Kitarat: kitarakamat ›

Mitä tuo napapalojen nostaminen vaikuttaa sointiin/ulostuloon humppareissa kun toisen kelan ruuveja ruuvaa ylöspäin? Entä sitten puolitetussa humpparissa, kun toiminnassa on se ruuvikela? Ulostuloa luulisi näin maallikonjärjellä tulevan lisää, mutta joissain yhteyksissä on kehuttu jotain erottelevuutta sun muutakin lisääntyvän.

Mitä tuo napapalojen nostaminen vaikuttaa sointiin/ulostuloon humppareissa kun toisen kelan ruuveja ruuvaa ylöspäin? Entä sitten puolitetussa humpparissa, kun toiminnassa on se ruuvikela? Ulostuloa luulisi näin maallikonjärjellä tulevan lisää, mutta joissain yhteyksissä on kehuttu jotain erottelevuutta sun muutakin lisääntyvän.
 
Ei varmaan merkittävästi ainakaan ulostulo lissäänny. Kielten välistä balanssia noilla voi hienosäätää, varsinaisesti mikin korkeudella on ulostuloihin suurempi merkitys. Jos kokee, että kielten välistä balanssia täytyy säätää (vaikka punottu vs. plain G) niin kannattaa puolittaessa jättää se maparuuvillinen kela toimivaksi. Siis jos ei oo molemmissa keloissa säädettäviä naparuuveja..

Mikä olisi sitten napapaloille ja mikrofoneille se oikea korkeus?

Mikä olisi sitten napapaloille ja mikrofoneille se oikea korkeus?
Humppareiden napapaloille naapurimaan guru Paul Guy jossain suositteli seuraavaa: ala-E mikin kuoren tasalla, A kierroksen ylempänä ja D sitä kierroksen ylempänä. G taas kuoren tasalla, B kierroksen ylempänä ja ylä-E sitä kierroksen korkeammalla. Kokeilin, ja toimii minusta hyvin. Mikkien "oikeaa" korkeutta ei taas ole olemassakan, itse pidän omiani kohtuullisen alhaalla, ei kovin lähellä kieliä.

Mikä olisi sitten napapaloille ja mikrofoneille se oikea korkeus?
 
Mikin korkeus kielistä on hyvä, silloin kun se soundi on sun mieleen.. ;) Niinku tuossa ylempänä jo mainittiin.. Pikkuisen yleisiä havaintoja.. aktiivimikit voi veivata hyvinkin ylös, koska niitten "toimintaperiaate" eroaa passiivimikeistä. Todella kovatehoiset passiivimikit kielien lähellä toisaalta saattavat aiheuttaa kaikenmoisia kummallisuuksia, alkaen "muhjuisesta" soundista aina epävireiseltä kuulostavaan kitaraan ja sustainin äkilliseen olemattomuuteen tai voimakkaaseen heikkenemiseen, elikkästen siinä mikissä on sen verran tuhdit magneetit, että niitten luoma magneettikenttä riittää "hienovirittämään" kielen, ja jos ei ihan sitä, niin se kenttä hyvin äkkiä vaimentaa soivan kielen värähtelyt. Ykskelasilla tulee sitten kaikenmaailman "wolf-tonet" lisäksi. Toinen ääripää, eli liian alhaalla oleva perus-passiivimikki saattaa olla tosi heikkosoundinen, koska se kielen värähtely magneettikentässä on sen verran heikkoa, ettei siihen mikin kelaan indusoidu oikeen mitään. Joten ei kuulu vahvistimestakaan.
Joten se korkeus täytyy säätää siihen omaan soittotatsiin (kuinka kovaa niitä kieliä pieksee) ja siihen haluttuun sounditavoitteeseen sopivaksi. Ei siihen oikein voi kukaan muu antaa "the ultimate ohjetta" tyyliin mikki kielistä 2,758 mm bassopuolelta ja 2,333 mm ohuitten kielten reunasta...

Yksi tyypillinen ongelma 2-kelaisissa on se, että mikrofoni on kapeampi kuin kielten leveys (ööh .. mitenkähän tuon nyt sanoisi viksummin).
 
Olen törmännyt tapauksiin joissa mikrofoni on asennettu niin, että toisella reunalla magneettikohtio on 6.-kielen kohdalla ja toisella jossain 1. ja 2.-kielten välimaastossa. Tästä seuraa väistämättä, että 1. kielen kuuluvuus on heikompi ja ongelma vain korostuu, jos mikrofonia tai kohtioita veivaa lähemmäs kieliä.
 
Itse pidän koko mikrofonit sen verran kaukana kielistä, että en lujaakaan soittamalla saa kieliä osumaan mikkeihin. Kuuluvuustasapaino on ihan hyvä, vaikkei napoja tossa vempaimessa pystykään säätämään erikseen. Vaikka lähtevä signaali kitarasta on sitten heikompi, vahvistimessa gain riittää vallan mainiosti kuitenkin.
 
Jos itse säätelisin noita paloja niin pyrkisin siihen, että jokainen kieli kuuluu yksikelaisella kytkennällä yhtä lujaa (siis jos kitarassa on kytkin puolittamista varten). Lopputuloshan sitten (periaatteessa) riippuu kielisarjasta, joka kitarassa on. (Käytännössä samat säädöt käynevät usmmille kielille.)

Yksi tyypillinen ongelma 2-kelaisissa on se, että mikrofoni on kapeampi kuin kielten leveys (ööh .. mitenkähän tuon nyt sanoisi viksummin).
 
Oiskohan tähän syynä se, että Fender-mitoitetulla tallalla varustettuun kitaraan on liikoja miettimättä lykätty normilevyinen humppari eli ei F-spaced. Yllättävän yleistä tuo.

Oiskohan tähän syynä se, että Fender-mitoitetulla tallalla varustettuun kitaraan on liikoja miettimättä lykätty normilevyinen humppari eli ei F-spaced. Yllättävän yleistä tuo.
 
Näin. Sitäpaitsi ei niitä f-spaced humppareita niin hirveän kauaa ole ollut. Kannattaa koittaa säätää se mikki siten, että naparuuvit, jos vaikka ovatkin kapeammalla kuin kielten leveys, olisivat "keskimäärin" linjassa, eli molemmat E-kielet hieman "poskessa", ei ainakaan jää kovin toinen reuna paitsioon, ja kyllä tutkitusti se mikin "flux field" eli magneettikentän muoto, ulottuu sinne naparuuvin sivullekin. Eli sellainen(kin) mikki on ihan käyttökelpoinen, lähinnä suurempi haitta on kosmeettinen.

Näin teoriassa, jos kaikki ruuvit nostaisi huomattavan korkealle, ja sitten puolitus kytkisi ruuvittoman kelan pois, niin eikös se tasoittais puolitetun ja puolittamattoman humpparin ulostuloeroja?