Media ja viihde ›

The Elder Scrolls- sarjaa kehiin, heti!
 
Oblivion on uudempi (sarjan 4. peli), tekninen ja hieno, upean näköinen, jnejne. Elävä maailma ja sitä rataa. Suht eeppinen vermeles. Morrowind (3. peli) on wanhempi. Taide on hienompaa, graafiset kikat ovat tiessään. Tarinat ja maailman syvällisyys ja mysteerisyys ovat aivan omaa luokkaansa. Oblivion ikään kuin mallintaa keskiaikaa magialla, Morrowind on ihan oma juttunsa.
 

 
..Eli: hanki tuo Oblivion.
 
Sorke unohtui tietenkin mainita... Morska tullut liiankin tutuksi (noin 3 vuotta pelaamista takana)... Ja Oblivion läpi menty yhdesti ja muuten pelailtu useammalla hahmolla...
 
Edit: Witcheriä vois ajatella kanssa. Tai Nwn....

Morrowind on kyllä pelinä omaa luokkaansa verrattuna Oblivioniin. Tuskinpa enää mikään peli tulee herättämään sellaisia fiiliksiä kuin Morrowind. Oblivionin kohdalla vaan mentiin jossain kohti harhaan. Ehkä ne oli ne kaikki pikamatkustukset yms.
 
Täsmälleen, komppaan.

Morrowind on kyllä pelinä omaa luokkaansa verrattuna Oblivioniin. Tuskinpa enää mikään peli tulee herättämään sellaisia fiiliksiä kuin Morrowind. Oblivionin kohdalla vaan mentiin jossain kohti harhaan. Ehkä ne oli ne kaikki pikamatkustukset yms.
 
Näinpä. Oblivion on kauheata kuraa verrattuna morrowindiin.

Me varmaan kaikki odotamme Morrowindiin syntyvää Tamriel Rebuilt- modia? Ja ehkä sitä Oblivion- versiotakin voisi kokeilla, ehkä siinä yritetään säilyttää Morrowindin henki.. :)
 
Oblivion maistuu muuten YHDELLÄ tavalla hyvältä: kun siihen hankkii törkeät muokkausmodit (peruspeliä ei pelaa sitten niin millään) KAIKEN suhteen TAI pelaa sen lisälevyn läpi, sen jossa leikitään Sheogorathin kanssa. Se on tosin aika lyhytikäinen.

Harkitsin, että tällä viikolla voisi hankkia jotain uutta pelattavaa...
 
Hakusessa ois raskaan sarjan roolipeli pc:lle... paljon expausta ja tehtäviä...
 
Itse laitoin just tilaukseen Gothic Universen (sisältää siis gothic 1-3 + lisäosa kakkoseen). Uskoakseni menee pari seuraavaa viikkoa tietokoneella :)

Perhana tuo Guitar Heron online-peli on koukuttava. Hävisin pari face-offia :D

X360 teki "kolme punaista valoa" tempun enkä oo saanu aikaseks lähetettyä sitä vielä korjautettavaksi/vaihtoon, joten pieni Wii-katsaus tähän väliin...
 
Metroid Prime 3: Corrupted (Wii)
 
Erittäin toimivilla kontrolleilla ja ajoittain hyvinkin kauniilla graffoilla varustettua sci-fi seikkailua/räiskintää. Metroid-sarjaan perehtymättömille ja/tai lineaarisiin FPS:iin tottuneille lievää turhautumista aiheuttanee sekavahko rakenne - samoissa paikoissa rampataan kerta toisensa jälkeen, välillä ihan muuten vaan kun peli päättää kertoa pitkien seikkailujen jälkeen että "unohdit muuten edelliselle planeetalle jotain" mutta enimmäkseen uusien varusteiden avatessa uusia kulkureittejä. Tarina on aika perushöttöä ja toimii lähinnä viitekehyksenä pedaten seuraavaa loppupahistaistelua, jotka ovat lähes poikkeuksetta vihollisten eri hyökkäyksien ennakoinnista ja niiden heikkojen kohtien keksimisestä. Yksikään isompi taisto ei aiheuttanut suurempaa turhautumista tai epäreiluuden tunnetta, joten tasapaino on aika lailla kohdillaan. Piilotettuja boonuksia on aikamoiset määrät, mutta niiden metsästäminen ei ole kovin tärkeää ja tarpeeksi suuren osan niistä löytää ilman suurempaa vaivaa kunhan jaksaa katsella ympärilleen vähänkin enemmän. Ajoittain puuduttavaa seikkailua, jossa tunnelma on kohdillaan ja ohjaus viimeisen päälle viilattua - aluksi sekavalta tuntuva tähtäämisen ja katselun yhdistäminen muuttuu nopeasti ajatuksenomaiseksi refleksiksi. 8.5
 
---
Zelda: Twilight Princess (Wii)
 
Rakenteellisesti oikeastaan aika samankaltainen kuin em. Metroid - uusilla varusteilla pääsee jo aiemmin nähdyistä paikoista uusille alueille ja edestakaisin juoksentelua on riittämiin, joskin yleensä jokin asia on sopivasti muuttunut ettei tylsyys pääse iskemään. Alun tutoriaalina toimivan kylän jälkeen koko pelin ilme tuntuu ryhdistyvän ja ajoittain lähes maalaukselliset näkymät viehättävät kerta toisensa jälkeen. Sen enempää spoilaamatta muidenkin kuin perus Link-olomuodon (johon ei tosin viitata, vaan hahmon saa nimetä miksi haluaa) ohjaus toimii melko moitteettomasti, joskin Wiin ominaisuuksia ei vapaata tähtäilyä lukuunottamatta kauheasti hyödynnetä - miekka heiluu kapulaa heilauttamalla, mutta suunnalla ei ole juuri väliä, ja olisikin aika sama painaisiko nappulaa vai huiskisiko ohjaimella ilmaa. Mukavana yksityiskohtana miekan kalske ja muutamat muut äänet kuuluvat ohjaimessa olevasta kaiuttimesta. Äänimaailma on muutenkin miellyttävä ja välillä eteerisen kaunis. Tällä hetkellä n. 12 tuntia peliaikaa mittarissa, ja pelistä on ehkä karkeasti arvioiden 1/4 takana, joskin piilotettujen aarteiden etsimiseen saa kulutettua aika reippaasti aikaa. Pelin puzzlet ovat enimmäkseen miellyttävän loogisia, ja yleensä vastaus jumittavaan kohtaan onkin joku häpeällisen yksinkertainen juttu, tyyliin "mikä sulattaa jään" - tosin ratkaisun "avain" ei välttämättä aina ole ihan samassa huoneessa/alueella. Tää toimis varmaankin Cube-ohjaimella lähes yhtä hyvin, mutta eipä noista Wii-lisistä haittaakaan juuri ole. 9
 
---
Super Mario Galaxy (Wii)
 
No huh huh. 10
 
---
 
360-pinossa oottelee vielä Kane & Lynch: Dead Men, Assasin's Creed, The Darkness ja Mass Effect. Saas nähä jos sais boksin kuntoon.

ASSASSINS CREED, Ubisoft (X360)
---------------------------------
 
Tein sitten radikaalin liikkeen ja ostin itselleni Xbox 360:n sekä Assassins Creedin (hyvästi syöminen :). Tässä Prince Of Persiat ja Splinter Cellit tehneen Ubisoftin uusimmassa pelissä ohjataan salamurhaaja Altairia ristiretkien mylläämässä Lähi-Idässä, tarkempina tapahtumapaikkoina vanhojen karttojen ja muistiinpanojen pohjalta tarkasti mallinnetut Akko, Damaskos sekä Jerusalem.
 
Heti ensisekunneista lähtien on selvää, että tuotantoarvoissa ei ole säästelty. Pelillä kelpaa kyllä uuden sukupolven konsolia demota kavereille, ihan jo putkitelkallakin. (Veikkaan että joudun keräämään leukani kappaleita uudemman kerran, kunhan kytken lootan vanhempien HD-töllöön.) Ohjaus on pienen totuttelun jälkeen sujuvaa ja talojen katoilla loikkiminen sujuu kuin itsestään. Taisteluitakaan ei voi välttää ja kaikeksi onneksi ne on toteutettu mallikelpoisesti. Oikea-aikainen torjuntojen ja vastaiskujen käyttö on avain menestykseen. Ainoastaan pelin loppupuolella tauoton taistelu käy nervin päälle ja tästä johtuen peli onkin itselläni vielä vaiheessa. Mieluummin kikkailen kaupungeissa vailla suorituspaineita.
 
Moitittavaakin löytyy, sillä nyt kun peli on itselläni vielä kesken ja haluaisin rauhassa keräillä jokaisesta kaupungista löytyviä lippuja ja murhata porukkaa vapaasti, peli ei tallenna tilannetta. Tämä syö vähän intoa lähteä sen suurempia kuvioita kehittelemään, kun tietää että peliä ei voi tallentaa. Tiedä sitten onko asianlaita toinen, kun peli on läpäisty, mutta tässä vaiheessa moinen suunnittelijoiden aivopieru harmittaa ankarasti.
 
Pelattavaa pelissä on noin 20:n tunnin verran ja enemmänkin jos haluaa kaikki liput kerätä ym. pikkutehtävät suorittaa. Paljon etukäteen mainostettu vapaus jää vähän puolitiehen, sillä kaupungeissa ei oikeastaan ole niin paljon tekemistä tehtävien ulkopuolella. Tämä jää kuitenkin unholaan siinä vaiheessa, kun tuijottelee maisemia Akkon kirkon huipulta. Mihinkähän sitä lähtisi seuraavaksi...
 
--------
Plussat:
+ Taistelu on hauskaa
+ Kiipeily vielä hauskempaa
+ Sujuvat kontrollit
+ Vähän peleissä käytetty, mielenkiintoinen aikakausi
+ Kaunis kuin mikä
+ Mahtava siellä olemisen tuntu
 
Miinukset:
- Tehtävien ulkopuolisen tekemisen vähyys
- Tehtävien täydellinen identtisyys
- Taistelun määrä loppupuolella
- Se prkleen tallennuskämmi
- Tekoälyhahmojen replojen vähyys/toisto
- Äänitasapainossa pientä moitittavaa
 
Arvosana: 8,5 / 10

No niin! Gothic-boksi saapui pari päivää sitten ja päätin aloittaa alusta, peli kerrallaan.
 
Gothic 1.
 
Mitähän tästä nyt sanoisi? Peli on jo kuusi vuotta vanha, joten grafiikat ovat varsin huonot (http://worldofgothic.de/screenshots/gothic/72.jpg) eikä käyttöliittymäkään ole sieltä loogisimmasta päästä. Onneksi tärkein on kuitenkin kohdallaan, maailma tuntuu elävältä ja puuhastelua riittää. Perinteisistä fantasiaseikkailusta poiketen päähenkilö on alussa vain tavallinen ihminen, ilman sen kummempia luokkajakoja ja tämä myös näkyy. Varsinkin alussa miekan tai jousen käyttäminen käy todellakin työstä ja turpaan tulee käytännössä joka tappelussa. Pikkuhiljaa maailmaan tutustuessa ja kokemuksen karttuessa tämä toki helpottuu.
 
Gothic 1 on aikanaan melko pienelle huomiolle jäänyt, joskin hyviä arvosanoja kerännyt roolipeli, joka kyllä nappaa mukaansa vielä nykyäänkin, kunhan pääsee grafiikoista ja käyttöliittymästä yli. Aika on tosin tehnyt tehtäväänsä, eikä tämä nykyisten roolipelien(Oblivion, NWN2) tasolle missään nimessä kohoa.
 
Kouluarvosana: 8-
 
Ps. Mahtavaa on myös se, että villieläimetkin menevät öisin nukkumaan, maailman asukkaat syövät ja virtsaavat ja kartat joutuu ihan oikeasti ostamaan kylän kartanpiirtäjältä. Juuri tällaiset pikkuasiat luovat uskoa toimivaan maailmaan.
 
Ps2. Pakko rukata arvosanaa pikkuisen ylöspäin, kun huomaa että peli aiheuttaa "mä teen tän vielä ja sit lopetan"- efektin vaikka pitäisi mennä nukkumaan. On muuten todella tunnelmallista kävellä yöllä kylän läpi huomatakseen, että osa porukasta on keräytynyt nuotion ympärille, kuuntelemaan kun yksi kavereista soittaa banjoa ja muut ympärillä polttaa pilveä. (kyllä, pelissä on päihde nimeltä "swampweed")

Onko kotoreista tullut mitään pakettia jossa ois ykkönen ja kakkonen?
 
Ne ajattelin hommata kumminkin. Ykkösen olen aikaisemmin pelannut varmaan viisi kertaa läpi, mutta kyllä vielä kuudennen kerran menee. Ja kakkonen olisikin ihan uusi tuttavuus. Ja silloinen kone ei jaksanut pyörittää ykköstäkään kunnolla niin olisihan se kokemus pelata pätkimättä läpi.

Nonniin. Nyt lähti Kotor ykkönen ja Kakkonen tilaukseen. Postiennakon kanssa 46€ ei paha.

En voi kyllä katua kun ostin Command & Conquer: The First Decaden. Mikäli C&C:t kolahtaa, eikä jokaista peliä omista jo erikseen, on tässä paketissa pelaamista kyllä ikuisuuksiksi asti. Nettipeli ei vain toimi...

guitar fucking hero 3
helvetin hauskaa rämpyttelyä!
 
kolme pistettä

PES 2008 - arvosana: EDIT! 5-
 
Perkele vastustaja munkittaa kybällä vikan minuutin maaleja, tuomari on lahjottu paska, joka ei osaa entiseen tapaan antaa kortteja jos peli ei ole pysähtynyt heti vihellykseen rikkeen jälkeen, pakit pujottelukeppejä kun joku Van Perse homoilee kentän läpi, joka toisesta kulmasta tulee maali ja joka vitun vapari menee vastustajalla sisään oli etäisyyttä perkele kolkytäseittämän metriä tai seittämäntoista
ai vituttaako? taidan pitäytyä pes vitosessa perkele

Olen tässä hetken miettinyt että ostanko PS3:n vai Xbox 360:n. Tuubista näin juuri FF XIII:n trailerin ja kuppi kaatui vahvasti Sonyn puolelle..

Ostin Call of duty 4:n välipäivinä. Yksinpeli oli ihan hieno, mutta moninpelinä ei oikein toiminut. Ei ole JO:n voittanutta online FPS:ssä.
 
Ai niin arvosana: 7/10

Nox
 
Sain tämän pelin jo monta vuotta sitten. Julkaistu vuonna 2000, joten grafiikatkin ovat sen mukaiset. Jotenkin vielä monien vuosien jälkeen innostun aika ajoin pelaamaan tätä mahtavaa, ei kovin tunnettua roolipeliä. Peli on melko samanhenkinen kuin esim. Diablot tai Icewind Dalet. Pelattavia hahmoja on vain kolme: wizard, conjurer sekä warrior. Jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa. Melko perinteinen lähtöasetelma, mutta kuitenkin peli on yllättävän koukuttava ja omaperäinen. Aluksi päähenkilö on tavallinen nuori mies, joka katselee televisiota rauhassa kotonaan, kunnes hänet televisioruudun läpi imetään Noxiin, tehtävänään pelastaa Nox pahuudelta.
 
Noxin maailma ei mikään suuren suuri ole, mutta toisaalta tämä luo tunnelmaa peliin. Pelin juoni on melko suoraviivaista, muutamaa sivutehtävää luukuunottamatta. Varusteita, aseita, taikajuomia ym. on vähän erillaisia. Erillaisia örkkejä ja muita olentoja on tosin ihan kiitettävästi. Pelattavuus on helppoa ja sujuvaa, mutta jonkin matkakumppanin kanssa eteneminen voi olla ärsyttävää tekoälyn typeryyden vuoksi ja kumppani on vain tiellä. Vihollisia on hauska hakata erillaisilla aseilla, ampua jalkajousella sähkönuolia tai taikoa meteoriitteja vihollisen niskaan.
 
Kolmen eri hahmoluokan välissä ei ole juonellisesti suuria eroja. Joihinkin paikkoihin saatetaan kuitenkin mennä mihin toisella hahmolla ei. Loppu on jokaisella erillainen. Noxista puuttuu roolipeleille niin tyypillinen levelinkorotusjärjestelmä. Päähenkilö saa kokemuksen karttuessa uusia arvonimiä, mutta mitään lisäpisteitä erillaisiin taitoihin hän ei saa. Pelattavaa riittää n. 15 tuntia, joka on melko vähän, mutta jaksaapa ainakin pelata loppuun asti, toisin kuin monissa muissa samanlaisissa peleissä loppuu välillä into kesken kaiken. Kaikkein parasta pelissä on juoni ja tunnelma Ääninäyttelijöiden mainio työ on myös hieno lisä. Juoni taas on melko perinteinen "good vs. evil", mutta silti joka kerta vie mukanaan. Suosittelen tätä kaikille vähän vanhemmista seikkailuroolipeleistä pitäville. Löytyy varmaan vielä kaupan alekoreista muutamalla eurolla.
 
Arvosana: 9,5 / 10

Virtua tennis 3, arvosanaksi 8. Kyllä.

Olen tässä hetken miettinyt että ostanko PS3:n vai Xbox 360:n. Tuubista näin juuri FF XIII:n trailerin ja kuppi kaatui vahvasti Sonyn puolelle..
 
Yhden pelin takia?