Kitarat: kitarakamat ›

eli kun en tiedä niin pitää kysyä tällästäkin. haku ei tuottanu tulosta.
 
Eli mitkä sen edut nyt sitten on?
entäs huonot puolet?

Jos talla on hyvä:
+pitää vireen hyvin, vaikka kampea vispaa rajusti
+laajentaa mahdollisuuksia musiikilliseen ilmaisuun
 
-on yleensä vittumainen säätää
-virettä hankala korjata (vaatii lukkojen avaamisen
-unison-bendit ovat vaikeampia
-erikoisvirittäminen ei esim. kesken keikan ei onnistu, jos tallaa pitää kelluvana
 
Jos talla on huonolaatuinen:
-ei pidä virettä
-on vittumainen säätää
-virettä sen mentyä hankala korjata (vaatii lukkojen avaamisen)
-unison-bendit ovat vaikeampia
 
Kuten helposti huomaamme, kannattaa rimpulafloideista pysyä erossa.

tuon perusteella jätän koko floikat rauhaan. en kumminkaan ostaisi kuin tollasen rimpulamallin ja sit v*tuttais :)

tuon perusteella jätän koko floikat rauhaan. en kumminkaan ostaisi kuin tollasen rimpulamallin ja sit v*tuttais :)
 
viisas päätös!

Kerrankin joku uskoi järkipuhetta. :)

yksi miinus on vielä:

 
-Se näyttää helvetin rumalta!

Noihin edellä mainittuihin lisäisin vielä, että floikassa olevien hienoviritysruuvien avulla virittäminen viritysmittarin kanssa on näppärää. Mikäli kitara on siis melkein viressä, onnistuu hienovirittäminen todella nopeasti ja tarkasti.
Yksi lisäaspekti floikkatallassa on se, että se on paljon herkempi kuin vintagetallan tyyppinen kelluva. Eli jos on tottunut kampeamaan vaikkapa stratocasteria, voi floikka tuntua aivan perkeleen herkältä. Jopa kova kielten hakkaaminen saa floikan antamaan periksi ja silloin sävelkorkeus laskee. Näitä voi tosin korjata aika paljon tremsetterillä tai vastaavalla, mutta vakiovarusteena sellaista vastajousitusta ei ole kuin Ibanezin ZR-tallassa ja jossain Kahlerin floikkaa vastaavassa mallissa.
Floikassa on myös huomattavasti enemmän liikkuvia osia, ruuveja ja pultteja kuin tavallisessa tallassa; mahdollisuudet esim. vetää kierteet paskaksi ovat suuremmat. Hyvälaatuisissa floikkareissa ei tätä ongelmaa ehkä niinkään tosin ole.

molempi parempi..

molempi parempi..
 
Eli mieluummin miten vaan, samaa mieltä olen.
Mulla on yks kitara missä on kunnon floikka, tykkään kovasti. Toisessa on vintage-tyyppinen mutta knife-edgellä, on ihan omiaan tietyntyyppisiin pienempiin vibran käyttöihin. Kolmannessa on myös vintage-tyyppinen talla, mutta sen olen lukinnut paikoilleen täysin kiinteäksi - sekin on helvetin hyvä. Kaikilla kolmella on oma tarkoituksensa, joskus tarttee floikkaa, joskus kiinteätallaista.
Kunnon hardtail tms. olis kyllä vielä mukava hommata, ehkä Ibanez SZ-sarjan skitta tai joku PRS-tyyppinen... Ja sitten tollanen floikka-tyyppinen talla missä olisi vastajousitus... Ja sitten joku Nevalaisen skitta wilkinsonin tallalla... =) Yks kitara ei vaan millään riitä.

Floika on mukava laajennus mutta ei yleesä mikään viisas valinta ainoaksi kitaraksi. Varsinkaan jos laatu ei ole aivan viimmeisen päälle.

Floika on mukava laajennus mutta ei yleesä mikään viisas valinta ainoaksi kitaraksi. Varsinkaan jos laatu ei ole aivan viimmeisen päälle.
 
Totta turiset.
Mäkin ostin eka floikkakitaran, kun olin jo melkein 10 vuotta soittanut joko kiinteä- tai vintagetallaisilla. Ihan soittamisen alussa tuli tehtyä ikäänkuin päätös, että vibrakampea opettelen käyttämään vasta sitten, kun osaan soittaa ilman sitä. =) Samanlainen päätös olis varmaan pitänyt tehdä säröjen ja kompuroiden kanssa soittamiselle...

Ihan näin aluksi sanon että kaikissa on ovmat hyvät ja
huonot puolensa.Floydrose tallaa hankkiessa kannattee
tehdä itselleen selväks että millasta musaa soitat ja
mihin tarvit kelluvaa tallaa,jos et sellaista tarvi niin
ei sellaista kannate hankkia,koska hyvät floikat maksavat.
 

 
+ pystyy tekemään kikkoja joita ei kiinteällä tallalla tehdä
+ pitää vireen jos olosuhteet sen suo (eipä pakkasella
mikään talla pietä kieliä vireessä)
+ kerran hyvin tehtyjen säätöjen jälkeen ei tarvi pahemin
koskea virtyksiin ja hienoviresäätö on todella helppoa
ja tarkkaa.
 

 
- jotku bendit eivät ole mahdollisia
- vireen vaihtaminen nopeasti esim avovireeseen ei
tapahdu kovin kätevästi
- kielen katkeamisen jälkeen kitara menee epävireeseen.
- kielten vaihtaminen ehkä hitaampaa kuin esim kiinteä-
tallaiseen kitaraan. Mutta kielilukkojen avaaminen ihmiset
ei ole niin vaikea ja hidas juttu.
- kielten kovaa soittaminen saa tallan värähtelemään joka
kuuluu ikävästi soitossa.
- jouset pakkaavat humisemaan kovilla äänen voimakkuuk-
silla ja kovassa soitannossa,mutta nekin voi dempata
esim. kankaan palasella
 
Ja suosittelen että unohdatte original floikat ja sellaset halpa
paskat koska niillä ei tee mitään. Suosittelen Edge Prota tai
vanhempaa mallia Lo Pro Edgeä tai/ja sitten Tremsetterin asentamista tallaan.
 
Tremsetterin hyvä ja huonot puolet:
 
+ Pitää tallan zero-asennossa paremmin eli pitää vireen
varmemmin
+ mahdollistaa kovemmankin kammen käytön tai tuo
siihen tietynlaista varmuutta.
+ kielen katkeamisen jälkeen vire pysyy
(ei välttämättä täydellisenä,mutta soitolla pystyt korjaan
pienet epävireet mahdollisesti)
 
- kammen käyttö muuttuu raskaammaksi
- Estää joitain teknisiä soittokikkoja
esim. "shaking notes"

Vielä yksi miinus,
 
-se syö pirusti soundia pois.

Vielä yksi miinus,
 
-se syö pirusti soundia pois.
 
Tämä ja unison-bendauksien mahdottomuus ovat ne syyt miksi dissaan floydia. Ei se mun mielestä niin vittumainen säädettävä ole mitä väitetään ja hienokin se ulkonäöltään ainakin mun mielestä on (kumpaankin ilmeisesti tottuu vuosien harjaannuksen jälkeen).

Vielä yksi miinus,
 
-se syö pirusti soundia pois.
 
Ärsyttäis alkaa mitenkään puolustelemaan... Mutta minun mielestä floikkari ei oikeastaan syö saundia pois. Siinä vain tapahtuu sellainen juttu, että skitta kuulostaa kirkkaammalta; matalat sävelet vaimenevat ja korkeat korostuvat. Johtunee siitä että tallassa on aikamoinen määrä metallia, lisäksi sointiin varmasti vaikuttaa kelluvan tallan jouset.
Sustainissakaan en ole havainnut loppujen lopuksi hirveän suurta eroa kiinteä- ja floikkatallaisten välillä. En sitten oikeastaan tiedä, mikä se suuri ero saundissa loppujen lopuksi on olevinaan.

Soundissa on aika hurja ero, kun vertaa floyd-kitaraa ja toista jossa on stop bar-talla. Floydillä saa semmosta kilinää.

Floikka on liian hevi, tämä on yksi syy, miksi välttelen niitä...

just tänään alon kaiholla kaipaan les paul kopiotani....se sustain on kyllä kiinteissä talloissa ihan jotain muuta ku floikassa...

minua ei tuossa floikassa muu harmita kuin se etten osaa säätää sitä