Lyriikka ›

..että kuinka moni täällä näkee esim: puutteellisen englannin ongelmana saada teksteistä rikkaampia. Tekeekö teistä kukaan ns. eka suomeksi ja sitten kääntää?
 
Itse ainakin kirjoitan suoraan sille kielelle suoraan, millä ajattelen sanoituksen tekeväni.. jos sinne tahtoo "hienolta" kuulostavaa lyriikkaa sekaan, pohdin sitä jo lauserakenteita pähkäillessäni, että josko asian voisi sanoa "hienommin". Itse pidän simppelistä tyylistä, sillä se usein toimii itsellä parhaiten ja on helppo työstää ja sanoa juuri se, mitä aikoikin. Ja esille tulee myös se, että teksti kuulostaa luontevalta, ei sellaiselta että jopa natiivi olisi joutunut sen väsäämään sanakirja toisessa kädessä =)
 
Se, että puhutaan paljon siitä englannin osaamattomuudesta, näkyy enemmän artikkelien puuttumisena tai väärinä artikkeleina, sijamuodoissa ja sellaisissa, ei niinkään siinä että miten hienosti tai rikkaasti teksti on tehty. Kieliopista siis kaikenkaikkiaan. Natiivit usein käyttävät itse hyvin simppeliä kieltä ja esimerkkinä vaikka tuo kasarihitti "Blue Hotel", on sen sanoitus pari lausetta ja piste. Nekin tyyliin "Blue Hotel, on a lonely highway - life don´t work out my way" ja sellasta. Loppu on sovituksesta kiinni. Mitä vähemmän on "monimutkaisia" sanoja tai lauserakenteita, sitä helpompi piisiä on työstää siinä vaiheessa, kun se viedään sovitukseen. Sitä paitsi: sanojen muistaminenkin helpottuu =)
 
Esimerkkejä on loputtomiin ja mitä tahansa lyriikoita tai artistia kun kuuntelee, on näissä kaikissa kyse muusta kuin kirjakielienglannista tai sivistyssanainformaatiosta. Kun riman pitää matalalla, syntyvät usein parhaimmat oivallukset! Löytyy käsittämätön määrä hittejä ja ikivihreitä, joiden sanoitukset ovat kuin arkipäiväistä jutustelua ystävien kesken. Mutta mutulla: montako "EinoLeinoa" löytyy?
 
En tietenkään pidä pahana sitä että tekstin monipuolisuutta ajattelee - ja mikä minä muutenkaan olen sanomaan mitään - mutta ajan takaa vain sitä, että se kielen osaaminen tai osaamattomuus ei näy ensimmäisenä siitä, miten monipuolinen tai rikas se teksti on, vaan juuri kieliopista. Ja sitten vasta tulee se, että "Helkkari, olipa hienosti sanottu tuokin kohta" - ja se voi olla niinkin yksinkertainen klisee kuin "I love you", mutta laitettu vain sellaiseen kohtaan piisiä, että se kiinnittää kuulijan huomion heti!
 
Edt: Tuli vielä sellainenkin vanha juttu mieleen, että joskus tutkittiin sitäkin, että mikä on englanninkielisessä sanoitusmaailmassa eniten käytetty sana. Yllätys ei ollut suuri kun kyseessä oli juuri artikkeli; "the", "a" tai "an" - en muista olisiko ollut tuo ensimmäinen, mutta kuitenkin.. näiden kanssa kannattaa siis olla tarkkana. Koko tekstin idea valuu hiekkaan, jos jää sanoman sijasta pohtimaan, että "..tuossa pitäisi olla se ja tässä tämä.." Vähän kuin suomeksi tehtäisiin piisi ja se kertoisi, miten "Mä istua sua kanssa kuutamo" - kun tarkoitus oli sanoa, että kuutamolla istutaan yhdessä ja nautitaan?! No, pointti tuli selväksi.. Poistun =)
 
Edt: Jaa, vielä toinenkin juttu nousi mieleen, voihan myös olla että sanoituksissa sitä tärkeää osaa näyttelee juuri jokin artikkeli, vaikkapa tuo "an"?! Ehkä nousuun on pistetty joku pätkä, jossa tahdin paino on "an" sanassa - silloin sen väärä valinta tai puuttuminen vain korostuisi ja kappaleesta tulisi lähinnä parodia.. Edellisestä esimerkistä tuo "Mä istua sun kanssa kuutamolle" saisi kuulijan tahattomiin naurunpyrskähdyksiin - valinta olisi osunut väärään sijapäätteeseen.
 
Nyt menen oikeasti.. =)