Bänditoiminta ›

Eka reenis oli Länsi-Porin kirkon kellarissa.
 
Pieni koppi, mihin oli ahdettu PA, rummut, bassovahvistin, basso, kolme kitaravahvistinta (yksi jopa putkipeli), kitara ja rikkinäinen syna. Lisäksi kolme laulumikkiä, isot kiinteästi asennetut kaapit tilaa viemässä, mattoja lattialla ja pirusti julisteita. Niin ja oli siellä sitten varastossa lisää roinaa. Mikkejä, marakasseja ja sen sellaista.
 
Muuten se oli kuin unelma, mutta volumet oli pakko pitää kuiskaustasolla tai soundi meni puuroksi eikä laulu kuulunut yhtään. Ja näin kävi tietenkin aina, ei kai aloittelevat teinijätkät nyt hiljaa osanneet soittaa.
 
Kiinteistöstä vastaavat eivät antaneet asentaa akustointilevyjä, vaikka nuorisotyönvastaava niitä kävi viikon välein härnäämässä. Tuolla reenattiin aika monta vuotta eri kokoonpanoilla.
 
Jos joku aloitteleva bändi tarvii treenikämppää, niin useimmilla seurakunnilla on tarjota ihan kelpo kämppiä. Miinuspuolena(?) on, että useimmiten vaatimuksena on kristillisen musiikin soittaminen. Eli joku viittaus yläkerran Herraan joka kolmannessa biisissä. ;)
 
Toinen kämppä löytyi omien vanhempien pannuhuoneesta. Nykyään treenataan bändin toisen kitaristin pannuhuoneessa. Tila on sama, mutta omistaja vaihtunut.
 
Tuntuu vähän että sitä mukaa kun bändin jäsenille tulee ikää, alkaa sitä tilaakin löytyä helpommin. Rahaton teini ei oikein voi liikatarjonnasta kärsiä, ellei ole syntynyt kultalusikka suussa. Heti kun on säännölliset tulot tai edes jollain bändin jäsenistä kohtuukokoinen omakotitalo rupeaa olemaan mistä valita.