| Aihe: Aloitusopas keyboardin soittoon.. | 1 |
|---|
|
Moro. Olen aloittanut keyboardin soiton, basson soiton ohella. Olen soittanut lapsena pari vuotta pianoa (ja bassoa musaopistossa), joten nuoteista osaan tottakai soittaa ja olen opetellut muutama nightwishin biisiä tässä..
Kysyisin siis miten itse olette lähteneet oppimaan keyboardin soiton. kannattaako mennä uudestaan pianotunneille vai onko jotain hyvää oppimateriaalia kosketinsoittemille. Itseopiskelu? teoriapuoli? tavoite ois joskus kaukaisessa tulevaisuudessa pystyä tekemään jotain omaa sälää, ja toimia jonku bändin kosketinsoittajana.. |  Pide
27.11.2007 08:32:17 | |
|
Kysyisin siis miten itse olette lähteneet oppimaan keyboardin soiton. kannattaako mennä uudestaan pianotunneille vai onko jotain hyvää oppimateriaalia kosketinsoittemille. Itseopiskelu? teoriapuoli? tavoite ois joskus kaukaisessa tulevaisuudessa pystyä tekemään jotain omaa sälää, ja toimia jonku bändin kosketinsoittajana..
Mulla ei ole oppimateriaalin suhteen ole vastausta sulle, mutta ajattelenpa vähän ääneen tässä tueksi...
Pianonsoittotaito ja nuottienlukukyky ovat hyvää pohjaa myös kiippareiden soittoon, mutta kiippareiden soitto eroaa kovasti pianonsoitosta. Suurin ero minusta on kiippareiden laaja saundimaailma ja niiden seurauksena tulevat vaihtelevat soittotekniikat.
Vapaan säestyksen (tai kevyen pianon) soittotekniikoita voidaan soveltaa myös kiippareihin erityisesti, kun soitetaan piano, sähköpiano tai vastaavalla saundilla. Jos vedetään vaikka urulla tai klavinetilla, niin koskettimien käsittely saa aivan uuden luonteen saundin ominaispiirteiden vuoksi.
Tämän vuoksi pianotunneille meno ei välttämättä auta kiippareiden kanssa muuten kuin juuri niiden perusteiden (nuotinluku jne) suhteen. Ehkä paras tapa olisi löytää maikaksi joku kiipparisti, jonka kanssa käydä läpi eri saundeja ja niille ominaisia soittotapoja. Jos on harjaantunut korva, niin pitkälle pääsee tietysti myös kuuntelemalla olemassa olevaa musiikkia, jossa käytetään kiippareita: minkälaisen saundin/saundeja kiipparisti on valinnut kyseiseen biisiin ja musiikkityyliin? Kuinka kyseistä saundia on käytetty (tapahtuuko matalassa päässä mitään, staccatoja vai pitkiä ääniä, paksuja sointuja vai yksittäisiä säveliä...)
Toivottavasti sait tästä jotakin! :) | |
On olemassa maikkoja ja maikkoja. Jotkut opettaa vain klassista pianonsoittoa.
Mun maikka opettaa mulle mitä haluan, jatsia, humppaa, rokkia.
Pianoa ja urkuja.
"Näkemykseni mukaan pianolla on korkein asema soitinten joukossa" (Franz Liszt)
The piano is essentially a percussion instrument (Cindy Cox) | |
Tämän vuoksi pianotunneille meno ei välttämättä auta kiippareiden kanssa muuten kuin juuri niiden perusteiden (nuotinluku jne) suhteen.
Väittäisin että auttaa muutenkin. Esimerkiksi soittotekniikka kehittyy pianotunneilla ihan erilailla kuin pelkästään kiippareita soittamalla. Pianotunneilla myös usein oppii monenlaisia eri tapoja esimerkiksi säestää, mikä on yleinen käyttötarkoitus kiippareille.
Ja mitä sooloiluun tulee, niin monilla kosketinsoittaja-jumalalla on klassista pianao taustalla monta vuotta. Esimerkiksi Tuomas Holopainen soitti pianoa noin kymmenen vuotta ennenkuin siirtyi kosketinsoittimiin :)
"Jos on A-oikeudet ja hyvää seuraa, niin siitä ei hyvää seuraa" | |
Vapaan säestyksen (tai kevyen pianon) soittotekniikoita voidaan soveltaa myös kiippareihin erityisesti, kun soitetaan piano, sähköpiano tai vastaavalla saundilla. Jos vedetään vaikka urulla tai klavinetilla, niin koskettimien käsittely saa aivan uuden luonteen saundin ominaispiirteiden vuoksi.
Oukei kiitos näistä! Voisiko joku vielä perehdyttää minut lyhyesti tuon vapaan säestyksen maailmaan. Millä tavalla se eroaa "normaalista" pianonsoitosta. Opetellaanko sitä ihan pianotunneilla vai itseopiskelulla? Sitä ei ole opetettu lapsena ainakaan minulle pianotunneilla:D | |
Oukei kiitos näistä! Voisiko joku vielä perehdyttää minut lyhyesti tuon vapaan säestyksen maailmaan. Millä tavalla se eroaa "normaalista" pianonsoitosta. Opetellaanko sitä ihan pianotunneilla vai itseopiskelulla? Sitä ei ole opetettu lapsena ainakaan minulle pianotunneilla:D
1. Hae kirjastosta Seppo Hovi "Vapaa säestys I-II"
2. Lähinnä se tarkoittaa sitä, että perinteisessä klasaripianossa sulla on nuotit kirjoitettu kummallekin kädelle ja vapaassa säestyksessä sulla on melodia ja soinnut ja vedät sillä tyylikkään pianosoolon tai komppaat jotain solistia.
"Näkemykseni mukaan pianolla on korkein asema soitinten joukossa" (Franz Liszt)
The piano is essentially a percussion instrument (Cindy Cox) | Titares
29.11.2007 08:28:07 (muokattu 29.11.2007 08:28:57) | |
|
Katso josko tässä olisi sopiva ratkaisu:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=36&t=140976&o=0&#p6768916 | |
Moro. Olen aloittanut keyboardin soiton, basson soiton ohella. Olen soittanut lapsena pari vuotta pianoa (ja bassoa musaopistossa), joten nuoteista osaan tottakai soittaa ja olen opetellut muutama nightwishin biisiä tässä..
Kysyisin siis miten itse olette lähteneet oppimaan keyboardin soiton. kannattaako mennä uudestaan pianotunneille vai onko jotain hyvää oppimateriaalia kosketinsoittemille. Itseopiskelu? teoriapuoli? tavoite ois joskus kaukaisessa tulevaisuudessa pystyä tekemään jotain omaa sälää, ja toimia jonku bändin kosketinsoittajana..
Jos olet jo soittanut pianoa parikin vuotta, niin siinähän sen melkein pitäisi olla. Yksinkertaisimmillaan (ja erittäin useinkin) kiipparisti soittelee bändin mukana sointuja eri asemista eri soundeilla tai murtaen tms ja vähän lurittelee sinne & tänne, jos biisi vaatii. Sointupohjainen säestely muun bändin mukana on helppoa kuin heinänteko ja suorastaan tylsääkin joskus. Itse olen esim. jonkun vuoden opiskellut pianolla vapaata säestystä työväenopistossa.
Eräässä bändissäni (rock, pop, iskelmä ym. sekavaa) kiipparisti hoitelee myös basistin tehtävät splitatulla koskettimistolla, mutta on klasaripohjainen hemmo ja kova treenaaja. Minä laulan ja kitaroin, rumpali on ja sitten se kiipparisti ja hyvin menee. | Pide
01.12.2007 14:11:01 | |
|
Väittäisin että auttaa muutenkin. Esimerkiksi soittotekniikka kehittyy pianotunneilla ihan erilailla kuin pelkästään kiippareita soittamalla.
Joo, komppaan! Tarkoitinkin niillä "perusteilla" nuotinluvun ohella just esimerkiksi tekniikkajuttuja.
Pianotunnilla saa varmasti paljon perusteita, jotka tukevat myös kiipparitouhuja - onhan niissä molemmissa mustat ja valkoiset nappulat. Mutta bändikiipparitouhut kokonaisuutena eroavat aikalailla pianonsoitosta just sen saundimaailman monimuotoisuuden takia. | Pide
01.12.2007 14:29:57 | |
|
Voisiko joku vielä perehdyttää minut lyhyesti tuon vapaan säestyksen maailmaan. Millä tavalla se eroaa "normaalista" pianonsoitosta.
Vaparin määritelmiä sikiää monenlaisia. Tässä muutamia näkökulmia:
- VAPAUTUMINEN NUOTTIKUVASTA: jos "normaali" pianonsoitto pohjaa tarkasti nuotinnettuun musiikkiin, vaparia tuotetaan puutteellisesta (yleensä melodia+sointumerkit) nuottikuvasta tai kokonaan omasta elämästä ilman nuotteja
- IMPROVISOINTI: vaparissa käytetään monia improvisoinnin kikkoja. Tässä linkki, jossa niistä enemmän: http://www2.siba.fi/afroimpro/
- TYYLINMUKAISUUS: biisin kohdalla tehdään tietoinen tai tiedostamaton valinta käytettävästä tyylisuunnasta ja sointikuva rakentuu usein tyyliin kuuluvien ratkaisujen pohjalta. Jos vedetään humppana, niin vaihtobassoa ja takapotkusointua. Jos vedetään poppiballaadina, niin add9- ja sus4-väritystä sointuihin. Jos vedetään swinginä niin fraseerataan kolmimuunteisesti ja kuljetetaan bassoa walking bass-tyyliin jne...
- SOINNUTUS: vaparissa tyypillisesti laajennetaan siinä puutteellisessa nuottikuvassa annettuja sointuja tyylin mukaisesti. Liittyy osin myös edelliseen tyylinmukaisuuteen. Jazz-tyyleissä käytetään tyypillisesti alkuun hyvinkin riitaisia soinnutuksia. Just niissä pop-jutuissa tosiaan add9:iä ja sus4-purkauksia näkee paljon. Perinteisessä rock'n'rollissa saatetaan käyttää pelkkää kvinttiä (=avosointu =power-sointu).
Opetellaanko sitä ihan pianotunneilla vai itseopiskelulla? Sitä ei ole opetettu lapsena ainakaan minulle pianotunneilla:D
Vaparikenttässä alkaa poreilla aika mukavasti. Suomen musiikkiopistolaitosinstituutio on herännyt aiheelle ja monissa musaopistoissa aiheesta on sorvattu opetussuunnitelmia ja vaparia voi ainakin periaatteessa opiskella pääaineenakin. Vuonna 2004 aiheen ympärille on perustettu yhdistys: www.vapaasaestys.net. Jonkin aikaa sitten Sibiksen vapariopet Tenni ja Varpama julkaisivat aiheesta kirjan, jossa korostuvat erilaiset komppityylit. Ala on kuitenkin vielä aika nuori verrattuna perinteisen musiikin monisatavuotiseen perinteiseen ja esimerkiksi käsitteet eivät ole vielä vakiintuneet (esim. "vapaa säestys" vs. "vapaasäestys"). Touhu näyttää kuitenkin herättävän kiinnostusta ja ala etenee kovalla vauhdilla. | Pide
01.12.2007 14:43:24 | |
|
Yksinkertaisimmillaan (ja erittäin useinkin) kiipparisti soittelee bändin mukana sointuja eri asemista eri soundeilla tai murtaen tms ja vähän lurittelee sinne & tänne, jos biisi vaatii. Sointupohjainen säestely muun bändin mukana on helppoa kuin heinänteko ja suorastaan tylsääkin joskus. Itse olen esim. jonkun vuoden opiskellut pianolla vapaata säestystä työväenopistossa.
Esimerkki elävästä elämästä: vedän just opiskelukaverin kanssa semmoista tyttöbändiä, jossa kiipparisti aloitti musiikin harrastamisen aivan alusta. Ollaan otettu semmoisia muutaman soinnun biisejä, joihin kiipparisti on saanut vetää ihan vain pitkää sointumattoa tai esim. paukuttaa kahdeksasosia synasaundilla. Eli soinnun perusmuodot ovat riittäneet alkuun ja toimii oikein jees. Sen mukaan, kun kehitytään, niin voidaan hissukseen kuoria pakettia auki syvemmältä. Tyttöjen eka keikka on joulukuussa... :)
Eräässä bändissäni (rock, pop, iskelmä ym. sekavaa) kiipparisti hoitelee myös basistin tehtävät splitatulla koskettimistolla, mutta on klasaripohjainen hemmo ja kova treenaaja. Minä laulan ja kitaroin, rumpali on ja sitten se kiipparisti ja hyvin menee.
Heh, joo. Mekin tehtiin pari vuotta taidetta vastaavalla kokoonpanolla. Oikeastaan se luonaa minusta aika mukavasti, jos vertaa ihan itsenäiseen kevyeen pianonsoittoon. Bassoahan se vasen käsi silloinkin myrkyttelöö. Meillä oli silloin PA, jossa oli subbarit niin mikitettiin rummut ja kaivettiin Motiffista bassosaundi ja sitten kun kaikki kolme vielä laulettiin äänissä, niin se kuulosti välillä ihan oikealta bändiltä! :) Ja oli asiakkaalle kustannustehokas ratkaasu. Noo, menipä vähän off topic... | |
Mutta bändikiipparitouhut kokonaisuutena eroavat aikalailla pianonsoitosta just sen saundimaailman monimuotoisuuden takia.
Pitää muuten paikkansa! Ja toinen merkittävä ero on se, että piano on enemmän soolosoitin ja kiipparistina ollaan osa kokonaisuutta. Synistiltä tarvitaan siis paljon tyylitajua ja taitoa vetää myös paljon yksinkertaisempia juttuja kuin pianonsoitossa.
Kun pianolla soitetaan biisi, varsinkin vapaata säestystä hyväksi käyttäen, tulee soiteltua paljon kaikenlaisia Add9, Gm7-5 jne-sointuja, improvisaatiota ynnä muuta mutta koskettimilla soittaen samassa biisissä saattaakin olla paras ratkaisu käyttää vaikka vain sitä perus mattosoundia ilman sen kummempia tilutteluja.
Kosketinsoittajalla on siis mielestäni yksinkertaisemmat tehtävät jotka pitää hoitaa sitäkin paremmin. Suuri osa soittamisesta on sitä soundimaailman hakua.
Tämäkin tietysti riippuu ihmisestä ja musiikkityylistä. Pianolla voi soittaa Ukko-Nooaa ja koskettimilla vaikka Dream Theaterin sooloja.
"Jos on A-oikeudet ja hyvää seuraa, niin siitä ei hyvää seuraa" | |
Vielä kun lisätään kitara/bassoriffien tuplaus, ns. vastariffien soitto ja arpeggiot niin homma alkaa olla aika lailla siinä. Taito on pitää soitto mielenkiintoisena ja monipuolisena jyräämättä solistia. Tunnelman maalailua saundien avulla, sitähän se enimmäkseen on. Senkin vain voi tehdä niin monella tavalla.
Ring on. ..for the births that lead to early deaths... ...to every year that brings this cursed world closer to its end... -Charles Dickens (mukaelma) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
