Rock, pop, alternative ›

Olen aina (n. 20 vuotta) pitänyt Mambaa harmittomana yhtyeenä niin musiikillisesti kuin muutenkin. Musiikillisesti se on yhä sitä (iskelmää) mutta enpä ollut aiemmin kuullut taiteilja Vaaran nimensämukaisesta persoonasta. Mieshän on suoraan piikittelevä angstikimppu, oikea suomalaisen iskelmän Ruben Stiller. (Anteeksi Ruben)
 
Tässä ote Mamban päiväkirjasta:
Hämmentävä näytelmä koettiin keikalla 24.11. Sekalaista instrumenttikrääsää lavalle kesken Mamban esiintymistä keräilemään noussut ääniteknisen taivaan tähti nimimerkki Pitkä herätti yhtyeen riveissä kevyttä pöyristystä. Monituhatpäisen yleisön ilonpidosta piittaamatta tämä vuoden roudariksikin kukitettu suuruus katsoi sopivaksi nousta tähtien tontille kesken kukkeimman nousukiidon kokoillakseen instrumentteja, piuhanpätkiä ja muuta sälää. Sitä arvostelukyvyn juhlaa! Ammattikuntien keskinäistä kunnioitusta, työrauhaa, kommunikointia ja yhteistyötä liputtava Mamba-yhtye lähettää nyt isillisen mestaroinnin merkeissä jokaiselle bändipaidoissa ja mustissa farkuissa viihtyvälle avainnippujen ja MagLite-lamppujen kanssa kädet puuhkassa patsastelevalle Leathermanin ja Gerberin paremmuudesta kinastelevalle Pitkälle, Pätkälle, Uffelle, Jaffalle, Peffalle, Akelle, Unskille, Hanskille, Makelle, Peralle, Pavelle, Kakelle ja kaikille muillekin nimimerkkien taakse kätkeytyneille wanna-be staroille selkokieliset terveiset:
 
Kun mi-kä ta-han-sa yh-ty-e on kei-kal-la, ä-lä tun-ge it-se-äsi la-val-le, vaik-ka o-li-sit va-lit-tu suo-men yk-kös-rou-da-rik-si, pää-öyk-kä-rik-si tai A-ku An-kak-si.
 
An-na täh-dil-le työ-rau-ha ja muis-ta: y-lei-sö ei ole seu-raa-mas-sa si-nun toi-min-taa-si, vaan nii-den, jot-ka si-nul-le pal-kan-kin mak-sa-vat. Py-sy ku-lis-seis-sa ja pi-dä roo-li-si, el-lei kiis-tat-to-man ter-ve-tul-lut-ta a-pu-asi ja työ-pa-nos-ta-si eh-dot-to-mas-ti tar-vi-ta. Py-sy pois-sa la-val-ta var-sin-kin naa-pu-ri-or-kes-te-rin e-siin-ty-es-sä, väl-tyt mo-nel-ta har-mil-ta ja saat jat-kos-sak-in naut-tia lou-naa-si täh-ti-en pöy-däs-sä.
 
Huomatkaa että tähtien pöydässä lounastaminen on luonnollisesti se asia, mikä saa kenet tahansa teknikon haluamaan Mamban keikalle töihin. Ai toisen osapuolen versio? Kas tässä:
Tuli tehtyy itse sellainen moka mikä saikin sit aikamoiset mittasuhteet loppupeleissä. Ajattelin aiemmin illalla jättää Aaltosen laulumikin sen pianon päälle ja Friben laulumikin sen Voxin päälle jotta ei tarvitsis lähtee hakeen niitä vaihdon aikana. No, kävikin sit silleen,että saatiinkin lisää mikkistandejä ja Pitkä alkoi asetteleen mikkejä niihin valmiiks lavan sivussa,mutta sit piti saada ne mun lavalle jättämät mikit lavalta pois mikä olikin sitten aivan liikaa Mamba-yhtyeen solistille Tero Vaaralle kun Pitkä kävi hakeen ne pois lavan takaa ja lavan sivusta heidän keikan aikana. Voitte varmaan kaikki kuvitella ja usea tietää,että kovin montaa sekunttia ei mene kun hakee noi kaks mikkii lavalta pois,mutta Tero Vaaran mielestä Pitkä pilasi heidän shown hiippailemalla lavalla. Artistin joka on käynyt edes kerran festarikeikalla pitäis varmaan tietää,että siellä lavalla ja sen välittömässä läheisyydessä pyörii "talon" -ja bändien teknistä henkilökuntaa ja tämä kyseinen ammattikunta mihin itsekkin kuulun ei myöskään saa Tero Vaaralta juurikaan arvostusta jonka voitte myös käydä lukemassa osoitteessa www.mamba.fi/uutiset2007.html .
Tilanne ja tän ko.popparin käytös sai kyllä suuren määrän ihmisiä niin hämilleen, että ei oikeistaan voinut muuta kuin nauraa!
(fikkarispede.blogspot.com)
 
Tässähän täytyy itse kunkin alalla työskentelevän ryhtyä äärimmäisiin varovaisuustoimenpiteisiin kun tuolla kentällä heiluu. Ei kai kukaan halua joutua Tero Vaaran kynsiin. Ikävä kyllä Lappeenrannan Dylan eli Suomi-Rockin ZZ-Top Jouni Hynynen on jo päätynyt Tero-Luciferin karmaisevaan otteeseen. Kuten Ari Koivunenkin. Jättäisi nyt iso mies edes nuorison rauhaan.
 
Yllättävän sitkeästi Vuoden Lappeenrantalaisen, muusikko Jouni Hynysen hampaissa pysytellyt Mamba-yhtye ei edelleenkään vastaa kitaransoittajan louskutukseen. Vartin vääntämisellä yhtyeen isillinen johtaja Vaara kysyy, Onko Jouni vetänyt stringit liian syvälle vakoon?"
 
Laiskalle viihdetoimittajalle Lappeenrantalaisen kitaristin kaltainen lausuntoautomaatti on tärkeä väline loputtoman sisällöntuottamisen virrassa. Raflaavia lohkaisuja lähtee, kun suunta annetaan. Käsite ulkoaohjautuva koiranpentu konkretisoituu osuvasti.
 
Kaupallisten lauluntekijöiden tupaillassa vallitsi yhteinen hyminä Vaaran tuumaillessa, miten lappeenrantalaiskitaristin kompetenssi näkyy ja kuuluu rajoittuvan öykkäröintiin. Jossain vaiheessa suomalaiseksi rockiksi tituleerattu alistuneisuuden, luovuttamisen ja älyllisen epärehellisyyden kaupallistaminen näköjään tarvitsee tällaiset ruokkoamattomat vauvankasvot. Ensin oli Hevi-Ari, nyt tämä, mitä seuraavaksi?, kysyy Vaara.
 
Niin, mitä tähän nyt voisi sanoa? Ensin oli kaiketi Mamba, nyt tämä ja lauantai-iltana kai sukat kirjhyllyssä. Kahvimukissa lukee "Mamba, hyvää suomalaista poppia jo 20 vuotta." Minä juon kahvia ja pohdin miksi Teron piikikkyys ei kuulu musiikissa. Olenko kuunnellut vääriä kappaleita? Vai onko Terolle tullut murrosikä vasta nyt? Onko Mamban seuraava albumi raivokasta metallisävytteistä hc-punkkia?
 
Hyniö.
 
PS. Haluan nostaa tuosta Mamban päiväkirjasta esille yhden lausekkeen:"älyllisen epärehellisyyden kaupallistaminen" Älyllinen epärehellisyys? Älyllisen epärehellisyyden kaupallistaminen? Älyllinen epärehellisyys? Voisin toistella tätä hämmentyneenä koko loppupäivän..