Media ja viihde ›

Call of Duty nelosta kokeilin eilen ja voi jumantsuigula, Max. En koskaan ole innostunut fps-peleistä, saatikka sotapeleistä mutta ajattelin testata tätä kun niin kehutaan. Edellinen pelaamani fps taisi olla Jedi Knight joskus 10 vuotta sitten.
 
Mut helvata, että jo ensimmäinen tunti oli vaikuttava kokemus. Elokuvamaisia kohtauksia ja komeeta graffaa. Potentiaalinen yöunien tappaja. Eikä hiirtäkään kaivannut lainkaan, ohjaus ja tähtäys toimi todella hienosti tateilla.
 
Lisää kunhan yksinpeli on läpäisty.

Eikai eteenpäin rullaavat pallot ja taustalla heiluvat palikkaukkelit voi paljoa tehoja vaatia :)
 
RECOMMENDED SYSTEM REQUIREMENTS:
 
* Intel Core 2 Duo 2.4GHZ or AMD Athlon Dual Core 4400+
* 256 MB 3D Hardware Accelerator Card
* Video Card (ATI): Radeon HD 2600
* Video Card (Nvidia): Geforce 8800 GT
* 2 GB RAM
 
Minimit ei ihan noin järeät, mutta muutamassa arvostelussa on kirottu että peli tökkii hyvälläkin koneella. Itsellä Intel Core 2 Duo 2.33GHz, Sapphire Radeon X1950 256MB, 2 GB muistia..

jostain syystä en löytänyt mistään tietoa, minkätyyppinen peli tämä on. Rooli/seikkailu/action?
 
Sekoitelma seikkalua, puzzlee, jonniin sortin kauhua ja vähän äxöniä.
Ainakiin ihan nätti peli tulossa.

Final Fantasy XII (PS2) 8/10
 
Vähän päälle kuukausi siinä meni, että tämän sai väännettyä läpi ja jäihän tuossa tietenkin vielä tekemistä, etsimistä ja luolastojen koluamista. Vajaa 60 tuntia oli aikamittarissa kun ennen loppupomoa katsoin. En oikein osaa päättää kumpi näistä PS2-fantasyistä on loppujenlopuksi se parempi peli, FFX vai tämä, molemmissa kun on selkeät hyvät ja huonot puolensa. Siinä missä X:n maailma oli enemmän tai vähemmän värikäs, XII:ssa laitetaan astetta synkempää vaihdetta silmään, ainakin mitä tulee värisävyihin. Juoniosastolla nojaudutaan poliittisiin juonitteluihin ja yllätys yllätys, jälleen kerran suurten valtioiden väliseen sotaan. Pelin aloitus on vahva ja siihen on ladattu paljon potentiaalia, joka kuitenkin hukataan mitä pidemmälle peli etenee. Tarina ei todellakaan ole järin yllätyksellinen, ja jos tämän tarinasta pitäisi paljastaa jotain yllättävää, niin eipä tule kovinkaan montaa käännettä mieleen.
 
Joissain tyypeissä on karismaa (Basch, Balthier), mutta hahmogalleria sisältää myös perin turhia, statistin rooliin jääviä hahmoja joiden motiivit ovat perin hatarat. Viera-rotuun kuuluva Fran on vähän siinä rajalla, mutta koska kyseisellä naisella on niin seksikäs aksentti, hänen olemassaolonsa voi antaa helposti anteeksi. Pelin alussa alleviivattua Vaan-hahmon "sky pirate" -unelmaa hädin tuskin käsitellään ja Vaanin kaveri Penelo jää todella tyhjänpäiväiseksi jaloissapyörijäksi. Peli tarkasteleekin tapahtumia useimmiten laajojen kuvioiden kautta, eikä XII:ssa ole suoranaisesti yhtä ainoaa päähenkilöä, vaikka erittäin suuressa osassa onkin Ashe-neitokainen. Pelin loppudemo jossa eri hahmojen lopullisia kohtaloita käsiteltiin oli toki hieno ja siinä vaiheessa viimeistään toivoin, että heille olisi kirjoitettu perusteellisempi historia jne.
 
Uudistettu taistelusysteemi lienee kuitenkin se merkittävin asia tässä, eli viholliset näkyvät kartalla ja voit itse päättää, juoksetko ohitse vai käytkö haastamassa riitaa. Ainakin näennäisesti pelaajalla on annettu vapaus valita taisteleeko vai ei, mutta käytännössä homma ei olekaan ihan niin yksinkertaista. Vihollisia ei oikeastaan voi välttää juurikaan sen paremmin kuin aiempien ff:ien random-taisteluissakaan. Ainakaan jos kyseessä on hieman vaarallisempi paikka: ei paljoa naurata, kun perässä juokseen puolen tusinaa voimakasta vihollista jotka voivat tappaa ryhmäsi hetkessä. Parempi siis hoidella muutama vihu päiviltä kuin hommata koko konkkaronkka perääsi. Paljon toki riippuu paikasta ja vihollisista, onko pakeneminen järkevää. Gambit-järjestelmä, jossa voit säätää hahmojen toiminnot automaattisiksi, on mainio ja tarjoaa monia eri mahdollisuuksia. Positiivista siis sekin, ettei jokaisen helpon taistelun kohdalla tarvitse olla painelemassa nappeja, se kun vain ohjaa hahmot vihollisen eteen ja ukot mäiskivät automaattisesti vastustajan kilon kappaleiksi. Nopeaa ja helppoa. Laittaa attack-gambitit päälle ja siihen perään vaikka curen, joka automaattisesti parantaa mikäli hahmon energiataso tippuu tietyn prosenttimäärän alle. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä enemmän saat gambiitteja käyttöösi, osa niistä on tosin aivan turhia.
 
Gambit-järjestelmään ei kuitenkaan kannata täysin luottaa, sillä jotkut pomotaistelut ovat sen verran armottomia että taktiikkaa täytyy miettiä kaksi kertaa. Siinä missä FFX:ssä kuolin ensimmäistä kertaa reippaasti yli kahdenkymmenen tunnin pelaamisen jälkeen, tässä uutukaisessa sai game over -ruutua katsoa vähän turhankin monta kertaa. Pelin loppupään pomot menivät tosin läpi yleensä heti ensimmäisellä kerralla (aivan viimeiset pomot nirhasin ensimmäisellä kerralla eikä mennyt edes kovin tiukille), koska levelit, taiat ja varusteet olivat hyvät, mutta alku- ja keskivaiheella ahdisti pari kertaa oikein kunnolla, varsinkin kun tallennuspisteitä ei jaeltukaan ihan niin usein.
 
FFX:n blitzballiin tai FF8:n Triple Triadiin verrattavia minipelejä tässä ei varsinaisesti ole, mutta itse pääseikkailun sivussa voi suorittaa hunt-metsästystehtäviä, jotka pääpiirteittäin toimivat näin: etsi ilmoitustaulu jossa on hunt-ilmoituksia, valitse mieleisesti, saat infoa huntin antajasta, etsi hänet tietystä paikasta, hän neuvoo sinut paikkaan jossa hirviö on, mene sinne ja tapa hirviö, palaa takaisin tyypin luokse ja hän antaa sinulle palkinnoksi rahaa, aseita tms. Itse suoritin pelin aikana ainoastaan vähän päälle 20 hunttia, sillä pidemmän päälle tämä käy todella tylsäksi. Liikaa paikkojen välillä ravaamista. Aluksi homma oli toki hauskaa, mutta rajansa kaikella. Aikaa siihen saa toki kulumaan, mutta ei niin kamalasti inspaa. Parempien aseiden ja varusteiden toivossa tätä olisi voinut harrastaa enemmänkin, mutta hyvinhän tuo peli meni läpi ilmankin. Piilopomot ja esperit ovat sitten asia erikseen.
 
Suurta miinusta tulee siitä, että peliä on paikoin venytetty väkisin. Ts. tarinan kertominen on jätetty minimiin, kun paikasta a paikkaan b päästäksesi sinun on mentävä tusinan lähes samankaltaisen kaivoksen, aavikon ja luolaston läpi hakkaamalla monstereita ja keräämällä tavaroita. Jotenkin halpa keino venyttää peliä laittamalla se täyteen tyypillistä rpg-grindaamista. Siis toki tätä pitää jonkin verran olla, mutta oikeasti tuntui että sitä on aivan liikaa. Pelissä on niin paljon tekemistä ja etsimistä, että tarinaan tulee väkisinkin tyhjiä kohtia ja sitten kun pääsee monien hunttien ja retkien taas jatkamaan tarinaa jossain vaiheessa, ei edes muista mihin se edelliskerralla jäi.
 
PlayStation 2:lle siirtyessään tämä pelisarja menetti "sitä jotain". Tekemistä on toki enemmän ja teknistä puolta tarvitsee tuskin mainitakaan, mutta kaukana ovat ne ajat kun joidenkin FF-hahmojen kohtalot oikeasti koskettivat. Tarinaan ei ole panostettu enää samalla tavalla, joka on sääli. PS3:lle tulevan FF 13:n traileri näyttää jo melkoisen huonolta. Tai siis oikeastaan se näyttää hyvältä, mutta myös siltä, ettei tuollaisen futuristisen myllytyksen alta enää edes tunnista Final Fantasya ja sitä aitoa henkeä.
 
Vaikka kritiikkiä tulikin, Final Fantasy XII on silti peruslaadukas FF joka tarjoaa runsaasti rahoille vastinetta. Kunhan ei liikaa haikaile vanhojen hyvien aikojen perään, niin kyseessä on viihdyttävä ja laaja seikkailu, jossa tosin on panostettu enemmän tekemiseen, taisteluun ja hahmojen kehittämiseen kuin suoranaisesti tarinankertomiseen, hahmojen välisiin suhteisiin ja koskettaviin ihmiskohtaloihin. Yleensähän Final Fantasyt ovat lähes poikkeuksetta napsineet 9- ja 10-arvosanoja, mutta minä en voi antaa tälle silti 8:a enempää.
 
(tulipa muuten turhan pitkä teksti)

Call of Duty 4 - Modern Warfare
 
Todella nätti ja mukaansatempaava peli. Perus CoD menoa, mutta modernia sotaa. Vaikka on todella skriptattu ja maailma todella rajattu niin tosi mukava pelata. Äänet todella hyvät. Hiukan liian lyhyt tuo yksinpeluu vain (~10h). Suosittelen lämpimästi!
 
9/10

Halo 3 (xbox 360)
 
Onhan tästä jo aikaa, kun tuli läpi vetäistyä mutta enihou... Yksinkertaisesti pelisarjan paras ja kaunein. Ei tätä turhaan ole ylistetty joka puolella. Eiköhän tästä ole jokainen asiaa seurannut jo lukenut kaikki tärkeimmät nippelit ja tiedot. Multiplayeriin en ihan täysin sopeutunut tietokonepuolen cod1&uo och cod2 veteraanina mutta yksinpeli ja co-op tekivät pelistä jotakin ainutlaatuista. Multiplayeria tulee varmasti reenailtua vielä tulevaisuudessaakin paljon.
 
10/10
 
Flatout UO (xbox360)
 
Loistava peli isolle porukalle ja partymodella pelaaminen on todella hilpeää touhua. Yksinpelissä riittää haastetta pitkäksikin aikaa, jos aikoo puhtain paperein selvittää kisailut. Partymodessa hieman harmitti, että tähän osioon ei oltu kehitelty mitään uutta varsinaisesti vaan kaikki oli kopioitu suoraan flatout2:sta. Toisaalta hyväkin, sillä nyt saamme nauttia samasta häröilymeiningistä 360:llä... Ehkä jotain uuttakin olisi tosiaan kuitenkin voinut lisäillä. Parannuksia ainakin. Esim. sama pelaaja joutuu aina aloitusvuoroon ja se ei oikein ole reilua tässä moodissa. Liveä en ole ehtinyt kokeilemaan, joten sen osalta jää vähän vajaaksi arvostelu.
 
Vauhtia, räminää ja räiskettä..
Hatunnoston arvoinen suoritus tekijätiimiltä ja peli on todella paljon makuuni. Kehittämisen varaakin on ja uudistusta kaivattaisiin seuraavan osan partymodeen (mikäli sellainen on tulossa..).
 
8.5/10

Crysis PC 9/10 (impulsiivinen)
************************
Demo oli ihan helvetin loistava. Jaksoi pelata kymmeniä kertoja läpi, eri vaikeusasteilla, eri fiiliksillä, eri taktiikoilla. Siinä siis samotaan pieni rantakaistale koko saaresta. Pelaaja on kliseinen amerikan erikoisjoukkojen sotilas, ja muut henkilöt ko. joukosta ovat vähintään yhtä kliseisiä, pahempaa: suoraan leffoista. En ole vieläkään tajunnut MIKSI tuollaisiin erikoisjoukkoihin otettaisiin noin epätasapainoisia sotilaita, jotka hädän tullen alkavat raivoissaan huutaa pomolleen että "mikset kerro meille kaikkea!!1 en jatka yhtään ennen kuin kerrot loputkin tiedot tästä missiosta!!1", piru vie, sinne otetaan miehiä jotka opetetaan tekemään niin kuin KÄSKETÄÄN eikä kyselemään. Noh, jatkaakseni itse pelistä: se, mikä tekee tästä aivan toisenlaisen räiskinnän, on pelaajan nanopuku, joka osaa a) muuttaa pelaajan näkymättömäksi, b) antaa pelaajalle pirunmoisen lisänopeuden, c) antaa pelaajalle pirusti lisävoimaa, d) antaa tarmokasta lisäsuojaa pelaajalle ja ... siinä ne. Ko. tilat eivät kestä kauaa, puvulla on energiataso joka kasvaa aina kun erikoistiloja ei käytetä. Tilat on helppo vaihtaa kesken toiminnan, ja sitä rataa.
 
Toiminta on sitten ihan uudenlaista tätä myöden. Lisäksi puskat, kivet, ihan kaikki, toimii TODELLA tehokkaasti näkösuojana. Se tuo lisäsyvyyttä peliin. Ei ole hienompaa kuin seistä puskassa kun vihollinen hiipii, sinua etsien, metrin päähän, ja kohtaa kuolemansa. Vielä hienompaa on kuitenkin ottaa supervoimatila, juosta pieneen vihollisten talorykelmään, napata pari tynnyriä, ja hyppiä pitkin kylää, paiskoen tynnyreitä vihollisten ja rakennusten päälle, jotka sortuvat kuin korttitalot. Lopuksi heitetään näkymättömyys päälle ja aletaan hiiviskellä. Viholliset kadottaessaan sinut alkavat hiipiä ympäriinsä, tarkastellen eritysiesti paikkaa jossa viimeksi näkivät sinut.
 
Yksi asia sitten pilaa koko helvetin pelin. Koneiden ohjaimissa lilluvat viholliset. Helikopterikuskit näkevät sinut, olit sitten 15m syvyydessä veden alla, maailman suurimmassa ja tiheimmässä pensaassa, kiven takana, puun takana, talossa, panssarivaunun alla... ja mikä parasta, ko. helikopterin konekiväärin luodit läpäisevät kaiken edellämainitun. Konekiväärein varustetut veneet harrastavat samanlaista. Panssarivaunut eivät olleet yhtä pahoja.
 
Kaikin puolin aika jees räiskintä, suosittelen jos on kova kone alla.

Final Fantasy XII (PS2) 8/10
 
Plussan arvoinen kirjoitus. Itsekin pelasin viimeksi juurikin tuon FF XII:n läpi, ja petyin aika pahasti. Tuosta vaan puuttuu täysin se hohto, joka edeltäjistä löytyy. En viitsi alkaa enempää jorisemaan, sillä toistaisin vain kaikki sanomasi asiat huonommassa kieliasussa. :) Paitsi sen, että mielestäni Final Fantasy X on vielä varsin onnistunut teos. Toisin kuin XII:ssä, siinä kuitenkin keskitytään vielä ensisijaisesti (mielestäni varsin sielukkaisiin) hahmoihin ja juoneen sen "rpg-grindaamisen" sijasta.

Don't get me wrong, hyvä pelihän tuo on yleisessä mittakaavassa. Arvosanaksi tulee multakin 8/10. Fakta on kuitenkin se, että aivan loistokkaisiin edeltäjiinsä verrattuna Final Fantasy XII ei ole kummoinen tekele. :-|

Football Manager 2008
 
Pitkästä aikaa semmoinen peli, että koukutti ja kunnolla. Pelitunteja on laskurin mukaan takana semmoiset 120 ja vieläkin tuntee oppivansa koko ajan uutta. Tämä on todellakin tällaisen entisen tilastomatemaatikon päiväuni.
 
Futismaailma pelissä on saatu todella realistiseksi, mikä näkyy vaikkapa siinä, että huonommilla joukkueilla pelatessa saa todellakin tottua häviöihin, peli ei anna ihmispelaajalle minkäänlaista tasoitusta. Ehkä juuri tämän vuoksi onnistumiset tuntuvatkin sitä paremmilta, kun menestystä sitten tulee. Siirtomarkkinat, rahavaikeudet, median kanssa toimiminen, pelaajien huomioon ottaminen ja johtoportaan tiukat ja ankarat tavoitteet muodostavat yhdessä toimivan ympäristön, jossa "siellä olemisen" tunne välittyy hyvin.
 
Peli ei ole täydellinen, siinä on puutteensa mutta se on ehdottomasti syvin, realistisin ja mielenkiintoisin managerointipeli markkinoilla. Vaatii tosin pitkää pinnaa, jotta maailmaan pääsee sisälle ja rupeaa ymmärtämään tekojensa vaikutuksia.
 
Arvosana: 97/100. Aiheuttaa riippuvuutta.

Call of Duty 4: Modern Warfare (PC)
*****************************
 
Noniin, tälläkin foorumilla selvästi suht suosittu peli tuli itsekin pelattua läpi, ja olihan se kova. CoD 2:sta tuli pelattua n. puoleen väliin asti, ja vaikka tunnelma olikin etenkin kuulokkeiden kanssa pelattuna loistava, niin oli peli silti hieman liian vanhanaikaisen tuntuinen ja näköinen. Myös toinen maailmansota on niin loppuunkuluttu aihe etenkin peleissä, että mitään uskomatonta innostusta ei päässyt tapahtumaan.
 
Mitä CoD4 tekee sitten toisin? No, kuten nimestä joku saattaa hyvinkin osata päätellä, ollaan nyt siirrytty niistä iänikuisista Stalingradeista ja Normandian rannikoista nykyaikaan, missä aseet ovat hienoja ja kiiltäviä, tekniikka uunituoretta ja juonelliset asetelmat hieman tuoreemman tuntuisia. Call Of Duty 4:n juonen polttopisteessä on Venäläinen terroristi Imran Zakhayev, joka yrittää keinolla millä hyvänsä saada vanhan kunnon Neuvostoliiton takaisin jaloilleen. Näihin keinoihin kuuluu mm. levottomuuksien herättäminen normaalisti ah niin rauhallisessa lähi-idässä.
Pelin "pahikset" eivät siis ole tosiaankaan mitään maailman omaperäisimpiä vieläkään, mutta sentään vastassa ei ole enää Hitler ja natsipoppoo.
 
Pelissä pelataan aiemmista CoDeista tuttuun tyyliin kahdella eri joukolla, tosin kolmaskin osapuoli olisi ollut tervetullut, vaikka sitten ihan muslimiterroristit. Harvemmin heidän näkökulmastaan pääseekään pelaamaan.
Mutta niin, pelissä ohjataan siis sekä Brittiläisen SAS-erikoisryhmän tuoreinta jäsentä "Soap" McTavishia että omaperäisesti nimettyä Yhdysvaltain merijalkaväen sotilasta Paul Jacksonia. Tehtävät vuorottelevat pelin alkupuolella näiden kahden joukkojen välillä suht tasapuolisesti, mutta hieman spoilaten voinen todeta että valitettavasti koko loppupeli pelataan SAS-joukkojen saappaissa.
 
Call Of Duty 4:en ylivoimaisesti kantavin voima on sen uskomaton tunnelma, jota vyörytetään pelaajan päälle aivan uskomattomilla tuotantoarvoilla. CoD4 tuntuu hieman tälläiseltä videopelien "mega-kesäleffalta" tyyliin SpiderMan 3 tai Pirates of the Caribbean 3, sillä erotuksella että CoD4 on oikeasti hyvä peli. Raha siis näkyy ja kuuluu tässä pelissä, jonka grafiikka on uskomattoman hienoa ja maisemat ja kentät ovat välillä oikeasti silmiinpistävän mahtavan näköisiä. Hyvänä esimerkkinä tehtävä jossa seikkaillaan Pripyatin aavekaupungissa, joka muuten sattuu olemaan pelin yksi parhaita kenttiä. Tunnelma kasvaa kolmella potenssilla kun grafiikka on näinkin hienoa ja kenttien tunnelmaan ja yksityiskohtiin (kuten ilmassa leijailevaan pölyyn) on kiinnitetty näin paljon huomiota.
Toinen tunnelmaa nostattava asia on pelin loistava äänimaailma. Itse ainakin tykästyin heti pelin aseääniin, jotka ovat munakkaita ja esim. äänenvaimennetulla M4-kiväärillä nakuttelu tuntuu oikeasti palleissa asti. Mukana on myös hauskoja efektejä, esim. kranaatin tai tykin räjähdyksen sattuessa lähellä alkavat korvat viheltämään ja hetkeksi kaikki sodan äänet katoavat tämän alle. Pieniä, mutta oikeasti tunnelmaa luovia juttuja. Peli on parhaimmillaan hyvillä kuulokkeilla pelattuna, itselläni oli pelatessa Sennheiserin PC-160:et, ja fiilis oli lähes kuin oikeassa sodassa.
 
Vaikka (ja osaltaan juurikin siksi) peli on täysin skriptattu putkijuoksu, on pelin tapahtumat saatu vaikuttamaan realistisilta, jännittäviltä ja yllättäviltä. Tunnelmaa löytyy, kun räjäyttämäni helikopteri putoaa alas kiskoen sata metriä nurmea ja tiimikaverini alleen. Tai katsoessa vierestä kun kaksi ydinkärkeä ammutaan taivaan helvettiin. Tunnelmaa siis on CoDissa vaikka muille jakaa. Tunnelmaa. Tunnelma on synonyymi Call of Dutylle. Tunnelma.
Mutta niin, tosissaan nyt sanon että CoD4:ssa tunnelma on hyvin suuressa osassa, fiilis on tusinapeliä selvästi korkeammalla, ja juurikin skriptatut tapahtumat tekevät pelistä elokuvamaisemman, mutta positiivisessa mielessä.
Plussaa ropisee myös tehtäväsuunnittelussa. Mukana on loistavan oivaltavia ja raikkaantuntuisia tehtäviä, kuten juuri edellämainittu hiiviskelytehtävä Ukrainassa, sekä esimerkiksi oikeuden jakaminen AC-130-taistelukoneesta. Harvoin tuntee pelissä itseään yhtä pelottavaksi ja mahtavaksi.
 
Pelin elokuvamaisuus lisääntyy myös upeilla välianimaatioilla ja tietyillä juoneen liittyvillä skriptatuilla tapahtumilla, mitä en tässä "arvostelussa" halua spoilata.
Huoh, mitäs vielä. Niin no joo, pelin vaikeustaso oli ainakin Hardened-tasolla oikeastaan juuri sopiva. Välillä joutui miettimään pariinkiin kertaan miten hyökkäyksensä rakentaa, mutta suurimman osan ajasta pelaaminen oli hauskan yksinkertaista, muttei kuitenkaan pelkkää läpijuoksua missään nimessä. Kaksi kertaa tosin meinasin tappaa itseni, tietokoneeni ja tuhota taloni, sen verran alkoi peli nimittäin vituttamaan. Toisen kohdan sain kuin sainkin väännettyä läpi, toiseen piti vaihtaa vaikeustaso nöyrästi helpoimmalle ja juosta koko kenttä läpi.
 
Siinä oikeastaan olivatkin ainoat miinukset mitä pelistä löysin. Tottakai pituutta olisi saanut olla lisää, ja pitäähän siitä hieman rokottaa, että yksinpelikampanja oli ohi alle kymmenessä tunnissa. Nuo tunnit olivat kuitenkin täyteenpakattua toimintaa, ja suorastaan uskomattoman TUNNELMALLISTA sellaista. Harvoin nauttii pelaamisesta näin paljon kuin CoD4:sta pelatessa, ja se on hyvä merkki se.
 
9/10

Toisen kohdan sain kuin sainkin väännettyä läpi, toiseen piti vaihtaa vaikeustaso nöyrästi helpoimmalle ja juosta koko kenttä läpi.
 
Kyl ne menee Hardenedillakin...viideskymmenes kerta toden sanoo (ja jos kyseessä on snipertehtävän loppuhässäkkä, ymmärrän yskän).

Peli on parhaimmillaan hyvillä kuulokkeilla pelattuna, itselläni oli pelatessa Sennheiserin PC-160:et, ja fiilis oli lähes kuin oikeassa sodassa.
 
Mun mielestä toimii kyllä surround-kaiuttimilla ja volyymit kaakossa hienosti. Kerran oli jäänyt volumenappula vahingossa aivan ylisuurelle ja en kerennyt hässäkässä säätelemään pienemmälle. Huomasin kuitenkin, että se toikin ihan älyttömästi lisää tunnelmaan. Olinkin selkeesti pitänyt ääniä aiemmin liian pienellä ja nyt ne oli vasta niinkuin piti. Naapurit ei vaan tykkää varmaan kauhiasti.

(ja jos kyseessä on snipertehtävän loppuhässäkkä, ymmärrän yskän).
 
Sniperi meni sitten loppujen lopuksi hardenedilla, mutta jotenkin kummasti "Heat"in se kohta jossa tankit räjäytettyä pitää selvitä helikopterin laskeutumisalueelle tietysttä ajassa oli minulle yksinkertaisesti liikaa. Tuli yritettyä sitäkin kymmeniä kertoja, ja koska missään välissä ei saanut checkpointia niin päätin sitten vaihtaa easylle.
 
Mun mielestä toimii kyllä surround-kaiuttimilla ja volyymit kaakossa hienosti.
 
Joo itse en tälläisiä tietokoneeseen liitettäviä surround kauittimia omista, mutta voisin kuvitella toimivan niilläkin aika pirun hienosti. Kuulokkeilla tosin voi olla jopa vielä tiiviimpi tunnelma, kun ei kuuluu minkäänlainen taustahälinä päälle.

Kuulokkeilla tosin voi olla jopa vielä tiiviimpi tunnelma, kun ei kuuluu minkäänlainen taustahälinä päälle.
 
Eiku "perunat on varmaan jo kiehuneet" värittää sopivasti tuota äänimaailmaa.

Crysis on ihan kiva. Meni vaan maku heti kun "gravitaatio katosi ja avaruusörkit" tuli kuvioihin... 8/10.

Guitar Hero kolmosta olen jonkun verran pelannut näppiksen kanssa. Vaikeaa. No kohta saan kitaraohjaimen. Ainoa mikä pelissä tähän mennessä ärsyttää on se että biisejä harjoitellessa hitaalla temmolla (slow, slower, slowest) rummut soivat hitaammalla temmolla

Crysis on ihan kiva. Meni vaan maku heti kun "gravitaatio katosi ja avaruusörkit" tuli kuvioihin... 8/10.
 
Nimenomaan. Samanmoinen efekti ku Halo ykkösessä.
 
MOUNT AND BLADE! Suosittelen jokaiselle. Hienoa keskiaikaismättöä, vapaa maailma ja vapaat teot. Pelaaja aloittaa yksinäisenä soturina tai minä lienä ja siitä sitten kehittyy miten tykkää. Maailmassa on 2-3 osapuolta jotka sotivat keskenään. Kauppakaravaaneja, maantierosvoja, pahempia rosvoja, ties kuinka montaa eri sorttia, sotajoukkoja, yms. tavaraa pyörii pelin maailmankartalla. Kaikkien kimppuun voi hyökätä miten tykkää. Taistelut ovat parasta antia: etenkin ratsailla. Homma on vaan toteutettu niin hienosti. Missään muussa pelissä ratsastaminen ei ole tuollaista: realistista. Kokeilkaa itse.
 
Peli on WIP mutta siinä on helvetisti pelattavaa. Ei ole mitään hienompaa kun kerätä rahaa ja omaisuutta ja omaa armiejaa, muutama sata miestä taakse ja taisteluun - siinä riittää kuhinaa. "Expausta" peli kyllä on, eli hahmoa kehitetään pistein ja muin rumin keinoin. Demoversiossa voi pelata 5. tasolle saakka (ehkä 20 miehen rosvojoukko armeijaksi, ihmeitä ei pääse tekemään), kokoversio maksoi 15€.
 
9/10
 
Yksi vika: kun ko peliä on pelannut 6 kuukautta putkeen, se alkaa olla jopa puuduttava. Hyvin pitkäikäinen ja uudesti-innostuttava kuitenkin.

Harkitsin, että tällä viikolla voisi hankkia jotain uutta pelattavaa...
 
Hakusessa ois raskaan sarjan roolipeli pc:lle... paljon expausta ja tehtäviä...
 
Muuten ei ole väliä minne tapahtumat sijoittuu. Suositelkaa jotain.
 
Edit: Mount&Bladea vois harkita ainankin...

Harkitsin, että tällä viikolla voisi hankkia jotain uutta pelattavaa...
 
Hakusessa ois raskaan sarjan roolipeli pc:lle... paljon expausta ja tehtäviä...
 
Muuten ei ole väliä minne tapahtumat sijoittuu. Suositelkaa jotain.
 
Edit: Mount&Bladea vois harkita ainankin...
 
The Elder Scrolls- sarjaa kehiin, heti!
 
Oblivion on uudempi (sarjan 4. peli), tekninen ja hieno, upean näköinen, jnejne. Elävä maailma ja sitä rataa. Suht eeppinen vermeles. Morrowind (3. peli) on wanhempi. Taide on hienompaa, graafiset kikat ovat tiessään. Tarinat ja maailman syvällisyys ja mysteerisyys ovat aivan omaa luokkaansa. Oblivion ikään kuin mallintaa keskiaikaa magialla, Morrowind on ihan oma juttunsa.
 

 
..Eli: hanki tuo Oblivion.