Rummut: soittaminen ›

Olipa muuten varsin mielenkiintoista kokeilla dundunien soittamista eilisellä rumputunnilla. Olen nuorempana soittanut rumpusettiä enemmänkin, joten olisi voinut kuvitella että kapulointi olisi tuntunut helpommalta, mutta ei se sitä ollut. Lyönnit nyt eivät muutenkaan ole aivan samanlaiset ja kapulalla reunaan lyöminenkin tuntui hankalalta. Hauskaahan se kuitenkin oli ja luonnollisesti on hyvä saada tuntumaa myös dundunien soittamiseen djemben lisäksi.
 
Nykyään vaan tuntuu niin paljon luonnollisemmalta taputella rumpua paljailla käsillä ilman jatkokappaleita :)
 
Täytyy kuitenkin sanoa, että kyllähän rumpusetillä taidokas revittely kuullostaa ihan törkeen siistiltä. Olin lauantaina Soundmindin tiloissa treenaamassa muutaman tunnin ja läheisestä huoneesta kuului aika pirun hyvän kuuloista mättöä rumpusetillä. Hetkellisesti tuli sellanen fiilis, että kylläpä djemben taputtelu yksistään kuulostaa aika onnettomalta tällasen noviisin soittamana. Se oli kuitenkin vain hetkellinen tunne. Pitää vaan treenata ja treenata armottomasti, ehkä se jossain vaiheessa alkaa kantamaan hetelmää enemmänkin.

Nyt alkaa meikäläisen osalta olla tän syksyinen djembe-kurssi finaalissa. Vaikkei kurssin aikana olla käyty kuin kahta rytmiä, Sobonincumia ja Kukua, niin voinpa kuitenkin sanoa oppineeni paljon kurssin aikana. Lähinnä soittotekniikkaan liittyviä asioita, mutta soittaminen tuntuu jotenkin niin paljon luontevammalta, jos soittelen ihan mitä vaan omissa treeneissäni. Johtuu varmaan siitä, että ennen kurssia soitin aikalailla vituralleen, vaikka en sitä tiedostanutkaan. On itse asiassa hauska huomata, että nyt lyöntien lyöminen väärällä tekniikalla tuntuu yhtä vaikealta kuin oikean tekniikan omaksuminen kurssin alussa :)
 
Se miksi myös on hyvä käydä rumpukursseilla on se lyömätön fakta, että pääsee kätevästi jyvälle kaikista sellasista pikkujutuista kulloisiinkin rytmeihin liittyen, kuten "hengenvedon" mittaisista pausseista juuri oikeissa kohti, joita ei ehkä muuten ymmärtäisi ottaa huomioon. Ryhmäsessioissa noita seikkoja on tietysti helppo pohtia kimpassa ja jos jollakin on vankka tietämys perinteisistä afrikkalaisista rytmeistä, asia helpottuu huomattavasti.
 
Nyt vaan tiukkaa treeniä loppuvuosi, sikäli kuin pääsen soittamaan ja hieman alle kahden kuukauden päästä lennän Senegalin lämpöön altistamaan itseni maksimaaliselle rummuttelulle. Olen jo alustavasti ottanut selkoa mahdollisuudesta saada lisäopetusta tämän varsinaisen djembe-wprkshopin jatkoksi. Kun kerran menen alueelle, jossa rummuttelukulttuuri jyllää, täytyy käyttää aika hyödyksi.

Miten iso ryhmä sinne Senegaliin on lähdössä?
Kateeksi kyllä käy... kele!

Miten iso ryhmä sinne Senegaliin on lähdössä?
Kateeksi kyllä käy... kele!
 
Viimeksi ollessani yhteydessä kurssin järjestäjään, ainoastaan pari naista on tulossa minun kanssa samaan aikaan. Pari tyyppiä menee jo joulukuun lopussa ja kurssin järjestäjä yritti ehdotella, että itsekin tulisin jo silloin Dakariin, mutta kun lentolippuja ei voi oikein muuttaa enää. Lisäksi missaan Mama African syntymäpäivän joka on Dakariin saapumista edellisenä päivänä ja tarjolla olisi kuulemma armotonta rummuttelua ja paikalla on kaikki keskeisimmät djembefolat Senegalista. Hieman harmittaa.
Olis tietysti hauskaa, jos kanssaoppilaita olisi enemmän, mut toisaalta mitä mä olen nähnyt joitain clippejä aiemmilta Dakarin kursseilta, on soittajia joka tapauksessa useita, jos opettajat laskee mukaan. Saapahan yksilökohtaista opetusta.
 
Heti ensimmäiseksi onkin sitten rumpunikkarin luona vierailu ja mieleisen rummun valkkaaminen. Vaikka kurssilla voisi soittaa lainarummulla, aioin ehdottomasti ostaa vähintään yhden rummun. En tiedä jaksaako rumpuja alkaa sillä töin kantamaan sieltä, koska jo kuljetus tulee suhteellisen kalliiksi. Jos nyt kuitenkin yhden erityisen hyvän rummun sais hankituksi.
 
Odotukset ovat suhteellisen korkealla oman kehityksen suhteen, mutta tuskinpa Dakariin kurssitukseen meneminen on mikään oikotie onneen, mutta tuleepahan altistuttua totaalisen hyvin soittamiselle ja toivon mukaan tietopohja yleensäkin karttuu. Onpahan ainakin kuukauden verran mahdollisuus opetella soittamista "mentorin" läsnäollessa. Kyllä kuitenkin siitä kulttuurista tulevien henkilöiden opissa oppii ihan eri tavalla kuin jos omissa oloissa yrittäis opetella ja ottais mallia vain erinäisistä klipeistä tai sit nettisivustoilta.

Solmo: oletko kova puhumaan itseksesi? Huomasitko, että olet laittanut yli 50 postausta tähän keskusteluun :-) Siis puolet kaikista viesteistä koko keskusteluun osallistuneista postauksista...
 
Toki tästä aiheesta on vähän keskusteluja. Djembe on nykyisin aika yleinen koulusoitin, mutta melko vähän on soittajia, jotka ovat omistautuneet djemben soittoon.

Solmo: oletko kova puhumaan itseksesi? Huomasitko, että olet laittanut yli 50 postausta tähän keskusteluun :-) Siis puolet kaikista viesteistä koko keskusteluun osallistuneista postauksista...
 
Toki tästä aiheesta on vähän keskusteluja. Djembe on nykyisin aika yleinen koulusoitin, mutta melko vähän on soittajia, jotka ovat omistautuneet djemben soittoon.
 
Täytyykö tässä alkaa laskemaan kuinka monta postausta kukin on laittanut kuhunkin topicciin ja kuinka monta postausta itse on laittanut, ettei jollekin tulisi tarvetta heittäytyä nerokkaaksi. Pahoittelen kuitenkin, että kiinnostukseni DJEMBEN soittamiseen aiheutti ylitse pursuavan tarpeen jakaa fiiliksiä ja ajatuksia mitä soittamiseen yleensäkin tulee. Täällä nyt sentään vierailee ihmisiä, joiden kanssa niitä on mahdollisuus jakaa, mutta taidanpa pitää turvan harvinaisen tehokkaasti kiinni tästä lähtien. Ja jottei jälleen tarvitse heittäytyä turhaan nerokkaaksi, voin kertoa vetäneeni juuri pussillisen herneitä nenään.

Toki tästä aiheesta on vähän keskusteluja. Djembe on nykyisin aika yleinen koulusoitin, mutta melko vähän on soittajia, jotka ovat omistautuneet djemben soittoon.
 
Mun mielestä on suorastaan fiksua pitää djembestä vaan yhtä keskustelua, koska meitä soittajia on niin vähän ja toiseksi sitten kaikki "hyödyllinen" löytyy uusille haulla helposti.
Ja yksinpuhelu/laulu-han on suorastaan djembensoittajien ammattitauti.

Aivan suotta. Toki, jos kuvauksesi vituralleen soittamisesta pitää paikkansa, niin höyryä mieluummin djemben parissa ja jätä hernepussit pois.
 
Olet kovasti omistautunut djemben soittoon. Ei siinä ole mitään pahaa, että kirjoittelee yhteen topickiin paljon. Minä kirjoittelen sellaisiinkin, joista en mitään ymmärrä :-) Niin kuin nyt tästä djembestä.
 
Jos oikein laskin tämä on 55 postaukseni tähän aloittamaani aiheeseen. Arvostan hyvin paljon ihmisiä, joilla on joku suuren intohimon kohde. Liian paljon näkee ihmisiä, joille kaikki on ihan samaa, ei ole mitään suurempien intressien kohteita. Eikä siinä mitään, jos joku hehkuttaa innostustaan ja on kiinnostunut jakamaan ajatuksiaan aiheesta. Mutta se pistää vituttamaan armottomasti, jos joku itsensä niin vitsikkääksi tunteva ihminen, jolla ei todennäköisesti ole mitään intressejä esim. djemben soittamiseen tulee pätemään kuinka monella postauksella olen tuonut ajatuksiani julki tähän aiheeseen.
 
Mutta olen sanottavani sanonut. Joku muu voi jatkaa fiiliksistä riippuen. Nyt keskityn itse soittamiseen. Vituralleen soittamiseen liittyy annos itseironiaa, mutta ei se ihan puusta temmattua ole.

Djembe on nykyisin aika yleinen koulusoitin, mutta melko vähän on soittajia, jotka ovat omistautuneet djemben soittoon.
 
Tunnen monia ammattitason rumpaleita ja muitakin soittajia, jotka ovat menettäneet sydämensä mande-musiikille. Itselläkin tuohon lajiin tutustuttuani on alkanut vasta hahmottumaan, mistä rytmiikassa ja sen potentiaalissa on kymysys. Eli Solmo, anna mennä vaan, ei ole kysymys mistään koulusoittimesta vaan soittimesta!

Tunnen monia ammattitason rumpaleita ja muitakin soittajia, jotka ovat menettäneet sydämensä mande-musiikille. Itselläkin tuohon lajiin tutustuttuani on alkanut vasta hahmottumaan, mistä rytmiikassa ja sen potentiaalissa on kymysys. Eli Solmo, anna mennä vaan, ei ole kysymys mistään koulusoittimesta vaan soittimesta!
 
Teen poikkeuksen aiemmin sanomaani. Djembehän on äärimmäisen hieno ja todellakin paljon erilaisia mahdollisuuksia tarjoava soitin.

Tunnen monia ammattitason rumpaleita ja muitakin soittajia, jotka ovat menettäneet sydämensä mande-musiikille. Itselläkin tuohon lajiin tutustuttuani on alkanut vasta hahmottumaan, mistä rytmiikassa ja sen potentiaalissa on kymysys. Eli Solmo, anna mennä vaan, ei ole kysymys mistään koulusoittimesta vaan soittimesta!
 
Joo siis olin oikomassa väärinkäsitystä, että potisin mahdollista alemmuutta djemben soittamisesta, koska se olisi muka koulusoitin. Ei ei sinnepäinkään. Siis djembehän on mitä jaloin soitin ja en kyllä tunne minkäänlaista alemmuutta yhtään mistään. Kyllä djemben soittaminen on sen verran verratonta puuhaa, ettei ainakaan omalla kohdallani paremmasta väliä. Onpahan joku asia elämässä jota kohtaan tunnen äärimmäistä kunnianhimoa.
 
Se mikä meikäläistä otti ja ottaa edelleenkin päähän on se, että täytyykö tässä nyt alkaa laskemaan paljonko kirjoittaa mihinkin aiheeseen, ettei mene yksinpuhelun piikkiin. Ja mitäs sitten vaikka vetäisin monologia?
 
Djembeähän voi kuka tahansa taputella miten sattuu, siitähän on monia todisteita youtubessa, mutta sen oikean tekniikan oppiminen ja hallitseminen voi olla sitten työläämpi omaksuttava. Kyllä kyseessä on SOITIN. Ketään rumpusetin omistajaa ja soittajaa loukkaamatta sanon, että omalla kohdallani koen djemben ja conga-rumpujen soittamisen paljon munakkaammaksi puuhaksi, vaikka välillä olisi mukava taas istua setin taakse. Mut jotenkin tuntuu luonnollisemmalta lyödä rumpua paljailla käsillä.
 
Täytyy varmaan lähteä perustamaan jonnekin solmon omaa monologia. Sitten minä voin mussuttaa, jos joku viitsii tulla tarjoamaan omia juttujaan omieni sekaan.

ei ole kysymys mistään koulusoittimesta vaan soittimesta! Ei "koulusoitin"-termi ole imagon alennus. On hyvä, että kouluihin saadaan erilaisia soittimia oppitunneille oppilaiden soitettavaksi.
 
Minä en koskaan saanut koulun musiikintunnilla soittaa. Ei tosin kukaan muukaan ikäluokastani. Nyt soittavat kaikki. Ainakin toivottavasti. Se on oikesti mahdollista.

Ei "koulusoitin"-termi ole imagon alennus. On hyvä, että kouluihin saadaan erilaisia soittimia oppitunneille oppilaiden soitettavaksi.
 
Minä en koskaan saanut koulun musiikintunnilla soittaa. Ei tosin kukaan muukaan ikäluokastani. Nyt soittavat kaikki. Ainakin toivottavasti. Se on oikesti mahdollista.
 
Siis, ehdottomasti on hyvä, että esim. djembejä löytyy kouluista, koska se on sellanen soitin, joista lapsetkin voivat helposti innostua ja sitä kautta pääsevät kosketuksiin rytmien maailmaan jo nuorena. Lisäksi on todella hienoa, että on olemassa djembe-kursseja, joiden kohteena ovat erityisesti lapset.
 
Eipä minunkaan aikana ainakaan minun koulussani ollut djembejä, mut siihen aikaan mulla oli kotona rumpusetti ja en ehkä olisi kiinnostunut mistään muusta.

Käsiperkussiot ovat usein aliarvostettuja, koska oudommat soittimet ja niiden potentiaali eivät ole ihmisille tuttuja. Usein luullaan, että rumpuja vähän käsillä läpsytellään ja se on siinä.
 
Hauskin kommentti mitä olen keikalla saanut tuli noin 50-60 vuotiaalta hevidiggarilta cajon sooloni jälkeen. Hän sanoi, että on kuunnellut heviä 30-vuotta, mutta ei ole koskaan kuullut tuollaista rumpusooloa ja soitit vielä pelkkää puulaatikkoa. Oli mies rohkaisua ottanut suomalaiseen tapaan, mutta kuitenkin.

Käsiperkussiot ovat usein aliarvostettuja, koska oudommat soittimet ja niiden potentiaali eivät ole ihmisille tuttuja. Usein luullaan, että rumpuja vähän käsillä läpsytellään ja se on siinä.
 
Hauskin kommentti mitä olen keikalla saanut tuli noin 50-60 vuotiaalta hevidiggarilta cajon sooloni jälkeen. Hän sanoi, että on kuunnellut heviä 30-vuotta, mutta ei ole koskaan kuullut tuollaista rumpusooloa ja soitit vielä pelkkää puulaatikkoa. Oli mies rohkaisua ottanut suomalaiseen tapaan, mutta kuitenkin.
 
Tuosta tulee mieleen Emma Salokosken konsertti, jossa Marko Timonen soitti setin lisäksi eri lyömäsoittimia. Cajon oli yksi. Hyvin veti ja tyylin mukaisesti. Ei settiä aina tarvita.

Kyllä mä olen sillä kantilla, että kaikkiin lastentarhoihin ja peruskouluihin vaan paljon djembejä. Tosiaankin hyvä perusrumpu, joka saa ihmisen helposti innostumaan soittamisesta. Varsinkin lapsukaiset, ne kun tykkäävät hakkaamisesta ja rytmistä. Eläimellisiä kun ovat ;)
Se djembessä ja djemberyhmissä on kyllä tosiaankin hyvä, että pääsee helposti alkuun, mutta haastetta taas sitten on loppuelämäksi asti.
Monet kaverit ovat sanoneet, että arvostavat djemben soitossa nimen omaan sitä, että ryhmään voi kuulua eritasoisia rumpaleita, ihan aloittelijoista, ammattilaisiin musiikin siitä kärsimättä. Ja yhdessäsoitto terapian lisäksi, opettaa ihan perusarvojakin. Eli se saa jopa ihmisen käyttäytymään paremmin.
 
Minä täällä painiskelen soolojen kanssa. Tein muutama viikko sitten päätöksen, että haluan panostaa tällä hetkellä enemmän djemben soittoon kuin dundunien. Euvät se soolot mahdottomia ole, mutta eivät kyllä helppojakaan ja jotkut kohdat sooloista eivät tule onnistumaan tällä tasolla millä olen, vaan pitää "kasvaa" vielä soittajana ja paljon.
Sitten minulla on kehkeytynyt tällainen "henkinen" teoria saudien laadusta:
 
Alussahan on niin, että meille opetetaan kolme peruslyöntiä, jotka ovat bum,pe ja pa näin esimerkiksi, nimeämiset vaihtuvat kielen ja opettajan mukaan. Sitten niitä harjoitellaan, niin kauan, että tajutaan niiden ero. Opetellaan niiden oikeat lyöntikohdat ja kiroillaan, että perkele kun ei onnistu. Opettaja menettää hermonsa monesti ja ajttelee, että vittu eihän nuo ikinä opi! Mutta pikku hiljaa, sinnikkäällä harjoittelulla päästään siihen, että paan ja peen eri on esillä. Minulla siinä kesti kauan, jotkut sen oppivat melkeinpä heti. Kuuntelin hyvin paljon Mamady keitan Nankamaa ja Wassolonia vuoden ajan, sitä kautta vasta aloin oikeasti ymmärtää miltä näiden äänien pitäisi kuulostaa ja sen jälkeen kun ymmärsin se alkoi kuulua pikkuhiljaa soitossa. Ei mitenkään niin, että olisin soittanut heti ymmärrettyni kuin mamady keita soittaa saudinsa, vaan kovalla työllä se alkoi mennä sinne suuntaan missä sen pitäisi joskus olla.
Kesälläkin olin kovasti sitä mieltä, että saundi on puhtaasti kiinni lyönnin motoriikasta ja rummun vireestä. Kuuntelin paljon em. kahta levyä, Famoudou konatea ja ihastelin youtubesta djembechigacoprojectin nais-solistin rummunvirettä. Opettelin kesällä virittämään rumpuani, yritin hakea mahdollisimman kirkkaita paita ja kovaa peetä niin, että rumpua pystyisi vielä minun tekniikalla soittamaan.
Sekin auttoi saundiin. Nyt vasta pari viikkoa sitten ymmärsin, että saundin taydellisyys ei tule rummun vireestä, eikä se tule millilleen oikeasta ja rennosta tekniikasta, vaan se tulee soittajasta itsestään, jostakin sisältä jossa soudien ero on ymmärretty.
Mutta ei ne saudit ole vieläkään mitään kummaisia. Oman teoriani mukaan saundit kasvavat ja elävät koko ajan, mitä kypsempi soittaja, sitä sielukkaampi ja parempi ääni rummusta lähtee.

Sekin auttoi saundiin. Nyt vasta pari viikkoa sitten ymmärsin, että saundin taydellisyys ei tule rummun vireestä, eikä se tule millilleen oikeasta ja rennosta tekniikasta, vaan se tulee soittajasta itsestään, jostakin sisältä jossa soudien ero on ymmärretty.
Mutta ei ne saudit ole vieläkään mitään kummaisia. Oman teoriani mukaan saundit kasvavat ja elävät koko ajan, mitä kypsempi soittaja, sitä sielukkaampi ja parempi ääni rummusta lähtee.
 
Tismalleen näin. Aleksi heitti Zoumanasta, että hän on maailman paras myyntimies - ihan sama mikä kitch-djembe on kysymyksessä, hän kaivaa eri lyöntien karaktäärit rummusta esiin siltä istumalta.
 
Mielestäni mikä esimerkiksi Famoudun saundista tekee hänen omansa, on hänen fraseerauksensta ja se minkälaisia fraaseja hän soittaa. Muutama lyönti ja sitä ei olisi voinut paremmin upottaa siihen kohtaa! Elikkä peruslyönnit tulevat kyllä esiin, mutta ne jäävät sekudaarisiksi, koska huomio kiinnittyy seikkohon milloin soitetaan ja miksi soitetaan?
 
Mamadyn haaste onkin sitten enemmänkin teknis-virtuoositeettinen, mikä on hänen juttunsa ja hyvältähän se kuulostaa, täytyy myöntää, mutta itse pidän kuitenkin tärkeimpänä yhdessäsoiton ulottuvuuksia.

Kyllä mä olen sillä kantilla, että kaikkiin lastentarhoihin ja peruskouluihin vaan paljon djembejä. Tosiaankin hyvä perusrumpu, joka saa ihmisen helposti innostumaan soittamisesta. Varsinkin lapsukaiset, ne kun tykkäävät hakkaamisesta ja rytmistä. Eläimellisiä kun ovat ;)
 
Minä täällä painiskelen soolojen kanssa. Tein muutama viikko sitten päätöksen, että haluan panostaa tällä hetkellä enemmän djemben soittoon kuin dundunien. Euvät se soolot mahdottomia ole, mutta eivät kyllä helppojakaan ja jotkut kohdat sooloista eivät tule onnistumaan tällä tasolla millä olen, vaan pitää "kasvaa" vielä soittajana ja paljon.
Sitten minulla on kehkeytynyt tällainen "henkinen" teoria saudien laadusta:
Oman teoriani mukaan saundit kasvavat ja elävät koko ajan, mitä kypsempi soittaja, sitä sielukkaampi ja parempi ääni rummusta lähtee.
 
Kerran soitin entisen asuintalon pihassa viime kesänä djembeä ja naapurin kersathan olivat ihan fiiliksissä soittamisesta ja intoa löytyi, kun saivat kokeilla rumpua. Kyllä mä ainakin paukutin kaikkea mahdollista ollessani pieni lapsi ja sitten isä olikin ostanut ihan vaan pienenä yllätyksenä oikean rumpusetin meikäläiselle. Oli muuten aika yllättynyt fiilis, kun tulin luistelemasta ja olohuoneessa oli setti pystyssä.
 
Itse olen tietoisesti jättänyt traditionaalisten soolojen opettelun tulevaisuuteen, koska yritän edetä pienin askelin eteenpäin. Yritän kehittää käsieni nopeutta ja treenailen suhteellisen yksinkertaisia perusrytmejä " The Latest djembe rhythms" kirjasta, josta mainitsin tuolla aiemmin. Kyseisiä rytmejä on hauska soitella ihan yksikseenkin ja yritän saada perustaidot kohdalleen. Kesällä tuli ahnehdittua liiankin suuria paljoa ja ei ollut oikein kurinalaista ja järjestelmällistä otetta harjoituksiin. Toisekseen pinnassa oli liiallinen tarve kehittyä ihan tuosta vaan tosi nopeesti, kun sellasella meiningillä ei tule hyvästä soittamisesta yhtään mitään. Hätiköintiä vaan. Eipä mainitsemani kirjan kaikki rytmit ole ihan simppelimpiä soittaa, mut kun oppis edes ne soittamaan hyvin. Kyllähän aika useasti tulee esim. Kakilambea soittaessa pisteltyä suhteellisen hyvin toimivia "omia" sooloja muun soiton sekaan ja tällä hetkellä tuollainen mielen vapaus tekee minut onnelliseksi. Jossakin vaiheessa on toki aika alkaa kokeilemaan traditionaalisia sooloja, mut tuntuu, että ne kaipaa tuekseen hieman useamman soittimen, joiden sulosointuihin soolon voi sijoittaa. Kesällä kokeilin apuna erilaisia tietokonesimulaatioita ja metronomia, kun yritin opetella traditionaalisia sooloja, mut ei sen nakuttamisen kuuntelemisesta mitään tullut.
 
Mulla tuo soundien kypsyminen ilmenee jo ihan yksittäisen soittosession yhteydessä. Alussa kädet ei toimi mitenkään, mut aikansa lämmiteltyä soitto kulkee kuin vettä vaan ja kädet liikkuvat nahalla rennosti ja vaivattomasti. Reunalyönnit erottuu selkeesti toisistaan ja soittamisessa on ihan eri meininki, kun soittamiseen tulee ripaus sielukkuutta ja käsien liikuttaminen ei ole niin mekaanista.

Samoilla linjoilla Jazz-miehen kanssa. Zoumanan visiitti Käpylään meni multa ihan ohi. Soittokaverit siellä kävivät opissa ja tulivat suut loksuen takasin. On se kuulemma aikamoinen se Zoumana! Seuraavan kerran yritän mennä kun tänne tulee...
 
Famoudou Konate tosiaankin on hyvin sielukas soittaja. Hän tekee pienillä asiolla suuria. Käyttää loistavasti rytmin rakennetta hyväkseen sooloissa. Se on huomattavasti rikkaampaa mielestäni kuin jonninjoutava päristely, johon törmää paljon etenkin internetmateriialissa.
 
Kesällähän tämä mestari kävi Helsingissä vetämässä viikonloppuworkshopin ja muutama ystäväni oli siellä opissa. Sen takia "soittoohjemistoomme" on tänä syksynä tullut Lafe.
 
Lafesta on todella hyvä ja hieno nauhoitus Famoudou Konaten levyllä, en nyt muista onks se punainen vai valkea? Roolit kuuluvat selkeästi esmes. pääroolin tukutaka-buta-tukutakabum-ta- erottaa hyvinkin selkeästi koko nauhoituksen ajan. Tämä on monasti harvinaista afrolevyillä. Mamady keitan levyissä on monesti mahdotonta erottaa tuosta noin vaan eri rooleja, koska ne eivät ole niin selkeästi esillä. Niiden erottamiseksi joutuu tuntemaan bassolinjat hyvin. Soolot taas on nostettu hyvinkin selkeästi ylös. Kiitos siitä. Bassolinjaan vertaamalla soolojen osat löytyvät hyvinkin helposti paikalleen.
 
Konaten tyyli on huomattavasti erilainen kuin Mamadyn. Mamady enemmänkin suorittaa ja suorittaakin hyvin. Hirveä show ja kiire tuntuu miehellä koko ajan olevan. Ei ihme, että alkaa sydänkohtauksia tulla. Mutta kyllä se piru on kuin metronoomi. Älyttömän tarkkoja sen soolot ovat ja teknisesti hirveän vaikeita. Kaveri oli kerran nähnyt Ranskassa Mamadyn keikan ja ei pitänyt sitä kovin erikoisena. Sanoi, että ihan samaa materiialia kuin levyllä ja yhtä showta ja suorittamista koko esitys. Mutta olisipa se hienoa kuin osaisi soittaa kuin Mamady keita!
 
Famoudoun levyt ovat hienoja ja hyvää oppimateriaalia. Kaikki on "selkeää" jos vain ymmärtää... äärimmilleen vietyä musiikillista taidetta.