Laulaminen ›

Mulla on vaikeuksia soittaa ja laulaa eri rytmejä samaan aikaan, vaikka olenkin hyvin musikaalinen. Onko se kaikille aluksi hankalaa ja kannattaako vaan jatkaa harjoittelua niin jospa se lähtisi sujumaan?

Onko se kaikille aluksi hankalaa ja kannattaako vaan jatkaa harjoittelua niin jospa se lähtisi sujumaan?
 
Se on aluksi äärimmäisen hankalaa. Minulle ainakin oli, enkä usko olevani mikään poikkeustapaus. Kannattaa lähteä tarpeeksi yksinkertaisista jutuista liikkeelle. Soitat soinnut esimerkiksi tahtien ykkösille. Sitten kun se alkaa sujua, alat lisäillä pikkuhiljaa uusia rytmejä soittoon (jos se siis on ylipäätään tarpeellista). Minä ainakin joudun välillä jankkaamaan fraasi kerrallaan, että miten joku juttu menee. Homma on toki paljon helpompaa, jos jompi kumpi toiminnoista (yleensä soitto) on automaattinen, niin että pystyy keskittymään toiseen asiaan täydellä painolla.

Jep. Kyllä se on hankalaa ens alkuun ja vähän pitempääkin, mutta kyllä se myös maksaa vaivan.
 
Yksi keino mikä auttaa, on, että jakaa harjoituksen tavallaan kahteen puoliskoon: Soittopainotteiseen ja laulupainotteiseen, eli kokeilet vuorotellen, miltä kappale tuntuu, kun keskityt nimenomaan jompaan kumpaan asiaan ja teet sitä toista joukkoon sen verran kun kerkiät. Tällä tavalla saa ainakin hahmotettua kappaleelle jonkinlaisen rungon, johon sitten voi alkaa lisätä yksityiskohtia.
 
Ja kyllä mä olen monta kertaa uutta opetellessani puhkonut ilmaan reikiä lyijykynällä, kun olen lyönyt itselleni tahtia, oikeaa rytmitystä hakiessani. Varsinkin hankalimmat paikat (joissa tapahtuu jotain erikoista, kuten siirtymiset A- osasta ketosäkeeseen ja takaisin, tai kohdat, joissa muuten vaan on tavaraa vähän tiheämmässä) vaativat usein, että sen kohdan käy hyvin hitaasti läpi nuotti ja tavu kerrallaan, jotta tapahtumien oikea järjestys hahmottuu.
 
Hassu juttu oli sekin, kun pari vuotta taaksepäin tulin hommanneeksi huuliharpputelineen ja piti opetella soittamaan huuluharppua ja kitaraa yhtaikaa. Vaikka laulu ja kitaralla komppaminen jo sujuivatkin, niin uuden välineen kanssa kävi aluksi niin, että joko kitara jäi soittamaan samaa sointua tai huuliharppu samaa nuottia ekan tahdin jälkeen... Pari iltaa meni, mutta alkoihan sekin sitten sujua :)

Vaikeaa, kovin vaikeaa, mutta palkitsevaa.
 
Itse lähestyin opettelemista silleen, että mietin että mille iskulle lähdin laulamaan, varsinkin jos rytmitys menee eri tahtiin soitolla ja laululla niin tämä on mielestäni hyvä tapa lähteä opettelemaan.
 
Kannattaa koittaa tietysti laskea harjotustempoa. Jotku ovat puhuneet semmoisestakin että soittaminen pitäisi jättää toissijalle ja opetella se täysin automaattiseksi, itse en ole tästä täysin samaa mieltä, tykkään nimittäin kikkailla molempien, soiton ja laulun kanssa enkä halua nostaa kumpaakaan tärkeämmäksi.
 
Mutta avainhan onnistumiseen on pitkäjänteinen harjoittelu, ei muutakuin pitkää pinnaa.

Hehe.. Nyt oli pakko laittaa adelinalle plussa, kun otti tämän asian puheeksi. -- Ihan uusia ihmisiä ilmestyi asiasta juttelamaan :D
 
Joo, tosjaan, niinkin päin siinä sitten joskus käy, että kun ei ookkaan se soitin käsissä/sylissä, niin laulu meneekin metsään... (Been there - done that) :D
 
Aloittaja ei tullut maininneeksi, mikä hänen soittimensa on, mutta haitanneeko tuo? ;)

kiitos vastauksista! mä olen aina niin laiska harjoittelemaan, oletan että asiat sujuisivat heti ensi yrittämällä :D eli jep, nyt alan vaan treenaamaan ensin soiton mahdollisimman automaattiseksi ja sitten laulua siihen mukaan. soitan pianoa + vähän kitaraa. teen omat biisitkin niin että istun vaan pianon ääreen ja ne tulevat 'ulos', enkä sitten ole jaksanut kirjoittaa mitään ylös (paitsi sanat), olen vaan äänittänyt web-kameralla miljoona videoa hyviä ideoita, joita pitäis alkaa purkamaan.

...mahdollisimman automaattiseksi ja sitten laulua siihen mukaan...
 
Muista kuitenkin se dynamiikka soitossa, ettei täysin automaattiseksi mene, eihän se riitä että pelkät oikeat nuotit saa ulos. Onnea jatkoon!

Kyllä siinä itsellänikin meni pitkään (vuoden verran), että oppi kontrolloimaan käsiä ja lauluja samaan aikaan kitaraa soittaessa niin, että oli itse tyytyväinen. Nykyään tuo käy huomattavasti helpommin ja uusiakin biisejä on helppo lähteä harjoittelemaan, kun laulu ei enää töki. Ainoa, mikä oli pari vuotta kateissa, oli vibrato. Siitä oli aiemmin ollut merkkejä, mutta en saanut muodostettua sitä oikein. Rentoutumisen kautta se sitten tuli, mutta kesti todella sen kaksi vuotta, että sen sai tuotua kitaran kanssa musisointiin. Valmiiden taustojen päälle joikhatessa sen sai muodostettua helpommin. Vaatii itsellä ainakin vielä keskittymistä tuo puoli, tai sitten en tee sitä edelleenkään oikein (hyvin todennäköistä), vaikka se helpolta tuntuukin. Summa summarum; vaati kymmeniä kymmeniä harjoittelutunteja saada laulu kulkemaan kitaran kanssa ja kaksi kertaa enemmän saada vibrato mukaan. Laulutunneista olisi varmasti ollut paljon apua, puhumattakaan siitä miten siitä olisi vieläkin. Ehkä jonain päivänä...

Se on vaan se että opettelee biisin hyvin soittamaan ja laulamaan niin se on muistissa lihaksissa ja se menee kuin itsestään... Kyl se siitä.

Mun mielestä todella käytännöllinen juttu on treenata taustan kanssa, pääsee paljon nopeemmin biisiin sisälle kuin se että on yksin vastuussa koko paketista ja yrittää haparoida sitä kasaan ja kun jossain klikkaa niin homma pysähtyy siihen.
 
Eli aluksi veivaan biisin kans että tulee tutuksi
sitten soitto ja laulu puoli erikseen yksin,
sitten taustan kans pari kertaa
sitten yksin vivahteet laulusta ja taimit soitosta erikseen kohdilleen,
yksin biisiä laulaen ja soitellen
sitten fiiliksellä taustan kans ja niin että pystyy jo leijua mukana
sitten hiontaa yksin.
 
ja en ole yleensä treenannut biisiä päivässä vaan uni tekee ihmeitä ja aika välissä eli jos pitäis treenata 7 biisiä niin ei yks per päivä vaan jokaista joka päivä