| Aihe: 20 vuoden jälkeen soiton uudelleen aloitus | |
|---|
|
Ajattelin ihastuttaa/vihastuttaa porukoita omalla tarinallani siitä, miten vanhoilla päivilläkin voi aloittaa musisoinnin uudelleen.
1982 sain faijaltani virveli/pelti-setin, jonka jälkeen soundit paranivat aiempiin pahvilaatikoista kyhättyihin kannuihin huomattavasti. Rumpupalikat tuntuivat tussien jälkeen käsittämättömän makeilta. Siitä harastus jatkui Matti Oilingin rumputunneille ja koulun rumpusetin ääreen.
80-luvun alun Rockabilly-ajan jälkeen heavy-musiikki iski täysillä. Bändiharrastusta kesti inttiin saakka, joskin pääinstrumentti vaihtui silloin bassoon. Omia kannuja mulla ei sijoitusongelmien takia koskaan ollut, mutta koulussa oli hyvät treenimahdollisuudet ja taisin olla koulun ainoa rumpalikin siihen aikaan.
Nyt sitten nelikympisenä ajauduin testaamaan Rolandin digisettiä F-musiikkiin. Ja perhana, että tekniikka onkin mennyt eteenpäin. Eipä mennyt kauaa, kun tilasin Rollen TD-6 KW -setin.
On se jännää, miten jotkut asiat jäävät selkärankaan. Parissa viikossa soitto rupesi kulkemaan ihan asiallisesti. Tosin perheellisenä saattaa kulua viikkokin, että kerkiää taas paukuttelemaan.
Soittelen iPodin kanssa mm. AC/DC:tä, Red Hot Chili Peppersiä, Cultia, Megadethiä yms. Kaikkea, missä on hyvä meininki.
Huvittavinta on, että pari nykyistä duunikaveria on kokenut saman herätyksen. Nyt skulaillaan takkahuoneessa kerran viikkoon.
Musaliikkeissä yllätti samojen valmistajien osin samat tuotteet vrt 80-luvun. Parissakymmenessä vuodessa ei jotkut asiat muutu.
Mopohan karkasi tietty käsistä ja menin ostamaan sen bassonkin.. Vaimo tuli samana päivänä liian aikasin duunista kotiin ja yllätti mut rysän päältä olkkarin sohvalta basson kanssa :-) Sai taas selitellä :-)
Tämän tekstin tarkoituksena on rohkaista kaikkia aloittamaan soitto uudelleen, jos mieli tekee ja siihen on edes pieni mahdollisuus. Kyllä kannattaa! |
|
Tämän tekstin tarkoituksena on rohkaista kaikkia aloittamaan soitto uudelleen, jos mieli tekee ja siihen on edes pieni mahdollisuus. Kyllä kannattaa!
Ei sillä, että tällaisena pojankloppina comebackeista mitään tietäisin, mutta uskoisin, että täällä palstalla liikkuu pääosin jo herätyksen saaneita.
Mutta hienoa, että itse pääsit takaisin jalon hakkuun pariin! Welcome back bro!
korkuinen |
 JussiKoo
05.12.2007 19:36:07 (muokattu 05.12.2007 19:37:13) | |
|
Öö, kyllä mä itse kävin täällä fiilistelemässä ennen päätöstä aloittamisesta ;)
Kiitos kannustuksesta. |
|
Tämän tekstin tarkoituksena on rohkaista kaikkia aloittamaan soitto uudelleen, jos mieli tekee ja siihen on edes pieni mahdollisuus. Kyllä kannattaa!
Polttelee polttelee juu... kymmenen vuoden tauon jälkeen himot taas hyrräävät päästä setin taakse. Budjettipuoli vielä vähän hakusessa, mutta mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa? Tosin tää naputus-vapina alkaa vaimoa jo ottamaan päähän täällä kotosalla, että ehkä sittenkin pitää tuo auto myydä ja ostaa kunnon rummut.
Kaverin suusta kuultua: "Ihmisellä on yläpää ja alapää ja siinä välissä on rytmi" |
|
Itsellä sama juttu, Yli 10 vuotta tuli oltua ilman rumpuja. Sitten paine kasvoi liian pahaksi. Muu ei auttanut kun mennä pankinjohtajan luo lakki kourassa. Ja kyllä se tosiaan on tuolla selkäytimessä. Se on vähä kuin pyörällä ajo, kun sen kerran oppi niin ei sitä kyllä kovin helposti unohda. |
|
Hitto, välillä ain kutittelis kyllä paljonki. Käytännön arki ain tulee sotkeen pyrinnöt. Ei oo paikkaa. Ennen ei nuorille ollu mitään paikkaa, nyt ei oo vanhoille horiskoillekkaan. :-)
"We got to stand side by side, we got to stand together and organize. They say power to the people, that`s what they`re Screamin`. Freedom of the soul, pass it on, pass it on to the young and old" Jimi Hendrix |
|
Ei mullakaan olis mitään mahdollisuuksia akustisiin kannuihin. Siksi noi digirummut on mun pelastus. Menee suht pieneen tilaan ja ovat "ympäristöystävälliset" äänen puolesta.
Tekis kyllä mieli "oikeita" rumpujakin... |
|
Parin vuoden tauon jälkeen olen itse aloittelemassa uudestaan. Rahat ei vielä liian pitkään aikaan riitä akustisiin (lähinnä kunnon pelteihin), joten pitänee hommata aluksi halvat sähkörummut polttelua lievittämään...
The space is filled with orbiting children. |
|
Pidin luovan liki 15 vuoden tauon rumpujen soittamisesta. Nyt parin vuoden oittamisen jälkeen alkaa olla nuoruuden soittokunto hanskassa. Ja lystiä on ollut. Kyllä kannattaa aloittaa uudelleen!
"Mulkkujen kanssa ei tehdä päivääkään töitä" - Mato Valtonen |
 java
28.12.2007 13:45:49 (muokattu 28.12.2007 13:47:32) | |
|
Hauska kuulla, että täällä on muitakin "sielun veljiä". Itse olen lämmitellyt soittamisen aloitusta mielessäni. Puuttuu enää, jotta ostaisi kamat ja menoksi vaan :) Lainarummuilla olen päässyt paukuttelemaan ja sitä kautta hakenut vähän fiilistä. Soittotaukoa taitaa olla kohta 15 vuotta...ja polte on kova. Ei muuta kuin tsemppiä kaikille "itsensä uudelleen löytäneille" Raportoin kuin mun kävi... |
 DTR
20.01.2008 22:26:41 (muokattu 20.01.2008 23:54:29) | |
|
Itsellä jämähti kanssa soittoharrastus intin aikoihin ja kymmenen vuotta tässä on vierähtänyt rumpuihin koskematta. Aikoinaan tuli soiteltua rocka- ja psychobillyä, sekä metallia. Nykyään mieltymykset ovat kääntyneet entistä enemmän raskaamman musiikin suuntaan. Olen miettinyt, että sitten kun on rahaa ja paikka jossa soittaa (akustisia)rumpuja, on sellaiset hankittava.
Pari viikkoa sitten tajusin, että nythän rahatilanne antaisi tuollaiselle tapahtumalle myöten ja perskule onpahan nuo sähkörummutkin kehittyneet. Nyt on sitten settejä vertailtu kovasti, nettiä selattu ja palauteltu asioita uudelleen mieleen. Tulevalla viikolla se sähkörumpusetti sitten lähtee tilaukseen, hieno fiilis... |
|
Oli mullakin lähellä kokonaan lopettaminen, mutta kuulin nuoremman duunikaverin demon (Sinking Ship) jonka se oli väsännyt kaverinsa kanssa, ja ilmoitin niille että nyt teillä on rumpali. Nyt on karannut varustelukierre täysin lapasista, joten en suositttele =D Sinänsä hassua, koska soitin ennen tauon pitämistä vuosikausia Premierin 69s moposetillä. Vasta kun Varjon kanssa aloin treenaamaan, kaivoin Pearlin MLX:t naftaliinista. Ja sitten se olikin menoa, hankin Brady setin ja Bosphoruksen symbaalivalikoima senkun kasvaa... |
|
Nysse sitten on tapahtunut. Rummut on hankittu ja paluuta ei ole :)
Kaverin suusta kuultua: "Ihmisellä on yläpää ja alapää ja siinä välissä on rytmi" |
|
Hienoa kuulla, että rumpujen taakse on moni palannut iskettyään kapulat santaan. Kun mulla on vähän saakelinmoinen motivaation puute soiton kanssa. Treenaamaan en pääse ikinä muuten kuin bändin kanssa päivää ennen keikkaa. Ja sitten keikka menee aina päin helevettiä, ja kiinnostus on 0. Ja alkaa jo itseäkin ottamaan pannuun se fakta, että kaikki vapaat viikonloput menevät yleensä jossain treeneissä tai sitten keikalla. Tyttöystävä siitä varovasti rivien välissä aina huomauttaa. Ei todellakaan painosta vähentämään soittamista, mutta olo on vähän apea aina kun jää yhteinen aika melko vähiin.
Mutta oiskohan ihan huono ratkasu pitää hiukka taukoa soitosta, vai pitäiskö vaan punnertaa, ja toivoa, että se alkaa taas maistua? Ei kiinnosta tippaakaan treenata kotona mitään para-fucking-diddleä ku ei settiin pääse käsiks. Ja sähköiseen ei ole varaa. Eri mälsää, sanois Suomisen Olli.
Heart is heaven, mind is hell. |
|
Hienoa kuulla, että rumpujen taakse on moni palannut iskettyään kapulat santaan. Kun mulla on vähän saakelinmoinen motivaation puute soiton kanssa. Treenaamaan en pääse ikinä muuten kuin bändin kanssa päivää ennen keikkaa. Ja sitten keikka menee aina päin helevettiä, ja kiinnostus on 0. Ja alkaa jo itseäkin ottamaan pannuun se fakta, että kaikki vapaat viikonloput menevät yleensä jossain treeneissä tai sitten keikalla. Tyttöystävä siitä varovasti rivien välissä aina huomauttaa. Ei todellakaan painosta vähentämään soittamista, mutta olo on vähän apea aina kun jää yhteinen aika melko vähiin.
Mutta oiskohan ihan huono ratkasu pitää hiukka taukoa soitosta, vai pitäiskö vaan punnertaa, ja toivoa, että se alkaa taas maistua? Ei kiinnosta tippaakaan treenata kotona mitään para-fucking-diddleä ku ei settiin pääse käsiks. Ja sähköiseen ei ole varaa. Eri mälsää, sanois Suomisen Olli.
Älä vaan lopeta tai myy kamoja veke. Alkaa vituttaa jossain vaiheessa kuitenkin (nimim. kokemusta on). Pidä kuukauden-kahden mittainen, totaalinen breikki ja vaikka kalastele sillä välin.
Ja joo, kandee lisäksi ehkä yrittää aikatauluttaa, jos vain mahdollista, noita treenihommia. Ihan vain parisuhteen vuoksi ja muutenkin.
Kaverin suusta kuultua: "Ihmisellä on yläpää ja alapää ja siinä välissä on rytmi" |
|
Älä vaan lopeta tai myy kamoja veke. Alkaa vituttaa jossain vaiheessa kuitenkin (nimim. kokemusta on). Pidä kuukauden-kahden mittainen, totaalinen breikki ja vaikka kalastele sillä välin.
Ja joo, kandee lisäksi ehkä yrittää aikatauluttaa, jos vain mahdollista, noita treenihommia. Ihan vain parisuhteen vuoksi ja muutenkin.
Joo, kamoista en oo luopumassa. Ne on perintökamaa.
Mutta kun noita kuukauden taukoja tulee väistämättä koko ajan. Eli en ole erossa soittamisesta, mutta en oikein soitakaan. Kai pitää vaan yrittää innostua uudestaan ja uudestaan. Onhan vaikkapa hyvien treenien jälkeen olo aika mallia "voittaja".
Ja toinen henkilökohtainen helvettini on, että kaikki vapaa aika, joka ei mene bänditouhuissa menee kalastaessa... Ja sinnekään en oikein pääse niin paljon kuin mieli tekisi. Mutta kiitti kuitenkin.
ps.ja ongelma ei siis ole naiseni, vaan aika-välimatka -avaruus. Kaikki kiva tapahtuu liian kaukana kotiovesta.
Heart is heaven, mind is hell. |
|
Joo, kamoista en oo luopumassa. Ne on perintökamaa.
Mutta kun noita kuukauden taukoja tulee väistämättä koko ajan. Eli en ole erossa soittamisesta, mutta en oikein soitakaan. Kai pitää vaan yrittää innostua uudestaan ja uudestaan. Onhan vaikkapa hyvien treenien jälkeen olo aika mallia "voittaja".
Ja toinen henkilökohtainen helvettini on, että kaikki vapaa aika, joka ei mene bänditouhuissa menee kalastaessa... Ja sinnekään en oikein pääse niin paljon kuin mieli tekisi. Mutta kiitti kuitenkin.
ps.ja ongelma ei siis ole naiseni, vaan aika-välimatka -avaruus. Kaikki kiva tapahtuu liian kaukana kotiovesta.
Hemmetti, taidan olla meedio. Hm. Kinkkinen juttu sitten juu.
Toisaalta, itse olin erossa varsinaisista setinsoittohommista kymmenen vuotta ja teki oikein hyvää. Kehitin itseäni sitten muutoin; esimerkiksi nuotinlukutaidon harjaannuttaminen on ollut aika mielenkiintoista. Ja oikeasti niiden rudimenttien treenaaminen ihan pelkän pädin kanssa. Kitaraakin olen sitten siinä sivussa rämpyttänyt kotona omaksi huvikseni. Ja laulanut, ihan julkisestikin.
Pointti on, että musiikkiahan ei hemmosta saa irti kirveelläkään, mutta kanavia purkaa musikaalisuutta on useita. Alat vaikka lauleskelemaan serenadeja naisellesi :) Onpahan sitten joskus tulevaisuudessa myötämielisempi, kun viisi päivää viikossa olet settiä soittelemassa :D
Kaverin suusta kuultua: "Ihmisellä on yläpää ja alapää ja siinä välissä on rytmi" |
|
Niinpä. Itse heitin viimeisen keikan (niin luulin) 1968 syksyllä. Ei mennyt kuin 35 vuotta ja kipinä iski 40jarisat tapahtumassa 2003. Treenattiin vanhan bändin kanssa tuohon tapahtumaan, osallistuttiin ja saman vuoden syksyllä hommasin rummut.
Uusi bändi on koossa ja keikallakin käydään. Hemmetin hauskaa. Suosittelen kaikille, joilla kipinää vielä on, puhaltakaa kipinä liekkiin - verenpainekin laskee :). |
java
18.07.2008 00:43:17 | |
|
Niinpä. Itse heitin viimeisen keikan (niin luulin) 1968 syksyllä. Ei mennyt kuin 35 vuotta ja kipinä iski 40jarisat tapahtumassa 2003. Treenattiin vanhan bändin kanssa tuohon tapahtumaan, osallistuttiin ja saman vuoden syksyllä hommasin rummut.
Uusi bändi on koossa ja keikallakin käydään. Hemmetin hauskaa. Suosittelen kaikille, joilla kipinää vielä on, puhaltakaa kipinä liekkiin - verenpainekin laskee :).
Tää kyllä kannustaa taas aloittamaan! En oo saanu mitään vielä aikaiseksi :( Tosin on ollut hauska lukea, että mitä muuta sitä "aloittelevat" rumpalit puuhaa. Mulla on ollut hauskaa laulaa 5vuotiaan tyttären kanssa staraokepelin kanssa biisejä joissa ei tunnu edes itse pysyvän mukana:) Joten siinäkin riittää puuhaa. Eiköhän tää tästä taas iloksi muutu, tuon soittamisen suhteen....kapulat löytyy jo! |
 Kailis
18.07.2008 05:54:31 (muokattu 18.07.2008 05:58:02) | |
|
Niinpä. Itse heitin viimeisen keikan (niin luulin) 1968 syksyllä. Ei mennyt kuin 35 vuotta ja kipinä iski 40jarisat tapahtumassa 2003. Treenattiin vanhan bändin kanssa tuohon tapahtumaan, osallistuttiin ja saman vuoden syksyllä hommasin rummut.
Uusi bändi on koossa ja keikallakin käydään. Hemmetin hauskaa. Suosittelen kaikille, joilla kipinää vielä on, puhaltakaa kipinä liekkiin - verenpainekin laskee :).
No huh huh! Minkäs ikänen olit -68? Teillä oli joku Suomen Osmonds? Tahi Jacksons? Maakunnnan gospelporukka? Hallelujah!
EDIT:
Ai niin siis kenen 40jarisat tapahtumassa 2003 ? |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
