Kitarat: kitarakamat ›

Tällaista artikkelintynkää kirjoittelin:
 
http://lespaul70.f2g.net/text/gibson.html
 
Saa kommentoida.

Soveltuu/Ei sovellu -yhteenvedot aika turhia loppupeleissä, koska aiemmasta arvostelusta pitäisi käydä mikin kaikki asiat selviksi. Sitä paitsi "Ei sovellu mihinkään" tai "Sopii vain louhintametalliin" tyyliset kommentit kertovat enemmän arvostelijasta, kuin mikistä.

Ansiokasta perehtymistä aiheeseen. Silti olen ateisti näiden mikkien suhteen. Kaikilla mikeillä voi vetää mitä vaan. Mikrofonin jälkeenkin signaalin voi pilata vielä moneen kertaan, vaikka tärkein juttu synnytetäänkin jo ennen sitä. Mikrofonin osuutta liioitellaan täällä minusta aivan liikaa.

Silti olen ateisti näiden mikkien suhteen. Kaikilla mikeillä voi vetää mitä vaan. Mikrofonin jälkeenkin signaalin voi pilata vielä moneen kertaan, vaikka tärkein juttu synnytetäänkin jo ennen sitä. Mikrofonin osuutta liioitellaan täällä minusta aivan liikaa.
 
Mikillä ei voi muuttaa kitaraa toiseksi, ja millä tahansa mikillä voi vetää mitä vaan. Näistä olen periaatteessa samaa mieltä. Toisaalta: mikki voi muuttaa kitaran soundin ilmettä yllättävänkin paljon (esim. siirryttäessä yksikelaisesta humppariin), ja jotkin mikit yksinkertaisesti kuulostavat paremmalta jossain musassa kuin jotkin toiset.
 
Karkeasti tekisin tällaisen listan:
-Soittaja itse
-Vahvarin & kajarien perussoundi + mahdolliset efektit
-Kitara (puut jne.)
-> nämä kaikki vaikuttavat lopulliseen soundiin radikaalimmin kuin mikit. Mutta näiden jälkeen kitaran mikit alkavatkin olla se tekijä, jolla voi tehdä isoimmat erot.

Toisaalta: mikki voi muuttaa kitaran soundin ilmettä yllättävänkin paljon (esim. siirryttäessä yksikelaisesta humppariin), ja jotkin mikit yksinkertaisesti kuulostavat paremmalta jossain musassa kuin jotkin toiset.
 
Tästä olen täysin samaa mieltä. Eri mikkityypit on jo radikaalimpi juttu.

Ansiokasta perehtymistä aiheeseen. Silti olen ateisti näiden mikkien suhteen. Kaikilla mikeillä voi vetää mitä vaan. Mikrofonin jälkeenkin signaalin voi pilata vielä moneen kertaan, vaikka tärkein juttu synnytetäänkin jo ennen sitä. Mikrofonin osuutta liioitellaan täällä minusta aivan liikaa.
 
Ylä olevaan yhdyn tyystin tykkänään. Ihan upea juttu, että on joku nähnyt vaivaa ja kerännyt noita tietoja vähän "yhteen nippuun". Vähän olisin kyllä mieluummin nähnyt enemmän mikrofonien yleisesittelyä, vaikka sitten noitten omien näkemysten kustannuksella, myös tuo Seymour siellä ihmetyttää, vallankin kun on jäänyt sitten DiMarzio pois kelkasta. Toki tuokin on ymmärrettävää, koska "JB+Jazz" on se mnet-yhteensopiva mikkipari vähän joka paikkaan... Hieman myös särähtää korvaan myös tuo kliseinen "törkeän hintainen" puhuttaessa kyseisestä merkistä, mutta tuohonkin on jo toisaalta tottunut. No, siinä oli vähän risuja, kyllähän tuo yhteenveto toki ruusujakin ansaitsee. Toki tuosta tulee myös päivitetty versio??
Olen yhen britti-kaverin kanssa jo vuoden verran hionut juttua Nisshin Onpa Seisakusho-firman 70-80 lukujen mikeistä, vaan se taitaa olla ns. "ikuisuusprojekti", että tuoltakin pohjalta on kiva, että joku saa valmista aikaiseksi.
Toki hyvää myös, että tuo on rajattu vain nykymalleissa vakiona oleviin mikkeihin, hankalampaa ja enemmän "tutkimusta" olisi ollut koko paletin esittely. Toki tuosta oli jäänyt puuttumaan minihumbukkerit, P-90 ja P-100 sekä pari muutakin. Ehkä seuraava versio paikkaa puutteet?

Hyvä vertailuhan tuo oli.
 
Mä haluaisin noihin peltikuorisiin 490/498T -mikkeihin saada vielä lisäyksen että "Erään mnettiläisen mielestä ne ovat kohtuuttoman kiertoherkkiä eivätkä sen vuoksi sovellu kovaääniseen ja -gainiseen soitantaan."
 
Mikkien vaihtelusta olen sitä mieltä että se on mukavaa puuhastelua, jolla voi vaikuttaa kitaran ulkonäköön, sekä hienosäätää sointia. Itsekin tuota ennen harrastin.
 
Nykyään vaihdan mikit vain siinä tapauksessa että ne kiertävät.

Ensiksikin kiitoksia kaikille kommentoijille. Jotain viilausta tuolle varmasti on vielä tulossa, kuinka isoa, sitä en vielä osaa sanoa.
 
Foxin pitkää palautetta kommentoin vähän.
 
Vähän olisin kyllä mieluummin nähnyt enemmän mikrofonien yleisesittelyä, vaikka sitten noitten omien näkemysten kustannuksella
 
Hmm, magneeteista ja soundista taisin jokaisen kohdalla jo löpistä. Mitähän voisi vielä lisätä - historiaa? Ehdotuksia vastaanotetaan, mielelläni toki haluaisin tehdä tekstistä mahdollisimman informatiivisen ja hyödyllisen.
 
myös tuo Seymour siellä ihmetyttää, vallankin kun on jäänyt sitten DiMarzio pois kelkasta.
 
Ne Dimarziot, joista on kokemusta, eivät ole niin lähellä Gibsonin mikkejä kuin tuntemani SD:t. SD-mikeistä tosin muutenkin enemmän kokemusta pitkältä ajalta.
 
Hieman myös särähtää korvaan myös tuo kliseinen "törkeän hintainen" puhuttaessa kyseisestä merkistä
 
"Törkeän" oli kieltämättä hieman yliampuvaa ko. kohdassa. Tätä täytynee vähän stilisoida.
 
Toki hyvää myös, että tuo on rajattu vain nykymalleissa vakiona oleviin mikkeihin, hankalampaa ja enemmän "tutkimusta" olisi ollut koko paletin esittely. Toki tuosta oli jäänyt puuttumaan minihumbukkerit, P-90 ja P-100 sekä pari muutakin. Ehkä seuraava versio paikkaa puutteet?
 
Artikkelin alkuperäisenä ajatuksena olikin antaa uuttaa kitaraa ostaville jonkinlainen ylimalkainen käsitys siitä, kuinka hyvin jonkin Gibson-mallin mikit sopivat omaan musiikkityyliin. Siksi siis keskittyminen vakiona tuleviin mikkeihin.
 
Itse olen 1980-luvun jälkeen keskittynyt ostamaan lähinnä humbucker-kitaroita. Saippuapalamikit rajautuivat siksi ulos siitä luonnollisesta syystä, että niistä oli liian vähän kokemusta. Viimeisin omassa valikoimassa käynyt saippuapala-Gibson oli SG P90-parilla, mutta senkin myin vuosituhannen vaihteen aikoihin pois tilaa viemästä.

Tossa on äänittämäni ääninäyte tuosta parjatusta 500t - mikistä. Ajankuluksi nauhoittelin. Tällä Kertaa scoopatulla suht modernilla soundilla (yleensä itsellä on rokimmat soundit käytössä). Metalliin siis tuo mikki sopii kuin nyrkki silmään, muuhun ei välttämättä paras. Mikään piisi tuo ei ole, vaan demppisoundia.
 
http://www.tkk.fi/~mpuhakka/500t.mp3