Tarkoitan näitä kapeita viheltäviä taajuuksia mitkä usein ujeltavat esim. sähkökitararaidalla. Sehän on normaalia että niitä on pari kolme, mutta nyt mulle tuli miksaukseen sellainen levy missä näitä viheltäviä taajuuksia on aivan älyttömästi, ja melkein joka raidalla. Jos ne kaikki vaimentaa kapeimmalla mahdollisella q-arvolla, ääneen tulee sellainen reikä, että ei sekään varsinaisesti kuulosta hyvältä.. Alkaa tuntua että tätä on mahdotonta miksata hyväksi. Noiden vihellysten takia raidat soi yhteen _todella_ epäselvästi, homma on pelkkää mössöä. Kaikua ei voi käyttää koska se vain korostaa ongelmaa. Mitään sointikuvaa ei pysty luomaan. Miten tällaiseen tulokeen on ylipäätään mahdollista päästä? Raidat on äänitetty käsittääkseni (tilojen, asiakaslistan ja laitteiden perusteella) varsin hyvässä studiossa. |
Tarkoitan näitä kapeita viheltäviä taajuuksia...
Jep. been there..
Tohon toimii pultec- tyyppinen ekvalisointi, jossa ensin dipataan ko. taajuus kapealla Q:lla ja sitten palautetaan yläsävelsarja leveällä Q:lla takaisin, ettei menetetä liikaa energiaa preesensistä.
Toinen äärimmäisen toimiva keino on käyttää de-esseriä kovimpiin taajuuksiin, ja sitten tuoda taas diskanttia takaisin esimerkiksi yläpään enhancerilla.
Nämä kaksi kikkaa toimivat myös hyvin ketjussa, ensin EQ, sitten kompura. Ja perään vielä multiband, ja dynamiikkaa voi hallita vielä paremmin.
Jos ei rupee auttamaan niin pistä näyte, tutkitaan täällä kimpassa. |
JoKo
koopop
