Kitarat: akustinen ›

Eli kuten otsikko kertoo niin olisi hakusessa mikitetty nylonkielinen kitara. Pääosin olen siis soitellut sähkökitaraa, joten nyt ei haeta markkinoiden parasta kitaraa (jonka pro akustisen soittaja siis ostaisi) vaan haen kitaraa joka ei ole hinnalla pilattu mutta ei myöskään se kaikkein paskin soinniltaan. Siis kohtuuhintainen OK peli.
 
Yamahan CGX mallit on käyneet mielessä, samoin olisi kiva tietää kokemuksia Line6:n Variax 300 Nylonista ottaen sitten todellakin huomioon sen että kitara ei tule millekkään kultakorvalle joka on klassista soitellut vuosia. Valmiiksi mikitetty olisi sinänsä hyvä helppoutensa takia mutta en nyt ihan täysin sulje pois sitäkään että ostaisi kitaran ja mikin erikseen jos se vain on kohtuuhintainen, vaivaton ja toimiva ratkaisu.
 
Teräskielisiä on sitten aivan turha vaivautua ehdottelemaan kun satun olemaan ihastunut nylon kitaroiden sointiin sekä tuntumaan.

Yamahan silent on kiva vaihtoehto. Akustista sointiahan tässä ei ole, mutta sähköjen kanssa toimii varsin hyvin.

Valmiiksi mikitetty olisi sinänsä hyvä helppoutensa takia mutta en nyt ihan täysin sulje pois sitäkään että ostaisi kitaran ja mikin erikseen jos se vain on kohtuuhintainen, vaivaton ja toimiva ratkaisu.
 
Teräskielisiä on sitten aivan turha vaivautua ehdottelemaan kun satun olemaan ihastunut nylon kitaroiden sointiin sekä tuntumaan.
 
Jos ton mikityksen on tarkoitus tulla pelkkään nauhoituskäyttöön niin kannattaa harkita sen unohtamista. Ulkoisella mikillä saat kuitenkin huomattavasti paremmin talteen sen nylon-kielisen akustisen soinnin mihin oot ihastunut.
 
(Ps. täällä hieman samaa asiaa http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=51&t=147075)

Kiitoksia vastauksista, ne herättää taas uusia ajatuksia ihan niinkuin pitääkin.
Nauhoituskäyttöähän varten se pääasiassa olisi mutta haluaisin kyllä soitella muutenkin "mikitettynä" kun sillä saisi kotioloihinkin isomman, tilan täyttävän äänen joten mielellään systeemi joka ei ole kovin monimutkainen. Kuitenkin ajattelen siis että jos kitara olisis plugattavaa mallia niin soittaisin varmaan päivittäin plugattuna.

Voisikos joku valaista vähän että millaisella mikillä kannattas sitten koittaa tallentaa akustista...?
 
Joskus olen halpaa akustistani koittanut työntää tavallisen mikin eteen eikä siitä ainakaan mitään tahtonut tulla kun ensin tuntui kuin mikki olisi kuuro (no paska mikki se kyllä olikin) ja sitten kun asettelin sitä paremmin niin se oli jo liian lähellä kun tahtoi kädet tai kielet osua siihen. Taajuudet toistui nauhoituksessa aivan liian epätasaisesti ja jotenkin se ääni vain meni tukkoon. Konkkamikkiäkös sitten pitäisi olla? Miten se kannattaa asetella kitaran eteen? Onko muita/mitään hyviä ehdotuksia?
 
Ehkä olisi hyvä että tietäisitte vielä tämän... nimittäin ajan kitaran useimmiten vähintään yhden EQ:n läpi ja toisinaan teen niin että ajan signaalia kahdella kaapelilla jotka sitten menevät omille raidoilleen mikseriin jossa sitten muokkailen molempia saadakseni halutun saundin. Kokeellisuus on puoliruokaa ;)
 
Sitten vielä lopuksi etsintäkuuluttaisin ne kokemukset siitä Linja kuutosen mallintavasta nylon härpäkkeestä, kiitos.

http://www.saecollege.de/reference_material/pages/Guitars%20acc.htm
 
Laitat kaksi mikrofonia A ja C tuosta kuvasta ja miksaat niiden soundia. Ei välttämättä tarvitse olla konkkamikkejä, itseasiassa on helpompi nauhoittaa muilla, kunhan ne ei ole mitään hong kong-mallia olevia vaan kohtuullisen herkkiä.
 
Minusta nämä nauhoitustopiikit menevät helposti överiksi, kun muistaa sen, että 20-,30- ja 40-luvuilla nauhoitettiin pääasiassa big band + solisti ryhmiä, joissa oli kymmenkunta soittajaa ja sooloinstrumentteja, vain yhdellä mikrofonilla ja saatiin kaikki soittimet selvästi nauhalle. Eteenkin jos on tekemässä nauhoitusta johon tulee muitakin soittimia + laulua kuin kitaraa, niin loppukädessä on tärkeämpää saada sen soittimen luontainen soundi nauhalle kuin käyttää huippuhyviä mikrofoneja ja paljon aikaa parhaan nauhoitustavan hakemiseen. Mutta tämä kaikki on vain minun mielipiteeni. Luotainen ääni ei vain lähde kitaran tallanalle tai kaikukopan pohjaan asennetuista elementeistä, koska ne eivät toimintaperiaatteeltaankaan pyri tallentamaan koko kitaran soundia, vaan vain kannen/tallan värinää.

Multa ääni Godinin Multiac ACS kitaralle; tosin pääasiassa live-käyttöön. Just ostin ja ihan mahtava peli on ollut... pelle pelottomille löytyy vielä 13pin ulostulo joten tän saa kytkettyä Rolandin MIDI-härpäkkeisiin... :). Ja todella hyvä soittotatsi suoraan paketista.

Tuossa on hauska video Godinin midi ominaisuudesta http://www.youtube.com/watch?v=tuKmNgeK2Hg Tuo on tosin teräskielinen, mutta eikai sillä ole niin paljon merkitystä midi käytössä.

Juu Kiitokset kaikille vastanneille. Osaltani tämä topikki voidaan lopettaa sillä nyt aikani kitaroita katseltuani olen tullut siihen tulokseen että Godin Multiac Nylon taitaa lähteä tilaukseen vielä tämän kesän aikana. Tuskin maltan odottaa.... :P

Noita Multiaceja olen minäkin joskus tiiraillut sillä silmällä. Ja Thom Bresh se aika hilpiästi moista esittellöö, kiitos linkistä. Vaikken siis vislaamaan koskaan oppinut, voinen korvata sen puuttee Multiacilla... :D

Juu Kiitokset kaikille vastanneille. Osaltani tämä topikki voidaan lopettaa sillä nyt aikani kitaroita katseltuani olen tullut siihen tulokseen että Godin Multiac Nylon taitaa lähteä tilaukseen vielä tämän kesän aikana. Tuskin maltan odottaa.... :P
 
Et tuu katumaan. Tää on ollut paras hankinta pitkään aikaan. Ne tehtaan kielet kandee kyllä vaihtaa äkkiä pois, muuten loistava.

Myöhässä
 
Kuten aina - ainakin topicin aloittajan kannalta, mutta kannanottona ja muille vinkiksi: Yksinkertainen ja toimiva, täysin aliarvostettu ratkaisu on kiinnittää kontaktimikrofoni tavallisen hyvälaatuisen kitaran kanteen. Salaisuus on sen oikea paikka - näkeehän sitä kiinnitetyn milloin mihinkin, joissakin on jopa pidike, jolla sen saa ääniaukon reunaan, tuloksena todella surkea sointi, yhtä hyvin sen voi iskeä vaikka soittajan otsaan, tai...
Akustinen, ainakin klassinen kitara soi nimenomaan kannen keskiosasta, niin läheltä tallaa, kuin mahdollista, joten siihen läpyskä sinitarralla kiinni ja ääni on paljon lähempänä aitoa, kuin millään piezo- tai vastaavalla systeemillä. Ei ehkä ihan niin hyvä, kuin konkkamikillä kitaran edestä - siitä millilleen oikein mitatusta etäisyydestä ja kulmasta...
mutta eipä ole samanlaisia kierto-ongelmiakaan ja helppo kytkeä melkein mihin vaan, kunhan sitten viitsii säätää eq-sta taajuuksia kohdalleen, eli middlet nollille.
Tällä tavalla olen pärjännyt parikymmentä vuotta erilaisilla keikoilla, usein vahvistimena pieni (ja halpa) trankkufenderi, jota ei tosin voi laittaa kovin kovalle, alkaa kuulostaa sähkökitaralta. Sopivan etuvahvistimen ja PA-n kautta ollaankin jo sarjassa A. Olen sillä tehnyt pieniä äänityksiäkin, eikä niistä kuule mitenkään, ettei olis "aito" akustinen mikitys. Ja mikki oli siis se pieni pyöreä diMarzio.
Uskoo, ken tahtoo, viisas kokeilee!

Moi Sratovaari!
Tarkoititko seuraavaa mikkiä?
DIMARZIO ACOUSTIC DP 130
 
DiMarzio Acoustic DP 130 DiMarzio DP130 piezo-electro Pickup for acoustic guitar, for Steel-, Bronce- and Nylonstring
 
Ronalt Bix

Moi vaan
 
En muista enää tarkkaa mallimerkintää, mutta täsmälleen samannäköinen on teksteineen, kun tuo kysymäsi mikki Thomannin sivulla. Eipä hintakaan päätä huimaa. Itse en ole tullut kokeilleeksi teräskielisellä, mutta yhdellä kaverilla se oli lainassa ja sanoi toimivan. Toimii hyvin kuulemma viulullakin, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan!
 
Kokeilin muuten kerran B-band-mikillä varustettua nylonkielistä. Ääni oli kyllä miellyttävämpi kuin tavallisella piezo-tallamikillä, mutta paljon kauempana alkuperäisestä akustisesta soundista, kuin tämä minun käyttämäni systeemi.
 
Suosittelen vilpittömästi!

Hukkasin itseni nettiin ja tömäsin tällaiseen. Mitään en näistä mikeistä ymmärrä, joten avaisiko joku, mikä tässä on 400,- parempaa, kuin tuossa edellisessä mikissä??
http://www.thomann.de/fi/schertler_dyng.htm

Jaa-a ?
 
Huikea on hintaero. Laatuero ei voi mitenkään olla lähes kymmenkertainen DiMarzioon verrattuna - sillähän saisi mistä tahansa pahvilandolasta konserttisoittimen soundit...
Oliskohan materialit ja työmenetelmät??? - kyllä tehokas markkinamies pystyisi tuonkin selittämään lähes uskottavasti. Uskokoon sitten, kuka haluaa.
 
Minulla on kuitenkin ollut tapana uskoa pelkästään omia korviani (vaikka ne uran tässä vaiheessa jo aika pahasti vinkuvatkin) ja niiden mukaan tuolla DiMarziolla saa todella uskottavat akustisen äänet, kunhan vahvistin siihen sopii ja säädöt saa kohdalleen. Ilmeisesti se korostaa vähän liikaa keskitaajuuksia, koska useimpien vahvistimien kohdalla juuri ne pitää pudottaa alas, mutta sitten alkaakin soida.
Esim. Fenderilläni: bassot 10, middlet 0, treblet 4-7 maun ja tilanteen mukaan ja gainia ei saa olla kovin paljon, niin se on siinä.
Ja Behringer Acx 1800: jyrkkä kuoppa 1 kHz kohdalle, vähän loiventaen kumpaakin suuntaan, niin on vielä parempi. Tässä olen volyymiäkin kokeillut kipurajalle asti, säröä ei ollut muualla, kuin korvassa.
 
Aikaisemmin en ollut kokeillut tätä mikitystä teräskielisen kanssa. Eilen lainasin yhden 12-kielisen Landolan ihan varta vasten. No, 12kpl 5-vuotiasta teräskieltä eivät häikäise millään yleisesti tunnetulla keinolla, mutta DiMarzio - Behringer-yhditelmällä äänestä sai melkein siedettävän, siis ainakin paremman, kuin akustisesti...
 
Hyvä ei siis aina tarkoita samaa, kuin kallis.
 
Stratovaarin mielestä