Kitarat: kitarakamat ›

Nyt muuten kun olen soitellut tolla enemmän, niin on kyllä aika tapaus.. toi kompressointi voi olla tossa ihan täysillä ja silti puhutaan vielä kitarasoundista; tosi hyvin onnistunut vehje, tolla saa jos jonkinlaista soundia aikaiseksi. Suosittelen.
 
Otin suosituksesta vaarin ja ostin H.B.E:n ihan sokkona...aivan pirun hyvältähän tuo kuulostaa. Sopii siihen juttuun mitä teen.
Olen happy.
 
t. edgehill

Otin suosituksesta vaarin ja ostin H.B.E:n ihan sokkona...aivan pirun hyvältähän tuo kuulostaa. Sopii siihen juttuun mitä teen.
Olen happy.
t. edgehill
 
Hyvä, että toimii. Kyllä toi on mullakin pysynyt laudassa kiinni yllättävän pitkään ;).

Oisko tosta Barberin Direct Drive tai Direct Drive SS -mallista, TAI burn unitista kokemusten mukaan iloa myös raskaaseen vääntöön, metalliin..? Se ei oikein selvinnyt keskustelusta eikä kotisivuiltakaan.

Oisko tosta Barberin Direct Drive tai Direct Drive SS -mallista, TAI burn unitista kokemusten mukaan iloa myös raskaaseen vääntöön, metalliin..?
 
Kokemusta ei ole metalliväännöstä, valitan. SS-mallissa kuitenkin on sisällä kolme trimmeriä, joiden vääntelemisen pitäisi valmistajan mukaan johtaa vähintäänkin valaistumiseen. Soundia voi tweakata kantripuhtaasta mesapuukimeininkiin, lupailee Barber. Olen laiska, en ole jaksanut kauheasti testailla.

Samaa mieltä !! Siinä uusimassa mallissa (Burn Unit EQ) on esim. Fulldriveen verrattuna se näppärä ominaisuus että kummallakin "kanavalla" on omat särön ja volumen säädöt. Eli komppisoundin ja soolosoundin kanssa on paljon enemmän liikkumisvaraa ku muissa (minun kokeilemissa) "kaksikanavaisissa" pedaaleissa. Myös dynamics-toiminto (kompressio) on näppärä. Ja spedun sisällä on vielä bass/middle/presence-trimmerit. Hieno ja varsin monipuolinen peli !!
 
Mitä noi spedun sisällä olevat trimmerit tarkottaa? pitääkö ite kolvin kanssa trimmata sieltä sisältä jotai vai mite se toimii?

Mitä noi spedun sisällä olevat trimmerit tarkottaa? pitääkö ite kolvin kanssa trimmata sieltä sisältä jotai vai mite se toimii?
 
Pienellä ruuvimeisselillä onnistuu.

Mulla on ollut vajaan vuoden käytössä Direct drive. Se on mun "särökanava" kun vahvari on mastervolaton. Yleensä se on erittäin miedoilla asetuksilla sellaista pientä terää tuomassa ja sitten tarvittaessa boostaan sitä vielä bad monkeylla. Tuskin tulee pitkään aikaan mikään sitä korvaamaan...Tykkään.

Nostoa. Nyt on sitten Direct Drive tulossa meikäläisellekin.
 
Se piti vaan tyhmänä humanistina vielä varmistaa, että kun Barberin nettisivuilta löytyvässä ohjeessa neuvotaan käyttämään "9 DC volt negative tip" -adapteria, niin tarkoittaahan se samaa kuin "center polarity negative", ts. Bossin pedaaleihinkin käyvä perusadapteri? Mulla lukee Sonyn adapterissa, että "DC 9V 600mA", notta tuosta varmaan riittää DC-jakokaapelilla virtaa useampaankin pedaaliin (?).
 
E: Äsken katselin Thomannilta, ja kaikissa kitarapedaaleihin tarkoitetuissa 9V-adaptereissa näytti olevan vain 200mA. En tajua mitään näistä sähköjutuista. Ainakaan Blues Driverini ei ole kärvähtänyt tuolla 600mA-adapterilla (olisiko pitänyt?)

Jokainen pedaali ottaa virtaa vain sen minkä ottaa, ei enempää. Suositussa 1Spot virtalähteessäkin on tarjolla 1700mA.
 
Onko sillä muuten jotain merkitystä soundiin, jos milliampeereita "irtoaa" liian vähän (esim. hurina)? Ts. mistä tietää, onko virtalähde riittävä - yksinkertaisesti siitäkö, että pedaalit menevät joko päälle tai ei? Ajattelin tosta 600mA:sta jakaa neljälle viidelle 9V-pedaalille (joista pari mahdollisesti juuri noita Barberin pedaaleita), riittääköhän virtaa?

Jokainen pedaali ottaa virtaa vain sen minkä ottaa, ei enempää. Suositussa 1Spot virtalähteessäkin on tarjolla 1700mA.
 
Anteeksi OT, mutta miksikäs sitten Geoffrey Teese kieltää käyttämästä juuri 1-spotia wahiensa virtalähteenä. 200 mA on maksimi jonka niille saa tarjota, sanoopi hän.

Jaa, enpä osaa sanoa, miksi Teese sanoo, ettei saisi käyttää yli 200mA muuntajia wahiensa kanssa. Silloin kun omistin RMC3:n käytin juurikin 1Spotia efektieni virtalähteenä, eikä wah siitä kärsinyt. Eikä vaikuttanut soundiinkaan millään tavalla.
 
Jos muuntaja on alimitoitettu, ei efektit toimi kunnolla. Ledi saattaa syttyä tai palaa himmeästi, mutta ääntä ei todennäköisesti tule läpi tai sitten se on hiljainen/rosoinen. Muistaakseni näin kävi Dunlopin Rotoviben kanssa. Yleensä säröpedaalit eivät tarvi paljon virtaa, korkeintaan muutamia kymmeniä mA:ta. Modulaatiopedaalit, delayt, kaiut jne. tarvitsevat enemmän. Jos pedaalilaudassa on vain muutama säröpedaali, 200mA muuntajakin on ihan riittävä. 600mA on jo tarpeeksi useampaankin efektiin. 1Spot riittää varmasti jokaisen tarpeisiin (ellei omista valtavaa pedaaliarsenaalia tai älyttömästi modulaatio yms. pedaaleja).
 
EDIT: Tuolta näkee joidenkin pedaalien virrantarpeita:
 
http://www.cioks.com/assets/CURRENT%20CONSUMPTION%20TABLE.pdf

Anteeksi OT, mutta miksikäs sitten Geoffrey Teese kieltää käyttämästä juuri 1-spotia wahiensa virtalähteenä. 200 mA on maksimi jonka niille saa tarjota, sanoopi hän.
 
Tämä suositus tuli samaan aikaan kun Teese julkaisi uudet pelit FFTllä. Liittyy siihen, en tiedä miksi. Mutta noita on kyrvähtänyt 1-spotin kanssa.

Jos pedaalilaudassa on vain muutama säröpedaali, 200mA muuntajakin on ihan
riittävä.
 
Hyvä tietää. Pari Barberin säröä, Morleyn wahi, joku delay ja chorus pitäisi saada Ibanezin DC-jakopiuhalla yhdistettyä siihen 600 mA-virtalähteeseen. Ja vaivakos tuo on ostaa sitten ylimäärinen virtalähde jos tarvii.

Käyttääkö muuten täällä joku Tone Press -> Direct Drive -kombinaatiota? Pitäisi kuulemma olla kova yhdistelmä.
 
DD:n eteen kaveriksi olen ajattelut hommata joko Tone Pressin tai LTD SR:n (jos sitä enää saa). LTD tulisi kevytsäröjä varten, mutta toisaalta kun tuo DD on kuulemma säädöiltään monipuolinen, mietiskelin, että olisiko Tone Press viisaampi hankinta? LTD:hen ja Tone Pressiin molempiin ei ole DD:n lisäksi varaa.
 
LTD:n yhteydessä kuulee pelottavan usein sanan "blues" ja se herättää epäilyksiä räkäisestä lead-säröstä (kontra pehmeä ja täyteläinen komppisärö). "Blues-säröantipatiani" juontaa juurensa Bossin Blues Driveristä, jota opin inhoamaan ja syvästi. Räkäinen, riipivä, yök. Toki tässä puhutaan ihan eri tason laitteista, mutta kuitenkin edelleen sana "blues-särö" tuo huonon olon...
 
Onhan näissä se hyvä puoli, että jälleenmyyntiarvo on sitä luokkaa, että omansa saa Suomessa takaisin. Ei nyt kuitenkaan ihan summamutikassa viitsisi Visaa vingutella ja tullissa juosta.

Sori, että pommitan jo kolmannen peräkkäisen postauksen ketjuun, mutta kun nämä Barberit kiinnostavat niin vietävästi... ;)
 
Onko joku päässyt vertaamaan Small Fry:ta ja Direct Drivea? DD ilmeisesti keskiäänivoittoisempi ja enempi Tubescreamer-osastoa.
 
Tässä kun nyt olisi hakusessa sellainen kahden tai kolmen pedaalin viritelmä. Vaihtoehdoiksi olen suunnitellut:
 
1) Tone Press -> Small Fry (komppaukseen kevyemmällä säröllä) -> Direct Drive (kertsi-/voimasointukomppauksiin)
2) Tone Press -> LTD SR (komppaukseen kevyemmällä säröllä) -> Direct Drive (kertsi-voimasointukomppauksiin)
3) Tone Press -> LTD SR (komppaukseen kevyemmällä säröllä) -> Small Fry (kertsi-voimasointukomppauksiin)
 
En tiedä, onko sitten yliammuntaa, jos on sekä Tone Press että Small Fry (jossa on myös kompressointisäädin). Oma ongelmansa on myös siinä, että pedalboardin leveys ei riitä, kun tuohon vielä lisätään volume/wah, delay ja chorus...
 
Vaffaria (kevyesti modattu Fender Blues Jr.) pitäisin cleaninä ja kitarana olisi Telecaster Seymour Duncanin Stacked-humppareilla (sarjaan ja rinnakkain -vaihtoehdoilla).
 
E: Tai sitten Tone Pump kaksikanavaisena voisi hoitaa sekä semicleanin että kovemman särön pedaalitilaa viemättä.