Laulaminen ›

Vähän taustatarinaa avaukselle:
 
Tuossa lähiökuppilassa käy välillä sellanen, ehkä 8-kymppinen rouva, joka on kyllä ihan mukava persoona, mutta olen vaan ihmetelltyt, että kun en meinaa saada hänen puheestaan aina tolkkua. T, K, S, ja H kuulostavat melkein samoilta, vokaaleita muodostettaessa suu kyllä liikkuu, mutta jotenkin tuntuu, että kirjaimelle antaa muodon lähinnä kieli, ei niinkään posket ja huulet. Ääntä sinänsä tulee ihan riittävästi, eikä ääni varmaan kurkusta lähtiessään ole mitenkään huono.
 
No kerrampa sitten tuli levyautomaatista (joo siellä on ihan kolikoilla toimiva CD-vehje vielä) Irwinin Rentunruusu ja tajusin, että siinä vaiheessa uraa Irwinin lausumiskalusto oli luisumassa hyvää vauhtia samaan suuntaan, kuin tuolla edellä mainitulla rouvalla.
 
Mutta annas olla: Kun kuuntelin jostain mööpelistä Katri-Helenan laulua ihan jokunen viikko sitten, niin moisesta ilmiöstä ei ollut minkäänlaisia jälkiä havaittavissa. Ei se nyt tietysti ihan pikkutytöltä enää kuulosta, mutta ääni ja sen käsittely ja sanojen lausuminen on pysynyt erittäinkin skarppina ja selkeänä.
 
Äkkiä voisi ajatella, että eihän tuossa mitään ihmeellistä ole, mutta kun äänenkäytön ammattilaisia kuuntelee, niin jotenkin tuntuu, että toisilla pysyy pehmokudokset hallinnassa ihan itsestään ja toisilla ne vaan ajan myötä lakkaa tottelemasta ohjausta vaika luulisi harjoitustakin tulevan ainakin riittävästi.
 
Että siihen asiaan: Alankos tehdä naamajumppaa? Tai onko jollakulla jotain erityisiä huomioita ko. ilmiöstä?

Tuossa lähiökuppilassa käy välillä sellanen, ehkä 8-kymppinen rouva, joka on kyllä ihan mukava persoona, mutta olen vaan ihmetelltyt, että kun en meinaa saada hänen puheestaa aina tolkkua. T, K, S, ja H kuulostavat melkein samoilta, vokaaleita muodostettaessa suu kyllä liikkuu, mutta jotenkin tuntuu, että kirjaimelle antaa muodon lähinnä kieli, ei niinkään posket ja huulet. Ääntä sinänsä tulee ihan riittävästi, eikä ääni varmaan kurkusta lähtiessään ole mitenkään huono.
 
Äkkiä voisi ajatella, että eihän tuossa mitään ihmeellistä ole, mutta kun äänenkäytön ammattilaisia kuuntelee, niin jotenkin tuntuu, että toisilla pysyy pehmokudokset hallinnassa ihan itsestään ja toisilla ne vaan ajan myötä lakkaa tottelemasta ohjausta vaika luulisi harjoitustakin tuluvan ainakin riittävästi.
 
Että siihen asiaan: Alankos tehdä naamajumppaa? Tai onko jollakulla jotain erityisiä huomioita ko. ilmiöstä?
 
Hieno huomio sinulla tuosta konsonanttien puuroutumisesta!
 
Itse olen tutustunut paljon puhetta ja kieltä käsitteleviin aiheisiin tulevaa ammattiani varten ja tällaiset havainnot ovat aina mielenkiintoista luettavaa. Omalla isoäidilläni olen huomannut vanhemmiten S:n terävöitymisen, ns. etinen S. Tarkemmin en tiedä mistä hänellä moinen johtuu.
 
Samalla tavalla kuten puhtaissa S- ja R-vioissa, suu kyllä liikkuu usein normaalisti, mutta kieli on ongelmana. Ihminen käyttää kieltä kirjainten ääntämiseen ja ääntöpaikka vaikuttaa siihen miten ko. kirjain tulee suusta ulos. Kurkussa ei myöskään siis ole välttämättä vikaa, kuten sanoitkin.
 
Jos kieli on kirjainta ääntäessä väärässä kohdassa, kirjain tulee uloskin väärin. Varsinkin suht samaan paikkaan äännettävä konsonantti voi puuroutua sekoittumaan toiseen samantapaiseen konsonanttiin - tätä tapahtuu myös nuoremmilla ihmisillä joilla on äännevirheitä.
 
Ääntöpaikoista: http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84%C3%A4nt%C3%B6paikka
 
Vanhoilla ihmisillä esiintyy myös aivokudoksen rappeutumista tai aivoverenkierron häiriöitä, josta voi aiheutua hermostovaurio-pohjaista, 'mekaanista' ongelmaa puheeseen - dysartriaa. Puhelihasten heikkous/koordinaation heikkeneminen vaikuttaa koko suun alueelle, mahdollisesti myös nieluun saakka.
 
Dysatria: http://fi.wikipedia.org/wiki/Dysartria
 
Naamajumpan en usko kuntouttavan suuresti enää tuossa vaiheessa, jos dysatrian tai lihasheikkoiden syynä on yksinkertaisesti vanheneminen. Sanomattakin selvää että moiset vanhemisen sairastelut oireineen ovat kovin yksilöllisiä.
 
Naamajumpan (http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/3731/9360) lisäksi on hyvä tehdä myös kielijumppaa: http://www.kaapeli.fi/dysfasia/suujumppa/suujumpp.htm (kts. sivun alaosa).
 
Toki hieman nuoremmalla iällä kuin 8-kymppisenä voi alkaa jumppailla ja pitää itsestään huolta, ennuste lienee aina parempi! :)

Hupp.. :X
 
Kyllä mä tiesin, että laitoin tän oikeaan paikkaan, mutta täytyy myöntää, että yllätit. :D
 
.... Lujeskelen kunhan kerkiän noita... Laittakaa lisää!
 
EDIT: Laita ny ihmeessä jotain ittestäs 'omalle sivulle'! ( Miten kirjotetaan sellanen hymio, jossa lukee "pliiiiiis" pitkällä I:llä??)

Kyllä mä tiesin, että laitoin tän oikeaan paikkaan, mutta täytyy myöntää, että yllätit. :D
 
Toivomma yllätin hyvällä tavalla sentään? :>
Hemmetin huonosti löytyy muuten tietoa netistä geriatriasta, nimenomaan (puhe)motoriikan alueelta - tai sitten en vain Googleta tarpeeksi hyvin. Itsellä on juuri luennassa yksi neuropsykan kirja, mutta siinäkin keskitytään afasiaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Afasia). Ompa hankalaa.
 
EDIT: Laita ny ihmeessä jotain ittestäs 'omalle sivulle'! ( Miten kirjotetaan sellanen hymio, jossa lukee "pliiiiiis" pitkällä I:llä??)
 
Meneekö hieman off-topiciksi? No, mie lisäsin sinne nyt pienen selostuksen, jos teillä täällä on niin tapana ollut.

Oma mummi lauloi vielä upeasti 8-kymppisenä muutama (4?) vuotta sitten, mutta nykyään hän on vaan liian dementoitunut, valitettavasti, ei varmasti muista virsien sanat ym. Mutta tämä kuitenkin todistaa sen että mitään varsinaista fysiologista estettä ei välttämättä tule koskaan.

Voipi olla että omat hampaat on jouduttu jo uusimaan kokonaan tai osittain proteesilla.
 
Miten näet proteesin vaikutuksen kielelliseen ilmaisuun, nimenomaan artikulaation muuttumisen osalta?
 
Mutta tämä kuitenkin todistaa sen että mitään varsinaista fysiologista estettä ei välttämättä tule koskaan.
 
Sanomattakin selvää, että mainitsemani ikääntymisen merkit, mahdolliset sairaudet ja/tai erityisvaikeudet ovat varsin yksilöllisiä eivätkä missään nimessä automaattisesti kuulu ikääntymiseen. Oireetkin ilmenevät hyvin yksilöllisesti, mikäli erityisvaikeuksia ja/tai sairastumisia tulee, kuten myös kuntoutumisen ennuste.
 
Lisänä vielä, eriasteiset kuulovauriothan voivat aiheuttaa myös omalta osaltaan puheen puuroutumista ja artikulaation heikkenemistä.

On se vaan hienoa, että maailmasta löytyy teräsvaareja (ja -mummoja), joilta laulaminen sujuu vielä (lähes) satavuotiaanakin! Törmäsin äsken lehtijuttuun Vilho Kekkosesta, joka on ollut minulle täysin tuntematon laulumies:
 
"Jyväskyläläinen Vilho Kekkonen, 98, on maailman vanhin konsertoiva tenori"
http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuur … man-vanhin-konsertoiva-tenori(25734).ece
 
(Tuohon linkkiin ei näköjään saa tuota loppuosaa "(25734).ece", joten jos et osaa kopioida sitä, niin googlaa esim. "Vilho Kekkonen".)