Yleistä keskustelua musiikista ›

Metallica vuoden 1988 jälkeen.
 
Aika originaalia töräyttää näin. Varmaankin tosin katu-uskottavaa. Voisin itse vähän eri genrestä kaivella, mutta kyllä Stingin Ten Summoner's Talesin (1993?) aikaiset kikkailut ovat olleet sieltä ja syvältä. Mitään muuta artistia joka on tehnyt niin käsittämättömän ilmanaikuista musiikkia monen hienon levyn jälkeen ei tule mieleen. Myöskin Smashing Pumpkinsin uusi levy oli aikamoinen pettymys, paria helmeä lukuunottamatta.

Metallicasta vois sanoa, että koko 2000-luku on pohjanoteeraus. Toisaalta mikään bändi ei ole ratsastanut noin kovassa suosiossa, kun viimeinen, oikeasti hyvä levy, on jo rippikouluikäinen.

Menestys tässä tapauksessa, samoin kuin pohjanoteeraus, on suhteellinen käsite. Mutta 22-Pistepirkon Zipcode -re-mixlevy oli kyllä pettymys. Lätyltä löytyy pari hyvää versiota, mutta muutoin alkuperäiset versiot ovat kyllä parempia. Idea hyvä, tulos ei.
 
Komppia täältä.

Niin minunkin ja yksi suosikkikappaleitani koko bändiltä.
 
Tosiaan D'yer Ma'ker on yksi parhaita LedZep-biisejä.
 
Neil Youngin 80-luku taisi välillä mennä hieman överiksi (kuten aiemmin jo mainittiinkin).
 
Paradise Lost "kehittyi" ihmeelliseen suuntaan ja päätti olla uusi Depeche Mode. Häntä koipien välissä tukkaa kasvatettiin jälleen ja musiikkityyli vietiin taas siihen rankempaan suuntaan. Lähes sama ilmiö tapahtui Moonspellille, joka Sin/Pecado-levyllä hylkäsi raskaammat juurensa ja lähestyi kevyempää ilmaisua, mutta levymyynnin heikentyessä oli pakko taas alkaa murisemaan.
 
Megadeth otti aikamoisen riskin Risk-levyllään ja kuulosti pahimmillaan lähes Def Leppardilta.
 
Motörhead teki yllättävän popahtavan ja melodisen levyn glamkitaristinsa kanssa (Another Perfect Day). Albumi on kuitenkin varsin hyvä, vaikkakin hieman erilaista Motörheadia.

D'yer Mak'er
 
Warmaan wanha, mutta miten lausutaan?
 
Hitaasti: "did you make her"
Nopeasti: "Jamaica"

Metallica after year -91 (en tiedä vielä tulevasta albumista...) sekä megadethin Risk levy

Neil Youngin 80-luku taisi välillä mennä hieman överiksi (kuten aiemmin jo mainittiinkin).
 
Eikös Niilo Nuori tehnyt tuolloin aivan tarkoituksella kaksi paskaa levyä kun oli erimielisyyksiä levy-yhtiön kanssa mutta kahden albumin verran vielä sopimusta jäljellä?

Eikös Niilo Nuori tehnyt tuolloin aivan tarkoituksella kaksi paskaa levyä kun oli erimielisyyksiä levy-yhtiön kanssa mutta kahden albumin verran vielä sopimusta jäljellä?
 
jotain tälläista mäkin olisin muistelevinani. Mut surkeita ne levyt on joka tapauksessa vaikkakin tarkoituksellisesti....

Suurimmat suosikkini tulevat 70-luvulta, eritoten progressiivisen musiikin saralta. Jättiläiset kuten Yes ja vähän rockimmalta puolelta Purple olisivat saaneet jättää asian sikseen kaamealle kasarille tultaessa.

Naurattaa melkeen nää metallica jutut. Pohjanoteerausta 90-luvulta eteenpäin? No jokainen ajattelee niin kuin haluaa, mutta paskaa toi silti on.
Mutta toivon, että metallicasta väitteleminen jää tähän, ettei mee kiintoisa topikki turhaksi.
 
Megadethin risk on megadethin tasolla tosiaan vähän pohjalla, mutta kyllä sieltäkin kuunneltavia biisejä löytyy. Toi aloitusviestin Rough Boy lähti kyllä aika laiskasti käyntiin, mutta laulu oli kyllä mukavan kuulosta.

Van Halenin 3, Gary Cheronen kanssa, tulee näin äkkiseltään mieleen.
Molemmilla hyviä aikaisempia tuotoksia tahoillaan, mutta yhdessä sitten ihan hirveetä kakkaa.
Toinen aika paha on U2:sen Zooropa, loistavan Achtungin jälkeen.
Aika ihme häröilyä koko levy.

Slayer-Diabolus In Musica
Sepultura-Against
Metallica-ReLoad
Forbidden-Distortion
 
Aika heikkoja levyjä jokainen. Onneksi ainakin kolme ensinnä mainittua IMO palasivat paremmille raiteille noiden lättyjen jälkeen.

Miles Davis: You?re under arrest
 
Ihan käsittämätöntä kuraa, yritti kai tavoittaa "pop-yleisön". No annettakoon anteeksi, kukaan ei ole täydelinen.

Miles Davis: You?re under arrest
 
Ihan käsittämätöntä kuraa, yritti kai tavoittaa "pop-yleisön". No annettakoon anteeksi, kukaan ei ole täydelinen.
 
Onko tässä se Time after time -versiointi. Sattuu sieluun ainakun kuulen sen. Muutenhan Milesin ura hipoo täydellisyyttä.
 
Ja pakko mainita samaan syssyyn, että vaikka ei suosikkiartisteihini kuulukkaan, niin kyllä Neljän Ruusun 4R-kokeilu on jotain aivan uskomatonta... Lavin ti eiliön.

Onko tässä se Time after time -versiointi.
 
Tää on just se.

Suurimmat suosikkini tulevat 70-luvulta, eritoten progressiivisen musiikin saralta. Jättiläiset kuten Yes ja vähän rockimmalta puolelta Purple olisivat saaneet jättää asian sikseen kaamealle kasarille tultaessa.
 
Eiks 90125 oo mitää? Mutta kasari-Rush on ainaki musiikin parhaimmistoa.

Eiks 90125 oo mitää? Mutta kasari-Rush on ainaki musiikin parhaimmistoa.
 
Noh.. se nyt vielä välttää mutta Anderson-Bruford-Wakeman-Howe on aivan käsittämätöntä jöötiä.

Noh.. se nyt vielä välttää mutta Anderson-Bruford-Wakeman-Howe on aivan käsittämätöntä jöötiä.
 
Ja Kansas, mitä niillekin tapahtui yhtäkkiä vuosikymmenen vaihtuessa...

Ensimmäisenä tuli mieleen KISS ja 80-luku. Ei varmaankaan moni täysijärkinen pidä esim. music from the elderiä tai Killersiä heidän parhaimpina tuotoksinaan, vaikkakin 80-luvulla on joitakin kohtalaisen hyviä biisejä ja levyjä. Sitten on vielä se ehkä kaikkien aikojen huonoin biisi, eli I was made for lovin' you.
 
Machine Headin Supercharger ja The burning red ovat muuten aivan loistavan bändin pohjanoteerauksia.