Rummut: rumpukamat ›

Ohjeita ensimmäistä rumpusettiään ostaville (ja ehkä vähän muillekin). Kaikkea ei pidä ottaa ihan kirjaimellisesti. Nämä ovat suuntaa-antavia "totuuksia".
 
LUE HUOLELLA!
 
- Uusissa rummuissa hintataso määrää laadun. Siispä samanhintaiset Pearlit ovat ihan yhtä hyvät, kuin Tamat tai Sonorit. Tai ihan mitkä vaan. Merkillä tai mallilla ei ole väliä. Tämä nyrkkisääntö pätee siis, jos setit muuten ovat kokoonpanoiltaan samantyyppisiä, siis yhtä monta rumpua ja suunnilleen saman kokoisia jne. Valitse ne, jotka Sinua eniten miellyttävät. Täältä löydät jonkinnäköisiä arvioita eri rumpuseteistä http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=30&t=105561 , mutta muista, että nämä ovat pitkälti makuasioita. Yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta.
 
- Käytetyissä sama logiikka, mutta tarkempi pitää tietysti ostajana olla, koska jotkut myyjät yrittävät saada ylihintaa kamoistansa tai eivät muuten vain osaa hinnoitella niitä. Kysy foorumilla (täällä: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=30&t=160016) onko hinta kohdillaan, jos et itse ole varma. Kuntokin luonnollisesti käytetyssä tavarassa vaihtelee, joten ihan niin helppoa ei ostaminen ole, kuin uuden tavaran kanssa.
 
- Käytetyissä rummuissa on kuitenkin paljon järkeä. Saat samalla rahalla ainakin luokkaa paremmat, kuin uutena ostettaessa. Käytetyistä saat sitä paitsi omasi takaisin, jos tulee tilanne, että ne pitää myydä. Arvo ei putoa käytännössä yhtään, jos olet pitänyt rummuistasi huolta.
 
- Ota rumpuja tunteva kaveri mukaan ostoksille ja usko, mitä hän sanoo. Tietää paremmin, kuin Sinä.
 
- Rumpujen ja muiden settiin kuuluvien osien testaaminen paikan päällä on aina suositeltavaa ennen ostamista. Et välttämättä ymmärrä vielä niitä eroja soitinten/hardwaren välillä hyvin, mutta ihan maalais- tai kaupunkilaisjärkikin sanoo paljon. Tässä(kin) olisi siitä rumpuja tuntevasta kaverista kovasti hyötyä.
 
- Uusien rumpusettien mukana tulevat symbaalit (=pellit, =lautaset) ovat järjestään soittokelvottomia. Niiden tehtävänä onkin luoda kokemattomalle ostajalle illuusio soittovalmiista setistä. Oikeaan soittoon niistä symbaalintapaisista ei kuitenkaan ole. Telineiden taso vaihtelee, ihan huonoimmat eivät kestä keikkakäytössä, mutta (lähes) kaikilla pääsee alkuun.
 
- Sillä, mistä puusta rummut on valmistettu ei ole ekaa settiään haikailevalle mitään merkitystä.

- Ei ole olemassa heavy-, pop-, jazz-, mättö-, groove- tai muitakaan rumpuja. On vain "rumpuja". Kaikilla rummuilla voi soittaa kaikenlaista musiikkia. Tietysti isompi rumpu on äänekkäämpi, kuin pienempi, joten siinä mielessä voi miettiä käyttötarkoitustaan. Jos vaikkapa treenikämpällä soitetaan äänekästä heavy-musiikkia ja rummut pitäisi saada kuuluviin akustisesti ilman mikityksiä, ei pieni 18-tuumainen bassorumpu ole se paras ratkaisu. Niinkuin ei 26-tuumainenkaan pieneen tilaan, jossa veivataan folkkia.
 
- Aloittelija- ja keskitason -rummuissa lähes ainoat erot ovat rautaosastolla. Telineiden ja muiden metalliosien laadussa ja toimivuudessa voi olla hieman eroja, mutta kestänevät jos/kun niitä kohdellaan hyvin, eikä välittömästi lähdetä maailmankiertueelle. Kaikki niistä eivät kestä jatkuvaa kasaamista ja purkamista.
 
- Maltti on valttia. Ei välttämättä kannata rynnätä suinpäin ostamaan niitä serkunkaverin ukin toisesta maailmansodasta asti viikoittain keikkailtuja pannuja. Puhumattakaan "ihanvähänrikkinäisistäpaisteista". Ne on kuitenkin 302:set, ja ehjänäkin kovasti vaatimatonta tasoa. Toki niillä treenailee.

- Symbaaleista sen verran, että jos mitenkään taloudellisesti mahdollista, niin kannattaa pitää ihan alussakin vähimmäisvaatimuksena sitä, että ovat sentään pronssia, eivätkä messinkiä. Symbaali kun on siitä hankala soitin, ettei sille voi tehdä oikein mitään, jos se kuulostaa huonolta. Tosin, siinä mielessä halvat messinkilautaset saattavat puolustaa paikkaansa, että pikku hevi-Jere voipi hyvinkin alkuvaiheessa käyttää tarpeetonta voimaa sekä huonoa tekniikkaa niiden soittamiseen, jolloin 400e/kpl maksavat Zildjianin K-sarjalaiset tulisivat melko kalliiksi.

- Jos olet liikkeellä sillä mielellä, että rumpuharrastus tulee todennäköisesti kestämään, niin osta niin hyvät ja kalliit kamat, kuin vain ikinä pystyt. Ja vähän päälle. Kiität itseäsi myöhemmin, vaikka ostotilanteessa kirvelisikin. "Kyllä nämä minulle riittävät" -tyyppinen asenne ei silloin toimi, eikä siitä saa mitään pisteitä tahi papukaijamerkkejä.
 
- Budjettimeiningissäkin kannattaisi välttää niitä ihan halvimpia ratkaisuja, jos suinkin mahdollista. Williams ei tee käyttökelpoisia rumpuja - aika hyviä formula-autoja kylläkin. Muita merkkejä, joita kannattaa välttää ovat mm. Millenium, Century, New Sound, Thunder, Linko. Näitä riittää...
 
- Osta mieluummin vähemmän ja hyvää, kuin enemmän ja huonompaa. Siis pienempi (vähemmän rumpuja), mutta laadukas setti on järkevämpi, kuin iso ja kehnompi. Tietysti jos se tuplasetti seitsemällä tomilla ja yhdeksällä pellillä pitää välttämättä saada, niin se pitää saada. Sitten otetaan ne, mihin rahnat riittävät.
 
- Rumpuja on monentasoisia. Noin karkeasti ottaen voisi ajatella, että tasoja on neljä. Aloittelijataso, keskitaso, semipro ja pro. On tietysti vielä high-end:kin, mutta ei tässä yhteydessä siitä sen enempää. Kun vuosien saatossa päivittää rumpujaan parempiin, ei kannata kahlata kaikkia noita tasoja läpi. Se on kaikkein kallein tapa, etkä välttämättä edes huomaa eroa soundeissa.

- Anttilassa ja Hobby Hallissa ei myydä oikeita rumpuja. :)

- Jos kuitenkin kysyt tällä palstalla neuvoa (siis täällä: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=30&t=160016) , mikä onkin hyvin suositeltavaa, kerro heti kättelyssä paljonko on budjetti ja mitä tarkalleen ottaen tarvitset. Siiskö koko setti pelteineen ja telineineen, vaiko vain pelkät rummut esimerkiksi? Älä vedä hernettä nenään välittömästi - ainakaan kovin syvälle, jos saat kyllästyneitä tai näsäviisaita vastauksia. Palstalle tulee näet ihan koko ajan niitä samoja kysymyksiä, joten väkisinkin välillä sylettää. ;)
 
EDIT: Poistin Thomann -linkit, koska ne vanhenevat ennen pitkää, enkä viitsi olla aina niitä korjailemassa.