Yleistä keskustelua musiikista ›

Kaverin kanssa ollaan rinnan kuunneltu samalla vahvarilla&kajareilla Mokoman Kuoleman Laulukunnaita vinyylinä ja cd:nä ja enpä kyllä juuri eroa huomannut...
 
Ei kannata huolestua, tuossa voi olla kyse muustakin kuin orastavasta kuuroutumisesta. Ensinnäkin vaikea noin äkkiseltään sanoa, että onko cd-soitin ja levysoitin laadultaan samaa kaliiberia ja onko esim. volume ollut tasattuna. Cd-soitinhan antaa reilusti suuremman ulostulon ja näinollen ainakin kuulostaa helposti paremmalta jne. Ja tietenkin jos muu oheislaitteisto, etenkin kaiuttimet eivät ole riittävän laadukkaita, niin eipä sillä ole väliä syöttääkö niihin kehnolaatuisia mp3:ia ipodista vai laadukasta cd- tai vinyyliääntä.

Slightly offtopic, mutta olisikohan T-kaupan alle 200€ levareista mihinkään? Esmes tää: http://www.thomann.de/fi/gemini_tt02_mk_ii.htm tahi joku samaan hintaluokkaan uppoava. Tolla nurkista löytyvällä Pioneerin muovisoittimella kun ei viitsi mitään kuunnella, jospa sitten veronpalautuksia käyttäisi tohon osastoon. Paljoakaan enempää ei hommaan ole rahaa heittää.
 
Nuo teknarin "DJ-levarista" jalostetut höskät eivät juuri noita muovirimpuloita ihmeellisempiä ole. Pikkasen päälle 200€ taitaa saada jo Pro-Jectilta jonkinmoisen lankun, joka pessee nuo helposti.

Nyt kun noita vinyylejä itselle on siunaantunut ja soitinkin löytyy niin kuuntelen mielelläni. Sabbath, Viikate... Soivat paremmin LPltä.

Nuo teknarin "DJ-levarista" jalostetut höskät eivät juuri noita muovirimpuloita ihmeellisempiä ole. Pikkasen päälle 200€ taitaa saada jo Pro-Jectilta jonkinmoisen lankun, joka pessee nuo helposti.
 
Juu, kiitoksia! Kävin kurkkimassa noita Projecteja ja toi simppelein Debut http://project-audio.com/main.php?p … ebut&cat=turntables&lang=en saattaisi juuri mennä budjettiin. Eipähän olisi mitään ylimääräistä nippeliä. Pannaas korvan taakse.
 
E: Kah, löytyi vielä hippusen edukkaampi ja vinkeän näköinen laitos: http://www.telekareliashop.fi/main. … ?action=app/shop/product&id=237
 
Tossa olisi ainakin helpompi vaihtaa kierrosnopeutta, kun ei tarvitse nostella lavylautasta pois tieltä.

Kyllä kuuntelen, varskinkin silloin kun on aikaa keskittyä oikein kunnolla musiikin kuuntelemiseen. Tosin valikoima luonnollisesti rajoittuu pääosin aika vanhaan musiikilliseen tuotantoon. Vinyylit soveltuvat hyvin sellaisiin kunnon kuuntelusessioihin ja tunnelmointiin, mutta taustamusiikin pyörittäjäksi siitä ei ole... kuka nyt haluaisi koko ajan olla levyä vaihtamassa ja neulaa säätämässä kun tietokone ja cd-soitinkin on keksitty.

Itse ostin juuri ensimmäisen levysoittimeni käytettynä. Vaikka kuulunkin periaatteessa tähän mp3-sukupolveen niin jotain hienoa ja maagista vinyyleissä silti on. Melkein kaikki vanhemmat levytkin kuulostaa paljon paremmilta vinyylillä. Ja kansitaidekin pääsee paljon paremmin oikeuksiinsa.
 
Levyjä ei tosin ole vielä kuin pari, joten suurimmaksi osaksi tulee vielä kuunneltua cd:itä ja mp3:sia. Uskon kyllä, että kun älppäreitä alkaa kertymään enemmän niin niitä tulee kuunneltua kotioloissa ehkäpä jopa enemmän kuin noita digitaalisia muotoja.

Viimeksi äsken The Jamin In the Cityä. Keskimäärin joka kolmas päivä.

Tosin valikoima luonnollisesti rajoittuu pääosin aika vanhaan musiikilliseen tuotantoon.
 
Onko sulla sitten paljon perintö/nuoruusajan vinyylejä vai miten? Kyllähän uusista levyistä julkaistaan todella usein vinyyliversio, seiskatuumasista nyt puhumattakaan.
 
Mutta mutta, tuossa tilasin T-kaupasta uuden levarin itselleni, kun kyllästyin tuohon mummon vanhaan laitteistoon, jonka soundi oli ärsyttävän ohut ja diskanttinen. Numarkin USB-portilla varustettu kuuntelulevari siis lähti tänään postiin Saksasta. Suoravetoinen olisi kieltämättä ollut herkullinen, mutta eiköhän tämäkin palvele mukavasti.
 
E: Slightly offtopic, mutta olisikohan T-kaupan alle 200€ levareista mihinkään?
 
Tuolla paikallisessa levykaupassa on tuollainen Stantonin levari asiakkaille kuuntelulevarina, mallia en nyt tähän hätään muista. Tuo halvin malli kyllä näyttää vähän lelulta:
http://www.thomann.de/fi/stanton_t60.htm
 
Merkki kuitenkin tuntuu ok luotettavalta.

Ennen 90-lukua tehdyt levyt kyllä mieluiten kuulee vinyyliltä, digitaalisesti tuotetut (ja pääasiassa CDlle tarkoitetut) CDltä. vinyylillä kuitenkin tulee parhaiten esiin se oikea, soitettu saundi, CDt kuulostavat aina jotenkin käsitellyiltä.
 
tosin, mm. autossa CD-säätö, tai jopa mp3:t ei niin haittaa, kun eivät laitteetkaan mitään priimaa ole.
 
ja se kansitaide... huh huh :D

Tässä kun on ihasteltu noita edukkaita DJ-sorveja, niin vastapainoksi oma vinyylisettini:
 
http://img440.imageshack.us/img440/204/img7085lt5.jpg
 
Pahoittelen hieman hankalasti hahmotettavaa kuvaa, mustaa vermettä on huono kuvailla päivänvalossa.
 
- J.A.Michell Engineering Gyrodec -pyöritin
- Wilson-Benech ACT 0.5 -äänivarsi
- Dynavector 10x5 -äänirasia.
 
Rasia vaihtunee jossain vaiheessa parempaan, vaikkei tuokaan hassumpi ole. Tuohonkin yhdistelmään verrattuna CD-levyt kuulostaa silkalta muniinpuhaltelulta.

Viinyylejä tulee kuunneltua aina jaksoissa. Saattaa mennä viikkoja että soi pelkästään cd:t, mutta sitten taas pari päivää pyörii pelkkä vinyyli. Mp3-soittimessa on yleensä vain podcasteja ja omia äänityksiä, oma 2Gt soitin on liian pieni välttävälle musiikkikokoelmalle.
 
Lp-soittimena on ollut viimeiset +10 vuotta Pro-Jectin edullisemman pään malli, ehkä Basic E tjms. (on niin askeettinen peli ettei missään lue tarkkaa mallimerkintää, eikä mukana tullut mitään dokua).

Äänirasiana on Shure M97xE, joka on ollut kannattava lisäsatsaus esiasennus-Ortofon 5:n tilalle.
 
Aluksi soittelin Pro-Jectilla vinyylejä Yamaha 595a av-vahvarin phono-asteen kautta, mutta sitten huomasin että vanhan 80-luvun vahvarin phono-aste tuntui paljon paremmalta (pehmeämpi, mutta samalla dynaamisempi ja erottelevampi). Voi olla psykoakustinenkin juttu, mutta paljon mahdollista että vinyylin kultakautena on phono-asteisiin panostettu eri tavalla kuin kotiteatterihuuman alkuaikoina.
 
Levyjä on 200 kpl paikkeilla ja ne on melkein kaikki hommattu 80-luvulla ja 90-l. alussa. Viime vuosina on lisää levyjä tullut sitten vanhempien sukulaisten tyhjennellessä levyhyllyjään: soittamattomia klasarilevyjä, neuvostovirolaista kuorolaulua ja 70-luvun alkuperäisiä sinkkuja (Irwiniä, Bäddingiä, KISSiä jne.).
 
Harmittaa ettei aikoinaan ollut rahaa ostaa enempää vinyylejä, onneksi musamaku, vaikka on laajentunut, ei ole muuttunut niin etteikö vanhoista vinyyleistä suurin osa mene vieläkin. Vaikka nuorempana tuli levyjä höylättyä paketti-JVC:llä, niin yllättävän vähän noissa on rahinaa tai napsuja, aina on tullut oltua tarkka puhdistamisen ja käsittelyn suhteen - onneksi.
 
Jotain uusiakin hankintoja voisi tehdä, jos olisi tiedossa sellaisia uusia levyjä, joista on tehty kunnollinen cd-versio. Pelkästään vinyylin pyörittämisen ilosta en noita enää osta, mutta hyvin soiva vinyyli kyllä aina kiinnostaa.
 
Muutama uudehko levy, joita voisi harkita vinyylinä, varsinkin nyt kun usd-kurssi on kohdallaan (on tosin postikulutkin tuolla 'kohdallaan'):
http://www.elusivedisc.com/prodinfo.asp?number=UNILP19075
http://www.elusivedisc.com/prodinfo.asp?number=WEALP44391
(Steve Hoffmanin alkuperäisiltä analoginauhoilta(!) masteroima lp-versio)

Äänirasiana on Shure M97xE, joka on ollut kannattava lisäsatsaus esiasennus-Ortofon 5:n tilalle.

Aluksi soittelin Pro-Jectilla vinyylejä Yamaha 595a av-vahvarin phono-asteen kautta, mutta sitten huomasin että vanhan 80-luvun vahvarin phono-aste tuntui paljon paremmalta (pehmeämpi, mutta samalla dynaamisempi ja erottelevampi). Voi olla psykoakustinenkin juttu, mutta paljon mahdollista että vinyylin kultakautena on phono-asteisiin panostettu eri tavalla kuin kotiteatterihuuman alkuaikoina.
 
Tuo Shuren rasia on ymmärtääkseni uudistettu versio legendaarisesta Shure V15-rasiasta ja pitäisi olla erittäin hyvä peli. Jännänä yksityiskohtana pieni harjas, jonka voi kääntää neulan eteen. Tarkoituksena ei ole tuolla harjaksella kerätä pölyä levyn pinnalta, vaan se demppaa rasia-varsi yhdistelmän resonanssitaajuutta. Enempiä teknisiä yksityiskohtia hinkkailematta tämä tarkoittaa sitä, että rasia sopii todella erilaisten äänivarsien kanssa käytettäväksi.
 
Mitä taas phonosateisiin tulee, niin nuo 80-luvun (mieluiten alkupuolen) vahvareiden asteet ovat erittäin hyviä, nykyisissä peleissä, silloinkun phonoliitäntä edes laitteessa on kyse on lähinnä pakollisesta lisästä, johon panostetaan juuri sen verran kuin on pakko, ei yhtään enempää. Tietysti on poikkeuksia olemassa, mutta pääsääntöisesti näin. Eivätkä välttämättä erillisinä myytävät phonoetusetkaan ole ihmeellisiä. Oma ostettaessa hyvänä pitämäni "vähän kalliimpi" etuaste sai verkonpainon tehtävän kun sain tuossa lainaan ihan -oikean- phonoasteen putkitoteutuksella ja käytännössä käsityönä tehtynä ja erikseen rasiaani sovitettuna.

Tuo Shuren rasia on ymmärtääkseni uudistettu versio legendaarisesta Shure V15-rasiasta ja pitäisi olla erittäin hyvä peli. Jännänä yksityiskohtana pieni harjas, jonka voi kääntää neulan eteen. Tarkoituksena ei ole tuolla harjaksella kerätä pölyä levyn pinnalta, vaan se demppaa rasia-varsi yhdistelmän resonanssitaajuutta. Enempiä teknisiä yksityiskohtia hinkkailematta tämä tarkoittaa sitä, että rasia sopii todella erilaisten äänivarsien kanssa käytettäväksi.
 
Yleensä olen soitellut levyjä niin että tuo pikku harjassysteemi on ollut ylhäällä (off). Silloin tällöin olen patentin laskenut alas, kun levy on tavallista naarmuisempi ja/tai sähköisempi. Olen huomannut että harjas vähentää staattisesta sähköstä aiheutuvia napsuja/ritinöitä ja ongelmakohdissa (naarmu tms.) neula seuraa uraa paremmin. Ohjeen mukaan neulapainoa olisi hyvä lisätä n. 0,25g kun harjas on käytössä. Varmaankin myös pieni lisäpaino vaikuttaa ongelmalevyillä, vaikkakin harjaksen jousitus taitaakin kompensoida painonlisäyksen varsinaiseen naulapainoon.
 
Aikoinaan kun soittimen ja rasian ostin - taisi olla ennen aikaa kun internetistä saa kaiken tarpeellisen tiedon - luotin hifi-liikkeen myyjään rasia-asiassa. Jälkeen päin olen jonkin verran noita tutkiskellut ja tuntuu että soittimen ja rasian laatu on aika balanssissa, rasia pykälää paria laadukkaampi, mutta ei mikään overkill.

Kuuntelisin jos saisin ostettua esivahvistimen. Nyt levarista lähtevä ääni on semmosta suhinaa ettei sitä oikein pysty kuuntelemaan. Kertokaapa joku hinta-laatu-suhteeltaan hyvä preamp, jota saattaisi Kuopiosta löytyä? Sanotaan että maksimissaan 70 euroa, saako tuolla edes mitään?

Kuuntelisin jos saisin ostettua esivahvistimen. Nyt levarista lähtevä ääni on semmosta suhinaa ettei sitä oikein pysty kuuntelemaan. Kertokaapa joku hinta-laatu-suhteeltaan hyvä preamp, jota saattaisi Kuopiosta löytyä? Sanotaan että maksimissaan 70 euroa, saako tuolla edes mitään?
 
Huntilla saa Pro-jectin perusmallisen Phonoboxin, sillä pärjäät jo kummasti. Ihan halvimmat phono-asteet maksavat n. 30-40€, mutta niillä ei kovin ihmeellistä äänenlaatua saavuteta.

Huntilla saa Pro-jectin perusmallisen Phonoboxin, sillä pärjäät jo kummasti. Ihan halvimmat phono-asteet maksavat n. 30-40€, mutta niillä ei kovin ihmeellistä äänenlaatua saavuteta.
 
Kalliiksi tulee isän maan puollustajalle... Mutta ei kai se auta, kiitoksia. Pitää kai käydä liikkeessä katsomassa jos siellä pörisee joitain tarjouksia.

Tässä artikkelissa on hieman suoraan sylttytehtaalta mielipidettä nykyisestä remasterointitrendistä ja hieman LP vs. CD -asiaakin. Artikkelissa vertaillaan Mothership-cd:tä kappalelistaltaan lähes vastaavaan 1990-vuoden Remasters-kokoelmaan (se Pagen (co-)masteroima), sekä vanhoihin lp-versioihin Abbey Roadin laatuluokan kuuntelutiloissa.
 
http://entertainment.timesonline.co … ertainment/music/article2877291.ece
 
Mothershipin masteroinut Mew myöntää itsekin että vanhat LP-versiot kuulostavat miellyttävämmältä, mutta 'muodin' vuoksi uusimman CD-version pitää soida modernisti ja lujaa, myös tällaisen vanhemman klassisen matskun.
 
"But while he Mew finds Mothership fatiguingly loud, he admits he would have upped the volume from Remasters. Why? Because of fashion. No other reason."
 
Nämä samat jannut saa sitten jyrätä vähitellen kaikki klassiset 60, 70 ja 80 -lukujen katalogit moderniksi jöötiksi. Onhan noissa remastereissa hyviä ja jopa selviä parannuksia aikaisempiin, mutta yllättävän paljon rasittavan kovaa ja 'kylmästi' soivaa tavaraa, esim. Poguesin remasterit on hirveitä verrattuna 80-luvun lp-versioihin, mitä ne oikein ajattelee? Pienen viilauksen kyllä ymmärtää, mutta osassa ei ole kyllä korvia käytetty.
 
Tietysti tuo ei ole noiden studioduunareiden vika. Ikävä että cd-formaatti ja nykyinen tekniikka antaisi mahdollisuuden tehdä todella hyviä uusintapainoksia, mutta siitä huolimatta koko ajan mennään huonompaan suuntaa, pilataan uuden lisäksi myös vanha tavara.
 
Erityisesti harmittaa kun tietää että esim. Pete Townshend, Edge, John Frusciante ja monet muut ovat varsinaisia (soitto- ja äänitys-) kamanarkkareita. Soittimissa, vahvareissa, härpättimissä ja äänityslaiteissa on vaikka minkalaista vintage- & uudempaa eksoottista herkkua, mutta sitten niiden soinnin hienoudet muussataan, möyhennetään ja muserretaan viimeisessä äänenkäsittelyvaiheessa kalpeaksi aavistukseksi siitä mitä aikaansaatu äänisingnaali on ollut. Luulisi että tuommoisilla korkeamman profiilin muusikoilla olisi halua, korvaa ja mahdollisuutta vaikuttaa lopputulokseen ja varsinkin back-kataloogin kohteluun.
 
Vielä nyt on mahdollisuus jos intoa ja aikaa riittää selvitellä ja hankkia parhaat mahdolliset lp- tai cd-versiot ainakin tärkeimmistä levyistä, hinnatkaan ei aina mene yksi yhteen äänenlaadun kanssa. Jatkossa kun fyysinä tallentaina liikkuu enää käytettyä tavaraa ollaankin sitten bittiversioiden armoilla. Niistähän ei ota pirukaan selvää millaista laatua saa. Varmaankin pienimuitoisempi musiikin tuottaminen ja jakelu tarjoaa vielä sittenkin musiikillisesti ja äänellisesti kunnon kamaa, mutta isojen nimien vanha ja uusi tavara on varmaan sitten äänenlaadultaan järkiään 'nykysoundia'.
 
Vinyylin hintakin komppaa pilviin kun USA hyökkää Iraniin ainakin jos uskomme Chavezia, ja miksi emme uskoisi. Loppuu lätynpaisto tällä pallolla.
 
Just joo... meniköhän hieman OT:ksi?

Kuuntelisin jos saisin ostettua esivahvistimen. Nyt levarista lähtevä ääni on semmosta suhinaa ettei sitä oikein pysty kuuntelemaan. Kertokaapa joku hinta-laatu-suhteeltaan hyvä preamp, jota saattaisi Kuopiosta löytyä? Sanotaan että maksimissaan 70 euroa, saako tuolla edes mitään?
 
Mie ratkasin ongelman ilmatteeks käyttämällä vanhan viritinvahvistimen phono-liitäntää ( siin on RIAA-korjain), levari kiinni phonoon,piuha TAPE-out liitännästä tietsikan line-in liitäntään (RCA-mini plugi). Siis epäkäytännöllisen iso rohjo on kierrätyspisteestä ilmatteeks haettu vanha viritinvahvari,mut sitä voi käyttää ilmasena etu-asteena kunnes ostaa pienen näppärän oikeen RIAA-korjain/etuvaffari boxin. :)

Mie ratkasin ongelman ilmatteeks käyttämällä vanhan viritinvahvistimen phono-liitäntää ( siin on RIAA-korjain), levari kiinni phonoon,piuha TAPE-out liitännästä tietsikan line-in liitäntään (RCA-mini plugi). Siis epäkäytännöllisen iso rohjo on kierrätyspisteestä ilmatteeks haettu vanha viritinvahvari,mut sitä voi käyttää ilmasena etu-asteena kunnes ostaa pienen näppärän oikeen RIAA-korjain/etuvaffari boxin. :)
 
Kuten tuolla aikaisemmin taisin mainita, tuolla keinolla voi itseasiassa saada laadukkaamman phono-asteen kuin noista edukkaamista (tai vähän kalliimmistakin) erillisbokseista saa.