Kitarat: soittaminen ›

Toisilla sitä on ja toisilla ilmeisesti ei..niinkö? Voiko sitä itse jotenkin kehittää?
 
Olen itse soitellut parikymmentä vuotta harrastepohjalta.. no viimeaikoina ehkä vähän marginaallisemmin, mutta..olen vähän huolissani omista improvisointi kyvyistäni. Meinaan tällä, että opettelen yleensä kappaleet "step by step" menetelmällä eli korvakuulo/tabu symbioosilla tai nuotit/metronomi (aikoinaan soittotunneilla) menetemällä. Kyllähän näin kuka tahansa oppii soittamaan kappaleen ulkoa kunhan toistoja on tarpeeksi. Tosin improvisoinnin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Mutta jos pitäisi esim. soittaa biisi livenä bändin kanssa (jota kylläkään ei ole), joka tykkää improvisoida kuten bändit yleensäkin livenä (sehän sen soittamisen suola juuri onkin), niin hommahan ei toimisi ollenkaan koska se harjoiteltu biisi on plokattu valmiista ohjeista ja ei varmasti tule toimimaan livebändin kera. Tietysti jos olet sellainen puhdas komppikitaristi, niin lähestymistapa lienee hieman helpompi (ehkä), mutta miten käy jos olet bändin ainoa kitaristi. Tai saati että pystyisit extempore apinoimaan/tapailemaan biisin (eipä onnistu lennossa ainakaan meikältä, kohtuullisella treenillä mahd. kylläkin).
 
Olisiko tässä kohtaa juuri tämä kuuluisa "skaalat" haltuun kohta? Soittotunneilla niitä aikoinaan hieman sahattiin muistiin, mutta en kylläkään osaa käytännössä niitä hyödyntää.
En ole enään nyk. mitenkään hirveän huolissani väärinsoittamisesta, sillä kyllä meikäläinen aina silloin tällöin on metsään osannut soittanut. Toisaalta löytyy kitaristeja, jotka ovat tehneet siitä tavaramerkkinsäkin ja on jopa osa heidän soundiaan (heh, tämä tiedon kanssa on rentottavampaa soittella). Tärkempää mielestäni olisi yritys ja tieto siitä, että nyt ainakin ollaan oikeilla linjoilla (oli lopputulos sitten mitä vaan).
 
Mitä osa-aluetta pitäisi muuttaa/kehittää soitossani. Pitäisikö hyllyttää kaikki nuotit/tabut ym. ja käyttää enempi korvia (en oikein usko, sillä en ole kovinkaan haka plokkaamaan jollei tabit myös jossain ja yleensä nekin plokkaan live levyiltä, muuten ei onnistu)? Vai pitäisikö aluksi opetella jotain simppeli biisiä soittamaan vähän joka asemasta/ joka sävel-lajeissa (esim. "bono moronie", tulisi tutuksi niin sävelet kuin soinnutkin samalla) ,että soittimen kaula tulisi enemmän kuin tutuksi? Vai olisiko aika palata "soittokoulun" penkille?
 
Onko kukaan koskaan pähkäillyt samoja ja miten homma eteni?

Onko kukaan koskaan pähkäillyt samoja ja miten homma eteni?
 
No saman asian kanssa tässä tuskaillaan. Teoriassahan homma olisi jo melkein hanskassa, käytännössä valitettavasti ei. Hauska noita juttuja on silti kelata, esim. noissa tuntuisi olevan kovastikin järkeä:
 
http://www.mandolincafe.com/improv.html
http://www.jazzwise.com/catalog/media/speechsolos/svssolos.pdf

Voit imbrovisoida ihan kuinka haluat, ihan miten vain ja ihan millä tahansa.
Jos haluat oppia improvisoimaan tavalla joka kuulostaa korvaasi hyvältä ja kuulostaa oikealta, sinun täytyy vain harjoitella.
Helppoa, alat vain improvisoimaan. Kyllä se siitä.

Voit imbrovisoida ihan kuinka haluat, ihan miten vain ja ihan millä tahansa.
 
Kyllä on töitä tehty, mutta olisi se mukavamman kuuloista kun hieman useammin "eksyisi" edes oikeaan sävellajiin (cd:n mukana soitellessa)...viittaan tällä nyt kitarasoolo osuuksiin. Mutta kuten sanottu, niin viimeaikoina soitto on ollut aika marginaalista (prioriteettisista syistä), aikaa ja treeniähän se vaatii, sehän on selvä.

Kyllä on töitä tehty, mutta olisi se mukavamman kuuloista kun hieman useammin "eksyisi" edes oikeaan sävellajiin (cd:n mukana soitellessa)...viittaan tällä nyt kitarasoolo osuuksiin. Mutta kuten sanottu, niin viimeaikoina soitto on ollut aika marginaalista (prioriteettisista syistä), aikaa ja treeniähän se vaatii, sehän on selvä.
 
Jep jep, se on sitten treeniä sitten vaan.

Improvising Jazz -kirjasta luin, että mitä enemmän kehittää korvakuuloaan, sitä paremmin pystyy improvisoimaan. Eli kun osaat plokata levyltä, osaat plokata myös omista aivoistasi sinne pulpahtavat musiikilliset ideat. =)

Improvising Jazz -kirjasta luin, että mitä enemmän kehittää korvakuuloaan, sitä paremmin pystyy improvisoimaan. Eli kun osaat plokata levyltä, osaat plokata myös omista aivoistasi sinne pulpahtavat musiikilliset ideat. =)
 
Helevatta... toihan on älyttömän fiksu ajatus.... Kas kun ei oo tullu itelle mieleen. Mistäs tommosen kirjan? Löytysköhän ihan mansesterin kaupunginkirjastosta...

Itse aikonaan sooloilin jotain ihan levyltä soivien kappaleiden päälle. Oli hauskaa vetää jimin kans yhteis sooloo =)

Itse aikonaan sooloilin jotain ihan levyltä soivien kappaleiden päälle. Oli hauskaa vetää jimin kans yhteis sooloo =)
 
Itse taas en pidä levyn päälle soittamisesta juuri tuon takia, kun taustalla soi koko ajan alkuperäinen soolo eikä oikein voi heittää mitään omaa sekaan kun menee muuten liian sekavaksi. Soolotkin täytyy siis vetää lähes identtisesti. Taustaraidat ovat hyviä, mutta nekin pitäisi saada vokaalien kera. Olisi mielekkäämpää soitella mukana koko biisin ajan.

Taustaraidat ovat hyviä, mutta nekin pitäisi saada vokaalien kera. Olisi mielekkäämpää soitella mukana koko biisin ajan.
 
Olen itse miettinyt aivan samaa ja onkohan olemassa niin loppuun asti kehitettyä ohjelmaa, jossa ohjelma tunnistaa instrumentit tai jtn sellasta ja missä voisi pudottaa biisistä jonkun soittimen pois:)?
 
Vai onko netissä olemassa taustanauhoja missä olisi laulu matkassa?

Noi tausta nouhat on kyl hyvii. Niin joo ja mulla olis pieni vinkkiki niiden suhteen. Mä oon kehittyny ihan sikana improisoinnissa (etenkin soolojen) ku pistän vaan jonku "ei varsinaisen levyn" taustanauhan ja vedän siitä. Siis joku aika simppeli. Mulla on hurahtanu jopa pari tuntii putkee ku oon tehny tota.

Tärkempää mielestäni olisi yritys ja tieto siitä, että nyt ainakin ollaan oikeilla linjoilla (oli lopputulos sitten mitä vaan).
 
No tuohon päästäkseen _helpoin_ tapa aloittaa on lienee opetella se perus-mollipentatonisen nyplääminen vakioasemasta. Eli siis tää sormitus:

|-O-|---|---|-o-|
|-o-|---|---|-o-|
|-o-|---|-o-|---|
|-o-|---|-O-|---|    (pohjasävel isolla)
|-o-|---|-o-|---|
|-O-|---|---|-o-|

Tuolla aloitin itse kun piti paremman kitaristin puutteessa vetää bändissä soolot ja juttujen tabeista kopioimisesta en tykkää pätkääkään, aina jotain omiaan vinguttelemassa muutenkin. En väitä, että asteikon opetteleminen sormituksena olisi musiikillisen osaamisen kannalta kaikkein hedelmällisintä mutta tuolla tavalla pystyy improamaan jotain perusrokkibiiseihin vähällä opettelulla.

Noi tausta nouhat on kyl hyvii. Niin joo ja mulla olis pieni vinkkiki niiden suhteen. Mä oon kehittyny ihan sikana improisoinnissa (etenkin soolojen) ku pistän vaan jonku "ei varsinaisen levyn" taustanauhan ja vedän siitä. Siis joku aika simppeli. Mulla on hurahtanu jopa pari tuntii putkee ku oon tehny tota.
 
Itse yleensä soitan taustanauhan itse syntikalla ja sitten fiilistelen kitaralla tai bassolla siihen päälle. Nauhan teko on helppoa, soittaa vain klikin tai rumpukompin päälle niin monta soitinta kun haluaa. Sitten kone looppaa niitä automaattisesti. Kitarasooloja tai bassokuvioita on paljon mielekkäämpi soittaa taustoihin kuin metronomin päälle, koska silloin huomaa, mikä oikeasti toimii.

Kyllähän noita peruskuvioita/nauhoja löytyy ihan netistä, mutta olisiko olemassa mitään bändien kappaleista tehtyjä/mahdollista tehdä taustanauhoja joissa olisi myös laulu?

Kyllähän noita peruskuvioita/nauhoja löytyy ihan netistä, mutta olisiko olemassa mitään bändien kappaleista tehtyjä/mahdollista tehdä taustanauhoja joissa olisi myös laulu?
 
Mul on Enter Sandmanista koneella joku pohja jossa om laulu, jonkun muun laulamana. Mutta enpä sitten tiedä kuinka paljon tohon haluaa improvisoida.

No tuohon päästäkseen _helpoin_ tapa aloittaa on lienee opetella se perus-mollipentatonisen nyplääminen vakioasemasta. Eli siis tää sormitus:

|-O-|---|---|-o-|
|-o-|---|---|-o-|
|-o-|---|-o-|---|
|-o-|---|-O-|---|    (pohjasävel isolla)
|-o-|---|-o-|---|
|-O-|---|---|-o-|

 
Olisiko siitä enempi hyötyä, tarkoitan että olen sahannut muutaman vuoden tätä blues skaalaa, mutta yhä aika lähtökuopassa ns. vapaan improvisoinnin suhteen:

l-0-l---l---l-0-l
l-0-l---l---l-0-l
l-0-l---l-0-l-0-l
l-0-l---l-0-l---l
l-0-l-0-l-0-l---l
l-0-l---l---l-0-l

 
Eli vaikkapa 12 bar blues olisi tarkoitus soittaa tällä skaalalla 3. asemasta. Meikä joutuu vaihtamaan asemia 3, 8 ja 10 välillä (muuten tulee vaikeuksia)..tiedän, että energian tuhlausta.

Olisiko siitä enempi hyötyä, tarkoitan että olen sahannut muutaman vuoden tätä blues skaalaa, mutta yhä aika lähtökuopassa ns. vapaan improvisoinnin suhteen:
 
Jaa, eli oletkin jo tuon alkeisjutun handlannu.
 
Eli vaikkapa 12 bar blues olisi tarkoitus soittaa tällä skaalalla 3. asemasta. Meikä joutuu vaihtamaan asemia 3, 8 ja 10 välillä (muuten tulee vaikeuksia)..tiedän, että energian tuhlausta.
 
No periaatteessa munsta tuolla voi vedellä ilman asemanvaihtojakin menemättä pahasti metsään pysyttelemällä vain biisin sävellajin osoittamassa asteikossa, seuraa vain sointukulkua sopivasti. Voi tietysti koittaa hakea saman asteikon muille soinnuille siirtymättä montaa nauhaa. Eli tohon G-bluesin sointuihin mollipentatoniset menis tähän tapaan:

C                     D
|-o-|---|---|-o-|     |-o-|---|---|-o-|
|---|-o-|---|-o-|     |---|-o-|---|-o-|
|-o-|---|-O-|---|     |-o-|---|-O-|---|
|-o-|---|-o-|---|     |-o-|---|-o-|---|
|-O-|---|---|-o-|     |-O-|---|---|-o-|
|-o-|---|---|-o-|     |-o-|---|---|-o-|
  3   4   5   6         5   6   7   8

Eli moduloi koko pakan "ylöspäin" poikittaissuunnassa. Ja tuota sormitustahan kannattaa pikkuhiljaa laajentaa sivuillepäin ni saa lisää liikkumavaraa.
 
Ja nämä sit ihan pohdintoina ja ehdotuksina vaan, ettei kannata mun jauhamisia pitää minään ohjenuorana, sen verran tumpelo neuvoja tässä kyseessä. :)
 
EDIT: Kaaviot korjailtu, illalla väsyneenä näemmä vääntäny ne päin persettä..

Kannattaa alati ajatella sitä sointua joka alla soi. Jos vetää G-bluesia ei ole järkevää pomppia 3, 8 ja 10:n nauhan laatikoiden välillä. Se ei kuullosta musikaaliselta. Voi toki luoda ne eri boksit tuohon samaan kohtaan (kolmannen nauhan tienoille) kuten yllä. Mutta voi myös vain hahmottaa ne soinnut tuohon, ja soittaa samaa boksia, mutta varioiden sen mukaan mikä alla oleva sointu on. Eli G7 (tai G9) tuohon kolmannelle nauhalle ja sen lähelle (355463, 353433 jne... 355435 jne). C7 on 335556 tai 335353 tai 332313 jne... tai 332333. D7 on kaksi nauhaa ylempää, esim 554535. Eli kun tietää missä on alla olevan soinnun terssit, kvintit, juuret ja seiskat, voi soittaa soolon, joka kuullostaa siltä että se soi niin kuin kuuluu.
 
Toisaalta mielestäni jos haluaa oppia improvisoimaan, pitää se improvisoitu sävelkulku pystyä päässään hahmottamaan, eli laula mielessäsi (tai vaikka ääneen, tai nauhalle) ja soita se mitä lauloit.
 
Jos bluesia haluaa improta, ei montaa säveltä tarvitse. Ronnie Earl opetti videollaan että vedä boogie rytmiä A:sta (x02xxx x04xxx jne) ja siihen väliin soolon pätkiä kakkoslaatikosta käyttäen vain neljää ääntä, nautiskellen joka sävelestä. Toimii. eli siis tästä laatikon osasta on kyse:
8-10
8-10.

Mielestäni pitkällinen bluesskaalan paukutus kuullostaa useimmiten aivan turhalta vinkunalta (verrattuna esim BB Kingiin tms). Kitaristit jämähtävät laatikoihinsa, ja unohtavat melodian. Mielestäni paras imrovisointi tapa on osata melodia ja soinnut, ja sitten vain eksyä melodiasta. Ja yksittäisistä laatikoista pitää päästä pois jotta liukumiset ja juoksutukset onnistuvat "luonnollisesti".
 
En ole mikään oikea soittaja, mutta tämä on näkemykseni, ja pitäydyn siinä. sano. :D

mun mielestä improvisointia ei voi lukemalla oppia, se tulee ku improvisoi. ite soitan aina soolot improvisoimalla, tietenkin jotain suuntaa on jo valmiiksi, mutta kuviot ym. tulee luonnostaan. elikkä reeniä reeniä ja reeniä