Keskustelua raskaammasta musiikista ›

No olipa nosto.
 
Niin mikähän siinä kiehtoo..sitä ei ole tullu mietinneeks.
 
Varmaa se asenne, mikä on oleennainen tässä genressä. Ja se musiikki...no se on vaa hienon kuulosta ja siinä on voimaa. Se saa mielelle jalat alle. Tunnelma tosiaan.

Hyvät riffit ja rock'n roll tunnelma paljon raskaammalla kädellä. Joissain tapauksissa myös tunnelma. Moderni metalli, jatkuva tuplabasarin tukutus (varsinkin sellaisella konekirjoitussoundilla), liiallinen progeily ja tilutus taas sitten ei kiehdo yhtään.

Hevi on paskimmillaan parasta.
 
Mulle uppoaa kaikista koviten kaikki kitara kaulassa kiinni-metalli, ja niinkuin isot pojat sanoo, "nynnyily", tyyliin Cynic. ( http://www.cynicalsphere.com/images/pic_paul2.jpg todella katu-uskottavaa eikö vain?) Tosin eihän tuotakaan kyllä voida luonnehtia edes kovin metalliksi kun kaikkea fuusiota ja muuta ovat biisit myös suurimmalta osin. :)

Tissit.
 

 
Virhe! Lukkoa tai bannia!

Hevi on paskimmillaan parasta.
 
Tämän lauseen logiikka on jotenkin kummallinen. Jos hevi on vähän parempaa kuin paskinta, se ei ole sitten enää parasta? Que?

Jotain sellaista kai että se on enemmistön mielestä paskaa, ja näin ollen mun mielestä hyvää, tai sarkasmia tai jotai, emmäätiiä.

Jotain sellaista kai että se on enemmistön mielestä paskaa, ja näin ollen mun mielestä hyvää, tai sarkasmia tai jotai, emmäätiiä.
 
Eli et itsekään tiedä mitä se tarkoittaa, mutta toistelet tätä mantraa koska isot pojatkin tekevät niin? Kyllä se hevi on paskimmillaan ihan paskaa, ei siinä sen kummempaa mystiikkaa ole.

Eikös se mantra oikeasti kuulukin, jotta "hevi on paskimmillaanKIN parasta" :)
En kyllä allekirjoita...

Tämän lauseen logiikka on jotenkin kummallinen. Jos hevi on vähän parempaa kuin paskinta, se ei ole sitten enää parasta? Que?
 
Vaikka sanaan "paskimmillaan" lisäisi sen asiaan kuuluvan "-kin"-päätteen, on lopputuloksena silti lause joka on parhaimmillaankin täyttä paskaa.

Ainakin sarkasmi on paskimmillaankin parasta, tai sitten en tajua sitä. :(

Eli et itsekään tiedä mitä se tarkoittaa, mutta toistelet tätä mantraa koska isot pojatkin tekevät niin? Kyllä se hevi on paskimmillaan ihan paskaa, ei siinä sen kummempaa mystiikkaa ole.
 
No mun mielestä toi "Hevi on paskimmillaankin parasta" -lausahdus sanotaan yleensä pilke silmäkulmassa. Ei näitä kannata aina ihan tosissaan ottaa.

Hevi on parasta paskimmillaan. Parasta hevi on paskimmillaan.

Metallimusiikin kautta pääsee purkamaan itseään ja agressioitaan, jotka ovat tukahdutetut nyky-yhteiskunnan "normaalin ihmiskuvan" alle. Et voi alkaa tapella stokkan hulluilla päivillä ihan vaan siksi, että vituttaa pitkän päivän jälkeen tunkea jossain helvetin naistenvaatehyllyjen välissä etsimässä vaimolle synttärilahjaa, joka loppujen lopuksi on aivan sama kuin viimekin vuonna, vain hiukan varioitu. Etkä kyllä mistään muustakaan syystä.
 
On ihana tunne laittaa armottoman vitutuksen jälkeen soimaan Cannibal Corpse, Napalm Death, Mayhem tai Macabre. On ihanaa laittaa kaikki valot pois ja maata hiljaa silmät kiinni ja antaa George Fisherin ärjyä kurkku verille sinun puolestasi, ja ajatella, kuinka hienoa olisi joskus ostaa iso kirves ja paskoa kaikki vanhempien vanhat huonekalut. Kuinka hienoa olisi vain TUHOTA!
 
Mutta kun ei. Missään ei pääse rikkomaan mitään eikä missään pääse tempaisemaan ketään kuonoon oikein kunnolla. Varsinkaan sitä kaikkein ärsyttävintä ihmistä maan ja taivaan välillä.
 
Musiikki tekee sen puolestasi. Musiikin mukana voit luoda päähäsi nämä kuvat, ja jättää ne sinne. Vähemmän ihmisiä joutuu kärsimään, kun voit kellua musiikin luomassa nolla-avaruudessa ja unelmoida. Unelmoida siitä, kuinka ihminen voisi olla taas eläin, niinkuin joskus taannoin. Ei sille ole sanoja. Tuhoamisen kaipuu.
 
Ja tämähän on vain yksi monista syistä.

Minua kiehtoo yli KAIKEN ainaiset Heavy Metallin- olemus keskustelut.

Tähän on kyllä paha mennä varsinaisesti vastaamaan. Viiden vanhana sain ekan Kissin kasetin ja 6vuotiaana Metallican Blackin. Niin ei sitä oo edes koskaan ajatellu mikä tässä kiehtoo. Onhan Hevi vaan parasta. Eihän siitä mihkään pääsee, mutta varsinaista syytä ei keksi... Tai sitten se on vaan se meininki ja tunnelma. Keikoillahan on aivan mahtavaa. joskus telkkarista nähny jotain pätkiä joltain popbändin keikoilta niin porukkahan vaan nököttää paikoillaan. Ei se toimi niin. Kyllä hevi/rock keikoilla on se oikee meininki. Se tässä raskaamassa musassa nyt ainaki kiehtoo. Tana.

On duuri ja molli. Molli on parempi. Metalli menee mollissa.

Hevibändissä kun soittaa niin baarista aina saa munaa se tässä kiehtoo näin olen mieltä

On duuri ja molli. Molli on parempi. Metalli menee mollissa.
 
Ja hevi duurissa. Sen takia kuuntelenkin lähinnä heviä.

Kuuntelen monen tyyppistä musiikkia, mutta metallista on ehkä vaikein sanoa mikä siinä viehättää. Se on musiikkityylien Merihaka, ehkä se on se juttu kun täälläkin on tottunut asumaan.
 
Se on helvetin rankkaa lähteä töihin kaiken harmauden keskellä kun tuulee ja sataa kartionmutoisia jääpisaroita.