Kitarat: kitarakamat ›

Riffin toiseksi viimeisessä numerossa (5/07) on arvioitu noita Grass Rootsin kitaroita. Itselläni on tuollainen GR-lespa, ja minusta se on kaikin puolin erittäin laadukas kitara. Kannattaa kuitenkin itse rauhassa testailla ja vertailla, kuunnella mitä muut sanovat ja taas vertailla itsenäisesti. Vaihtoehtoja on paljon, mutta kun alkaa vähitellen hahmottua mitä haluaa kitaraltaan esim. speksien, soinnin ja ulkonäön suhteen, valinta voi lopulta alkaa tuntua itsestään selvyydeltä.

Itsekin noita GrassRootseja hiukan hypistelleenä olen sitä mieltä, että niissä hinta ja laatu kohtaavat aika mukavalla tavalla. Kun puolitoista vuotta sitten itse hain LP-tyyppistä kitaraa, niitä ei vielä Suomessa ollut tarjolla ja päädyin silloin LTD EC-400 AT-malliin, joka on parisataa kalliimpi ja osin laadukkammilla osilla varustettu (mm. JB/59 -mikit ja Groverin virittimet). Valitsisin tänäänkin omani, mutta tuossa viidensadan hintaluokassa saattaisin päätyä GrassRootsiin ennemmin kuin Tokain LS-48/ALC-53- malleihin tai Epiphonen LP Standardiin. Mutta, kuten edellä sanottu, kannattaa ehdottomasti itse ottaa tuntumaa kaikkiin, jotta tietää missä niiden erot ovat.
 
EDIT: Hagströmistä vielä - sitäkin olen kokeillut ja yhtenä vaihtoehtona itsekin harkinnut. Kaikinpuolin kiinnostava vaihtoehto Swede/Super Swedekin on, mutta jokin siinä silti muita enemmän tökkii. Onko se sitten "liian" originaali muotoilu, jännittävät materiaalivalinnat (komposiittimateriaalinen otelauta) vai epäluulo kiinalaista työtä kohtaan, mutta ei se samalla tavalla itseäni sytyttänyt kuin uskollisemmin Les Paulia jäljittelevät kitarat. Torillekin niitä on syystä tai toisesta runsaanpuoleisesti päätynyt myyntiin, eivätkö omistajat tykänneetkään?

EDIT: Hagströmistä vielä - sitäkin olen kokeillut ja yhtenä vaihtoehtona itsekin harkinnut. Kaikinpuolin kiinnostava vaihtoehto Swede/Super Swedekin on, mutta jokin siinä silti muita enemmän tökkii. Onko se sitten "liian" originaali muotoilu, jännittävät materiaalivalinnat (komposiittimateriaalinen otelauta) vai epäluulo kiinalaista työtä kohtaan, mutta ei se samalla tavalla itseäni sytyttänyt kuin uskollisemmin Les Paulia jäljittelevät kitarat. Torillekin niitä on syystä tai toisesta runsaanpuoleisesti päätynyt myyntiin, eivätkö omistajat tykänneetkään?
 
Aijjai, tuo pelästytti. Onneksi tuolla aron soittimessa on swede vasuri (tosin pirusti kalliimpi kuin t-kaupassa) jota voisin käydä testaamassa. Mitäs noissa kitaroissa on tärkeää katsoa testatessa?
 
/edit: Jos tuo otelauta on komposiittimateriaalinen miksi thomannilla
lukee vain "Fretboard Ebony". Menikö multa nyt jotain ohi?

/edit: Jos tuo otelauta on komposiittimateriaalinen miksi thomannilla
lukee vain "Fretboard Ebony". Menikö multa nyt jotain ohi?
 
Hagströmin sivuilla kerrotaan näin:
 
"Yet another Hagstrom exclusive, the Resinator Fretboard is an extraordinary, homogeneous wood composite that maintains a strong fundamental harmonic and eliminates wolf tones. Resinator Fretboards offer the articulate sound of high quality ebony but with more consistency and durability. Silky smooth, reliable, and fast, the Hagstrom neck is a guitarists dream come true."
 
Tasaiselta ja tummalta se näyttää, eli eebenpuun vaikutelma ei ole pahasti pielessä. Kyllä sillä varmaan etunsa on, mutta jotenkin olen itse tottunut siihen, että otelauta on kokopuuta.
 
Korostan vielä, ettei Super Swede minusta mitenkään huonolta vaikuttanut, mutta pienistä asioista sitten johtui etten siihen itse päätynyt.
 
EDIT: Tällä hetkellä Super Sweden saa selvästi halvemmalla kuin silloin kun itse kitaraa olin vaihtamassa. Nykyhinnoilla se on siis houkuttelevampi kuin se minulle oli.

Vaikket ole aloittelija, niin katso tuo threadi, heti tokassa viestissä on asiallisia vinkkejä:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=11&t=86249
 
Thänks, tuo oli kelpo linkki. Ja eikun viikonloppuna testaamaan :P

EDIT: Hagströmistä vielä - sitäkin olen kokeillut ja yhtenä vaihtoehtona itsekin harkinnut. Kaikinpuolin kiinnostava vaihtoehto Swede/Super Swedekin on, mutta jokin siinä silti muita enemmän tökkii. Onko se sitten "liian" originaali muotoilu, jännittävät materiaalivalinnat (komposiittimateriaalinen otelauta) vai epäluulo kiinalaista työtä kohtaan, mutta ei se samalla tavalla itseäni sytyttänyt kuin uskollisemmin Les Paulia jäljittelevät kitarat. Torillekin niitä on syystä tai toisesta runsaanpuoleisesti päätynyt myyntiin, eivätkö omistajat tykänneetkään?
 
Itsekin epäilin aluksi tota otelautaa, mutta kyllä se on käytössä osoittautunut hyväksi, sopivan liukas, helppo pitää puhtaana jne. Viimeistelyhän noissa on kuitenkin oikein hyvää tasoa ja rautapuoli kunnossa (esim. verrattuna minulla pikavisiitin tehneeseen Epi Supernovaan). En juuri suosi mitään kiinalaista, mutta Hagström teki poikkeuksen.

Aijjai, tuo pelästytti. Onneksi tuolla aron soittimessa on swede vasuri (tosin pirusti kalliimpi kuin t-kaupassa) jota voisin käydä testaamassa. Mitäs noissa kitaroissa on tärkeää katsoa testatessa?9
 
Käy ihmeessä kokeilemassa ja usein pienelläkin tinkimisellä saa hinnan puristettua niin lähelle Thomannin hintaa, ettei paljon tilailla kannata.

En juuri suosi mitään kiinalaista, mutta Hagström teki poikkeuksen.
 
Sullahan oli kelpo artikkelikin kitarastasi, kiva luettava.
 
EDIT: tuosta Haggiksien torimyynnistä vielä: voihan olla ettei niissä mitään vikaa ole, vaan ihan normaalia soitinten kiertoon laittamista alkuhuuman jälkeen. Tätähän on kaikilla malleilla.

Vaikka ketju onkin vanha, niin katson asiani kuuluvan tähän hyvin.
 
Elikkäs lespaulimainen kitara himottaisi. Soitan Purplea, Metallicaa, Megadethia, Zeppeliniä, Gn'R, Iron Maidenia, Panteraa, Sabbathia ja muita vastaavia. Haluan kitaralta siis hyvän metalli, rock ja clean äänen. Hinta saisi max. olla 700e.Tämä kitara olisi toinen kitarani ja edellinen on Maison merkkinen strato-mallinen sähkis, joka on luultavammin jo parikymmentä vuotta vanha, sain kitarani siis käytettynä.
 
Olen katsellut eniten näitä Epin Lespoja. Nämä vaikuttavat lupaavalta,
 
Epiphone Prophecy Les Paul GX http://www.thomann.de/fi/epiphone_les_paul_custom_gxbc.htm
Erittäin kaunis silmääni, speksit vaikuttavat hyviltä ja kehujakin on tullut tältä foorumilta. Saako Dirty Fingerseillä hyvän heavysoundin?
 
Epiphone Prophecy Les Paul EX
http://www.thomann.de/fi/epiphone_les_paul_custom_ex_me.htm
Pidän enemmän GXän punertavasta värityksestä, mutta ei se ulkonäkö merkkaa paljoakaan. Onko spekseissä muuta eroa kuin, että tässä on EMGin mikit?
Saako EMGeillä hyvän rocksoundin?
 
Epiphone Les Paul UltraII Plus
http://www.thomann.de/fi/epiphone_les_paul_ultra_ii_plus_me_ltd.htm
Youtubesta katselin, niin tässä on joku hienompi clean ääni vai? Pärjääkö muuten muille mainituille kitaroille?
 
Epiphone Les Paul Custom
http://www.thomann.de/fi/epiphone_les_paul_custom.htm
Ulkonäöllisesti suosikki, Thomannin ääninäytteet ja Youtuben cover-vedot antoivat hyvän kuvan. Hintakin hieman halvempi, kuin edellämainituilla, mutta onko tämä vaan Standard-malli kullatuilla osilla ja hieman erilaisella kaulalla? Luin kylläkin, että tämä soi kauniimmin, kuin Standard ja Ultra, mutta onko se totta?
 
Muitakin Lespa-mallisia saa ehdotella!

Minä ottasin nuista tuon GX:än. Nuo Gibsonin Dirty Fingerssit on sen verran kuumat kuitenkin, että luulis metallican menevähn ihan helposti. Ultrakin voi olla ihan hyvä vaihtoehto.
 
EMG:n sanotaan olevan huono rokki puolen hommiin (eikä kaikki hevin vääntäjätkään siitä tykkään). Omia kokemuksia siitä ei ole, joten en sit ton tarkemmin tiä. Tuo Dirty Fingers on kuitenkin Gibsonin kuumimpia mikkejä, ja olen 95% varma, että ne sopivat paremmin musiikkityyleihisi, kuin EMG.
 
Ja tosiaan, EX ja GX ainoo ero on mikit. Nähtävästi oot muuten nimenny EX mallin virheellisesti ME, ton nimi siis on EX. Toi ME on värikoodi. (ME= Midnight Ebony)
 
Ultra II on tosiaan se nanomag mikki, siitä johtuu se hienompi clean. Tota on jotkut kehuneet, tarkemmin en tiä. Ton nanomag mikin toimintavasta en sen tarkemmin myöskään tiä, paitsi että kitaran takana on pieni EQ tolle.¨
 
Custom on Epiphonen kalliimpi perus-lespamalli. Voi mahdollisesti olla paremmat puut (mutta ei välttämättä, laatueroja on) kuin strandardeissa keskimäärin, en sit tiä. Mikit on kai hieman eri, mutta tuskin niissä mitään mahdottoman suuria eroja on ( muistaakseni tuossa on AlNiCo V classic ja Stankussa on pelkkä AlNiCo V) Tietty toi on hienompi ulkonäöllisesti (multiply binding, Custom-kuvio päässä, kullatut osat, block nauhamerkit)

Illu: En juuri suosi mitään kiinalaista, mutta Hagström teki poikkeuksen.
Ai Hagström on kiinalainen?Oon aina luullu sitä nimen perusteella ruotsalaiseks :D:D

Kiitos hyvästä vastauksesta! GX vaikuttaa tällä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta. Noita tuntuu tosin olevan hieman vähemmän myynnissä, kuin muita LP malleja.

incision3: Ai Hagström on kiinalainen?Oon aina luullu sitä nimen perusteella ruotsalaiseks :D:D
 
Wanhat Hagströmit on toki Växsjöstä, Ruåtsista, mutta toden totta, nämä "uuden tulemisen" kitarathan tulevat tuolta itäsiltä mailta. Eli tässä on tehty tuo brändin siirtäminen, kuten niin monien muittenkin osalta. Schecter Guitar Research myytiin japseille, samoin Washburn ja Gretsch, Bernardo Chavez Rico ei enää johda B.C.Richiä.. esimerkkejä on lukuisia.. Hyvä ja tunnettu tuotemerkkihän on myös kovin arvokas.

fox: Wanhat Hagströmit on toki Växsjöstä, Ruåtsista, mutta toden totta, nämä "uuden tulemisen" kitarathan tulevat tuolta itäsiltä mailta. Eli tässä on tehty tuo brändin siirtäminen, kuten niin monien muittenkin osalta. Schecter Guitar Research myytiin japseille, samoin Washburn ja Gretsch, Bernardo Chavez Rico ei enää johda B.C.Richiä.. esimerkkejä on lukuisia.. Hyvä ja tunnettu tuotemerkkihän on myös kovin arvokas.
 
Täytyy jatkaa offaria. Ennen wanhaan Richiltä löytyi made in usa mutta ei enää. Kyseessä on "handmade" tai customshop mutta ei tehdä jenkeissä. Hinnat kuitenkin melekosen suolasia:
http://cgi.ebay.com/BC-RICH-HANDMAD … 1318%7C301%3A1%7C293%3A1%7C294%3A50

Itse ottaisin tuohon hintaluokkaan ehdottomasti käytetyn Tokain. Jopa siinä ja siinä, voisiko tuohon hintaluokkaan melkein saada käytetyn Gibson Les Paul Studion. Molemmat mielestäni paljon Epiphoneja laadukkaampia.