Aihe: The great leap forward -albumit
1
Rajapatsas
22.11.2007 18:17:18
 
 
Rock-musiikin historiasta tunnetaan lukuisia tapauksia artistista, joka kenties puurtaa paikallaan ja hetkellä, jolla toivo tuntuu olevan menetetty julkaisee kyseinen artisti tai bändi täysin päräyttävän levyn. Levyn, joka vie artistin ja parhaassa tapauksessa koko genren uusiin ulottuvuuksiin.
 
Itse olen tätä miettinyt usein ja vaikka rock'n rollin historiasta löytyykin lukuisia tällaisia esimerkkejä, olen itse taipuvainen nostamaan yhden ylitse muiden.
 
Iron Maiden: The Number Of The Beast (1982).
 
Kyseinen levy vie paitsi bändin, niin myös koko musiikkityypin uudelle tasolle. Ensimmäinen levyltä lohkaistu singe "Run To The Hills" oli välitön hitti, mutta täyspitkä levy oli varsinainen läpilyönti vallatessaan Brittien albumilistan ykkösijan.
 
Vaikka bändi on sittemmin tehnyt muitakin klassikoita, ei mikään ole ollut vastaava hyppäys edeltäjäänsä nähden.
 
Herättääkö ajatuksia?
HaloOfFlies
22.11.2007 19:14:19 (muokattu 22.11.2007 19:15:27)
 
 
Minulle tuli heti mieleen Deep Purple In Rock. Bändihän oli tuota ennen enemmänkin poprock-yhtye kuin varsinainen heavyorkesteri, mutta In Rockin julkaisu oli sitten iso hyppäys eteenpäin sekä yhtyeelle että heville/hardrockille genrenä.
Valmistauduttiin viikko tähän peliin, ja sitten kaikki on viidessä minuutissa ohi, kun Napoleon ratsastaa paikalle. S.M.A.K.-jäsen #5
stapani
22.11.2007 21:07:07
Yep
 
Number Of The Beast?
 
ehkä se levymyynnillisesti nosti Iron Maidenin
stadionluokkaan, mutta mitä uutta se itse
asiassa teki genrelle...
näin 25 vuoden kuuntelun jälkeen
(ostin levyn vuonna 82) tuo NOTB ei
enää jaksa innostaa....aika tehnyt tehtävänsä
liian usein kuultu ja nähty Run To The Hills, Number Of The Beast
ja Hallowed Be Thy Name livenä......
 
tuo In Rock on just niin kuin Danny kertoi
 
Black Sabbathin 1-levy oli aikanaan myös
tienviittana
 
ja älä ihmeessä aliarvioi Judas Priestin
"British Steel" (1980) merkitystä, myös
"Sad Wings Of Destiny" (1976) päivitti
Priestin aika rankasti bluespohjaisen
1-levyn jälkeen
 
Van Halen 1 (1978) jätti sormenjälkensä
hard/heavy genreen........
 
Jimi Hendrix, Led Zeppelin,Uriah Heep.....
taitaa mennä listaukseksi......
 
pointti on se että tuo hard/heavy-rockin
juurihoito tehtiin jo vuosia aiemmin kuin tuo
Number Of The Beast.....
 
Stapani
Zigura
23.11.2007 01:36:11
Mitä nyt jos rockista puhutaan, niin tällainen kovasti Smithsistä vaikutteita ottanut bändi nimeltä Radiohead kasvoi pätevästä, vaikkakin riskittömämmästä linjastaan hienosti uuteen Ok Computerin aloittamaan aikakauteensa. Vieläkin suurempi muutos tapahtui Yorken hurahdettua Warp Recordsin katalogiin ja sen seurauksena yhtye teki yhden maailman parhaista levyistään, nimitäin Kid A:n. Kuitenkin Ok Computer on loistava silta Bendsin ja Kid A:n välillä. Silti pidän Kid A:ta sinä eeppisenä "loikkana eteenpäin". Yliarvostus shmyliarvostus sanon minä, Kid A:ta ei voi arvostaa liikaa.
I don't use computers to make records. I use tape machines, like nature intended. I use computers for correspondence, arguments, poker and porn. - Steve Albini
T-Man 5000
23.11.2007 02:57:42
Red Hot Chili Peppers: Blood Sugar Sex Magik
 
Tyyppiesimerkki otsikonmukaisesta levystä. Bändi toiminut jo vuosia. Levy-yhtiön vaihdos. Uusi näkemyksellinen tuottaja. Äänitykset ja majoitus Houdinin vanhassa huvilassa. Tuloksena sekä kaupallinen, että taiteellinen leiskautus kokonaan uudelle tasolle.
The Dude abides.
jra
23.11.2007 06:55:13 (muokattu 23.11.2007 07:14:35)
Edellistä laiskana lainaten ja Rubin nimisen aasinsillan kautta seuraavaan:
 
Johnny Cash: American Recordings I
 
Tyyppiesimerkki otsikonmukaisesta levystä. Äijä toiminut, mutta hiipunut jo vuosia. Levy-yhtiön vaihdos. Uusi näkemyksellinen tuottaja. Äänitykset ja majoitus Jussin vanhassa kartanossa. Tuloksena sekä kaupallinen, että taiteellinen leiskautus kokonaan uudelle tasolle.

 
Vaikka Cash oli vanhojen meriittiensä ansiosta yksi suurista, niin vasta American Recordings muistutti nykypolvea siitä mitä on Karisma.
 
Ja toinen:
 
Artistin urakehityksen ja nykyisen aseman kannalta eräs Number Of The Beastiin verrattava levy on Springsteenin Born To Run. Kaksi ensimmäistä levyä olivat hyviä (Wild, Innocent... ehkä jopa herran paras?) ja sisälsivät jälkikäteen kuunneltuna useita klassikkobiisejä. Kuitenkin 'vasta' kolmas levy nosti Springsteenin amerikkalaisten ikonien joukkoon.
 
Hieman erilainen kvanttihyppy oli taas Kate Bushin The Dreaming. Ensimmäisen levyn huippusuosion ja kahden seuraanvan hieman samaa kaavaa musiikillisessa mielessä toisintavan levyn jälkeen ilmestyi sitten varsinainen irtiotto ja taiteellinen statement. Ei ihme että osa oli sitä mieltä että neiti on täysin kajahtanut, mutta mitä vielä; eräs 80-luvun omaperäisimmistä ja samalla kestävimmistä albumeista. Yhdessä Hounds of Loven Ninth Wave -osan kanssa nostaa Katen ylitse muiden.
aivokuolio
23.11.2007 14:00:22 (muokattu 23.11.2007 14:02:41)
KISS - Alive!
 
Kolme pitkäsoittoa aiemmin julkaissut kovan livebändin maineessa oleva poppoo oli veitsenterällä, ja levy-yhtiö päätti iskeä viimeiset rahansa epätoivoissaan ennenkuulumattomaan tuplaliveen. Aiemmat levyt olivat kärsineet heikoista soundeista ja heikosta myynnistä, mutta Alive! räjäytti pankin. Levy möi muutamassa kuukaudessa platinaa, ja tästä KISSin ura alkoikin todenteolla. Ensimmäistä kertaa narulle oli saatu vangittua bändin todellinen energia. Pommit ja räjähdykset, yleisön mylvintä ja feedback saivat aikaan todellisen live-elämyksen. Alive!-levy oli myös avain KISSin todelliseen nousukauteen, ja tämän levyn jälkeen bändi pääsikin työstämään seuraavia levyjään kunnon studioihin kunnon budjetilla.
 
Bändin läpimurto, ehdoton klassikko ja yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä livelevyistä.
VIISIKKO.
Jackie
23.11.2007 20:15:48
KISS - Alive!
 
Kolme pitkäsoittoa aiemmin julkaissut kovan livebändin maineessa oleva poppoo oli veitsenterällä, ja levy-yhtiö päätti iskeä viimeiset rahansa epätoivoissaan ennenkuulumattomaan tuplaliveen. Aiemmat levyt olivat kärsineet heikoista soundeista ja heikosta myynnistä, mutta Alive! räjäytti pankin. Levy möi muutamassa kuukaudessa platinaa, ja tästä KISSin ura alkoikin todenteolla. Ensimmäistä kertaa narulle oli saatu vangittua bändin todellinen energia. Pommit ja räjähdykset, yleisön mylvintä ja feedback saivat aikaan todellisen live-elämyksen. Alive!-levy oli myös avain KISSin todelliseen nousukauteen, ja tämän levyn jälkeen bändi pääsikin työstämään seuraavia levyjään kunnon studioihin kunnon budjetilla.
 
Bändin läpimurto, ehdoton klassikko ja yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä livelevyistä.

 
Yhdyn tähän.. Seuraava studio albumi Destroyer oli kyllä aikamoinen harppaus edellisestä Dressed to kill albumista.
Rajapatsas
23.11.2007 23:10:49
 
 
Yep
 
Number Of The Beast?
 
ehkä se levymyynnillisesti nosti Iron Maidenin
stadionluokkaan, mutta mitä uutta se itse
asiassa teki genrelle...
näin 25 vuoden kuuntelun jälkeen
(ostin levyn vuonna 82) tuo NOTB ei
enää jaksa innostaa....aika tehnyt tehtävänsä
liian usein kuultu ja nähty Run To The Hills, Number Of The Beast
ja Hallowed Be Thy Name livenä......
 
tuo In Rock on just niin kuin Danny kertoi
 
Black Sabbathin 1-levy oli aikanaan myös
tienviittana
 
ja älä ihmeessä aliarvioi Judas Priestin
"British Steel" (1980) merkitystä, myös
"Sad Wings Of Destiny" (1976) päivitti
Priestin aika rankasti bluespohjaisen
1-levyn jälkeen
 
Van Halen 1 (1978) jätti sormenjälkensä
hard/heavy genreen........
 
Jimi Hendrix, Led Zeppelin,Uriah Heep.....
taitaa mennä listaukseksi......
 
pointti on se että tuo hard/heavy-rockin
juurihoito tehtiin jo vuosia aiemmin kuin tuo
Number Of The Beast.....
 
Stapani

 
Ehkä tärkeämpi pointti tässä levyssä on se mitä se teki bändille! Jos miettii sinällään mainiota Killersiä ja vastaavasti taas Dickinsonin buustamaa TNOTB:iä, niin kyllähän eroa on kuin yöllä ja päivällä. Lisäksi ei ehkä ole tarkoituksenmukaista ruotia tämän levyn biisien kuluneisuutta tänään, sillä minkä tahansa klassikon biisit kärsivät kuluneisuudesta.
Pepe2
24.11.2007 11:10:34
Mieleen tuli Eppu Normaalin "Rupisia Riimejä Karmeita Tarinoita"-levy, jota ennen monet varmaan luuli, että bändi on jo menneen talven lumia. Kyseisestä levystä alkoi kuitenkin bändin uusi nousu.
 
Myös Green Dayn "American Idiot" tuli aika hyvään saumaan kyseiselle bändille.
Ozzyneito
24.11.2007 13:02:55
 
 
Musen Origin Of Symmetry ja Mokoman Kurimus. Ensimmäinen sai luotua oman linjansa hyvin pitkälle Originin avulla ja Mokomakin löysi thrash-menon Kurimuksella.
"Bach sävelsi musiikkinsa jumalalle. Jos me sävellämme, teemme sen saadaksemme pillua." -Erlend Loe
-Juice-
24.11.2007 13:34:47
Pari omaa suosikkia tähän voisi laittaa
 
Bon Jovi: Slippery When Wet. Parin haparoivan albumin jälkeen '86 julkaistu Slippery määritteli soundin, josta bändi tunnetaan. Ehkä suurimpana syynä Richie Samboran mukaantulo biisien kirjoittamiseen. Ja tämän jälkeenhän kolmikko Jon Bon Jovi, Richie Sambora, Desmond Child on tuottanut hittiä toisensa jälkeen.
 
Thin Lizzy: Jailbreak. Vei Bändin suosion ja levymyynnin aivan uudelle tasolle. Tällä albumilla Lizzy sai vihdoinkin menestystä myös jenkeissä.
"Tahdon basson, ku ne on niin kivan värisiä" -Kaverin kommentti :D
JC
24.11.2007 14:22:21
Supertramp : Crime of the Century
Supertrampin tuhkimotarina alkoi vuonna 1969, kun hollantilainen miljonääri antoi Rick Daviesille mahdollisuuden perustaa bändi ilman taloudellisia huolia. Melody Makeriin ilmoitus ja sen kautta bändi kasaan. Mukaan löytyi myös Roger Hodgson. Parin ensimmäisen levyn (Supertramp ja Indelibly Stamped) heikon menestyksen jälkeen miljonääri katosi rahoineen. Davies ja Hodgson pistivät homman uusiksi, lisäten musiikkiinsa popkoukkuja, ja vuonna 1974 ilmestynyt Crime of the Century myi miljoonia. Tuolla albumilla syntynyttä tyyliä kehitettiin vielä lisää popimpaan suuntaan, ja bändi "piikkasi" vuonna 1979 Breakfast in America -levyllään, joka on myynyt n. 18 miljoonaa tähän päivään mennessä.
reino
24.11.2007 14:27:54
Tool mun mielestä otti ison harppauksen Undertowsta Aenimaan. Aenimalla rupes bändin visio oleen huomattavasti selkeempi.
ding-dong
jra
24.11.2007 17:04:22 (muokattu 24.11.2007 17:05:27)
Tulipa mieleen vielä yksi:
 
Tom Waitsin Swordfishtrombones. 70-luvun alussa Waits oli normaalilla äänellä tarinoiva pianon ääressä istuva beatnik-runoilija, vuosikymmenen lopussa nikotiinissa ja bourbonissa marinoitu halpojen hotellien lounge lizard. 80-luvun alussa löytyi sitten se vastustamattomasti klenkkaava konsepti, joka on kantanut aina tänne 2000-luvulle asti: ontoksi imetyt ihmisluut, puhkiruostuneet peltitynnyrit, loppuun ajettujen jenkkirassien jälkeen jääneet osat, halvat postimyyntikitarat, kanista pelastetut haljennut koppaiset läskibassot ja vesikeskuslämmityksen perkussiiviset ominaisuudet.
Ziggy Bubba
25.11.2007 12:27:35 (muokattu 25.11.2007 12:34:21)
 
 
System Of A Down: Toxicity
Ekan levyn jokseenkin hajanaisen kokeilullisuuden tämä kakkoslevy pääsi yllättämään aika ankarasti, minä kun jo ehdin luulla orkesteria taas yhdeksi Kornin ja kumppaneiden perässähiihtäjäksi. Toxicity on aika täydellinen soad-kiekko, täyttä rautaa. Täytebiisejä on turha hakea, klassikkomatskua taas löytyy yllin kyllin.
 
Converge: Jane Doe
Vanhat Converget on toki myös todella äkästä settiä, mutta tällä levyllä bändi sai ulosantinsa todella timanttisen tiukaksi. Kaikki tyhjäkäynti ja turha kiemurointi on jäänyt pois, tilalla entistä suorempaa räyhää ja yksinkertaisen mahtavia biisejä. Jos äärimmäinen rähinä kiinnostaa, niin tämä kannattaa ottaa haltuun.
 
E: (parit tuli vielä mieleen...)
Refused: The Shape Of Punk To Come
Harvinaisen villiä kokeilunhalua punk-bändiltä. Ja kyllä kannatti, tämä levy tosiaan vaikutti punkin ja HC:n suuntaan.
 
At The Gates: Slaughter Of The Soul
Tästäkin levystä on jo melkein kaikki sanottu. Tompan laulut, mahtavat riffit... Ei turhaan ole klassikko. Vanhoihin ATG-lättyihin nähden tämä oli jättimäinen harppaus eteenpäin, ikävä kyllä viimeinen.
"I was a great drummer and now I'm nothing, just like Phil Collins!" -Bart Simpson
rybk
26.11.2007 15:20:49
Joanna Newsom-Ys.
 
Ainakin jonkinmoinen loikka sukseen puolesta, mutta musiikillisesti aivan valtava. Eikä se todellakaan ole pelkästään Van Dyke Parksin orkestrointien ansiota. Hämmentävän hieno teos.
On kioski ohimolohkossain Rosalyn Carterin muotoinen. Für ich niemals, niemals schlafe einsam.
kk80
26.11.2007 16:02:15
Don Huonot: Hyvää yötä ja huomenta
 
Vuosikausia lähinnä kriitikoiden suosiota nauttinut bändi oikaisi musiikillisia mutkiaan ja purkitti helpostilähestyttävän rock-lätyn. Hillittömät myyntiluvut (ja toki biisitkin toimivat)nostivat yhtyeen suosituimpien rockaktien joukkoon.
 
Queen: The Game
 
Vuonna 75 julkaistu A Night At The Opera oli toki se albumi jolla yhtye saavutti musiikillisen lakipisteensä. Siinä missä Operalla Queenin ensimmäisten levyjen leikittelevät sovitukset ja oopperamaiset vokaalit jalostettiin lähes täydelliseksi paketiksi niin Gamella yhtye irtaantui lopullisesti liehuvien lahkeiden ja pömpöösien karderoopien maailmasta. Uuden tuottajan innoittaman tuotantotapoja ja sovituksia yksinkertaistettiin, soundimaailmaan tuotiin looppeja yms. jippoja ja jopa syntetisaattoreita. Aina voidaan spekuloida mihin suuntaan yhtye otti The Gamella askeleen. Levy oli kuitenkin myyntimenestys ja avasi Queenille tien yhä suuremmille areenoille.
Pro Helminen. Raipe Vancouveriin 2010!
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)