Bassot ›

Vitukkaa se mikkeistä johu.Hommaa kunnon häiriösuojatut johot ja juotokksien päälle nailonsukkaa!! jos ei sitten lopu niin nakkaa roskiin..

Moro vaan.
 
Tässä loistava linkki aiheeseen surinanpoisto.
 
http://www.talkbass.com/forum/showthread.php?t=159191
 
Tein tuon suojauksen itse rakentamaani jazzariin ja johan katosi maadoituspörinät ja mikkien humina väheni huomattavasti. Koteloiden eristämiseen käytin kupariteippiä (bebekistä saa tätä) jonka saumat kolvasin kiinni. Lisäksi vedin extrana pätkän tuota teippiä tallan alta tallamikin koteloon -> kaulamikin koteloon -> potikkakoteloon.
 
Testasin yleismittarilla että tallan ja kaikkien koteloiden välit olivat kunnolla kiinni, eli ettei vastusta ollut yhtään.
 
Potikat juotin perinteiseen malliin (vol,vol,tone), mutta en kolvannut maita potikoihin vaan yhteiseen pisteeseen potikkakotelossa. Tämä sen vuoksi, etten vahingossakaan polta potikoita rikki (60W kolvi kun on).
 
Single-coil hurinallehan ei voi mitään esmes päättärin lähellä oltaessa, mutta tuo "perushurina" pieneni huomattavasti. Soundi on todella mahtava, potikat ovat dimarzio vol 250k ja tone 500k. Konkka .047uF. Mikkien valmistajaa/mallia en muista. Projekti alkoi n.10 vuotta sitten jolloin tein bodyn ja nyt lätkin osat kasaan ;-) .
 
Kaulan otin T-miehen harley benton jazzarista, joka osoittautui yllätävän hyväksi! Kaula on suora ja pysyy vireessä, nauhat olivat hyvin viimeisteltyjä. Satula oli muovinen rutku jonka vaihdan grafiittipalaseen. Voisin laittaa tänne pari kuvaa kunhan saan aikaiseksi.

Näyttää olevan aika vähän tietoa aiheesta, se vähäkin mutua. Onko jollain ihan oikeesti tietoa, mikä tarkalleenottaen aiheuttaa hurinoita ja miksi tallamaa on olemassa.
 
Omassa presarissa ei ole tallamaadoitusta ja ei hurise.

Onko siinä kenties aktiivimikit?
 
Ei. Se on squier ja originaalilla (surkeella) mikillä varustettu. Itse asiassa halusin kokeilla, onko tallamaadoituksella merkitystä, kun en syytä sille keksinyt. Omat korvani eivät erota _yhtään_ mitään eroa maadoittamattoman ja maadoitetun tallan välillä. Joten maadoittamattomaksi jäi.

Sikäli kun ymmärrän, presarityyppisen mikin kelat muodostavat eräänlaisen humbuckerin, eikä tallamaadoitus tällöin olekaan yhtä tarpeen kuin yksikelaisilla mikeillä.
 
Jatsibasson mikit taas ovat yksitellen käytettynä häiriöalttiita, mutta häiriöt vähenevät heti kun molemmat mikit ovat täysillä tai saman verran auki. Jonkin sortin humppari muodostunee niistäkin silloin.

Sikäli kun ymmärrän, presarityyppisen mikin kelat muodostavat eräänlaisen humbuckerin, eikä tallamaadoitus tällöin olekaan yhtä tarpeen kuin yksikelaisilla mikeillä.
 
Jatsibasson mikit taas ovat yksitellen käytettynä häiriöalttiita, mutta häiriöt vähenevät heti kun molemmat mikit ovat täysillä tai saman verran auki. Jonkin sortin humppari muodostunee niistäkin silloin.
 
Tuo on tiedossa. Se humpparihommahan toimii siten, että kelat on käämitty eri suuntiin, joten niihin indusoituneet häiriöt ovat vastakkaisvaiheisia. Jotta single coileja saa hiljennettyä, pitää olla kaksi eri päin käämittyä single coilia, tai faradayn häkki ympärillä. Kielet ja ihminen ei kyllä ole kummoinen Faradayn häkki.
 
Ja tämä oli siis minun käsitykseni asiasta, voin olla väärässä.

Sikäli kun ymmärrän, presarityyppisen mikin kelat muodostavat eräänlaisen humbuckerin, eikä tallamaadoitus tällöin olekaan yhtä tarpeen kuin yksikelaisilla mikeillä.
 
Jatsibasson mikit taas ovat yksitellen käytettynä häiriöalttiita, mutta häiriöt vähenevät heti kun molemmat mikit ovat täysillä tai saman verran auki. Jonkin sortin humppari muodostunee niistäkin silloin.
 
Aivan oikeita huomioita nämä ylläolevat. Presarin mikki muodostuu ikäänkuin kahdesta erillisestä mikistä sarjassa. Jazzissa taas on kaksi singlecoilia rinnan. Aidot Jazz mikit on kyllä keskenään käämitty vastakkaiseen suuntaan ja toimivat niin kuin mainittiin humbukkerimaisesti kun molemmat on täysillä tai samalla tasolla.
Jazzin tallamaadoitus ei sinänsä auta hurinaan yhtikäs mitään. Tallamaadoitus toimii vain kun soittajan kädet on kiinni kielissä, tallassa tai missä maadoitetuissa metalliosissa tahansa kitarassa. Stratossa on aivan samantapainen maadoitusfilosofia kuin Jazzissa. Aloittelijat kuvittelevat monesti että maadoituksessa on jotain vikaa kun hurina lakkaa kun koskee tallaan. Asiahan on juuri päinvastainen. Kaiken kaikkiaan hurina on monen tekijän summa. Siihen vaikuttaa melkein kaikki mitä voi kuvitella. Mikit, kytkennät, kitarajohto, vahvistin ja myös kaikki muut verkkovirtalaitteet samassa talossa. Tavallinen loistevalaisinkin on todella lahjakas hurinan aiheuttaja.

Tallamaadoitus toimii vain kun soittajan kädet on kiinni kielissä, tallassa tai missä maadoitetuissa metalliosissa tahansa kitarassa.
 
Mistä se johtuu?

Tuo on tiedossa. Se humpparihommahan toimii siten, että kelat on käämitty eri suuntiin, joten niihin indusoituneet häiriöt ovat vastakkaisvaiheisia. Jotta single coileja saa hiljennettyä, pitää olla kaksi eri päin käämittyä single coilia, tai faradayn häkki ympärillä. Kielet ja ihminen ei kyllä ole kummoinen Faradayn häkki.
 
Ja tämä oli siis minun käsitykseni asiasta, voin olla väärässä.
 
Juu... tästä humpparien käämintäsuuntajutusta on välillä hirmuista vääntöä M.Netissä. Mä olen ymmärtänyt niin, että kelat voivat olla samaan suuntaan käämittyjäkin, kunhan ne on kytketty niin päin että keloihin mikin ulkopuolelta indusoituvat häiriöt kumoavat toisensa.
 
Semmoisen tulkinnan olen taannoin kuullut tuosta häiriöjutusta, että tallamaan idea on soittajan ruhon keräämän häiriökentän maadoittaminen, kun soittaja tarttuu välineeseen.
 
Aiemmin ajattelin, että soittaja maadoittaa soittimen, mutta olen alkanut uskoa että asia onkin päinvastoin.

Juu... tästä humpparien käämintäsuuntajutusta on välillä hirmuista vääntöä M.Netissä. Mä olen ymmärtänyt niin, että kelat voivat olla samaan suuntaan käämittyjäkin, kunhan ne on kytketty niin päin että keloihin mikin ulkopuolelta indusoituvat häiriöt kumoavat toisensa.
 
Eli ne on vastakkaisvaiheisesti käämitty. Mikkien napapalojen pitää olla myös eri päin, muuten myös hyötysignaali olisi vastakkaisvaiheista.
 
Semmoisen tulkinnan olen taannoin kuullut tuosta häiriöjutusta, että tallamaan idea on soittajan ruhon keräämän häiriökentän maadoittaminen, kun soittaja tarttuu välineeseen.
 
Kyllä minäkin tuollaisia tulkintoja olen kuullut, mutta kaikki ne on vähän sinneppäin kerrottu, varmaa, tieteellistä tietoa ei tunnu olevan paljon liikkeellä.
 
Aiemmin ajattelin, että soittaja maadoittaa soittimen, mutta olen alkanut uskoa että asia onkin päinvastoin.
 
Ajattele asia näin: Vahvistimen runko on maissa. Sieltä, piuhaa pitkin, on myös basso, ja samoin talla maissa. Talla ja kielet maadoittaa soittajan. Soittaja kelluisi epämääräisessä potentiaalissa, jos hän ei koskisi bassoon. Eli bassolla on vahvempi maa kuin soittajalla, joten basso maadoittaa soittajan.

http://alexplorer.net/guitar/basics/grounding.html
 
http://www.guitarnuts.com/wiring/shielding/shield3.php

Mä oon ollu tässä muutaman vuoden ajan sen verran höppänä etten hoksannu että niinkin yksinkertainen asia ku tietokoneen näyttö kanssa aiheuttaa hurinaa. Tullu vaa ihmeteltyä et mitäs toi oikeen on, mut ei se sinänsä oo soittaessa haitannu.
 
En kyl sillo tienny sitäkään että j-tyylisen basson mikkien hurina on normaalia jos toinen on auki ja toinen kiinni. Noh, olen viisastunut. Ei mulla muuta.

Tallamaadoitus toimii vain kun soittajan kädet on kiinni kielissä, tallassa tai missä maadoitetuissa metalliosissa tahansa kitarassa.

Mistä se johtuu?
 
Mä käsittäisin niin, että tallamaadoituksesta on iloa vain silloin kun siitä syntyy ihan oikea maadoitus, eli vahvari on kiinni maadoitetussa pistorasiassa. Jos näin ei ole, kielten maadoitukseen tarvitaan basisti.