alkoi meikäläiseltä menemään hermot ja alkoi etenkin tuo komppikitaristin mielipiteet ketuttamaan. Genre alkoikin mennä enemmän raskaammalle puolelle eikä mielipiteitäni asiasta noteerattu, yksissä tuumi päättivät, että "mä tunnun olevan ainoa, jota genre vaivaa".
No, alkoivat siinä sitten miettimään levyn väsäämistä sun muuta. Mukana oli toki niitä bluesrokbiisejä, mutta setti oli silti niin raskaanoloinen, että aloin harkitsemaan bändistä poistumista. Asia varmistui sitten, kun päätin alkaa satsaamaan enemmän tuleviin kirjoituksiin kuin levyntekoon, mieltäni alkoi vaivaamaan myös mahdollinen pk-seudulle muutto syksyllä(Hämeenlinnan tienoilla treenailimme), joten päätin lopettaa bändihommat.
Nykyään sitten on komppikitaristikin lähtenyt bändistä ja kolmistaan soittelevat lähes alkuperäisellä kokoonpanolla, joku laulaja taitaa olla mukaan liittynyt..
 
Pointti siis oli, että bändikaverin vanhat soittotuttavat eivät ole muiden jäsenten kannalta välttämättä parhaita jäseniä, siinä menee helposti ns. vanhojen tuttujen mielipiteiden suosimisen puolelle. Vieläpä, kun nykyään kai lähinnä sitä vanhan tyylin mukaista bluesrokkia vetävät..
 
PK-seudulle muuton jälkeen olen koittanut bändiä etsiskellä eikä sopivaa tahdo löytää. Vieläpä, kun ei tiedä, haluaako lähteä uutta kokoamaan, vai liittyä vanhaan. Duo-kokoonpanoja löytää helpommin ja ne ovatkin melko hyviä sivuprojekteja, mutta bändinkokoaminen niistä taas on vaikeampaa, koska usein genret eivät mene yhteen. Itsekin pidän useammasta eri genrestä. Paras kokoonpano olisi mielestäni triokokoonpano basso, koskettimet, rummut. Periaatteessa kokoonpanolla ei kyllä ole väliä, jos taitoa piisaa :)
Genreksi taas haluaisin monipuolisuuden. Kaikkea mitä mieleen tulee siis. Muuan bändinkokoamisyritelmän yhteyshenkilöön otinkin m-netistä yhteyttä, mutta tässä tapauksessa taitaa olla ongelmaa iän kanssa. Muut tuntuvat olevan keski-ikäisiä ja itse olen teini :)
Noh, etsinnät ja kokeilut jatkuvat. Nimim. *kiipparisti-haitaristi-myösvähän-kitaristi-laulaja vailla bändiä* ;)
 
p.s. toivottavasti ei mennyt offtopicin puolelle

Noita ilmoituksia on ollut muutama, missä ollaan yritetty löytää rumpalia tai laulajaa. Yhteydenottoja tulee muutamia, mutta kun vastaan kyselyyn, ei "hakijasta" sen jälkeen kuulu mitään. Se on melko erikoista. Mä olen tottunut siihen, että asiat sovitaan joko jatkumaan tai päättymään. Erikoista on, että mitään ei enää kuulu.
 

 
Nämä on itseasiassa aika omituisia tapauksia. Haettiin joskus muinoin m.netin kautta basistia ja laulajaakin. Muutamat tapaukset vastas kyllä yhteydenottoihin mutta eivät koskaa ilmestyneetkään paikalla. Yksi oli sellanen joka vastasi aina puheluun mutta sanoi, että hänellä on juuri nyt kiire, että voiko soittaa myöhemmin uudelleen. Eipä ikinä soittanut.
 
Kumma kun ei voi suoraan sanoa et ei kiinnosta tai ei kerkeä tai on jo bändi, ettei ole enää tarve? Näppärää olisi tietty käydä poistamassa hakemus sivuilta siinä vaiheessa jos on jo projekti löytynyt.

Rovaniemeltähän yleensä jengi lähtee pois eikä tuu tänne, ei täälä oo enää ko mie ja martin.