Aloittelijat ›

Moro!
 
Olen tässä kahlannut palstaa hakien tietoa siitä, mikä kitaramerkki, -malli olisi hyvä aloittelijalle. Siitä olen jo saanut hyvin auttavan kuvan ja olen paria soitinta jo kysellyt. Olisiko kuitenkin vielä jotain huomiotavaa, kun omaan mielestäni turhan lyhyet sormet? Ainakaan ne ei ole sellaiset E.T-mallin sormet, jotka kiertää kaulan ympäri parikin kierrosta :)
 
Sointuja tapaillessa en tahdo saada sormia luontevasti kaulalle "pystyyn", vaan tahtovat hakeutua tahattomasti mykistämään naapurikielen. Lyhytsormiselle tuntuisi loogisesti olevan hyvä, että kaula on kapea, mutta taas toisaalta leveällä kaulalla kielien väli olisi nakkiystävällisempi.
 
Muuta taustaa: Olen aikoinaan aloittanut rämpyttämisen joskus 13 vuotiaana ekan kerran. Ei ollut silloin oikein malttia ja se jäi. Seuraava yritys oli parikymppisenä, jolloin ehdin jo jotain biisintynkää oppiakin. Siihen tuli sitten seurustelukuviot ja ujous harjoitella toisen kuullen ja taas lopahti. Nyt varttuneena äijänä ajattelin yrittää vielä 3. kerran :) Samallahan voisi poikanikin 6v aloittaa jos sattuu innostamaan tosissaan.
 
Keppejä saa ehdottaa ja tarjota. Ulkonäöllisesti olen tykästynyt jostain syystä Les Paul -mallisiin, mutta Strato käy tietenkin myös. Budjetti on nyt niin pieni, että uutta en edes taida ajatellakaan. Satasen kahta puolta saisi kepakko maksaa tähän hätään.
 
Henkistä tukea ja vinkkiä kiitollisna odottaen,
 
Vesa

1) Hanki ukulele. :)
2) Lyhytsormisetkin voivat soittaa kitaraa ihan ammattitasolla. Treeniä voi vaatia, mutta niinhän soittamisen opettelu aina vaatii! Katso vaikkapa Muriel Andersonin soittoa Youtubesta. Piskuinen nainen, ja soittaa klassisella kitaralla, ja niissähän on ne leveämmät kaulat.
3) Skaalan pituus on mielestäni lyhyille sormille suurempi haaste kuin kaulan leveys. Mutta harjoittelulla sormet ylettyvät aina pidemmälle ja pidemmälle. No mutta Les Paul kitaroissa on lyhyempi skaala kuin Strato-mallisissa.
4) Satasen budjetilla voi käydä niin että kitara on niin huono että et ikinä opi, tai siis jaksa treenata. Vahvistimeen menee luultavasti sen minimi 50€ ja kitaraan 200€. Kelvollisen Les Paulin hinta on kovempi kuin kelvollisen Straton. EPIPHONE LES PAUL SPECIAL II lienee varteenotettava vaihtoehto alle kahden huntin, mutta todellisuudessahan tuo ei ole kuin aito Les Paul, sillä kaula on ruuvattu ja rungon kansi ei ole erillinen vaahteraviilu.
 
Saksasta tilaten esim nämä:
http://www.thomann.de/fi/epiphone_les_paul_special_ii_vs_ltd.htm
jos vahvistimeksi riittää kuulokesoittaminen, niin ehkä joku multiefektipedaali riittää:
http://www.thomann.de/fi/digitech_rp50_modelling_effektpreamp.htm
tai sitten joku extra halpa vahvistin: http://www.thomann.de/fi/behringer_gm108_egitarrencombo.htm
 
Jos huntilla lähtee liikkeelle niin joku tällainen, mutta itse en tällaista ikinä ostaisi:
http://www.thomann.de/fi/harley_benton_hblpset_1.htm

1) Hanki ukulele. :)
 
Hmm.. Harkintaan :)
 
Luotan varovasti siihen, että sormien liikerataa saa laajennettua ja harjoittelemalla oppii. Tokko ne pituutta kasvaa kuitenkaan enää :P
 
Koitan tosiaan välttää _niin_ huonon kitaran ostamista, että sen takia pitää (taas) luovuttaa.
 
Budjetti on kyllä onneton, mutta minkäs teet :/ Noita Harley Benton -kitaroita väistelen ihan suosiolla sen jälkeen mitä olen niistä täältä lukenut. Yhä myös uskon, että käytetty olisi paras vaihtoehto(?)
 
Torin puolella kiinnostaa hinnan puolesta mm. http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=197626 josta kokeneelta kuulostanut myyjä osasi kertoa hyvin.
 
Toisia on:
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=196202 (juurikin Epiphone LP)
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=191791 (Epiphone SG)
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=189466
 
Myös Ibanez GRG170DX
 
Vahvistin tosiaan saisi olla myös soundiltaan ihan "oikea peli" ja kuulokevingutus piisanne aluksi. Ihan ekana kuitenkin kitara ja katsoo sitten mihin raha piisaa ja tarvittaessa kerätään lisää.

Kiitos arvokkaasta lisäinfosta. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin LesPaulissa olisi lyhempi skaala, mutta toisaalta soittaminen olisi mahdollisesti kömpelömpää (vaativampaa)?
 
Edellisen kerran kun minulla oli kitara, oli se LP-mallinen. Merkkiä en nyt muista. Onnistuin sillä jonkin verran oppimaan ja soittamaan mm. Metallicaa. En osaa nyttemmin lainkaan sanoa, olisiko se ollut hankala soittaa. Pahempaakin olen kokeillut (joku sikahalpa SG "look like")
 
Tällä hetkellä minulla muuten on lainassa kaverin joku Cort -merkkinen ns. Strato. Kaulan mitat tuntusi olevan suht ok. Sormet kun vielä oppisi uusia asentoja :)
 
En tiedä, missä se sormien keskimääräinen mitta liikkuu ts. mikä on lyhyt, mutta pidän niitä lyhyinä.
 
Lisääkin saa toki tähän aiheeseen raapustella.

Kiitos arvokkaasta lisäinfosta. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin LesPaulissa olisi lyhempi skaala, mutta toisaalta soittaminen olisi mahdollisesti kömpelömpää (vaativampaa)?
 
Edellisen kerran kun minulla oli kitara, oli se LP-mallinen. Merkkiä en nyt muista. Onnistuin sillä jonkin verran oppimaan ja soittamaan mm. Metallicaa. En osaa nyttemmin lainkaan sanoa, olisiko se ollut hankala soittaa. Pahempaakin olen kokeillut (joku sikahalpa SG "look like")
 
Tällä hetkellä minulla muuten on lainassa kaverin joku Cort -merkkinen ns. Strato. Kaulan mitat tuntusi olevan suht ok. Sormet kun vielä oppisi uusia asentoja :)
 
Jos se lainakeppi miellyttää niin kannattaa selvitellä sen speksejä ja lähteä hakemaan niiden perusteella sitä omaa skittaa. Jos vain mahdollista niin kannattaisi mennä lähimpään musaliikkeeseen hakemaan tuntumaa erilaisiin keppeihin. Itse sen kuitenkin loppupeleissä tietää parhaiten mikä istuu omaan käteen ja mikä ei.
 
Edit: Sormet kun vielä oppisi uusia asentoja :)
 
Kyllä niillä nakkisormillakin yltää kovalla reenillä melkeinpä mihin vain ;)
 
http://www.youtube.com/watch?v=PG2804ggsI0

Jos se lainakeppi miellyttää niin kannattaa selvitellä sen speksejä ja lähteä hakemaan niiden perusteella sitä omaa skittaa. Jos vain mahdollista niin kannattaisi mennä lähimpään musaliikkeeseen hakemaan tuntumaa
 
Juu. Lainakeppi ei kovin paha ole. Muita kokeilemalla tietty saisi paremmin tietää, olisiko vielä parempaa/sopivampaa.
 
Tällä hetkellä on vaan tilanne sellainen, että pääsen aika huonosti kauppoihin. Olen opiskelussa kiinni iltamyöhään arkisin. Noh, lauantaina ehkä. Liikkeeseen ei ole senkään takia ihan ensimmäisenä juossut, kun ei oikein ole ollut kuvaa siitä mitä siitä kitarasta osaisi selvittää. Koesoittoa ei voi ajatella, kun ei osaa :| Lähinnä se käteen istuvuus, kaulan hively jne :)
 
Näiden jutustelujen pohjalta olen taas (luulen) valistuneempi, jos noita käytettyjä katsoo. Eihän tässä onneksi suuret rahat ole pelissä ja neuvoillanne välttänen pahimmat karikot (käyttökelvottomat kepakot).
 
On minulla ainakin kapeammat nakit kuin tuolla You tube -linkin kaverilla. Ei se näimmä _välttämättä_ vaadi 8 tuuman mittaisia tikkusormia :)
 
Katsellaan. Jos kuitenkin löytyisi kohde jota voi kokeilla, aina parempi..

Muista kuitenkin hankkia se kitara joka itseäsi eniten mielyttää! Itse ostin Yamha Pacifican kun se vaikutti pätevältä hintaisekseen, vaikka halusin Fenderin Straton joka kiikkui siinä vieressä... ja jouduin sitten tekemään vaihtokaupan parin viikon päästä. No tästä on jo 10 vuotta, ja kummatkin on jo kauan sitten myyty. Mutta vaikka joku olisi spekseiltään kultaa ja m.netin aateloima, niin luota siihen omaan mielipiteeseen. Jos on kitara jota "haluaa alati hyväillä", niin soittamisen opettelukin tapahtuu kuin luonnostaan, ja oppii nopeammin. :)
 
Tuo ukulele kommentti ei ollut vain vitsi. Itselläni on om kunnollinen ukulele, ja nyt on itseasiassa sähköukulelekin lainassa.
 
Jos heavy kiinnostaa, kannattaa valita sellainen kitara jossa on humbuckermikki (eli sellainen tupla/leveä mikki). Tavallisessa stratossa ei ole moista, Ibanezeissa kylläkin.
 
Käytetyissä vaara pahempi... ei kun vara parempi. Eli toki hyvää soi saada, ja ikäänkuin ilmaiseksi (myydessä saa rahat takaisin). Mutta halvoissa kitaroissa on myös paljon helposti kuluvia osia, ja kunnostus voi maksaa suhteessa uuden hintaan kovasti paljon. Mutta joku tollanen Epi SG käytettynä voi olla ihan hyvä veto.
 
http://www.spelektroniikka.fi/ vaikuttaa jossain siellä suomen pohjoisepuolella, siellä kai oli halpoja kirveitä tarjolla. Itselläni oli aiemmin Richwoodin telecaster, oli mielestäni erinomainen peli, mutta virittimet piti vaihtaa ja mikitkin vaihdoin samantein. Soi akustisesti todella hyvin, ja sähköisesti myöskin. Ainoa vika oli vähän letku kaula, joka halpiksissa lienee useamminkin vikana. Uutena ostin, ja myydessä sain suunnilleen saman kuin olin siihen sijoittanutkin.
 
Cort teki 90-luvulla Squierkitaroita, ihan hyviä kuulemma olivat.

Tattis weelie,
 
Koitetaan nyt löytää se jota haluaa hivellä alati :) Saahan noista tosiaan onneksi rahaa vielä myydessäkin, ellei ihan ihme merkki ole. Sikälimikäli ei sitten olekaan pidemmän päälle mukava soitin.
 
Hyvä tietää tuo mainitsemasi noista mikeistä. Heviä varmaankin enimmäkseen koitan, mutta välillä taas kiinnostaa puhdas pimpelipompeli-plim plim.
 
AC/DC -sointuja olen tapaillut tässä ihan viimeksi..

Heviä varmaankin enimmäkseen koitan, mutta välillä taas kiinnostaa puhdas pimpelipompeli-plim plim.
 
Ei taida olla parhaita hevikitaroita, mutta itse aloitin Telecasterilla (kopio tietty). Siinä oli kapeimpia kauloja, mihin olen törmännyt ja mulle se sopi hyvin. Nykyään soi jo standardimmatkin kitarat, ja tietty basso.
 
Niin ja kyllä ne sormet siitä asettuu vaikeampiinkin asentoihin, vaikka olisivat vähän lyhyemmätkin.

Niin ja kyllä ne sormet siitä asettuu vaikeampiinkin asentoihin, vaikka olisivat vähän lyhyemmätkin.
 
Huomaan edistyneeni. Ainakin olen saanut palautettua sitä unholaan jäänyttä osaamista (=sormet löytää jo joitain ääniä:), jota joskus on ollut kai 15 vuotta sitten.
 
Mitä enemmän olen yrittänyt "järkeillä" mikä kitara olisi sopiva, sitä enemmän alan olla pihalla (ei liene yllätys). Esimerkiksi Stratossa ja LesPaulissa on molemmissa jotain puoleensa vetävää, mutta samalla jotain jonka takia en ole ollut vielä oikein varma. Ainakin kannattanee saada sellainen soitin (no varmaan yleensäkin), josta saa tarvittaessa osapuilleen rahansa pois, jos ei se ajan oloon olekaan sopiva/hyvä.
 
Nyt tuossa Cort:in Stratossakin on huomannut pieniä häiritseviä seikkoja tietyllä tyylillä soiteltaessa. Öh, en osaa oikein selittää.. Kyllä noita pitäisi rauhassa tosiaan kokeilla. Niin, toisaalta tottuuhan tuota varmaan eri malliin.. Silti.
 
Katsotaan, jos pääsen käymään noita jossain kopeloimassa.

No nin. Sain raahattua itseni käymään sointinliikkeessä. Hypistelin ja rämpytinkin muutamaa edulista, mutta kaiketi asiallista mallia mm.
 
http://www.keminmusiikki.fi/cat/product_details.php?p=152
 
http://www.keminmusiikki.fi/cat/product_details.php?p=150
 
http://www.keminmusiikki.fi/cat/product_details.php?p=146
 
Yamaha jäi mieleen ainakin kevyenä ja ohutkaulaisena. Aika mukavia olivat nuo muutkin. Myös Tokain Stratoa vähän kokeilin, mutta menee yli budjetin.
 
Otin esiin tämän lyhytsormisuus "ongelmani", johon myyjä meinasi, etteivät nämä nakit ole mitenkään erityisen lyhyet :)
 
Rahallisesti se käytetty kiinnostaa, mutta on kyllä oma puolensa liikkeessäkin. Kitaroita voi vertailla ja saa tosiaankin sovittaa itselle kouraan sen mikä miellyttää. Tällä hetkellä siis hieman uuteen kallellaan, mutta päätös ja valinta on kesken noista ym. malleistakin. Jälleenmynntiarvo ja kaupaksi meneminen on plussaa, jos jostain syystä tulee eteen..
 
Semmoista. Jos on kommenttia noista ko. liikkeen malleista niin laittakaa vaan. Kuten sanottua Yamaha jätti ainakin mukavan kuvan. Epin LesPaul ei myöskään leveäkaulaisempana ylisepäsemättömän vaikealta tuntunut.

No nin. Sain raahattua itseni käymään sointinliikkeessä. Hypistelin ja rämpytinkin muutamaa edulista, mutta kaiketi asiallista mallia mm.

http://www.keminmusiikki.fi/cat/product_details.php?p=152

 
On siinä ainakin jännä runkomateriaali.. Tuo agaatti siis ;)
 
http://mapurensua.com/agaatti.jpg
 
Ei vaan.. Parhaalta noista kolmesta näyttäisi ehkä juurikin tuo Yamaha, mutta itse pyrkisin kokeilemaan vielä sitä vähän kalliimpaa versiota, eli tätä: http://www.thomann.de/fi/yamaha_pacifica_112_blk.htm

Ei vaan.. Parhaalta noista kolmesta näyttäisi ehkä juurikin tuo Yamaha, mutta itse pyrkisin kokeilemaan vielä sitä vähän kalliimpaa versiota, eli tätä: http://www.thomann.de/fi/yamaha_pacifica_112_blk.htm
 
Aivan, torilta saattaisi löytyi hyvinkin huokeaan hintaan. Aikalailla samanhenkinen keppi kuin tuo testaamasi.
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=197224

Kukkuu taas..
 
Mitähän tuossa Pacificassa ja ERG-121UC:ssa mahtaa olla hinnan lisäksi eroa? Mikitys vähän poikkeaa, mut muuta. En pääse sinne liikkeeseen taas kuin ensi lauantaina, joten kyselen täällä sit. Toki liikkeeseenkin lienen yhteydessä viikon varrella.
 
Enköhän ala tekemään ratkaisuni ennen ensi viikonloppua. Jos ei muu tärppää kovemmin, niin Jamaha on mielissä (uus tai vanha) toistaiseksi.
 
Tuo "agaatti" on tosiaan mielenkiintoinen kitaran materiaali :P
 
Edit: Pacificia kysytty. Olisi kustannukseltaan (kuljetus huomioiden) samaa luokkaa kuin uusi ERG-121UC.
 
Hmm..

No niin. Ostin tänään sitten (neuvoista huolimatta;) upouuden Yamahan ERG121:n. Päätös oli vaikea tämän ja käytetyn Pacifican välillä.
 
Luin molemmista lukuisia arvioita ja olihan se Pacifica vähän kehutumpi. Tuota ostamaani pääsin kuitenkin "soittamaan" ennen ostoa ja muutenkin se (väri, mukaan tulevat varusteet, pystyi noutamaan jne.) sitten vei voiton.
 
Aika näyttää, oliko hyvä ostos..

Luin molemmista lukuisia arvioita ja olihan se Pacifica vähän kehutumpi. Tuota ostamaani pääsin kuitenkin "soittamaan" ennen ostoa ja muutenkin se (väri, mukaan tulevat varusteet, pystyi noutamaan jne.) sitten vei voiton.
 
Tuo on kuule erittäin tärkeätä. Jos se sopi sun käteen ja muutenkin vaikutti hyvältä, se oli hyvä ostos.
 
Onnea.