Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Mistä saisi 4mm abalone dotseja?
Voiko straton kaulaliitoksesta muokata AANJ:tä?
Kuinka syvälle kaulaliitoksen ruuvit uskaltaa upottaa ja minkälaiset holkit ja ruuvit kannattaa ostaa?
 
E: väärä jelppikerho, mutta menkööt. =)

Liukupotikka????
 
Ajattelin laittaa bassoon toisen mikin ja tuumasin että jos tekisi siihen master volumen ja master tonen ja sitten säätäisi niitä mikkien suhteita liukupotikalla.
 
Eli eikös se semmosella stereoliulla onnistu?
 
Vai kuullostaisikohan tyhmältä, eikös se niin menisi, että puolessä välissä etu- ja takamikki olisi kumpikin 50% teholla ja toisessa päässä toinen täysillä ja toinen pois.
 
-W

Liukupotikka????
 
Ajattelin laittaa bassoon toisen mikin ja tuumasin että jos tekisi siihen master volumen ja master tonen ja sitten säätäisi niitä mikkien suhteita liukupotikalla.
 
Eli eikös se semmosella stereoliulla onnistu?
 
Vai kuullostaisikohan tyhmältä, eikös se niin menisi, että puolessä välissä etu- ja takamikki olisi kumpikin 50% teholla ja toisessa päässä toinen täysillä ja toinen pois.
 
-W
 
En oo ihan varma miten se tulis, mut samalla lailla kai kuin normi presarissa, mut vaan tietty liu'ulla. Eli jostain presarin kytkis ja sillee laita.

Kaksi kysymystä:
 
1. Toimiiko kaksi konkkaa DI:ssä yhtälailla kuin muuntaja?
 
2. Aktiivisissa bassoissa patterin miinus laitetaan siihen jakin keskimmäiseen kontaktiin, jotta patteri kuluu vain piuhan ollessa kiinni. Ihmettelen sitä, että plugatessa patteri maadoittuu hetkellisesti plugin kuuman kautta. Eikö tästä ole haittaa, vai onko siinä jokin juttu, että noin ei käykään?

Liukupotikka????
 
Ajattelin laittaa bassoon toisen mikin ja tuumasin että jos tekisi siihen master volumen ja master tonen ja sitten säätäisi niitä mikkien suhteita liukupotikalla.
 
Eli eikös se semmosella stereoliulla onnistu?
 
Vai kuullostaisikohan tyhmältä, eikös se niin menisi, että puolessä välissä etu- ja takamikki olisi kumpikin 50% teholla ja toisessa päässä toinen täysillä ja toinen pois.
 
-W
 
Etsi tuohon paikkaan mielummin balancepotikka, jonka keskiasennossa molemmat mikit ovat täysillä. Tavallisella stereopotikalla käypi juuri noin että keskiasentoa lähestytäessä kokonaisvolumetaso laskee liiaksi; 50% + 50% ei ole 100%.

Etsi tuohon paikkaan mielummin balancepotikka, jonka keskiasennossa molemmat mikit ovat täysillä. Tavallisella stereopotikalla käypi juuri noin että keskiasentoa lähestytäessä kokonaisvolumetaso laskee liiaksi; 50% + 50% ei ole 100%.
 
Jaajoo tuohan se ratkaisu olisi, kiitokset.
 
Olin jo vaan vähän mieltynyt siihen ajatukseen liukupotikasta, noinniinku ulkonäölllisesti... et jos siihen kolmannen potikan laittaa niin kai sen sit samalla pistäs jatsaritapaan kahdella volumella.
 
Pitänee katsoa jos löytyisi liukuversio tuosta balance potikasta, pitää purkaa stereot jos ei muuten löydy...
 
-W

No, tuota. Itse lähtisin sillä ajatuksella liikkeelle, että mahdollisimman pieni, muttei liian pieni.
 
Näin minäkin tämän järkeilin
 
Eli sanotaan nyt vaikkapa että 10 kertaa suurempi ohmiarvoltaan kuin antavan laitteen ulostuloimpedanssi. tai 20kertaa. Tai 5. Jos seuraavan laitteen sisäänmeno on matalaohminen, niin sitä pienempi kerroin. Tää nyt oli vähän ympäripyöreä selitys, toivottavasti edes vähän auttoi.
 
Eiköhän tuosta jotain saa aikaiseksi. Kiitän.

Kitaran sävynsäätökytkentä on alipäästösuodin? Kondensaattorin arvo vaikuttaa rajataajuuteen - mitä suurempi konkka, sitä matalammalla on rajataajuus? Miten rajataajuus lasketaan, vaikuttavatko mikrofonin ominaisuudet ja arvot siihen ja miten?
 
Ylärjataajuus, f, saadaan kaavasta 1/(2*pi*R*C), missä pi on pii (eli 3.14...), R resistanssi (tätä muutellaan potikalla) ja C konkka. Potikka ja konkka määräävät rajataajuuden. Suotimen rajataajuus ei ole riippuvainen mikrofonien ominaisuuksista.
 
Mikä on "state variable filter"? Perustuuko wah edelliseen?
 
Tuo on aktiivinen suodin, mistä saadaan ulostulot sekä yli-, ali- että kaistanpäästösuotimelle. Perinteinen wahi ei perustu tuohon teknologiaan. Sen sijaan wah toimii alipäästösuotimena, minkä rajataajuus korostetaan LRC- piirillä. Tästä löytyy hyvää infoa esim. osoitteesta http://www.geofex.com/Article_Folders/wahpedl/wahped.htm
 
Ja tärkeimpänä: jos tiedätte, kertokaa linkkejä yksinkertaisiin kytkentäkaavioihin, jotka ovat tai joista voi soveltaa kitaran sisään esivahvistimen, jolla voi korostaa tiettyä muuteltavaa taajuutta. Siis ikään kuin wahissa, mutta niin, että korostetun taajuuden jälkeen käyrä ei laske, signaali vaimene, kuten on ymmärtääkseni wahissa?
 
Ja hakisin vittu googlella, mutta kun en ymmärrä elektroniikasta mitään, enkä osaa hakea oikeita asioita.
 
Kiitos!
 
Wahissa käytetään tshebyshevin suodatimallia, missä korostuksen avulla saadaan taajuusvastekäyrä laskemaan erittäin jyrkästi. Jotta saataisiin korostus ilman käyrän laskemista, pitäisi olla monta erillistä suodatinta rinnakkain. Helpointa varmaankin olisi ostaa tai tehdä eq- pedaali.

Ylärjataajuus, f, saadaan kaavasta 1/(2*pi*R*C), missä pi on pii (eli 3.14...), R resistanssi (tätä muutellaan potikalla) ja C konkka. Potikka ja konkka määräävät rajataajuuden. Suotimen rajataajuus ei ole riippuvainen mikrofonien ominaisuuksista.
 
Ok, kiitos!
 
Entä mikä idea on siinä, että yksikelaisilla mikeilla varustetuissa kitaroissa on sävynsäätökytkennässä yleensä 250K potikka ja monesti 47nF konkka ja humpparikitaroissa 500K potikka ja 22nF konkka? Matalin ylärajataajuus molemmissa kytkennöissä on käytännössä sama (noin 1500 hertsiä), suuremmalla potikalla säätöalue on luonnollisesti suurempi.
 
Jotain vaikutusta luulisi potikan ja konkan arvoilla olevan yksinäänkin?

Ok, kiitos!
 
Entä mikä idea on siinä, että yksikelaisilla mikeilla varustetuissa kitaroissa on sävynsäätökytkennässä yleensä 250K potikka ja monesti 47nF konkka ja humpparikitaroissa 500K potikka ja 22nF konkka? Matalin ylärajataajuus molemmissa kytkennöissä on käytännössä sama (noin 1500 hertsiä), suuremmalla potikalla säätöalue on luonnollisesti suurempi.
 
Jotain vaikutusta luulisi potikan ja konkan arvoilla olevan yksinäänkin?
 
Humpparin dc- resistanssi on karkeasti noin kaksinkertainen yksikelaiseen nähden --> humpparin ulostuloimpedanssi on karkeasti kaksinkertainen yksikelaiseen nähden. Seuraavan asteen sisääntuloimpedanssi on oltava paljon suurempi kuin edellisen asteen ulostuloimpedanssi, muuten ensimmäinen aste (tässä tapauksessa mikki) kuormittuu liikaa eikä toimi halutulla tavalla. Tämän takia humpparin kanssa käytetään usein tuota 500kilosta potikkaa ja sinkun kanssa 250k.

Ylärjataajuus, f, saadaan kaavasta 1/(2*pi*R*C), missä pi on pii (eli 3.14...), R resistanssi (tätä muutellaan potikalla) ja C konkka. Potikka ja konkka määräävät rajataajuuden. Suotimen rajataajuus ei ole riippuvainen mikrofonien ominaisuuksista.
 
Tuosta jos vedät potikkaa nollille eli pienennät R:n arvoa, nousee rajataajuus kohti ääretöntä, kun sen pitäisi mennä pienemmäksi. Taitaapi se R tulla tässä nimenomaan mikistä? Tuossa kaavassahan oletetaan että ulostulo on R:n ja C:n välissä.

Kyllähän tuollaiseen passiivisen puskuroimattoman suodattimen rajataajuuteen vaikuttaa ajavan puolen (tässä tapauksessa mikin) ulostuloimpedanssi.

Kyllähän tuollaiseen passiivisen puskuroimattoman suodattimen rajataajuuteen vaikuttaa ajavan puolen (tässä tapauksessa mikin) ulostuloimpedanssi.
 
Niin, mutta jos mikin impedanssi on nolla, ei tonekytkentä vaikuta mitenkään. Se vastuskomponentti otetaan tässä tapauksessa mikistä. (signaali otetaan vastuksen ja konkan välistä).

Niin, mutta jos mikin impedanssi on nolla, ei tonekytkentä vaikuta mitenkään. Se vastuskomponentti otetaan tässä tapauksessa mikistä. (signaali otetaan vastuksen ja konkan välistä).
 
Jep. Eli edellä mainittu kaava rajataajuuden laskemiseen on kyllä oikea, mutta tone-kytkentä on yleensä sellainen että
 
R = mikin ulostuloimpedanssi + tone-potikan resistanssi
 
Jolloin taajuuteen vaikuttaa konkka, mikin ulostuloimpedanssi ja potikan asento.
 
Tone-potikka on kytketty yleensä siis siten, että se muodostaa säädettävän sarjaresistanssin konkalle. Kun resistanssi kasvaa, rajataajuus laskee, mutta vastaavasti myös vaimennus rajataajuuden jälkeen pienenee jolloin ääni kirkastuu (ja päinvastoin).

Tuosta jos vedät potikkaa nollille eli pienennät R:n arvoa, nousee rajataajuus kohti ääretöntä, kun sen pitäisi mennä pienemmäksi. Taitaapi se R tulla tässä nimenomaan mikistä? Tuossa kaavassahan oletetaan että ulostulo on R:n ja C:n välissä.
 
Eikös se ulostulo oteta volapotikalta ja tonepotikan kautta johdetaan halutusta taajuudesta ylöspäin signaali maihin? Pienin R:n arvo on mikistä peräisin, se on aivan totta.

Jotain vaikutusta luulisi potikan ja konkan arvoilla olevan yksinäänkin?
 
Tuolla on jo ruodittu vastusta ansiokkaasti, niin pistetään tähän vielä yksinkertainen nyrkkisääntö konkasta.
Mitä suurempiarvoinen konkka, sitä bassovoittoisemmaksi menee soundi. Lucifer, tuo Fenkkujen ja muitten ykskelaisten tonekonkka on yleensä just luokkaa 33-56 nF koska mikkinä se on jo "paljon kirkkaampi" ja tukevuuden takia pikku bassosäätö on paikallaan, taas humpparissa käytetään yleisesti 22 nF konkkaa esim. Giballa. Joistakin Epipuhelimista ja muista itäisistä versioista oon "asiakkaan pyynnöstä" vaihtanut niissä hyvin yleisesti käytetyn 33 nF tonekonkan tuoks kakskakkoseksi ja laittanut vielä volapotikkaan ns. treblebleed-konkan ja kas, on tullut kirkassoundisempi siitä het! Ihan ilman mikinvaihto-operaatiota.

Eikös se ulostulo oteta volapotikalta ja tonepotikan kautta johdetaan halutusta taajuudesta ylöspäin signaali maihin? Pienin R:n arvo on mikistä peräisin, se on aivan totta.
 
Tone otetaan ennen volaa. Ei se rajataajuus tarkoita, että kaikki sen yläpuolella vaimenee äärettömästi. Rajataajuus on -3db kohta, joka johtuu siitä, että konkan ja vastuksen impedanssit on yhtä suuret. Kun taajuus kasvaa, konkan impedanssi pienenee. Z=1/(2*pii*F*C) (kondensaattori). Tässä tapauksessa vastus on mikin impedanssi. Mutta homma on hankalempi, koska mikin impedanssi ei ole vakio taajuuden suhteen (toisin kuin vastuksen). Potikka on sarjavastus konkan kanssa, joka pienentää konkan läpi menevää virtaa. Samalla se myös taitaa laskea rajataajuutta.

Tonekytkennän taajuusvaste saadaan (jos oikein pyörittelin) kaavasta
 
10*log(neliöjuuri(R^2+(1/(4*pii^2*F^2*C^2)))/neliöjuuri((R+r)^2+(1/(4*pii^2*F^2*C^2))))
 
jossa R=potikan impedanssi(riippuu tietenkin asennosta), r=mikin impedanssi(oletetaan taajuudesta riippumattomaksi),F=taajuus ja C= konkan kapasitanssi. Vastaus kertoo vaimennuksen desibeleinä. Vastaanottavan piirin impedanssi oletetaan äärettömäksi.
 
Aika huima kaava, mutta jos käytössä on graafinen laskin, voi tuolla tutkia taajuusvasteita. Onko tuo sitten kuitenkaan lähelläkään totuutta, mikin impedanssin taajuusriippuvuus ja vastaanottavan piirin impedanssi saattavat vaikuttaa paljonkin.
 
http://koti.mbnet.fi/huhtama/ele/index.php?si=ml17.sis&pa=jaaa
 
Tuolla on paljon kaavoja aiheeseen.

Tone otetaan ennen volaa.
 
Tonehan lähtee samasta pisteestä kun ulostulo silloin, kun volume on "täysillä". Tällöin korkeiden taajuuksien näkemä impedanssi on tonepotikan läpi maihin huomattavasti pienempi kuin seuraavan asteen sisääntuloimpedanssi. Pointti tässä koko hommassa on se, et on ihan turha edes laskea noita ylärajataajuuksia silloin kun tone on nollilla ja ylärajataajuus maksimissaan kun valittuna on "perinteisen arvoinen konkka".
 
Ei se rajataajuus tarkoita, että kaikki sen yläpuolella vaimenee äärettömästi. Rajataajuus on -3db kohta...
 
Tiedän.