Rummut: soittaminen ›

Parina kesänä kun on tullut puistossa soiteltua, niin välistä on törmännyt jos jonkinlaiseen ammattilaisvalittajaan, mutta ei niitä hirveästi ole loppujen lopuksi ollut. Kahtena kesänä ollaan kokeiltu, että joskopa Merihaan vieressä voisi soittaa, kun siinä kerta on puisto, mutta ei voi: Ekana kesänä kerettiin soittaa joku puoli tuntia kun ohi kävelevä koirantaluttajamummeli huuteli, että painukaa vittuun täältä soittelemasta. Tietenkin me lähdimme, mutta seuraavana kesänä päätimme kokeilla vielä kerran uudestaan. Tällä kertaa menimme hieman kauemmaksi asuintaloista, sinne mattolaitureiden viereen jos joku sattuu paikan tietämään. Kerkesimme soittaa tunnin ja juuri kun muistelin soittaessa tätä viime kesän tapahtumaa ja ajattelin, että miksihän ne valittajat ovat aina mummoja niin eiköhän mestoille paukahda sitten vanha "herras"-mies joka huutaa kovaan ääneen, että luuletteko te olevanne jossakin vitun bambumetsässä? Painukaa metsään siitä soittamaan. Samanlainen hyvä käyttäytyminen jatkui häneltä tovin aikaa, mutta kun osattiin käyttäytyä asiallisesti eikä alennuttu herrasmiehen tasolle niin homma päättyi niin, että hän pyyteli lopulta anteeksi. Sovittiin siinä, että soitamme vielä puoli tuntia ja lähdemme sitten häiritsemästä. eikä tulla enää ikinä takaisin. Eikä muuten varmasti mennäkään, tulee huonot vibat kun joutuu soittamaan niin vitun rumien talojen läheisyydessä.
Kyllä vikaa oli meissäkin. Näissä hommissa pitäisi aina ajatella kolmesti ennen kuin alkaa jotakin tekemään. Mutta kun hinku on niin kova aina päästä ulos soittamaan. Tiedättehän kun on paukuttanut 10 kuukautta kellarissa rumpuja ja sitten kaksi kuukautta on ainoastaan sitä ns. sesonkiaikaa, eli hommaa saa tehdä niin kuin sitä on vuosisatoja tehty: soittaa ulkona ja ihmisten ilmoilla. Silloin ei aina jaksa ajatella kaikkia sääntöjä ja rajoitteita.
 
Viime kesänä kokeiltiin myöskin Töölönlahtea. Sieltä saatiin suurimmaksi osaksi positiivista palautetta, niin ilmeillä kuin puheillakin. Lisäksi mä tykkäsin paikasta kovasti, koska siellä olin pari vuotta sitten aloittanut tämän "puistomuusikko" uran ja ennen kaikkea siksi, koska siellä oli paljon lapsia. Lasten ilmeet ja eleet on aivan mahtavia, ne on parasta palkintoa mitä tästä hommasta voi saada ja isona plussana mainittakoon myöskin se, että yleensä kun lapsi tulee ihmettelemään tapahtumaa, niin äiti tulee totta kai perässä :D. Kivannäköisiä äitejä oli aika monta...
 
Töölönlahti on ihan ok paikka soitella, mutta se ei oikein meille toiminut. Ensinnäkin puistopenkit olivat edellisestä kesästä jotenkin salaperäisesti kadonneet, tämän takia jouduimme soittamaan kiveyksellä ja homma ei tuntunut toimivan alussa oikein mitenkään. 8 ihmistä ja enemmän soittamassa rivissä vierekkäin ei tuntunut luonnolliselta ja tuli selviä kuulo-ongelmia. Toiseksi paikassa oli vähän liikaakin ihmisiä ja turisteja. Ei tässä mitään vikaa sinänsä ole, mutta harjoittelu keskellä ihmismassaa tuntuu hieman tyhmältä ja turistit vituttaa kun ne ovat aina räpsimässä niillä kameroillansa. Muutenkin tämä kamerakännykkäkulttuuri on mielestäni aivan hanurista. Paikkana se on ehkä sellainen nykyään, että sinne voi mennä sitten kun on jotakin esitettävää. Treenauspaikkana ei toimi.
 
Kesän viimeiseksi paikaksi jäi Töölön kirjaston takana sijaitseva puisto. Ekan kerran kun sinne menimme ei homma kyllä kovinkaan hyvin alkanut. Kerkesimme soittaa 10 minuuttia ja jo oli mummo kimpussa. Siitä selvittiin ryhmämme omalla tätivoimalla, jotka eivät antaneet tälle ammattivittuilijalle periksi. Mummo uhkasi soittaa poliisit paikalle meidänlaisillemme terroristeille, mutta ei sitä kuitenkaan tehnyt kun eräs ryhmästämme tarjosi hänelle puhelinta ja sanoi, että soitahan pois. Mielenkiintoisinta koko tapahtumassa oli se, että kun lopulta pääsimme mummosta eroon niin toinen tuli paikalle ja totesi, että onpas kivaa kun te olette tulleet tänne soittamaan. Saadaan vähään eloa tähän tylsään ja harmaaseen puistoon. Luulen että tämän mummo kuuli sen toisen vittuilun ja tuli siksi sanomaan näin. Liekköhän nämä kaksi mummokultaa vanhoja vihollisia keskenään?
 
Alkukangertelujen jälkeen tämä puisto osoittautui hyväksi paikaksi. Se oli tarpeeksi rauhallinen meille, eli siellä pystyi treenaamaan suht koht rauhallisesti ja istumapaikat löytyivät helposti. Tietenkin sai aina pelätä kun näki jonkun mummon lähestyvän, että nyt tulee taas vittuilua, mutta palaute olikin positiivistä. Siinä melkein palautui usko mummoihin takaisin. Pari juoppoa voisi merkata miinukseksi tästä paikasta, mutta nekin oli jotakin satunnaissuhareita.
 
Luulen ettei ensi kesänä kuitenkaan mennä tuohon puistoon ainakaan pysyvästi. Täytyy katsoa josko Alppipuistosta löytyisi meille joku sopiva nurkkaus. Viime kesät ovat opettaneet sen, että valittajia löytyy aina. Jotkut eivät vaan voi sietää tällaista poikkeavuutta omassa ympäristössään. Ymmärrän, että länsiafrikkalainen musiikki on monelle suomalaiselle outo asia ja joitakin outous voi vituttaa. Silti toivon, että ihmiset opettelisivat sietämään uusiakin asioita, niin olisi kaikilla paljon helpompi olla.
 
Se on vähän sama homma kun mä menisin sanomaan jollekin mummolle, että nyt vittu viet sen koiran helvettiin täältä, kun mulle tullaan sanomaan, että lopeta soittaminen kun vituttaa kuunnella.