Kitarat: soittaminen ›

Sinä joka soitat monta tyyliä ja mielellään työksesi, millä tavalla olet kyseisiin tyyleihin perehtynyt, mihin eniten, ja mikä on itsellesi kaikista mukavin/mielenkiintoisin.
 
Entäpä kumpaa pidät tärkeämpänä: Jatkuvaa mielenkiinnon ylläpitämistä (oman ja kuuntelijan) pikkujutuilla, vaiko stabiilia hyväksihavaittua tyyliä soittaa kappale alusta loppuun.
Mitä eri tyylejä turaat ja monellako saundilla pärjäät.
 
Nimim. "kiinnostunut kartoittaja"
 
Ammatikseni en soita, mutta useita tyylejä soitan ja ainakin olen soittanut hyvin monia eri tyylejä monissa eri bändeissä. Lähinnä, kun jotain tyyliä olisi tarkoitus lähteä soittamaan, niin omasta mielestäni lähes ehdoton asia tyylin omaksumiseen on lähteä liikkeelle siitä, että kuuntelee mahdollisimman paljon tyyliin kuuluvaa musiikkia. Kannattaa myös pyrkiä tutustumaan tietyn tyyliin ns. "tukijalkoihin" tai "kulmakiviin". Esim. klassisessa musiikissa eri tyylilajien merkittäviin säveltäjiin ja erityisesti opetella niitä pääpiirteitä, jotka muodostavat sen tietyn tyylin. Esim. barokki -ajan mahtipontisuus tai bachin korusävelet jne jne jne....
 
Henkilökohtaisesti olen todella kiinnostunut classic rockista ja progressiivisestä rockista populaarimusiikin puolelta. Mielenkintoni ja intohimoni soitossa on ollut monet vuodet Blackmore ja hänen soundinsa ja tyylinsä. Ja se on yhä jotenkin SE tärkeä juttu omasta mielestäni.
Sitten toinen itseäni valtavasti kiinnostava tyyli klassinen, josta nyt muutamien viime vuosien ajan todella paljon suurimmiksi kiinnostuksen alueiksi ovat nousseet J.S Bach ja keskiaikainen soitinmusiikki.
 
Sitten eräs tyyli, johon aion perehtyä jossain vaiheessa ja joka kiinnostaa tavallaan todella paljon, mutta jota en ole käytännössä koskaan soittanut ( enkä edes osaa soittaakkaan ) on flamenco -kitara ja sen täysin omanlainen maailma. Mutta tämä jää toistaiseksi niihin tulevaisuuden suunnitelmiin. Vaatii varmastikkin muutaman vuoden tiukan treenin, että pääsee ylipäänsä mukaan koko musiikkityylin "maailmaan".
 
Tuosta mielenkiinnon ylläpitämisestä. Oma mielipiteeni on, että mikään ei ole tylsemmän kuuloista, kuin se, että soittaja pyrkii koko ajan pitämään yllä "mielenkiintoa" sillä, että hän tekee jatkuvasti jotain hassuja juttuja soittimellaan tai outoja lickejä fillejä plaa plaa plaa väliin. Vaan ainakin omasta mielestäni kaikki lähtee ensin siitä perusajatuksesta ( oli se sitten vaikka joku tietynlainen komppi johonkin biisiin). Kun tämä osa-alue on hallussa niin sitten on mahdollista tehdä jotain koristelua joukkoon. Ja tärkein on, että kun korsitelua tekee, niin se kannattaa tehdä tyylillä ja ja sitä ei pidä alkaa toistamaan sitten jatkuvasti ja koko ajan koko biisin pituudelta. Vaan hyvä soittaja osaa löytää juuri sen oikean kohdan musiikissa, jonne lisätty koristelu saa kuulijan tuntemaan kylmiä väreitä. Ja mikä parasta, jos soittaja pystyy soitollaan saamaan kuulijan sellaiseen tilaan, että hän odottamalla odottaa sitä, mitä soittaja tekee seuraavaksi, jos tekee. Eli ikäänkuin molempia hyvässä suhteessa, niin koristeluja kuin sitä stabiilia tiukkaa soittoa.