Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Eli täälläpä alkuperäistä spekulointia vuoden 2007 julkaisuista:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=44&t=139113&o=0
 
Omat kommentit sitten:
 
Amorphis jos on yhtään Eclipsen ja Am Universumin suuntaista, niin tulossa on kova lätty jälleen.
Silent Waters tuli ja meni. Ei oikein koskaan lähtenyt itselle kulkemaan, vähän junnaava. Olisi kaivannut enemmän meneviä biisejä, joka teki Eclipsestä niin hyvän. 2 / 5

Dark Tranquillity Characterin jälkeen ei voi odottaa kuin jälleen yhtä pirun kovaa mättölevyä.
Fiction oli aavistuksen kokeilevampi, mutta levyn erittäin outo biisijärjestys söi kovasti purevuutta. Ehkä pientä kangistumista lopulta bändillä. 3 / 5

Evergrey nyt poijjaat hiukan skarppausta, niin hyvä tulee. MMA:lla oli paljon hyviä ideoita, mutta toteutus ontui pahemman kerran ja aika paljon oli sekundariffejäkin päästetty läpi.
Ei kerennyt levy tälle vuodelle.

Judas Priest Angel of Retribution oli taattua laatua, joten odotetaan hyvillä mielin myös uutta.
Nostradamuskin siirtyi ensi vuodelle.

Mayhem - Ordo Ab Chao johan levyä on viivästetty jo vuoden verran, mutta kyllä se sieltä vielä joskus tulee. Katsotaan mihin suuntaan mennään.
Tulihan se sieltä, mutta ehkä loppupeleissä ei niin vahva kuin ensivaikutelma oli. Muutamia hyviä biisejä, mutta vähän hakusessa pääosin. 3 / 5

Meshuggah kovasti aikovat palata normaalibiiseihin ja huomattavasti nopeampaan tempoon, kera oikeiden rumpujen. Mielenkiinnolla odottaen.
ObZenkin siirtyi ensi vuoteen.

Metallica saa nähdä mitä tulee, odotukset eivät kyllä ole korkealla.
Ja tämäkin myöhästyi!

Mortiis jos suunta pysyy The Smell of Rainin tyylissä ja tällä kertaa viilataan biisejä hieman enemmän, niin tulossa on kova levy.
Ei tullutkaan uutta levyä, vaan remix-levy.

Nile ei voi Annihilationin ja Shrinesin jälkeen odottaa kuin täydellistä ryminää.
Ithyphallic tuntui aluksi pieneltä flopilta, mutta lopulta sieltä löytyi oiva valikoima kovia biisejä. Erityisesti kun ne kuuli livenä tässä vasta, niin löytyi se juoni niistä. Ei vielä aivan neljän tähden levy, mutta ei kaukana. Pistetään siis 3,5 / 5

Samael - melko todennäköisesti linjaus pysyy samana, ja odotettavissa on jälleen taattua laatua.
Solar Soul yllätti totaalisesti ja pomppasi lähes suoraan omalle vuoden Top 10:lle kiinteästi. Äärimmäisen kova levy, joka vei Reign of Lightin teemat ja biisit potenssiin neljä. Kaikki oikeastaan täydellisesti tyylissä, mutta ei se aivan klassikkolevy ole isommassa kuvassa. Varma 4 / 5 kuitenkin.

Soilwork mielenkiinnolla odottaen millaista jälkeä tulee nyt suurten muutosten jälkeen kun mm. pääsäveltäjä lähti.
Sworn to a Great Divide löi viimeisen laudan arkkuun bändille, ainakin omassa kartassa. Kovasti on hampaatonta ja vaisua tavaraa, kuin Soilwork-coverbändi. 1,5 / 5

Sonata Arctica naapurin poijjaat taitavat vetäistä tällä kertaa kutkuttavan kovan lätyn, rankempaa ja progempaa.
Unia siepataan, mutta välillä lipsuu ote. Kesän popitettua kuitenkin toimii ihan kivasti. Winterheartin tappavan kova tasaisuus puuttuu levyltä, jonka vuoksi ei aivan hyville pisteille. 3 / 5

The Amenta odotukset ovat helvetin korkealla Occasuksen jälkeen, tällä levyllä on mahdollista vetää bändi extreme-metallin maailmanluokkaan lopullisesti.
Non ei kerennyt tälle vuodelle myöskään :(

The Berzerker - Animosity toinen downunderin äijä toivottavasti vetäisee jälleen murhalevyn debyytin tyyliin.
 
Ja tulihan sieltä murhaa. World of Liesin pienen kompuroinnin jälkeen paluu kovan luokan mättöön. Homma toimii jo lähes Dissimulaten tasolla, joskin hieman nopeampaa tavaraa voisi olla välillä. 4 / 5

The Prodigy paha on pelko, mutta katsotaan mitä tulee. Toivottavasti ei enää simppeliä Reason-poppia kuten edellinen alisuoriutuminen.
Eipä tullut levyä.

The Project Hate MCMXCIX ei Lord K petä koskaan, taatusti tulee perkeleen kova lätty.
Noh, liekö sitten taisteluväsymystä vai ovatko uudet ideat loppuneet. Ei In Hora Mortis Nostræ nyt mitään mullistavaa tavaraa ole bändin mittapuussa. Ihan kivoja biisejä, muttei lähelläkään HDCE:n kovuutta ja When We Are Donen kovaa kokonaisuutta. 2,5 / 5

Winds katsotaanpa millaista progea saavat aikaan. Odotukset ovat kyllä korkealla.
Prominence and Demise on oikein mehukas räiskäle ja toimii mallikkaasti. Aika samanlainen linja jatkuu kuin kahdella edelliselläkin. Ehkä pientä lisäjujua voisi olla mukana. 3,5 / 5

Metallican uutta lättyä tietty odottelen mutta ei nyt hirveämpiä paineita sinne suuntaan.
 
Eipä mitään sanottavaa tästä. En kyllä vieläkään aseta paineita tuohon suuntaan.
 
Guns N' Rosesin Chinese Democracy saisi kyllä ilmestyä.
 
Toivo tämän ilmestymisestä alkaa olla mennyttä jo.
 
Stam1nan uutta levyä odottelen
 
Ei tullut. Keikoilla kuultu Sokea Hullu kuulostaa kyllä kovalta.
 
ja joskohan Mokomakin saisi jotain uutta kivaa aikaiseksi.
 
Ja saatiinhan sitä jotain kivaa aikaiseksi. Luihin ja Ytimiin on IMO yksi vuoden kovimmista julkaisuista Downin uusimman ohella.
 
Children Of Bodomilta odottelen josko tulisi levyä jonka tyyli olisi Are You Dead Yet?/Follow the Reaper-tyyppinen yhdistelmä tai vastaavaa. Melodisempaa kamaa kuitenkin kuin edellinen.
 
Tie My Rope oli ihan jees biisi. Ei tästä muuta voi sanoa ennen levyn julkaisua.
 
Megadethin uuttakin odottelen ihan mielenkiinnolla
 
Suht. toimiva lätty sieltä saatiin. Joitain turhan tuntuisia biisejä, mutta myös kourallinen oikeasti hyviä biisejä.
 
Downin kolmatta levyä odotan suunnattomasti.
 
Järjettömän kova lätty. Olin vältellyt uusien biisien kuuntelemista ennen kun koko levy oli käsissäni ja kyllä kannatti. Neitseellinen kuuntelukokemus lisäsi iskevyyttä entisestään.

Noh, liekö sitten taisteluväsymystä vai ovatko uudet ideat loppuneet. Ei In Hora Mortis Nostræ nyt mitään mullistavaa tavaraa ole bändin mittapuussa. Ihan kivoja biisejä, muttei lähelläkään HDCE:n kovuutta ja When We Are Donen kovaa kokonaisuutta. 2,5 / 5
 
Noh, makuasioitahan nuo.. Itelläni ainakin meni In Hora Mortis Nostrae kirkkaasti vuoden parhaaksi, ja samalla Project Haten parhaaksi levyksi. Ihan uskomattoman kovaa tykitystä alusta loppuun.
 
Toinen odotetuin levy olikin sitten Ulverin Shadows of the Sun, joka ei sekään pettänyt. Meni Ulverin parhaimpien joukkoon siihen Perdition Cityn rinnalle.

Toinen odotetuin levy olikin sitten Ulverin Shadows of the Sun, joka ei sekään pettänyt. Meni Ulverin parhaimpien joukkoon siihen Perdition Cityn rinnalle.
 
Se tulikin vähän puun takaa se levy. Ei vielä vuoden 2006 lopussa ollut oikein sellaisia viitteitä, että olisi levyä tulossa jo nyt. Mutta mikäs siinä, vieläpä pamahti jo toinen Ulverin levy omalle ykkössijalle vuoden levy -listalla. Toinen sellainen on Svidd Neger. Perdition oli myöskin erittäin lähellä, mutta kyllä Arcanan ...the Last Embrace on sen verran uskomaton levy, että.

Röytötuplapostaus... Sitä se korpi teettää.

Hirveästi ei ollut levyjä, joita oli pakko-ostoslistalle tullut laitettua. Niistäkin vähistä sekä Nevermoren että Freak Kitchenin liveDVDt jäivät ilmestymättä, prkl. Mutta jotain tuli kuitenkin.
 
Soilworkin Sworn... ei ollut mulle pettymys, vaikka Exile ja Wichersin poisjääminen vähän pelottelikin. Ihan toimivaa perusSoilwork-tavaraa, aukesi vähän hitaammin kuin edelliset levyt. 3/5.
 
Dimmu Borgirin In sorte diabolista voisi sanoa samaa, The serpentine offering ei liikoja ilmestyessään levyltä luvannut mutta ihan kelpo rieska on tässäkin kyseessä. 3/5.
 
Nightwishiä en varsinaisesti odottanut, mutta Aneten tiimoilla pyörinyt mediapeli sai mut lopulta koukkuun. Laulajanvaihdos toimi tässä mun makuun hemmetin hyvin, mieluummin kuuntelen poppisoundista vokalisointia (ja enemmän Marcoa!) kuin oopperajoikaamista. Biisimateriaalikin on tasavahvaa ja mallikasta, ainoastaan monien hehkuttama The poet and the pendulum ei ole vieläkään auennut mulle. 4/5.

Ithyphallic tuntui aluksi pieneltä flopilta, mutta lopulta sieltä löytyi oiva valikoima kovia biisejä. Erityisesti kun ne kuuli livenä tässä vasta, niin löytyi se juoni niistä. Ei vielä aivan neljän tähden levy, mutta ei kaukana. Pistetään siis 3,5 / 5
 
Tästä täysin samaa mieltä... olin jopa melkein hädissäni kun ei uponnut levy aluksi ei sitten niin millään :D
 
Pikkuhiljaa parantunut, mutta ei puhettakaan että samaan kastiin mentäisiin parin edellisen kanssa. Varmaan tuli liian kovalle rima nostettua. Ei kuitenkaan mikään huono albumi, perushyvä. Lisäksi Nile on ollut aina hitaahkosti meikäläiselle avautuvaa kamaa, jospa se tästä vielä...

Aikaisempaan ketjuun en ottanut osaa, mutta kirjataanpa nyt tänne kuitenkin. Ensiksi täytyy todeta, että oli todella laiha vuosi. Vähän julkaistiin pakko-ostoksia, eikä muutenkaan ollut suurempia odotuksia minnekään. Tai sitten vain missasin kaikki oikeasti hyvät levyt. Mutta aloitetaanpa.
 
Ensiksi Soilwork. Tässä ehkä levy jota oikeasti odotin, mutta myspacesta kuunnellun ennakkolevyn perusteella jäi kokonaan noutamatta. Ennakkoon tilattu, takasin lähetin. En alkanut rahoja tuhlaamaan, hirveän laiska levy. Toivottavasti ensikerralla paremmin... muuten kynttilä sammuu.
 
Machine Head. Vähälle kuuntelulle jäänyt ajanpuutteen vuoksi, vai kertooko se jotain itse levystä? Pirun pitkiä biisejä, paljon tavaraa. Hankala aueta, mutta kuulostaa silti hemmetin hyvältä. Vähän erilaista MH:ta.
 
Chimairan Resurrection. Julkaistiin jo alkuvuonna, saman tien kaupasta talteen ja nousi jos silloin vuoden levy-paalupaikalle. Siellä se paikkansa säilytti. Uskomattoman intensiivinen kiekko, täynnä koukkuja, raskautta, melodiaa ja mätkettä. Kelpaa. Paras.
 
Mokoman uutta en ole vielä kuullut, pyysin paremmalta puoliskolta sen pukinpussiin joten pari viikkoa vielä ootellaan. Erityisesti en Mokoman levyä odottanut vaikka kova bändi onkin. Stam1nan levy suuremmassa syynissä.. tulis jo.
 
Fallout Boy julkaisi muuten myös hyvän poppirokkilevyn, ei tämä minusta mitään emoa enää ole. Tästä tulee hyvälle tuulelle, loistavia mukanalaulettavia kertosäkeitä täynnä. Kova!
 
Testamentkin sais jo tulla, siinä ehkäpä levy johon kohdistuu suurimmat paineet. Uittu jos onnistuvat kusemaan homman ni iso mies itkee. Metallican uutuuden voisi tsekata ihan mielenkiinnosta.

Sekunda - Piikkilankamalli
Kuulostaa ihan eri bändiltä, jotenkin sellainen liika yritys kuuluu läpi. Ei vaan oikein lähe, lyriikat vähän ristiriitaisia muuten aiheet perushossea. Onneksi vanhoja "mankkatason"-nauhoitteita on tulossa ulos (joskus)
Malevolent Creation - Doomsday X
Eka täysfloppi monen hyvän levyn putkessa, riffit kusee, puuduttavaan tykittämisen keskitytään liikaa, Hoffmannin suoritukset kyl ihan kelpoja mutta Kylen äänessä oli kyllä enemmän painoa.
 
Necrophagia - Deathtrip '69 Killjoyta ei kiinnosta.
Convulsions - ei kerinny tälle vuodelle
Arghoslent - Hornets Of Popgrom sama juttu
The Chasm/Cianide Split jos nyt lopultakin tulis. Eipä tullut.

Noista mainituista itseltä löytyy Megadeth, Sonata Arctica ja Mokoma. Mitäs noista voisi sanoa...
 
Megadethin levy on yllättävän kova veto, jos olisi maltettu jättää pois täysin turha uusintaversio tout le mondesta niin kokonaisuus olisi kokolailla ehyt.
 
Sonata Arctican levy oli myös mukava ylläri, itseltä on parin ekan lätyn jälkeen jäänyt väliin... no oikeastaan kaikki julkaisut ennen tätä uusinta. Parasta levyssä on se ettei sisältö ole sitä mitä radiossa liikaa soitettu paid in full antaa ymmärtää, eli on uskallettu jo vihdoin tehdä vähän kokeellisempaakin settiä.
 
Mokoman uusi on vielä sisäänajossa, ehkä ei ihan niin tiukka paketti kuin Kuoleman Laulukunnaat mutta tuntuis potkivan paikoitellen ihan mukavasti.
 
Indeed.