Kitarat: kitarakamat ›

Noniin, nytten paloi sitten rahaa enemmän, kuin mitä useimpien kipuraja tällä forumilla kestäisi.
 
Eli tähän kotiin tuli ENGL Special Edition EL-34 head hintaan 2749e + postit.
 
Pakko sanoa, että kyllä pelotti ostaa tämänhintaista nuppia sokkona, mutta toisaalta on tätä maailmalla hehkutettu aika surutta. Suomessa, tai ainakaan näillä forumeilla tosin tätä nuppia ei tunnu mainitsevan koskaan kukaan. Jännä sinänsä, että ei nyt niin kauheasti halvemmasta Invaderista kyllä riitti aina kyselyä ja juttua, kun sen omistin.
 
Mitä sitten tällä rahalla sai? Alkuvaikutelma ei ollut ihan niin ällistävän hieno, kuin olisin toivonut. Cleani tuntui vähän kuolleelta, crunchi ihan ok:lta ja hi-gaini liian sirisevältä ja trankulta. Lisäksi suuria ongelmia säätää nuppia, kun nupikkaviidakko oli ihan hillitön, ja takapaneelissa vielä varmaan toistakymmentä ruuvia lisää. Lisäksi ei aluks päässyt kuin hiljaisella testaamaan. Ihan ok siis, mutta jotenkin Invaderin dynaamista ja orgaanista "avointa" soundia jäi vielä ikävä.
 
No, pari päivää lisää säätöä ja testiä, ja en sitten tiedä lähtivätkö vaikut korvista vai oppiko tuota vain säätämään, mutta jumaliste että tämä potkii nyt hyvin. Aika harvoin, jos koskaan, olen mihinkään nuppiin tyytyväinen, mutta tämä on kyllä lähellä. Ainoa pieni naputus cleanista, joka vaikka onkin ENGLin muita nuppeja olennaisesti parempi, ei pärjää Invaderin aivan omassa sarjassaan painivalle loistocleanille.
 
Crunchi on oikein maukas ja hallitsee myös ihan pikkurosonkin. Olin jopa yllättynyt siitä, kuinka marshallmaista soundia siitä saa irti. En niinkään ole marsuilla itse soitellut, mutta esim AC/DC riffeihin sai todella autenttisen soundin jo ihan kotivolumellakin, ja kaiken lisäksi tuolla depth boostilla sai oikein tukevan alakerrankin halutessaan myös noihin lowgain soundeihin. Tuli myös huomattua, että tuossa kanavat sirittävät kovasti, jos channel volumea pitää alle klo 10-11, joten parasta vain vetää ne kanavavolumet korkealle ja säätää lopu masterilla. Soundi parani näin huomattavasti. Crunchista saa tarvittaessa myös aikalailla gainia irti, joskaan ihan metallimaisemiin ei päästä. Olettaisin, että boostaamalla tästä crunchista saisi melkoisen mojovan kasarihevisärön irti. Plussaa myös siitä, että cleanin ja crunchin treblet ovat erilliset. Saa samaan aikaan kirkkaan cleanin ja tumman paksun crunchin.
 
Leadikanavat tuntuivat ensin vähän turhan Powerballmaisilta, mutta pienellä säätämisellä niistäkin saatiin vähän vähemmän kliinistä soundia irti. Yhdistelmä on aika mielenkiintoinen, kun periaatteessa nuo leadikanavat ovat ENGLien tapaan aika kompressoidut ja modernit, mutta taasen EL-34:set antavat niille orgaanisemman soundin. Lopputuloksena on hyvinkin uniikki hi-gain soundi, jossa riittää jytää moderneimpaankin metallimättöön, mutta soundi on hyvä myös rokimmissa riffeissä. Contourilla ja mid-edgellä sai myös sellaiset marsumiddlet irti, että leadit lähtivät ja tukevasti. Lead 1 ja 2 välillä en huomaa juurikaan eroa. Kakkonen nyt vielä vähän tuhdimpi yleiseltä soundiltaan. Yläkireyttä tässä soundissa ei myöskään ole, vaan yleisilme on tummempi ja pehmeämpi. Vähän 5150-tyylinen siinä mielessä.
 
Lisäksi löytyy kaikenlaista, kuten classic moodi leadikanaville, joka tekee niistä retrommat, vähemmän kompressoidut ja huomattavasti vähäsäröisemmät. Vielä en ole näille löytänyt käyttöä, kun crunch tuntuu hoitavan tuon puolen jotenkin autenttisemmin. Lisäksi poweria voi vaihtaa lennossa 50/100w välillä, vaikka suoraan midipedaalilla. Yllättäen 100w moodi kuulosti hiljaisella paremmalta? Terveisiä taas wattipoliiseille. Reverbikin löytyy, joskaan en oikein pitänyt siitä, vaan käytän yhä G-Sharppia loopissa. Toimii jotenkin paremmin, ja serial fx loopin ansiosta myös on paljon paremmin balanssissa, kuin englien yleisillä rinnakkaisloopeilla. Lisäksi on noisegatea, aivan ylitseampuva mega lo-punch bassoboosti, kolme efektilooppia, gainboosteja eri kanaville ja ties mitä. Featureissa ei tosiaan ole säästelty.
 
Viimeisenä erikoisuutena nupissa on myös tube-driver moodi. Ymmärtääkseni se skippaa etuasteen joko kokonaan, tai antaa käyttää halutessa omaa takapaneelista löytyvää EQ:taan. Tuosta lähtikin aivan omanlaisensa crunchsoundit, ja tosiaankin todella dynaamiset sellaiset. Vahvari tuntui kuin miltäkin retropeliltä, jossa soundin säätöön on vain joku yleinen volume ja eq:t, ja loppu tehdään kitaran volapotikalla ja soittotatsilla. Pitää ajan kanssa perehtyä tuohon moodiin enemmän, sillä siitä tuntui lähtevän todella maukasta ruttua.
 
Soundikirjo tässä nupissa ei kaikesta sälästä huolimatta ole niin laaja, kuin Invaderissa, mutta toisaalta tämän nupin soundeissa itsessään on hillitön säätövara, ja toimivat myös erittäin hyvin "all-around" soundeina musatyylistä toiseen. Pakko sanoa, että kyllä tässä nyt vain on ihan hemmetin kovatasoinen nuppi kyseessä, eikä tarvitse ihmetellä, mihin se kaikki hinta tuossa menee. Voi jopa olla, että tähänastinen pakkomielteinen vahvariswappailuni saattoi päätyä vihdoin tiensä päähän. Tästä on aika vaikea pistää yhdellä vahvarilla enää paremmaksi.