Koskettimet ›

En ole varma mitä "soitan sähköurkua" tarkoittaa: tarkoittaako se nyt sitten urutusta, urkujen soittamista; nimenomaan sähköisten?
 
Ala improvisoimaan! Kokeile muitakin kosketinsoittimia, poistu urkupillien ja pianonjousien maailmasta. Me miespuoliset saatamme myös hankita uutta tuulta purjeisiin ostamalla jonkun hienon vehkeen - kosketinsoittamisessa tuntuu nykyään välineurheilun maku, ellen väärin luule.
 
Omasta puolestani: ite soitan milloin sähköurkuja, milloin pianoa, milloin jollain random koneella jotain ties millä eri soundeilla varustettuja laajempia kokonaisuuksia. Nämä vaihtelevat kausittain: yhtenä kautena soittelen koskettavia pianokappaleita, toisena kautena tilutan pelkkiä urkuja, kolmantena kautena vaihdan jousiin yms. orkesterisoundeihin. Miksikö vaihdan, miksikö on kausia: siksi että kyllästyn lyhyesti. Pelkäänpä että jossain vaiheessa kyllästyn kokonaan - toivottavasti niin ei käy.
 
Mutta siis, vaihtelu virkistää.
 
Olipa musta taas apua. Heitin vanhan kansan masentavan sanonnan päin naamaa monimutkaisilla ulokkeilla varustettuna :(

Itse aloitin myös lapsena soittamisen sähköuruilla. Urkusoittaminen ei sitten kyllä millään sitten maistunut enää.
Ehkä voisit vaihtaa soitinta, mikäli mahdollista. Aina tietenkin riippuu elämäntilanteesta, mutta musiikkia toki kannattaa jatkaa.
Kosketinsoittimia saa aika edullisisesti ja oman kokemukseni mukaan vaihto uruista kosketinsoittimiin sai aikaan taas uuden kärpäsen.
Väkisin en kyllä jatkaisi, mikäli et halua sitten pidemmälle jatkaa tuota urkutuntumaa.
Kosketinsoittimissa on aika paljon vaihtoehtoja. On erilaisia ääniä, jotka kyllä herättävät mielestäni luovuutta ja itse opin niiden avulla säestystä pikkuhiljaa, jota en kyllä todellakaan urkutunneilla oppinut. (Kanttori oli haaveeni)
Perusjutut jos on hallussa, niin siitä on aika hyvä jatkaa kyllä.

Itselläni oli aikoinaan lähes sama tilanne - kaverin innostamana sitten ostin Yamahan Tyroksen (1-versio), joka on tosi laadukas komppikone hyvillä soundeilla - ja johan alkoi innostaa, kun sai soiton taustaksi tosi makeet säestykset - nyt on suurinta hupiani soitella toivelaulukirjat kannesta kanteen ja kehitellä uusia sovituksia tuttuihin ja hyviin kappaleisiin. Bändihommat ei minua ole koskaan kiinnostaneet.

no siis mulla on vähän niinkun keyboard, lähinnä soittelen eri rytmien ja eri äänien kanssa biisejä nuoteista, tai sitten tavailen korvakuulolta. joskus soitan ilman rytmiä vähän kuin pianoa, mutta kun ei noiden urkujen ääni ole yhtään oikean pianon tasoa niin ei sitäkään kovin pitkään jaksa... nuoteista soittaminen tuntuu niin tylsältä kun sen osaa jo sen verran hyvin. ehkä pitäs tosiaan vaihtaa soitinta, tuntuu niin pilipali soittimelta muutenkin tollanen täysin elektroninen laite. Sen merkkinen soitin mulla on kun Casio WK-1600, en mitään noista merkeistä tiedä mutta kyllä sen ihan tasokas pitäs kuitenki olla.

Siis et siis periaatteessa soita urkuja. Jatka vain soittamista. Kyllä se siitä ´lähtee

muutenkin tollanen täysin elektroninen laite. Sen merkkinen soitin mulla on kun Casio WK-1600
 
Täällä toullasta ei sanota yleensä uruksi.
 
Tämännäköisiä sanotaan uruiksi:
 
Hammondi:
http://www.csulb.edu/~djacques/Hammond%20B3%201961.jpg
 
Kirkkourku:
http://www.geerts.com/images/dordrecht/church/organ2.jpg
 
Teatteriurun soittopöytä, urku on akustinen pilliurku:
http://www.rivieratheatre.org/photos_official/DSC_0021_ed08_res25.jpg
 
Nykyaikainen digitaalinen keikkaurku:
http://cachepe.samedaymusic.com/med … 7ed60fc5d5f75e1df0a46c4e061da1c.jpg
 
Transistoritoiminen keikkaurku "combo organ":
http://squeezyboy.blogs.com/squeezytunes/images/vox_proto1.jpg
 
Suomalainen WLM keikkaurku:
http://www.hammondonmymind.dk/billeder/hit.jpg
 
------------------------
 
Minä saan treenimotivaatiota siitä jos harjoiteltava juttu on tarkoitus esittää joskus mielellään etukäteen sovittuna päivänä.

Olisko ratkaisu lainata nuotit ja levy. Mieluimmin bändi, jossa ei ole koskettimia, sitten sovitat itsesi mukaan - Nauti.
Kun olet melkein kaikkiin piiseihin saanut osasi sovitettua, niin olet ns. valmis bändiin. Tottakai tuolla kokemuksella mitä jo omaat, niin voit mennä ihan varmasti aloittelevaan yhtyeeseen, jos muutkin ovat vasta ekassa porukassa.
Ryhmässä - ja tuon levyn kera - soitetaan paljon vähemmän kuin yksin ja on tärkeä löytää omaa tyyliä.
Kosketinsoittajalla on suuri vapaus, voit hyvin pitkälle valita omantyylisen soittimen/soundin, tai voit soveltaa jousia, puhaltimia, etc.. vain Taivas rajaa !
 
Edit, typos ja..
Kuin puhallinsoittaja vetää yksiäänisellä soittimellaan yhtyeessä, niin voi myös kosketinsoittaja soittaa parttinsa jopa monofonisella soittimella ja olla enemmän soundilähtöinen kuin soittotekninen.
Esim. Moogin Voyagerilla, tai Little Phatty:llä:
http://www.moogmusic.com/detail.php?main_product_id=254
Toinen ja bändisoitosta poikkeava tarina on, jos lähtee tekemään elektronista musiikkia. Silloin useimmiten käytetään (ja omistetaan) monia soittimia.