Kitarat: kitarakamat ›

Sen verran tarkennusta, että ainakin tuossa mun Bajassa on hyvinkin pyöreä profiili, eli todella pehmo-vee.

Se on tasan niinkuin Soft V tässä kuvassa:
 
http://edenhaus.com/gifs/NeckProfiles.jpg
 
Mun mielestä se on tuon soft V ja siinä vieressä olevan SRV:n välimuoto.
Eli, yhtä paksu kuin soft V, mutta hieman pyöreääkin on mukana, kuten SRV:ssä. Kaula on tuhti.
 
Lite Ashin kaulassa soft-V:ssä on huomattavasti enemmän V:tä, varsinkin ensimmäisillä nauhoilla.

Mun mielestä se on tuon soft V ja siinä vieressä olevan SRV:n välimuoto.
Eli, yhtä paksu kuin soft V, mutta hieman pyöreääkin on mukana, kuten SRV:ssä. Kaula on tuhti.
 
Lite Ashin kaulassa soft-V:ssä on huomattavasti enemmän V:tä, varsinkin ensimmäisillä nauhoilla.
 
No joo, voit olla ihan oikeassa... Itse kiinnitin vain tuohon syvyysaspektiin huomiota, saattaa tosiaan olla hieman paksumpi laidoilta.

Ostakaas nyt joku tuo meikäläisen 50s classic pois, visalaskun maksupäivä lähestyy uhkaavasti. Tuossa on vanhempi "pesiskaula", ei soft-v. Pahoittelen mainosta.

Näin kuulopuheiden pohjalta vois luulla, että Bajan kaula voisi meikäläiselle sopia. Täytynee etsiä testiin jossain välissä.

Näin kuulopuheiden pohjalta vois luulla, että Bajan kaula voisi meikäläiselle sopia. Täytynee etsiä testiin jossain välissä.
 
täällä porissa oli muuten myynnissä semmone pailsey telecaster...melko edukkaastikkin vielä...vink vink...

täällä porissa oli muuten myynnissä semmone pailsey telecaster...melko edukkaastikkin vielä...vink vink...
 
Vähän liian hippi mulle, eikä rahoitustakaan vielä löydy :)

No nyt se on edessä, huomenna joko lähtee kaupasta mukaan tai tilaukseen suomenmaalta budjettitele, saksasta laitoin tilaukseen JDtelen, mutta UPS alkoi valittamaan toimituksista, joten antoin olla mokomien.
Olen harkinnut tuon JD:n ohella richwoodin vaahteraotelautaista mallia, sekä squjua, kaverilla richwoodilta ruusupuuotelaudalla ja yllätyin positiivisesti sen soittotuntumasta, en sitten vain tarkempia speksejä tiedä.
Oisko kellään mitään suosituksia mitä täytyisi katsastaa kun budjetti on 200€ luokkaa ja oisko kellään kommentteja squierin mallistosta?

täällä porissa oli muuten myynnissä semmone pailsey telecaster...melko edukkaastikkin vielä...vink vink...
 
Ei tuo ole paisley vaan blue flower.

Kävimpäs tänään sp-elektroniikassa kokeileen kyseisen putiikin richwoodin telejä ja se kyllä oli rakkautta ensi kosketuksella ihastuin ulkonäköön heti, kaula lievästi loimuttuvaa vaahteraa vaahteraotelaudalla ja leppäbody metallin sinisen ja surf greenin välimaastosta olevalla värillä. Pienenä miinuksena kielten ulosvientireiät hieman "out of line". Kiinan poikien tekemä. Vielä pienenä infona että toimivat ainoana maahantuojana kyseiselle merkille, mallistosta löytyi myös lespa, strato ja prs kopsuja, mutta tele oli se, mitä lähdin hakemaan.
Mikit ovat todella hyvät hintaisekseen, etumikistä lähtee todella mukavat twängit, mutta on hieman tuhnuinen ja takamikistä lähtee kirkkaat ja repäisevät särösaundit. Kent Armstrongin mikit vielä odottaisivat asennustaan, saa odottaa kieli pitkällä niiden soundia kun jaksan ne laittaa kiinni.
Metalliosat ovat kaikinpuolin laadukkaat, eipä tarvitse heti lähteä vaihtamaan. Talla on erikoinen, mutta mielestäni hyvä, 6palainen ja jokaiselle kielelle oma uransa, paloissa on tehty erikoinen ratkaisu, että palan ulommaiselta reunalta lähtee intonaationsäätötappi, en tiedä tarkempaa nimeä. Virittimien merkkiä en tiedä, mutta ainakin näin näppituntumalta laadukkaat. Potikatkaan eivät tunnu halvalta muovishaisselta. Kivana lisänä tässä on 3kerrospleksi.
Miinusta tästä voisin sanoa ainoastaan nauhatyöstä, kaipaavat viilaa kiperästi ja säätöjä eivät alkaneet tekemään liikkeessä, elektroniikkaliikkeeltä sitäpä ei kovin odotakkaan.
Hinta oli vaivaiset 180euroa, mukaan sai myös piuhan, mielestäni tein erinomaiset kaupat, uskaltaisin jopa väittää paremmaksi kuin testaamiani squiereita. Suosittelen kaikille jotka kaipaavat itsellensä budettiteleä tai muuten vain laadukasta teleä pikkurahalla.
 
Edit. kuva löytyy omakuvasta

mulla oli richwood pari vuotta, ja hyvä peli oli! Kaula vähän letku, ja mikit ja virittimet vaihdoin, mutta oli se nami. Meksikon fiftari oli mulla kans, ja meksikolainen lähti talosta ensin.

mulla oli richwood pari vuotta, ja hyvä peli oli! Kaula vähän letku, ja mikit ja virittimet vaihdoin, mutta oli se nami. Meksikon fiftari oli mulla kans, ja meksikolainen lähti talosta ensin.
 
Huomasin muuten tässä kohtuu suuria vireenpito-ongelmia, johtuisiko virittimistä, satulasta vai ihan tehtaan jäljiltä olevista kielistä..?

Mites muuten "hard ash"- ja "swamp ash"-body eroavat soundillisesti? Swamp ash on ilmeisesti kirkkaampisoundinen? Ja leppä on sitten kaikkein neutraalein (ja painavin), vai olenko käsittänyt oikein?

Ja leppä on sitten kaikkein neutraalein (ja painavin), vai olenko käsittänyt oikein?
 
Leppä soi lämpimämmin kuin saarni (ash), ja on yleensä tuntuvasti kevyempi.

Huomasin muuten tässä kohtuu suuria vireenpito-ongelmia, johtuisiko virittimistä, satulasta vai ihan tehtaan jäljiltä olevista kielistä..?
 
Satula kaipaa todennäköisesti lyikkäriä, mahdollisesti myös viilaa ja kielet kannattaa joka tapauksessa vaihtaa. Eiköhän ne virittimet riittävän hyvin pelitä. Muista myös uusien kielien kanssa, että pari kierrosta niihin viritystappeihin riittää.

Leppä soi lämpimämmin kuin saarni (ash), ja on yleensä tuntuvasti kevyempi.
 
OK, eli painosuhteet menikin toisin päin.
 
Entäs toi "swamp ash" ja "hard ash", kumpi kirkkaampi, kumpi tummempi? Saarni-bodyt näyttävät esim. Warmothilla olevan edullisimpia.

Leppä soi lämpimämmin kuin saarni (ash), ja on yleensä tuntuvasti kevyempi.
 
Melkein, mutta ei ihan. Saarnikin voi olla erittäin kevyttä (suosaarni, nimenomaisesti veden alla kasvanut ns. "butt-cut") tai erittäin painavaa (70-luvun Fendereissä käytetty puuksi naamioitu betoni).

No niin, selvisi, että "hard ash" on kirkkaampisoundinen kuin "swamp ash". Warmothin sivuilta olin ymmärtäväni, että tuo "swamp ash" ei sopisi humbuckereille yhtä hyvin kuin "hard ash" - eli lienisikö sitten tuo kovempi saarni parempi humbucker-Telelle.

Hmm, eipä tästä avautumisesta taida olla kauheasti apua...
 
On siitä. Esimerkkisi kertoo siitä, että kitarat on yksilöllisiä ja niitä pitäisi päästä kokeilemaan ennenkuin voi kertoa mitään niiden soinnillisista ominaisuukisista.
 
Kitaroista tehtiin 70-luvun lopulla ja vielä 80-luvullakin tarkoituksella painavia, koska silloin paino oli jonkinsortin laatutae. Jotkut valmistajat antoivat painotakuun, että kitara painaa vähintään tietyn verran. Joihinkin oli upotettu jopa messinkiä painon lisäämiseksi (esim. Yamahan SG 1000). Jos ei muuta, niin jotkut modasivat itse lisää painoa soittimiiin. Esim. velipojan palsan kevyeeseen 65-presariin oli laitettu lyijyä painon lisäämiseksi.
 
Olen törmäänyt myös inhimillisen painoisiin 70-lukulaisiin saarnibodyisiin telecastereihin. Minulla ollut 75 custom painoi 3,3 kg. Saman ikäiset bassot taas vähän yli 4, joka on aika normipaino tänäkin päivänä. Painavimmat fenderit mitä itse olen löytänyt ovat olleet 70-luvun lopulta. Silti ne voi olla soittimina hyviä.