Bassot ›

Mikäs siinä on kun välillä biisit oppii todella nopeeta myös vaikeat, mutta sitten taas joskus ei onnistu yksinkertasetkaan biisit. Pitkiä biisejä on yhtä tuskaa harjoitella.
 
Mitäs teette kun iskee tälläinen vaihe ettei vaan irtoa?
 
Siis nyt puhutaa tabulatuureista soittamisesta. Ei korvakuulolla.

Mikäs siinä on kun välillä biisit oppii todella nopeeta myös vaikeat, mutta sitten taas joskus ei onnistu yksinkertasetkaan biisit. Pitkiä biisejä on yhtä tuskaa harjoitella.
 
Mitäs teette kun iskee tälläinen vaihe ettei vaan irtoa?
 
Siis nyt puhutaa tabulatuureista soittamisesta. Ei korvakuulolla.
 
Mä en tabeista juuri perusta, mutta tuohon tilanteeseen ehdottaisin pientä paussia. Soittelet jotain ihan muuta tovin ja palaat sitten sen biisin harjoitteluun. Ikäänkuin nollaat pelin välillä. Treenatessa on hyvä myös jakaa se opeteltava asia järkevän kokoisiin osiin esim biisin rakenteen mukaisesti.

Yksi vaihtoehto on se, että ensin jankataan riffi kerrallaan. Kun joku riffi on työstetty kuntoon siirrytään seuraavaan. Sitten kaikki siirtymät kuntoon. Jos biisissä on yksi vaikea kohta ei kannata soittaa sitä alusta asti vaan aloittaa suoraan vaikeasta kohdasta.
 
Suvantovaiheita tulee itse kullekin. Itselleni tulee yleensä pitkän harjoittelun jälkeen. Tempo kohoaa liian kovaksi ja tekee typeriä virheitä, on kuin olisi "ylikunnossa".

ite olen suht laiska soittelemaan. n. 1-2 kertaa viikossa. joskus voi olla jopa pari kolme viikkoa, etten koske koko luuttuun, jos on keikkatauko.
 
mutta lähes kaikki biisit voi soittaa tosta noin vaan, jos sen on joskus kuullut.
 
taito se on sekin.. vaikkei muuta taitoa olisikaan. :)

Kamat komeroon ja tekeen jotain muuta. Kyllä se taas suttaantuu aikanaan. Esim. kesällä oli omat soittimet narikassa. 6 viikkoa. Kyllä kulki sitten taas.
 
Väkisin tekeminen on hanurista. Koskee kyllä kaikkea.

hmm.. mul on kans joskus noita vaiheita mut sillon tartun kitaraan ja soitan sitä pari viikkoa ja sit menee taas bassolla kaikki

hmm.. mul on kans joskus noita vaiheita mut sillon tartun kitaraan ja soitan sitä pari viikkoa ja sit menee taas bassolla kaikki
 
Pitää hommata kitara :D no akustinen löytyy mut ois mukava oikein sähkis. :D

Jep, mulla on puuskaluontoisina tuollaisia. Eilen illalla tein taas perusvirheen ja väsyneenä koitin soittaa. Ei tullut mitään ja lingoinkin useamman plektran pitkin huonetta. Suutuksissani kerkesin jo manata, että ei perkele tule minusta basistia ikinä.
 
Aamulla sitten kun kokeili tuntui maailma paljon kirkkaammalta. Jos välillä ei onnannut niin sitten ei onnannut, se on normaalia. Se on tämä tempperamentti ja malttamattomuus.

Itse olen viimeaikoina tehnyt sen virheen että olen istunut (lue=istunut) kun olen jotain harjoitellut. Sitten kun sama pitäisi soittaa seisten, tuleekin tyhmiä virheitä.
 
Tässä, kaksimielisestikin arveluttava neuvo: Aina seisoo jos soittaa!
 
Siinä vaan on joku juttu. Vaikkei hihnaa olisikaan säädetty niin että soitin on polvien korkeudella, niin silti istueltaan ei pitäisi harjoitella.
 
Kaiken paras metodi on kävellä soittaessa, siis mikäli tila antaa periksi. Tällöin hommaan ei keskity koko kapasiteetillaan koko aikaa ja tilanteessa jossa sitten täytyykin keskittyä, niin homma tuntuu helpommalta.
 
Onko jonkin fillin osaamisella niin kova kiire että täytyy paiskia leproja ja purra hammasta? Löysin rantein ja kevyin mielin kaikki sujuu väkivalloitta. Ja kuten joku jo aiemminkin asiaan vähän viittasi; tauko on osa harjoittelua.

Itse olen viimeaikoina tehnyt sen virheen että olen istunut (lue=istunut) kun olen jotain harjoitellut. Sitten kun sama pitäisi soittaa seisten, tuleekin tyhmiä virheitä.
 
Joo, samaa tapahtu mullekki aluks, nykyään ei oo jostai syystä enää käy noin, harjottelin istualteen tai seisoen.

hmm.. mul on kans joskus noita vaiheita mut sillon tartun kitaraan ja soitan sitä pari viikkoa ja sit menee taas bassolla kaikki
 
Kitaraa tulee tosiaan veivattua silloin, kun bassonsoitto ei ota luonnistuakseen. Eikä siitä nyt varmaankaan haittaa ole, jos ymmärtää edes jotain useammankin instrumentin päälle.
 
Monesti käynyt silläkin tavalla, että yksistään soitellessa ei onnistu mikään ja vähän turhautuu. Sitten samana iltana menee bänditreeneihin apeilla mielin, mutta sitten yhteissoiton alkaessa soitto kulkee kuin juna. Näin kävi eilen, ja ajattelinkin, että vaikka mikään muu ei taipuisi, niin ainakin meidän omat biisit mä osaan aina.

Yksi vaihtoehto on se, että ensin jankataan riffi kerrallaan. Kun joku riffi on työstetty kuntoon siirrytään seuraavaan. Sitten kaikki siirtymät kuntoon. Jos biisissä on yksi vaikea kohta ei kannata soittaa sitä alusta asti vaan aloittaa suoraan vaikeasta kohdasta.
 
Samaa mieltä. pitää vaan nöyrtyä laskemaan tempoa jos ei heti mene, ja siitä lähteä sit kasvattamaan.
 
Mulla pitää oikeasti joskus nauhoittaaesim. toisen käden (siis jos täppäilee) bassoraita rumpukoneelle ja soittaa "normaalisti" melodia siihen päälle niin saan rytmityksen oikein. Joskus pitää hidastaa rajusti tempoa, ja sit ku se on molemmissa käsissä sormimuistissa niin lähtee laittaan vauhtia.
 
Noh anyway... treeni auttaa aina!