Aloittelijat ›

En äkkiseltään löytänyt ketjua, jossa oltais kysytty neuvoa blues-kitaran hankkimiseen.. nailonkielisen rämpytys ei enää innosta, joten ajattelin nyt päälle 3-kymppisenä hankkia sähköisen vempeleen. Hyviä ehdotuksia? Tykkään blues/rock -tyyppisestä musiikista, joten semmoiseen soveltuva kiitos! Hintaluokka voisi olla alle 500 eukkua, sisältäen kitaran lisäksi muut välttämättömyydet.
 
Musiikkiliikkeeseen meno hiukan hirvittää, koska pahoin pelkään että voisivat myydä minulle ihan minkä kitaran tahansa.. Varsinkin kun olen lukenut palstalaisten kokemuksia myyjien "asiantuntijuudesta". Eli onko jotain erityistä huomioonotettavaa kitaran ostossa, jos aikoo soitella sinisiä nuotteja?

Varmaankin vahvistin myös olisi tapeen? Siihen tarkoitukseen kävisi esim. m.netin torilta Epin valve special
 
Kitaraksi käy vaikkapa Tokain strato/tele, tai Squierin ei-kaikkein-halvin strato/tele.

stratocaster made in mexico?

Mun vaihtoehto Blues kepakoksi
 
http://www.thomann.de/fi/epiphone_the_dot_ch.htm
 
Tämä tyylisillähän ne järviset, b.b kingit ja muut blues kitaristit on vetäny Toinen olisi tuo:
 
http://www.thomann.de/fi/fender_standard_telecaster.htm
 
Iskän bändin soolokitaristilla on vastaava. Kyllä komeesti menee bluesit. Itellä on lespa ja hyvin pelaa.
 
http://www.thomann.de/fi/ibanez_arc_300_dvs.htm
 
Toki stratotkin hyviä on onhan claptonit ynnä muut noilla vetänut Albertti mukaanlukien
 
http://www.thomann.de/fi/fender_mexico_standard_strat_bsb.htm
 
Tässä on mun näkökulmia asioista.

Mä ehdoittaisin...
Vahvistimeksi HB Ga5 comboa, kun pistää volaa vähän enemmän saa sellasta luonnollista blues rosoa.
Kitaraksi tietenkin Stratocaster
Squierit on ihan käypiä pelejä.

Jos löydät käytettynä vanhempia (mielellään 80-luvun) Japanin Squier stratoja suosittelen tsekkaamaan! Itselläni on 90-luvun MIJ strato ja on varsin pätevä peli monenlaiseen soittoon, kevyempi musa taittuu hienosti eikä vastaan ole tullut vielä sellaista heviäkään mitä tuolla ei soittelisi. Olen alkanut pitämään tuosta Squierista melkeinpä jopa enemmän kuin G&L:stäni, joka sentään on neljä kertaa tuon Squierin hintainen. Mielestäni se kertoo jo jotain... Budjetti ei koidu ongelmaksi sinun kohdallasi, mutta hirveästi näitä ei kyllä tunnu olevan liikkeellä. Kannattaa seurata ahkerasti toria yms.

Blueskitaroista suosituin on kai Stratocaster. Clapton, Stevie Ray Vaughan. Rory Gallagher, Robert Cray, Ronnie Earl, yms. Stratocastereista voi etsiä Squier-versioita, tai meksikon Fenderitkin ovat suht edullisia.
 
Sen lisäksi myös "Gibsonit" ovat suosittuja. Osin ontto ES-335 (BB King, Chick Berry, Eric Claptonin Cream tai "From the cradle" jne) sekä "Les Paul" (alkuaikojen Eric Clapton, Gary Moore, Guns'n'roses). Näistä edullisia kopioita ovat esim. Ibanezin Artcore mallit ja Epiphonet.
 
Minkä näistä valitsee on pitkälti oma mielipide, toinen tykkää toisesta, toinen taas siitä ihan toisesta. Itse valitsisin ehkä Stratocasterin ...tai ES-335:n.
 
Esim. Ibanez Artcore AS73 olisi sen 360€ uutena.
Squier Affinity strato on sen 160€ uutena saksan maalla. Yamaha Pacifica olisi tuossa hintaluokassa (alle 300€) varmaan ihan hyvä stratocasterkopiokitara sekin.
 
----
 
Kitaravalinnan lisäksi myös vahvari valintaan vaikuttaa se mitä artistia aiot matkia, millaista saundia haet ja mikä silmääsi kauniilta näyttää. Onko saundi moderni särö, perinteinen 50/60-luvun särö, vaiko ihan puhdas.
 
Joku mallintava lienee sopiva. Ne on monipuolisia, on kuulokeliitännät ja eri saundeja. Kaiku (reverb) on hyvä efekti, ja sitten joku "putkisärö"-saundi on bluesille myöskin omiaan.

Vahvariks ostasin jommankumman näistä:
 
Roland Microcube http://www.thomann.de/fi/roland_micro_cube_ltd_red.htm
Vox Valvetronix http://www.thomann.de/fi/vox_ad15vt_valvetronix_gitarrencombo.htm
 
Roland on tosi hyvä hintasekseen. Valvetronix ehkä vähän monipuolisempi. Itselläni oli tuo 15 wattinen Vox, kunnes ostin 50w, jotta bändinkin kanssa pärjää. Monipuoliset mallinnukset ja efektit joilla nyt saa ne tarvittavat mausteet, jos niitä joskus sattuu tarvitsemaan
 
Kitarasta en osaa sanoa muuta kuin, että jos vain on joku tuttu joka jotain kitaroista tietää niin messiin vaan ja kauppaan kokeilemaan.

Minä voin antaa myös vilpittömän suosituksen Iban artcoreille! Mahtavia kitaroita.

Kiitos vinkeistä! Olen viikonlopun pyörinyt netissä ja yrittänyt pitää itseni aisoissa tämän kitarainnostuksen kanssa... olen päätynyt siihen, että Les Paul -tyyppinen kitara miellyttää silmää eniten. Tänään kävin kuolaamassa kitarakaupassa Epiphonen Standardeja ja Customeja. Ja myyjät kilvan kehuivat pientä kahden watin microcubea. Onko pahaa sanottavaa ko. värpäkkeistä? Tiedättekö onko kitarakaupoissa joulualea, eli kannattaisiko vähän vitkuttaa, jos vaikka hinta tippuisi?

Kiitos vinkeistä! Olen viikonlopun pyörinyt netissä ja yrittänyt pitää itseni aisoissa tämän kitarainnostuksen kanssa... olen päätynyt siihen, että Les Paul -tyyppinen kitara miellyttää silmää eniten. Tänään kävin kuolaamassa kitarakaupassa Epiphonen Standardeja ja Customeja. Ja myyjät kilvan kehuivat pientä kahden watin microcubea. Onko pahaa sanottavaa ko. värpäkkeistä? Tiedättekö onko kitarakaupoissa joulualea, eli kannattaisiko vähän vitkuttaa, jos vaikka hinta tippuisi?
 
Joulualennukset tahtovat yleensä koskea vain niitä kaikkein halvimpia " kitara+vahvistin + kaikki mitä tarvitset" -paketteja. Mutta harvoin mitään erillisiä joulualennuksia tulee yksittäin ostettaville ja hivenen kalliimmille kitaroille. Tosin normi alennus nyt kannattaa aina pyytää ja hyvin usein sellaisen saakin.

MicroCube on hyvä, varsinkin kun sitä saa jo johonkin 88-95€ hintaan! Puhdassaundi on hyvä, kaiku on riittävä, säröt on enemmän modernia tyyliä, josta itse en välitä, mutta voi sulle olla juuri sopiva.
 
Ja tuollainen piskuinen (ja pattereillakin toimiva) voi myöhemmin toimia kakkos/reissu/mökki/kuuloke-vahvarina, ei siis kovin helposti tule tarpeettomaksi!

MicroCube on kyllä mainio. Keväällä soitinkaupassa ajankuluksi testasin. Pluussia nimenomaan soittelin, ja rupinen johnleehookermeininki irtosi hyvin.
 
Yllätyin vehkeen oivallisesta särödynamiikasta. Tarvittaessa löytyi myös kompressoitua higain-pörinää. Kotisoitteluun älyttömän näppärä.

Pluussia nimenomaan soittelin, ja rupinen johnleehookermeininki irtosi hyvin.
 
Mjaa, minä kun en kokeiluissani löytänyt sellaista "tweed"-overdriveä (vrt. esim Rolandin 30X vahvariin, jossa on "tweed"-mallinnus). Oli enemmän Marshall- tai metallisäröä. Pitänee testata uudemman kerran. Stratolla kokeilin kumpaistakin.

Micro Cubessa oli mielestäni munaton soundi, joka johtuu enimmäkseen pienestä koosta. Voi olla että Cube 15 tarjoaa tukevampaa soundia. On siinä sentään 8" elementti vs. microcube 5". Ainoa miinus lienee isommassa hankalampi liikuteltavuus.(=ei kulje taskussa) Hinta on sama.
 
Vertasin vierekkäin microcubea ja h&k edition blue 15. H&K vei mielestäni voiton, vaikka siinä ei niin monipuolisia säröjä olekaan... lähinnä hevisirinää riittää mallintavassa enemmän. Edition Bluessa oli tukevampi ja täyteläisempi soundi. Myös ulkonäkö on siinä kiva sinisine valoineen :)
 
Pitäisin tapauksessasi olennaisena paristokysymystä. Jos ei tarvitse soittaa metsässä näkisin microcuben turhana tuotteena (vrt. cube 15 ym.)

Minäkin olen periaatteessa sitä mieltä että 10" on hyvälle saundille minimi, tosin 8":kin menee jos on hyvä kajari. Joka tapauksessa pienet vahvarit pitää nostaa korvan korkeudelle (no ainakin tilatata niin että osoittavat ylöspäin) että kuullostaa kunnolliselta, eikä se katoa maton alle. Omassa pikkuvahvarissani on kahdeksan tuumainen kajari, ja vaffari seisoo omalla pallillaan.
 
Mutta kaikesta huolimatta, Micro Cubesta ja Vox Da5:stä saa paljon isoa mölyä pienellä rahalla ja pienessä laatikossa. Mutta hyviä vahvareitahan on vaikka millä mitalla. Ja vaikka hyvistä vahvareista voi suunnilleen ollakin samaa mieltä, niin omat mieltymykset on silti jokaisella. Monet tykkää TechNYC TM10:stä, minun mielestäni aiemmin omistamani halpis kopio Behringer GM110 oli parempi. Että vaikka MicroCubea aina ylistetään, ei se ole mikään jumalan valitsema, ainoa ja viimeinen, laki.
 
Itse neuvoisin silti valitsemaan microcuben mieluummin kuin huntin kiinalaisen putkivehkeen (HB GA5 tai Epiphone Valve junior), ellei jo tiedä nimenomaisesti tuollaisen tarvitsevansa. Ne ovat halvalla tehtyjä (ja siksi helposti pikkuvikaisia ja muutostöitä tarvitsevia) vaikka putkisaundia niistä saakin. Toisaalta niistä saa ikäänkuin vain yhden tai kaksi saundia, ja niistäkin toisen saaminen vaatii luultavasti armotonta luukuttamista. Vaikka putkivahvistimen dynamiikka ja särö kuuluu olellisena osana bluesin soittoon (älä kerro sitä Albert King vainaalle), niin ei se koti- tai ensivahvistimeksi välttämättä ole oikea valinta, sillä putkivahvistimet voivat myös olla myös rajoite.
 
No jos Les Paul sua kiinnostaa, niin... onko se Slashin, Gary Mooren, Eric Clapton, H. Sumlinin, Jeff Beckin... vai kenen suuren "idolin" takia? Kerro kerro. Jos tietää keneltä haluaa kuullostaa, on helpompi etsiä oikeita laitteistoratkaisuja.

Oivallinen kirjoitus Weelieltä. Totta on että on muitakin eteviä vaihtoehtoja kuin Microcube. Cubea vain on vaikea olla suosittelematta, koska se tuntuu toimivan keskimäärin joka meiningissä.
 
Eihän se pienen elementin soundi jämäkkyydeltään tietenkään vastaa edes kasituumaista. Onpa täällä joku ollut pettynytkin äänen "matkaradiomaisuuteen". Itse näen asian niin, että värkin äänenväri on varsin luonteva lupsakalla kotisoitteluvoimakkuudella. Jo Valve Juniorin kasituumainen on mielestäni tarpeettoman paksusoundinen sängynreunajamitteluun!
 
Mikäs muuten oli että en löytänyt Thomannilta sitä Behkun pienintä GMX108:aa ollenkaan kun äsken yritin katsoa? Senhän pitäisi olla näppärä värkki myös. Menikö nimi väärin?
 
Edit. vastaan itselleni: väärinhän se meni, GM108 on oikein.

No jos Les Paul sua kiinnostaa, niin... onko se Slashin, Gary Mooren, Eric Clapton, H. Sumlinin, Jeff Beckin... vai kenen suuren "idolin" takia? Kerro kerro. Jos tietää keneltä haluaa kuullostaa, on helpompi etsiä oikeita laitteistoratkaisuja.
 
Hmmm... itse asiassa en ole miettinyt keneltä haluaisin kuulostaa... mutta haluaisin soittaa samalla sydämen palolla kuin tyypit "Family meeting" leffassa... kävin myös katsomassa Eddie Kirklandia livenä... oli hieno nähdä 84-vuotiaan papparaisen heräävän henkiin, kun sai kitaran käteen ja bändin taakseen...

Jos löydät käytettynä vanhempia (mielellään 80-luvun) Japanin Squier stratoja suosittelen tsekkaamaan!
 
Komppaan, mutta valitettavasti ei taida saada viiteensataan edes ilman vahvaria. Sellaista 600-1000e olen nähnyt pyydettävän. Mutta jos jostain edullisesti näette niin ehdottomasti kannattaa napata mukaan.