Bassot ›

Tuskinpa pääsevät Thomannin kanssa samaan vaikka kuinka tinkais.
 
Äläpäs sano. Itselle sieltä on annettu todella tuntuvia alennuksia, hinnat romahtanu suunilleen Tompan tasolle.

Täysin samaa mieltä. On kokemusta tälläisesta. Mua on kiusattukki ku omistan Bentonin basson...
 
Nojaa...
 
Kyl menkin aina yhelle sällille vinoiltiin ku sillä oli benton (tosin näitä vähän vanhempia ja kalleempia bentoneita, mut silti.)
 
Eipä siinä vaan kauaa jaksanu vinoilla ku ite ei saanu edes 2000€ jazzarista vastaavaa soundia.
 
Ei oo välineurheilua!

Tuskinpa pääsevät Thomannin kanssa samaan vaikka kuinka tinkais.

Äläpäs sano. Itselle sieltä on annettu todella tuntuvia alennuksia, hinnat romahtanu suunilleen Tompan tasolle.
 
ja bändikeskuksessa on se hyvä, että siellä sä pääset näkemään ja kokeilemaan soitnta, etkä tilaa ja odota mitä vastaan tulee.
 
Noi HB:t on oman käsitykseni mukaan ihan hyviä pelejä, joskus tosin hinta on halpa siksi että elektroniikka on paskaa, mutta sen voi aina vaihtaa. Lisäksi säätämistä ja viimeistelyä niissä on kuulemma usein laatikosta ottamisen jälkeen.
 
anyways, mun pointti on se, että bändikeskuksen sedät säätää noi soittimet valmiiksi ja hioo nauhat ym... eli jos ei ko. hommat itseltä onnistu se on oikein toimiva vaihtoehto. vielä halvemmalla tosin saa kun hankkii soittimen käytettynä suoraan toiselta yksityiseltä (taas pitää tietty ymmärtää vähän tuotteen päälle, mutta kuitenkin)
 
Mutta siis alkuperäiseen kysymykseen jos vastaisin niin ainakin tyytyväisiä DIY-miehiä lienee HB:n omistajissa olevan

Noi HB:t on oman käsitykseni mukaan ihan hyviä pelejä, joskus tosin hinta on halpa siksi että elektroniikka on paskaa, mutta sen voi aina vaihtaa. Lisäksi säätämistä ja viimeistelyä niissä on kuulemma usein laatikosta ottamisen jälkeen.
 
anyways, mun pointti on se, että bändikeskuksen sedät säätää noi soittimet valmiiksi ja hioo nauhat ym...
 
Soitin just Bändikeskukseen jossa myyjä sanoi, että Harrikoiden kanssa saa tehdä viikon duunia ennen kuin ne saa soittokuntoon. Kuulema kun ottaa paketista niin neljänneltä nauhalta lähtee sama ääni kuin kolmannelta ja kielet on yläpäässä jossain kahden kolmen sentin korkeudella.
 
Heh, aika suoraa puhetta. En sitten tiedä kuinka paljon liioitteli. Mitäs kokemuksia muilla on?

Ei ehkä vastaavaa, toivottavasti.
 
Riippuu ihan siitä mitä siitä soundista hakee. Jotkut tykkää äidistä, toiset isoäidistä.
 
Njee joo. En nyt oikeestaan ihan tarkottanu soundia vaikka niin sanoinki. Siis tää jäbä vaan osas soittaa toisin kuin me "pikkupojat" sillon... =P

Mulla on ollut halpissoittimia monenmoisia eikä ole vielä yhtään tullut semmoista vastaan, ettei olisi soittaa voinut. Yleensä näissä sähköosat parhaimmillaan kelvollisia, näissä on taidettu eniten säästää. Hyvä pelimanni parpi penttonil on huomattavasti ilusampaa kuultavaa kuin tunari huipputykillä. Harley on hintansa väärti. Samalla oppii säätämään eikä ole niin suuri kynnys ruuvata, jos 70 skeba nyrjähtää. Minusta säätäminen kuuluu pelimiehen perusoppeihin. Ihan hullua olla opettelematta jotain mikkien korkeutta, kaularautaa etc... Jollei täältä kehtaa kysyä, on netti piukassa ohjeita. Jos omistaa viritysmittarin, muutaman muun tarvittavan työkalun eikä ole ihan tyhmä, pitäisi kyllä jopa harley olla soittokunnossa tunnin parin sisään ja ne kielethän kannattaa vahettaa heti. Aloittelijalle taitaa joku nauhojen hionta olla tiukempi paikka, mutta kyllä niistäkin pitäisi maltilla saada jollei hyviä, niin ainakin toimivaa tavaraa. Ostaa sitten paremman kun tietää tarkemmin mitä itse haluaa saundimaailmaltaan. Tyvestä puuhun.

Mutta siis alkuperäiseen kysymykseen jos vastaisin niin ainakin tyytyväisiä DIY-miehiä lienee HB:n omistajissa olevan
 
Täällä ainakin yksi, löytyy HB sähköviulu ja stratokopio (ei kylläkään bassoa, bassoni on vanha vaneribodyinen HONDO-ritsa). Viulu vaati pientä säätelyä ja kunnon kielet, sen jälkeen on ollut hyvä peli, strato kävi läpi vähän rankemman tuunauksen muttei sekään huono ollut vakionakaan. Ei siis todellakaan olleet kielet kahden sentin korkeudella :). Heitänpä tännekin samantien tämän kysymyksen, kun joskus jossain luin väitteen että HB-kepeissä olisi muovisia kauloja ja jostain paperimassasta tehtyjä jollain töhnällä täytettyjä runkoja, niin onko joku omin silmin nähnyt tällaista HB:tä vai onko urbaanilegendaa/suomalaisten soitinkauppiaiden liikkeellelaskemaa probagandaa? Ainakin omassa HB:ssäni on kaula vaahteraa ja runkokin umpipuuta, ei edes vaneria eikä työnlaadussakaan mitään suuria käpyjä ollut.

Harley on hintansa väärti. Samalla oppii säätämään eikä ole niin suuri kynnys ruuvata, jos 70 skeba nyrjähtää. Minusta säätäminen kuuluu pelimiehen perusoppeihin. Ihan hullua olla opettelematta jotain mikkien korkeutta, kaularautaa etc...
 
Siis jos kyse on todellakin vain noista perusjutuista kuten kaularaudan, mikkien, tallapalojen yms. säätämisistä niin en kyllä näe mitään ongelmaa HB:n ostamisessa - jos vain soundi on kelvollinen.
 
Mulla on ykkösskittana tossa avatarissa näkyvä luultavasti johonkin kahden ja kolmen tonnin väliin sijoittuva PRS (täysin samaa mallia ei enää tehdä), ja ihan samanlaisia perussäätöjä sillekin piti aikanaan tehdä, että sai tuntuman mieleisekseen. Oliskohan sitten niin, että Harrikoiden tehdassäädöt on keskimäärin kauempana optimaalista kuin vähän hintavammissa vehkeissä ja tästä syystä saa toiset hylkimään merkkiä.

No tuo mun kutonen tuli ihan kelvollisilla säädöillä, soittamaan pystyi heti. Hienosäätö tein sitten hiljalleen. Suomen talvi teki tuollekin tenän ja jouduinpa taas säätämään kaularautaa. Mutta oikeesti ei ainakaan tuo oma ollut ihan päin helvettiä säädöissä paketista otettunakaan. Pientä säätöä joutuu kaikkiin soittimiin tekemään ja kyllä ne on mielestäni hyvä osata tehdä itse. Itse omistan neljän eri merkin kielisoittimia ja kaikkia olen joutunut säätämään.

Soitin just Bändikeskukseen jossa myyjä sanoi, että Harrikoiden kanssa saa tehdä viikon duunia ennen kuin ne saa soittokuntoon. Kuulema kun ottaa paketista niin neljänneltä nauhalta lähtee sama ääni kuin kolmannelta ja kielet on yläpäässä jossain kahden kolmen sentin korkeudella.
 
Heh, aika suoraa puhetta. En sitten tiedä kuinka paljon liioitteli. Mitäs kokemuksia muilla on?
 
Toi on kyllä ihan bullshittiä. Oma benttoni oli soittovalmis suoraan paketista. Kuten mainitsin aiemmin niin mitään nauhaleikkejä ei tarvitse tehdä. Mieleiset säädöt pitää tietenkin ruuvata mutta tämän joutuu tekemään soittimeen kuin soittimeen. Taitaa jotain propagandaa olla liikenteessä näistä halpiksista. Voihan se olla että jos joskus on törmännyt kaupassa 10 vuotta roikkuneeseen halpikseen niin se jää helposti mieleen. Itse vertaisin benttoneita lähinnä squieriin. Ja voihan se olla että osa samalta tehtaalta tuleekin.

Ja voihan se olla että osa samalta tehtaalta tuleekin.
 
Tämä pointti on aina noissa kauko-idän tuotteissa otettava huomioon. Joitakin poikkeuksia toki on, tuolla aiemmin epäiltiin että Epiphone, Inc. tuotteita tulisi samalta tehtaalta, tuo seikka viimeistään joku vuosi sitten on muuttunut, koska Epiphone avasi ihan ikioman valmistus"linjaston" Kiinassa.
Muuten kyllä tuohon itämaitten systeemiin palaan mieluusti vaikkapa esimerkin kautta, vähän paremmin tuntemani brändi, Hoshino Gakki Ten-konsernin toinen "mahtibrändi" Ibanez saattaa olla alkunsa saanut melko monella tehtaalla, nimittäin ei ole lainkaan olemassa varsinaista "Ibanez"-tehdasta, ei edes Japanissa tehdyissä. Ne on valmistettu joko FujiGen, Terada, Iida tai ChoShin-tehtailla, muutaman mainitakseni. Homma tuolla Kauko-Idässä toimii siten, että brändin omistava yhtiö antaa valmistajien tehtäväksi annetun hinnan puitteissa tuon tuotteen, oli se sitten kitara tai basso, valmistuksen. Joten sama tehdas voi valmistaa soittimia usealle eri "firmalle" ja brändille, sekä myös suoraan vaikkapa jollekin ulkomaiselle tukkurille/edustajalle/maahantuojalle, jolloin soittimet saattavat olla ilman mitään ns. brändiä, joka laitetaan lapaan vasta sen tuojan toimesta. Hyvin todennäköisesti esim. "Harley Benton" tai "Johnson"-nimiset soittimet ovat tällaisia. Ennen muinoin esim. Fuji Gen Gakki-tehdas teki soittimia mm. Epiphonelle, Hoshinolle(Ibanez) Kanda Shokaille (Greco) sekä Fender Japan-yhtiölle (Squier, joka "brändi" on tiettävästi jenkkiläisen kielten valmistajan vanha nimi), ja Iida teki Martinille (Sigma), Hoshinolle(Ibanez) ja Guildille (Madeira)..
Japanin kustannusten noustua epätaloudellisen korkeiksi vallankin halvemman- ja keskikastin soittimien osalta esim. Hoshino siirsi tuotantoa ensin Koreaan (Samick, Cort), sittemmin Kiinaan ja Indonesiaan.
Vaikka olen jo aikaa lopetellut soittimien fiksailun ym. toiminnan, niin silti jotkut soitinkauppiaat silloin tällöin "pitävät yhteyttä" ja tarjoavat kovin mielenkiintoisia rojekteja.. Noissa, sanottakoon vaikka "bulkkituotteissa" nimittäin on jo valmistajan ilmoittama ns. "defektiprosentti" eli siinä 100 kpl kuljetuserässä miltei säännönmukaisesti on, sanottakoon vaikka 2-4 soitinta, jotka menevät välittömään palautukseen, ja saman verran, jotka vaatii sen verran "laittoa" ettei niitä oikein voi liikkeeseen laittaa esille. Näitä sitten tarjotaan fiksattaviksi.
Mitä tulee tähän nimenomaiseen "Harley Benton"- tuotemerkkiin, niin todellakin niitä on laidasta laitaan, kaiketi vähän Gaussin käyrän mukaisesti. Omakohtaisesti olen mm. nähnyt todella hyvän Tele-kopion, sekä sitten kylläkin myös sellaisen Stratokopion, joka olis ollut enemmän omiaan "salin uunissa"..
Tällaista täsää tuli mieleen..

Yhden HB:n Jazz-basson olen omistanut. Tilasin aikanaan ihan huvikseni, kun oli tarjouksessa ja erinäisten toisten tavaroiden odottelujen vuoksi sai vielä ilman postikuluja.
 
Työnjälki oli hyvää, nauhat kunnossa, soi hyvin heti paketista otettaessa ja kaiken kaikkiaan asiallinen paketti. Vahvarin kanssakin pystyi soittelemaan ihan mainiosti, mutta sitten iski DIY-kärpänen ja mikit meni vaihtoon, bodyyn lisäreikä jakille ja etuastetta sisään. Hyvin toi lisää soundivariaatioita ja soitti sillä eräskin paikallinen heviurpo koko keikan
 
Minulla ainakin kävi tuuri sen yksilön kanssa. Mutta niin kuin aina, myös sekin basso päätyi lihoiksi, pala kerrallaan. Nykyisin harrastan vain pitopelejä.

Kävin testaamassa Bändikeskuksessa (kälynen pikkupuoti) Harrikoita. Musta ne ei ollut sen kummempia kuin halvimmat Ibanezitkaan, jotka on aivan samalla tavalla viimeistelemättömiä. Esimerkiksi nauhojen hionta on aivan pakollinen toimenpide ennen kuin voi aloittaa soittamisen.
 
Tällä hetkellä olen mieltynyt halvoista bassoista eniten tähän:
 
Cort Action Junior
http://www.thomann.de/fi/cort_action_junior_bass.htm
 
Nimi on vähän hämäävä. Kyseessä ei ole mikään lasten basso vaan ihan kunnon soitin lyhyemmällä kaulalla. Soundi on mukavan jyty (tosin ei pahemmin valinnanvaraa) ja soittotuntuma erinomainen - ainakin näin kitaristin näkökulmasta. Hinta oli Hellaksella yli kolmesataa mikä on kyllä aika paljon verrattuna Thomanniin.
 
Taitaa olla parempi hommata kaksikelainen näihin äänityshommiin. Levytukussa testaamani yksikelaiset Ibanezit pitivät hirveetä meteliä. Myyjä syytti loisteputkia mutta sanoi myös tietsikan ja telkkarin aiheuttavan ongelmia.

Ei suoranaiseti liity bassoihin, mutta Harley Bentoniin kyllä. Kaikki on kovin suhteellista. Joskus tilasin mökki/festari/juopottelu-kitaraksi HB:n akustisen. Muistaakseni vajaa 70 egeä se maksoi. Kyllä siinä on kitaraa koko hinnalla. Vireen pitää kyllä hyvin. Aika raskassoittoinen on ja saundi ei ehkä sieltä ihan kärkipäästä, mutta toisaalta en ollut sitä hakemassakaan. Vaan kitaraa, jota ei tarvi varoa.....Oma käsitys on noista HB -vehkeistä noin ylipäätään, että hintalaatu-suhde on varsin hyvin kohdallaan, mutta onhan selvää, ettei halvalla aivan ammattilaisten vermeitä saa. Ainiin unohdin, omistan kyllä HBn bassovahvarin. Sitä en osaa paljon kommentoida, aika vähllä käytöllä ollut, mutta kuitenkin pari vuotta se on tuossa lojunut ja toiminut silloin kun soitetaan. Siinäkin tarinana se, että halusin saada suht edullisesti vahvarin, joka on kuitenkin kahvipakettia suurempi:)

Heitänpä tännekin samantien tämän kysymyksen, kun joskus jossain luin väitteen että HB-kepeissä olisi muovisia kauloja ja jostain paperimassasta tehtyjä jollain töhnällä täytettyjä runkoja, niin onko joku omin silmin nähnyt tällaista HB:tä vai onko urbaanilegendaa/suomalaisten soitinkauppiaiden liikkeellelaskemaa probagandaa?
 
Meidän HB:n sähkökitarassa on mm pahvinen suojus niitten sähkö osien päällä ja kyllä kielet oli aluksi ainakin sen 1cm korkealla otelaudasta ja mikeillä ei tee mtn. Mutta eikait tuo ihme jos kitara maksaa 80e jostain se täytyy tietenkin säästää.

Sain viimeviikolla tilaamani HB beatbass -viulubasson. Ei ole mitään valittamista, hyvin soi ja vireen pitää mainiosti. Hintaisekseen erinomainen. Epiphonen viola bass on ilmeisesti ihan sama tuote muuten, mutta lavassa on vaan eri tarra.
 
Mun mielestä Harley bentoneita haukutaan monesti ihan vaan tavan vuoksi ilman, että on minkäänlaista omakohtaista kokemusta niistä.
 
Bändikeskus on kyllä ihme liike, verrattuna kaikkiin muihin mitä tiedän (lähimaasto on noita musaliikkeitä täys). Sellainen olo kuin olisi palannut vuosikymmeniä taaksepäin. Staffan ja Börje (nimet muutettu) myy mitä sattuu ja juttelee puuta heinää. Tulee mieleen että jos "Matin rompetta"-liike Mikkelissä ja "Ahosen musiikki" Tampereella saisivat lapsen... :P
 
Mutta heillä näyttää olevan tuota BeatBassoa myynnissä, ja voisin käydä katsomassa josko oikeasti olisi hyllyssäkin, että vois testata onko siitä mihkä. Kehuja olen jo kuullut. En minäkään usko että se suoraan Epin kopio on, vaikka samalta näyttääkin (eli samalla tavalla erinäköinen kuin Höfner). Mikit ja virittimet voivat eri vaikka samalta pajalta olisikin jne. Lapa nyt tiestysti on erilainen muutenkin kuin logoltaan?
http://www.epiphone.com/press/VIOLA.jpg
http://www.tdpri.com/telephoto/data/548/medium/beatbassHB.jpg
Johnson on yksi kopio, ja se on eri kuin nuo:
http://www.guitarpoint.de/shop/files/johnson_beatbassk.jpg

Paljon kuulee haukkuja mutta löytyykö myös muita mielipiteitä?
 
Onko esimerkiksi tällaisella halpiksella mitään virkaa kotistudiokäytössä:
 
Harley Benton HBB400TBK
http://www.thomann.de/fi/harley_benton_hbb400tbk_ebass.htm
 
Soundi, soitettavuus, vire?
 
Kyllä minä olen ainakin todella tyytyväinen, itselläni on meinaan sama basso. Ja hyvin se soi.

Ei harley benton huono ole, ei todellakaan.

Ihan tyytyväinen omaan jazz-kopiooni oon ollu. Raskaalla kädellä muokattu tosin.