Livetoiminta ›

Kuka on cdämmä?
 
CDM = Ceramic Discharge Metal halide lamp
 
Eli keraaminen putki lampun sisällä lämmittäen elohopean ja argonin seosta. Tuottaa aavistuksen sinertävää valoa (vastaa lähes luonnollista päivänvaloa).

Ihmiset assosioivat (virheellisesti) sinisen kylmäksi ja punaisen lämpimäksi
 
Ei siinä ole mitään virheellistä. Kylmien ja lämpimien värien/sävyjen käsitteet ovat kotoisin mm. kuvaamataitseesta tutusta väriopista. Ja se on paljon vanhempi juttu kuin spektrin sävyn ilmoittaminen kelvineissä.
 
Ja sitäpaisti pelkällä kelvin arvolla ei saa aikaan yksittäisiä värejä.

Ei siinä ole mitään virheellistä. Kylmien ja lämpimien värien/sävyjen käsitteet ovat kotoisin mm. kuvaamataitseesta tutusta väriopista.
 
Pitänee vaihtaa sitten toi mun lähdekirjallisuus varsinkin fysiikan puolelta (kaikkea ihme roskaa ne yliopistoissa käskee lukemaankin), koska niissä väriteorian kohdalla käsketään ensimmäiseksi unohtamaan nimenomaan kuvaamataidon/grafiikan tunneilla opetettu teoria, joka pätee vain kyseiseen alaan. Tuon teorian mukaan, kun violetti, purppura ja magenta ovat (käytännössä) yksi ja sama asia.
 
Niin ja kyl mä sinistä pidän edelleen lämpimänä värinä, kun 25A nallin posauttanut, kuolemankorauksen ilmoille heittänyt, GKV600 näytti aika kirkkaalle siniselle sen ohikiitävän hetken, jonka volframilangan katkeaminen kesti (ainakin uskoisin noin 10+ kertaa oman normivirran vieneen polttimon olleen normikäyttölämpötilaansa kuumempi).

koska niissä väriteorian kohdalla käsketään ensimmäiseksi unohtamaan nimenomaan kuvaamataidon/grafiikan tunneilla opetettu teoria, joka pätee vain kyseiseen alaan. Tuon teorian mukaan, kun violetti, purppura ja magenta ovat (käytännössä) yksi ja sama asia.
 
Yliopistohommissa voidaan määrittää ihan mielin määrin väriteorioita, luultavimmin ne perustuvat matemaattisuuteen. Ikävää on se että niillä on aika vähän tekemistä sen kanssa miten kukin ihminen omana yksilönään näkemänsä valon, ja sitä kautta värin, kokee. Väriasioita on tutkittu jostain 1600-luvulta saakka, on voitu näyttää toteen että joillain väreillä on ollut jopa sairauksia parantava vaikutus, tosin koskaan ei ole päästy lopulliseen johtopäätökseen siitä, mikä toimii kenellä ja mihin. Jokainen ihminen kun kokee asiat hivenen eri tavalla. Tästä on myöskin tehty päätelmä, jonka mukaan mitään ulkoa opittavia värilakeja ei voi olla olemassakaan, sillä mistä kukaan voi tietää miten juuri sinä näet jonkin värin?
 
Tätä kuvaama- ja valokuvakuvataiteen puolella käytettyä "värioppia" on kuitenkin käytetty jo aika kauan, lähinnä hahmottamaan sitä minkälaisena ihminen yleensä jonkin sävyn kokee. Visuaalisuudellahan ei ole mitään tekemistä matemaattisuuden kanssa, ainakaan tässä asiassa. Näinollen on päädytty siihen yksiselitteiseen päätelmään että yleensä ihmiset kokevat punaiset sävyt lämpiminä ja siniset kylminä. Se miten sinä Miffe koet värejä on aivan sinun henkilökohtainen asia. Luultavasti se on psykologista että koet sinisen lämpimänä värinä sen vuoksi että satut tietämään jonkun lampun poksahtamishetken celsius-arvon. Ja toisaalta oikeassahan sä siinä oletkin, liekkihän esim. on kuumimmassa kohdassaan valkoinen, sitten sininen jne. Mutta tässä ei ole kysymys siitä, vaan siitä minkälaisena ihmiset (yleisö) mieltävät minkäkin värin.
 
Edit:typoo ja fixii

Miffe: Pitänee vaihtaa sitten toi mun lähdekirjallisuus varsinkin fysiikan puolelta (kaikkea ihme roskaa ne yliopistoissa käskee lukemaankin)...
---------------------------------------------
Tosin itse tuskin olen kysyjän osassa ja en rupea kirjoittamaan mitään jatkuvasti-kuullut-tyhmät-kysymykset vastauslistaa.
 
Jos sä poika suollat tällaista skeidaa kysymykseen "Esiintyjän oikeaoppinen valaisu" ja et edes tajua, että sä olet siinä aidon kysymyksen äärellä ja etkä myöskään edes tajua ihmetellä, että mitä sä työkalulla tekisit, niin mee runkkaan noitten nettilinkkispeksies ja väärinymmärrettyjen oppikirjojes kanssa. Älä puutu tähän.
--------------------------------------------
Ja sit asiaan:
 
Liuhu puuttui jo sen verran kuvataiteeseen, että siitä on hyvä jatkaa. Ne teokset, päinvastoin kuin häviävä taide, ovat kuitenkin saatavilla jossei muualla niin kirjastossa. Mikään 3d -suunnittelukaan, vaikka omalta osaltaan varmaan hyödyllistä onkin, ei kykene vastaamaan niihin kysymyksiin, mitä taiteilijat ovat tehneet ja mihin he ovat vastanneet.
 
Kysymys koko jutussa on tila ja tilassa oleva ihminen. Kandee siis liikkuessa tsekkailla tiloja sillä silmällä. On esimerkiksi tavattoman avartavaa, ja tiedän, että valosuunnittelijat sitä harrastavat, miettiä joissain historiallisissa rakennuksissa, miten siellä, ennen sähkövaloa, on valaistus ratkaistu ja minkä takia. Veikkaan, että hevivalaisijalle ei juuri hyödyllisempää puuhaa, kuin kirkkojen, joissa JOKAINEN yksityiskohta merkitsee jotain, tutkiminen olekaan. Ja kas, sieltähän ne näkyvätkin, nimittäin niillä, joilla jotain suunnittelua on.
 
Modernin, ja siis tarkoitan nyt nykyaikaisen, valosuunnittelun isä Svoboda kehotti tutkimaan erityisesti impressionistien töitä. Nimittäin, hyö olivat ekoja, jotka värien kehittyessä pystyivät maalaamaan hetken. Ja hetkihän on valoa, ei siinä mitään muuta ole. Vanhemmilla ajoilla esimerkiksi Velazquez ja Greco sommittelivat usein laatikkoon. Kas, kun tsekkaa, niin eikös siellä olekin monasti puhkipalaneita hahmoja ja voimakkaita kontrasteja. Eipä ihme, kun on laatikko johon staijataan valoa suoraan jostain suunnasta.
 
Puhumattakaan nyt Halsin yms maalareiden kameraobjektiivityyppisten ratkaisujen käytöstä apuvälineenä. Ja sen aikaisten lasi-ikkunoiden gobottavasta vaikutuksesta... Sinne siis, värioppia haltuun ja taidekirjat tutkintaan.

Kysymys koko jutussa on tila ja tilassa oleva ihminen. Kandee siis liikkuessa tsekkailla tiloja sillä silmällä. On esimerkiksi tavattoman avartavaa, ja tiedän, että valosuunnittelijat sitä harrastavat, miettiä joissain historiallisissa rakennuksissa, miten siellä, ennen sähkövaloa, on valaistus ratkaistu ja minkä takia.
 
Tiloja tsekkailen kyllä. Arkkitehtuuri kiinnostaa. Mutta täytyy tunnustaa, että ei ole juolahtanut mieleen, että kaikki mitä/miten näkee on valon ansiota.
 
...värioppia haltuun ja taidekirjat tutkintaan.
 
Tuo on pitkä ja kivinen tie. Epäilemättä oikea, mutta jos palstalla on 60.000 kirjautunutta käyttäjää, niin niistä 59500 on amatöörejä ja harrastajia. Valoalan ammattilaisia, tai sellaiseksi aikovia tuskin montaa löytyy? Jos perusteet eivät ole hallinnassa, niin knoppitiedoilla ei tee mitään, näinhän se on.
 
Mutta jos palstan aiheena on "oikeaoppinen" valaisu, niin voiko kysymyksen kääntää ympäri ja kysyä millaista on "vääräoppinen" valaisu? T.s. asioita mitä pitäisi pyrkiä välttämään. Luulisin, että monia lukijoita (monet lukevat, vaan eivät uskalla kysyä, koska pelkäävät tekevänsä itsestään hölmön. Minä en pelkää, vaan olen) kiinnostaa nuo virheet. Eli mikä tekee valaisusta "huonon"?

Eli mikä tekee valaisusta "huonon"?
 
Tummaihoista (afrikan-amerikkalaista) esiintyjää ei kannata valaista vihreällä värillä koska iho muuttuu moisessa valossa aika kuolleen näköiseksi. En tosin tiedä onko tämäkään väärin, voihan se jossain tapauksessa olla tehokeino.

kääntää ympäri ja kysyä millaista on "vääräoppinen" valaisu? T.s. asioita mitä pitäisi pyrkiä välttämään.
 
Moi
Ensinnäkin kiitokset kaikille live-valo aihepiiriin liittyvistä kirjoitelmistanne.
Ihan mielenkiintoisia ja hyödyllisiä tiedonmuruja olen löytänyt näistä omiin
askareisiini. Teen harrastuspohjalta pienimuotoisia projekteja lähipiirin
muusikoille muutaman LED-PAR56:n ja perinteisten PAR56:n ja jokusen
pienemmän kannun kanssa. Ohjaimena käytän T-kaupasta hommattua
Stairvillen DBX-Masteria.
 
Sitten itse asiaan.
Kun laitan PAR-valaisimen eteen kuparin värisen kalvon niin luonnossa esiintyjän
iho näyttää todella terveeltä ja lämpimästi hehkuvalta. Mutta ainakin halvalla
videokameralla taltiotuna lopputulos vaikutti ihan siltä kuin olisi
ollut muka täysin punainen värikalvo käytössä.
Videokamerassani ei tietääkseni ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa värilämpötilaan, taitaa automatiikka hoitaa koko homman.
Eli mitenkäs kokeneemmat karpaasit valaisee esiintyjien ihon siten että tulos
on mahdollisimman lämpimän terveen kaunis sekä luonnossa että kuvissa?

Mutta jos palstan aiheena on "oikeaoppinen" valaisu, niin voiko kysymyksen kääntää ympäri ja kysyä millaista on "vääräoppinen" valaisu? T.s. asioita mitä pitäisi pyrkiä välttämään. Luulisin, että monia lukijoita (monet lukevat, vaan eivät uskalla kysyä, koska pelkäävät tekevänsä itsestään hölmön. Minä en pelkää, vaan olen) kiinnostaa nuo virheet. Eli mikä tekee valaisusta "huonon"?
 
No esim jos valaisu ei tue haluttua visiota/sanomaa tai tekninen toteutustapa ei ole turvallinen voisin jotain sanoa vääräoppiseksi tai mauttomaksi. Esim. discopallo ja skanit vatkaamaan kun Helsingin Kaupunginiorkesteri esittää Finlandiaa jonkin edesmenneen presidentin hautajaisissa.
 
Onko mainosvalokuvaaja vääräoppinen jos kuvaa digillä värikuvia webiin/lehteen eikä esim. hasselbladilla mustavalko-artsua?

Eli mitenkäs kokeneemmat karpaasit valaisee esiintyjien ihon siten että tulos
on mahdollisimman lämpimän terveen kaunis sekä luonnossa että kuvissa?
 
Sä puhut nyt jo kahdesta asiasta, eli kuvaamisesta ja valaisusta. Mut periaatteessa: ota valkotasapaino vallitsevassa valossa ja tsekkaa miltä esiintyjä näyttää. Jos nyt tarvii lämpöä lisää, niin vaihda lämmin kääntö lamppuihin äläkä koske valkotasapainoon. Sama tietty toisinpäin. Myös frost-tyyppinen valon pehmennysfilsu auttaa, kovassa valossa näkyy kaikki rutut naamassa liikakin hyvin.