Kitarat: kitarakamat ›

Nythän tämä alkoi kiinnostamaan...
:D
 
Mulla kun ei ole rahasta kiinni, sitä on niin paljon, ettei 9e tunnu missään.
 
Perskuleen porvari.. :D

Itse pidän lehdestä todella paljon. Onhan se hieman kotikutoisen tuntuinen, mutta se ei haittaa koska tämä on vasta eka vuosi ja homma on parantunut koko ajan.
Jenkki lehdet on jenkkilehtiä. Toki tabut ja cd tekevät siitä ostamisen arvoisen jo pelkästään mutta useimmiten siellä on liikaa mainoksia mun makuun.
 
Ja jo se että lehti ilmestyy on hienoa. Pidän sitä kulttuuritekona. Olen kaivannut tämän kaltaista julkaisua jo pitkän suomeenkin.

Millaisia lehtiä olivat Soundi ja Suosikki aikanaan?
 
Vanhat 70-luvun Musa ja myöhemmin Soundi -lehdet olivat loistavia. Ostelin niitä aikanaan divareista. Harmi kun olen hukannut. Soundia en ole ostanut 10 vuoteen ja sitä ennen meni varmaan 5 vuotta. Niitä 70-luvun numeroita ostaisin heti jos löytäisin.

Enkä pidä siitä, että lehti myydään muoveissa (ainakaan sillä perusteella että siellä tulee jotain viikatemiesplekuja mukana).
 
Samaa mieltä. Kannattaisi liittää mukaan edes oikeita plekuja, eikä arkista revittäviä laminaatteja.

Tai oliko GW yhtä kova juttu silloin kun ensimmäinen numero putkahti ulos? Kehitys kehittyy ja touhut muuttuvat ja monesti kasvavat siinä ohessa. Toivotaan että parempaan suuntaan...
 
...Jenkki lehdet on jenkkilehtiä. Toki tabut ja cd tekevät siitä ostamisen arvoisen jo pelkästään mutta useimmiten siellä on liikaa mainoksia mun makuun.
 
Täytyy kommentoida näihin molempiin, että aloitin jenkkiläisten kitaralehtien oston (Guitar Player & Guitar World) joskus 80 -luvun lopulla ja 90 -luvun alussa mulle jopa tuli Guitar School -niminen lehti, koska niissä oli hyviä juttuja ja tabbeja.
 
Sitten, kun grunge löi itsensä läpi, niin lehdet muuttuivat (omasta mielestäni) tosi paskoiksi ja lopetin niiden ostamisen tykkänään. Poissa olivat Malmsteenin, Vain ja Friedmannin kaltaiset virtuoosit ja tilalle oli tullut jotain avuttomia grungehemmoja, joiden soittotaidosta voi olla montaa mieltä. Tabbit muuttuivat joksikin "Smells Like Teen Spirit" (ihan hyvä biisi, mutta ei anna kitaristille oikein yhtään mitään) tai joksikin muuksi.
 
Sitten jossain vaiheessa lehdet alkoivat ilmeisesti kustannussyistä kierrättämään vanhoja, jo aikaisemmissa numeroissa olleita tabbeja ja heittivät sekaan vielä sellaisten bändien tabbeja, joita ei välttämättä olisi tarvinnut julkaista (jääköön bändien nimet mainitsematta). Kun maahantuoja vielä nosti lehtien hinnat törkeälle tasolle ja netistä pystyi saamaan lähes saman informaation niin ajattelin, että nyt loppui meikäläisen kitaralehtien ostaminen ja näinhän siinä kävi.
 
Olisi hyvä juttu, jos joku pystyisi tekemään sellaista kitaralehteä, jossa olisi mielenkiintoisia juttuja soittimensa hanskaavista kitaristeista, eikä mitään avuttomia vässyköitä, hinta olisi jossain 7 euron paikkeilla ja mainosten määrä olisi pidetty minimissään. Valitettavasti nykytrendi näyttää olevan lehdessä kuin lehdessä se, että ne tungetaan mainoksia täyteen. No jollainhan sen lehdenkin on tultava toimeen ja mainoksilla saa helposti rahoitettua lehden toimintaa, mutta liika on sentään liikaa.
 
P.S. Yleensä en käytä noin voimakkaita negatiivisia termejä kuin tässä kirjoituksessa, mutta v*tuttaa se, että tuo grunge -aalto pilasi monta hyvää kitaralehteä lähes pysyvästi. No siitähän nuo lehdet tietysti kirjoittavat, mikä on suosittua, koska lehtiä pitää myydä ja ilmeisesti nuo meikäläisen diggaamat "tilulilu -kitaristit" eivät enää ole muodissa...

P.S. Yleensä en käytä noin voimakkaita negatiivisia termejä kuin tässä kirjoituksessa, mutta v*tuttaa se, että tuo grunge -aalto pilasi monta hyvää kitaralehteä lähes pysyvästi. No siitähän nuo lehdet tietysti kirjoittavat, mikä on suosittua, koska lehtiä pitää myydä ja ilmeisesti nuo meikäläisen diggaamat "tilulilu -kitaristit" eivät enää ole muodissa...
 
Näinhän se on nykyäänkin kun emomusa on muotia. Vähän käy kyrsimään kun Guitar Worldin tabisivut pursuavat ääriään myöten kaiken maailman Panic at the Discoa, My Chemical Romancea sekä Fall Out Boyta.

Noi jenkkikitaralehdethän ovat aina menneet musatrendien mukana, siitä kirjoitetaan mikä on pinnalla että lehdet menevät kaupaksi. Guitar Player on tosin poikkeus, on aina keskittynyt esittelemään soittajia laajalla skaalalla trendeistä riippumatta (mutta toki nekin huomioonottaen) ja kamatestitkin ovat muutakin kuin maksettuja mainoksia.
 
meikäläisen diggaamat "tilulilu -kitaristit" eivät enää ole muodissa...
 
Eikös tilu ole taas in ja alan miehiä käsitellään lehdissä paljonkin? Vai eikö lehdissä ole juuri sun diggaamia tilukitaristeja?

Olisi hyvä juttu, jos joku pystyisi tekemään sellaista kitaralehteä, jossa olisi mielenkiintoisia juttuja soittimensa hanskaavista kitaristeista, eikä mitään avuttomia vässyköitä, hinta olisi jossain 7 euron paikkeilla ja mainosten määrä olisi pidetty minimissään. Valitettavasti nykytrendi näyttää olevan lehdessä kuin lehdessä se, että ne tungetaan mainoksia täyteen. No jollainhan sen lehdenkin on tultava toimeen ja mainoksilla saa helposti rahoitettua lehden toimintaa, mutta liika on sentään liikaa.
 
Milläs miellytät kaikkia? Aika mahdotonta onpi se.
Siinä missä sinä huudat Ynkän ja Vain perään, minä taas en voisi olla vähempää kiinnostunut ko. kaahaajista. Sen sijaan lukisin mielelläni esim. Galderista ja hänen kitaratouhuista enempi.
 
P.S. Yleensä en käytä noin voimakkaita negatiivisia termejä kuin tässä kirjoituksessa, mutta v*tuttaa se, että tuo grunge -aalto pilasi monta hyvää kitaralehteä lähes pysyvästi. No siitähän nuo lehdet tietysti kirjoittavat, mikä on suosittua, koska lehtiä pitää myydä ja ilmeisesti nuo meikäläisen diggaamat "tilulilu -kitaristit" eivät enää ole muodissa...
 
Musiikkia on erilaista ja jotta lehteä kannattaa tehdä, on sen myös mentävä kaupaksi. Jos grunge menestyy/menestyi, niin tokihan siihen kannattaa suunnata myös oman taittonsa sisältö. Kauheasti ei ole GW:ssä näkynyt Methenyn Pattia tai kovin montaa muutakaan "oikeaa soittajaa". Eihän joku Kurt Cobain tai Stone Gossard ole oikeita soittajia... ne vaan rämpyttää jotain ja menestyy sillä "paskalla".
 
Kuten todettu... kaikkia ei voi aina miellyttää. Siksipä lehdet ovatkin kovasti usein sillisalaattia, jotka raapivat pintaa siellä ja täällä, ja vähän tuollakin. Lopputulos pyrkii miellyttämään mahdollisimman suurta lukijakuntaa, mutta ei sitten kuitenkaan miellytä täysin ketään.
 
Itse en ainakaan osta lehtiä joidenkin tabujen ja cd-kiekkojen takia. Sitä varten on nuottikirjat ja cd-levyt. Minua sen sijaan kiinnostaa lukea uusista ja erilaisista jutuista. Koko vuosikerta jotain Vai-Ynkkä-tilulilulii bullshittiä kävisi todella tylsäksi. Itse haen vinkkejä kamaosastoilta, ideoita lessoneista omaan musisointiin, tarinoita keikoista ja musabisneksestä jne.

Niin hyvää tekstiä, että plussa napsahti!

Eikös tilu ole taas in ja alan miehiä käsitellään lehdissä paljonkin? Vai eikö lehdissä ole juuri sun diggaamia tilukitaristeja?
 
Eipä taida olla tilu "in", ainakaan mitä on noita kitaralehtiä pikaisesti katsonut jossain lehtipisteessä.
 
Enkä mäkään haluaisi lukea kitaralehteä, jossa olisi pelkkää Ynkkää ja Vaita, sillä onhan noita muitakin hyviä kitaristeja, jotka eivät välttämättä edes soita raskasta rockia, kuten esim. Al Di Meola, Frank Gambale, Frank Marino jne. noin äkkiä mainittuna.
 
Muistan joskus 80-90 luvun vaihteessa, kun suomalainen Rockstop haastatteli The Cultin Billy Duffia, niin hän sanoi, että amerikkalaiset kitaralehdet suosivat nopeasti soittavia klassisvaikutteisia kitaristeja ja kuvaruutuun heijastettiin Guitar Worldin kansi, jossa poseerasi Steve Stevens (Billy Idolin kitaristi, joka yritti 80 -luvun lopussa soolouraa). No ensinnäkään tuo Stevens ei koskaan soittanut klassisvaikutteista kamaa ja lehdestä löytyi vielä The Cultin Sun Kingin tabbit ;-) Mun mielestä nuo tabbit olivat ihan asiallinen valinta, vaikka Duffy ei mikään tähti olekaan kitaristina, mutta bändillä on/oli hyviä biisejä ja oli sillä joitain ihan hyviä kitara-lickejäkin.
 
Mutta niinhän se ilmeisesti menee, että jenkkilehdet seuraavat trendejä kaikista tiiviimmin, jotta saavat myytyä mahdollisimman paljon lehtiä.
 
Edit: ja noiden CD:eiden takia noita uusia lehtiä tuskin kannattaa ostaa, koska esim. eri biisien backing trackejä voi ladata nykyään netistä ilmaiseksi.

Mutta niinhän se ilmeisesti menee, että jenkkilehdet seuraavat trendejä kaikista tiiviimmin, jotta saavat myytyä mahdollisimman paljon lehtiä.
 
Miksi eivät noin tekisi? Työkseen kun sitä tekevät, jolloin kai tarkotus olis saada fyrkkaa.
 
Vaikka mä pidänkin enemmän tietyistä asioista kuin toisista, mä tykkään myös toisinaan tietää mikä trendi on meneillään just nyt.
 
Mitä itse Guitar Fan-lehteen tulee, toivotan vain parasta sen tekijöille. Uskon myös että meininki paranee entisestään kunhan kokemust karttuu ja virheist oppii*... Tykkäsin myös siitä lehdestä jonka ostin tuossa taannoin.
 
*Vissiin Pikku G:tä.

Miksi eivät noin tekisi? Työkseen kun sitä tekevät, jolloin kai tarkotus olis saada fyrkkaa.
 
Totta. Ja trendipellet juoksee virtauksien perässä yrittäen tehdä musiikkia, joka olisi "päivän nimi" sen sijaan, että keskittyisivät oman (persoonallisen) musiikin tekemiseen välittämättä muotisuuntauksista.
 
Vaikka mä pidänkin enemmän tietyistä asioista kuin toisista, mä tykkään myös toisinaan tietää mikä trendi on meneillään just nyt.
 
Mä en ;-)

Totta. Ja trendipellet juoksee virtauksien perässä yrittäen tehdä musiikkia, joka olisi "päivän nimi" sen sijaan, että keskittyisivät oman (persoonallisen) musiikin tekemiseen välittämättä muotisuuntauksista.
 
Mullehan se on nyt aivan se ja sama mitä kukin tekee. Jos joku muodissa oleva juttu kolisee, niin miksi sitä ei itse sitten tekisi? Jos muoti vaihtuu ja mielikin sen mukana niin saahan sitä taas vaihtaa tyyliä ja tehdä sitä.
 
Vaikka mä rokkia rakastan eniten kaikesta musasta, niin kyllä mä diggaan mustista rytmeistä, klasarista summuusta myös. Ja teen niitä just sillon kun joku niistä mulle kolisee sillä hetkellä. Oli se muodissa tai ei.
 
Mä en ;-)
 
Mä haluan ihan silkasta mielenkiinnosta olla toisinaan perillä mikä on in. Meidän rumpali diggaa kovastikin näistä emo-jutuista, minä taasen en. Se on kunnon muotijäbä. Mut niitä on ihan kiva soitella toisinaan reeneissä ihan hatusta. Eikä niitä juur vois hatusta soitella jos ei tietäis miten ne menee tai mikä niissä se juttu on.
Ja niistäkin löytää kaikkea kivaa itselleen siihen kuuluisaan "omaan juttuunsa". Itse pyrin kuuntelemaan mahdollisimman paljon kaikkea, jopa muodissa olevia juttuja, ja poimimaan niistä hyvät jutut. Vaikka hyvin paljon niissä kierrätystä onkin, mikä on jees. Löytää yhtymäkohtia johonkin vanhempaan juttuun ja hiffaa että piru, tän vanhan jutunhan voi viedä tohonkin suuntaan, mitäs jos mä kokeilisin viedä sitä sitten tonne toiseen suuntaan.
 
Se ei silti tarkota että mä jokaista trendibändin levyä ostaisin itselleni sillä hetkellä - tai koskaan. Tai että pukeutuisin just sen hetken muodin mukaan. Mulla tuo musiikkimatka yleensä tähän asti on mennyt taaksepäin. Tutkii mitä omat esikuvat ovat ihailleet ja tsekkaa mitä ne ovat tehneet jne jne. Muodissahan nekin ovat joskus olleet. Elviskin oli joskus tosi in.
Ja jos porukka ei olis Elvistä kuunnellu koska se oli in, vois olla asiat hitusen toisin.
 
Mun ehdottomista suosikeistani Rolling Stones on aina ollut hyvä tekemään omaa juttuansa muodissa olevien asioiden lomassa. Se varmaan on yksi syy siihen miksi ne on vieläkin esillä. Toisin kuin monet muut.
 
Vaikka mä en just niin muodin kannattaja olekaan, se kuitenkin ajaa asioita aika hyvin eteenpäin. Ja sen saatanan takia duuniakin piisaa monille, ainakin hetkeksi. Pidemmäksi niille jotka osaa luovia siinä tulvassa messissä.
 
Miten tää nyt liitty mihinkään? :-) Jonkunlaista virtaa tajunnasta kai... Anteeksi.

-------------------------------------

Mun ehdottomista suosikeistani Rolling Stones on aina ollut hyvä tekemään omaa juttuansa muodissa olevien asioiden lomassa. Se varmaan on yksi syy siihen miksi ne on vieläkin esillä. Toisin kuin monet muut.
 
...Miten tää nyt liitty mihinkään? :-) Jonkunlaista virtaa tajunnasta kai... Anteeksi.
 
Ei tollaista tarvitse pyytää anteeksi. Helvetin hyvää "tajunnanvirtaahan" toi oli. Ja vaikka Rolling Stones ei lukeudukaan meikäläisen ykkössuosikkeihin, niin kyllä jäbille on nostettava hattua, sillä ne ovat tehneet omaa musaansa pitkän aikaa ja hyviä biisejä on syntynyt roppakaupalla omaa tyyliään pahemmin muuttamatta. Sama taitaa päteä hard rockin puolella ainoastaan AC/DC:hin, joka on jaksanut veivata oman tyylistään musaa välittämättä muotisuuntauksista. Ehkä he ovatkin siksi niin suosittuja.
 
Riistäytyi vähän offtopiciksi meikäläisen taholta, joten sorry siitä. Mutta itse en enää pahemmin diggaa noista jenkkiläisistä kitaralehdistä, koska valtaosa niissä nykyään esiteltävistä kitaristeista ei ole mun makuuni. Tuota Guitar Fania en ole vielä lukenut, mutta ehkä pitäisi jossain vaiheessa tutustua siihen, jos siitä löytyisi jotain mielenkiintoista...
 
Ja mitä tulee tuohon grungen morkkaamisen ja esim. Vaihin, niin kuinka monta grungebändiä noista 90 -luvun puolivälin Seattle -bändeistä on enää kasassa ja tekee vielä luomisvoimaisesti samanlaista musiikkia kuin tekivät silloin? Vai on tehnyt soolomusaa "päätoimisesti" Passion & Warfare -levystä lähtien, eikä musiikki ole pahemmin muuttunut tyylisuunnaltaan, vaikka voikin olla aika oudon kuuloista. Ja en edes ole hirveä Vai -fani, mutta tulipahan sanottua...

Ja mitä tulee tuohon grungen morkkaamisen ja esim. Vaihin, niin kuinka monta grungebändiä noista 90 -luvun puolivälin Seattle -bändeistä on enää kasassa ja tekee vielä luomisvoimaisesti samanlaista musiikkia kuin tekivät silloin? Vai on tehnyt soolomusaa "päätoimisesti" Passion & Warfare -levystä lähtien, eikä musiikki ole pahemmin muuttunut tyylisuunnaltaan, vaikka voikin olla aika oudon kuuloista. Ja en edes ole hirveä Vai -fani, mutta tulipahan sanottua...
 
Tarvisiko tehdä sitä samaa kamaa koko uransa silmät kiinni, jotta saisi sun kunnioituksen? :) Vai mikä pointti tässä nyt oli? Ei se aina ole hyvä juttu jos veistää sitä samaa puuta pari vuosikymmentä.
 
Lisätään nyt, että en mäkään pidä mistään liiallisesta trendien mukana juoksentelusta mutta tottahan bändi/artisti voi kehittyä ilman niitäkin.

Noista kansainvälisistä kitaralehdistä.
 
Amerikkalaiset lehdet ovat samoilla linjolla kuin amerikkalainen musiikkimakukin. Toiset tykkää, toiset ei. Minä kuulun ei-kategoriaan.
 
Ainoa kitaralehti, mitä nykyään toisinaan ostan, onkin brittiläinen - The Guitarist. Se onkin suunnattu ehkä hieman eri sukupolven kitaristeille kuin monet muut julkaisut. Tuossa pöydällä olevissa numeroissa näkyykin kannessa sellaisia nuorisoidoleita kuin Pete Townshendiä, Eric Claptonia ja Keef Richardsia. Ihan lähivuosilta kaikki numerot. Jossain taisi olla tosin Steve Vai tai peräti Zakk Wyldekin, tosin.

Ja mitä tulee tuohon grungen morkkaamisen ja esim. Vaihin, niin kuinka monta grungebändiä noista 90 -luvun puolivälin Seattle -bändeistä on enää kasassa ja tekee vielä luomisvoimaisesti samanlaista musiikkia kuin tekivät silloin? Vai on tehnyt soolomusaa "päätoimisesti" Passion & Warfare -levystä lähtien, eikä musiikki ole pahemmin muuttunut tyylisuunnaltaan, vaikka voikin olla aika oudon kuuloista. Ja en edes ole hirveä Vai -fani, mutta tulipahan sanottua...
 
Ns grungebändit sai sentään olemassaoloaikanaan hyvää musiikkia aikaiseksi. Parempi muutenkin lopettaa kuin jatkaa katkeraan loppuun. Mä en esim Vailta tiiä muuta kuunneltavaa kun tämän:
http://youtube.com/watch?v=wsXS5fCq4LU

Pari numeroa olen ostanut tuota GF-lehteä. Ei se nyt ihan toivoton yritys ole.
Antaa nyt vähän aikaa kulua, ja katsotaan mihin lehti asettaa linjansa, vai onko linjaa ollenkaan. Ainakaan alussa ei meinannut mainoksia erottaa toimituksellisesta matskusta.
 
Nuo "plektrat" sitten. En tiedä mitä niillä pitäisi tehdä.Haudata tuppervaara-kupissa maahan muutamaksi kymmeneksi vuodeksi, ja myydä nuutonetissä vintage-plekuina, vai olisiko koko arkilla joatin keräilyarvoa joskus (vrt lätkäkortit tai vanhat kaffipakettiautokuvat). Soittaa niillä ei voi.
 
Kiva kuitenkin, että jotain uutta kotimaista yritystäkin on alalla. Parempi edes hyvä yritys, kuin kokonaan ilman....Niin no onhan se Riffikin, mutta siinä on niin paljon juttua,josta ei tämmöinen juntti mitään ymmärrä.Kitaraesittelyt ovat hyviä, mutta kaikenlainen studiokamavääntö menee multa ohi lipan
 
Ulkomaisista tulee tuota Guitarist-lehteä ostettua melko säännöllisesti. Lähinnä jos kiinostavaa kitara/vahvistin esittelyä on tarjolla.
Ei ne mainokset minua häiritse, kivahan kauniita kuvia on katsella.
 
Se pikkuisen mietityttää, että jos on suuri mainostaja minkälaista arvostelua tuotteet saavat. Paljon lehdessä mainostetuista tuotteista en ole yhdenkään nähnyt saavan kovin kielteisiä arvioita.
 
Onko esiteltävä muka kaikki huippulaatua?