Kitarat: kitarakamat ›

Koetas laittaa? Nimen omaan Gibsonissa en tykännyt yhtään JB:n soundista. Ei toimi mulle mikki, josta alkaa saada etäisesti käyttökelpoista soundia vasta siinä vaiheessa, kun tonet on rullattu puoliväliin tai alle. Kireys poistuu silloin vähitellen, mutta tilalla on siinä vaiheessa jo melkoinen tunkkaisuus. Onkohan niin, että monet laittavat LP-tyyppisiin kitaroihin JB:tä kirkkaamman soundin toivossa? Väitän, että kymmenet muut mikit tekevät homman paremmin: kirkkautta saadaan, ilman JB:n kohtuutonta kireyttä.
 
Eikä se JB muuten Jackson Kellyssä sen paremmalta kuulostanut. ;)
 
100% makuasioita. JB kuulostaa kireältä ihan tarkoituksella...sopii loistavasti ulvoviin kasarihevisooloihin ;-) Jos tykkää perinteisestä PAF-soundista, kannattaa ostaa perinteinen PAF.
 
Potikat vaikuttavat myös. 250k = hyvä.

Ai niin, ketjun aloittajalle suosittelisin settiä Custom & 59.

Koetas laittaa? Nimen omaan Gibsonissa en tykännyt yhtään JB:n soundista. Ei toimi mulle mikki, josta alkaa saada etäisesti käyttökelpoista soundia vasta siinä vaiheessa, kun tonet on rullattu puoliväliin tai alle. Kireys poistuu silloin vähitellen, mutta tilalla on siinä vaiheessa jo melkoinen tunkkaisuus. Onkohan niin, että monet laittavat LP-tyyppisiin kitaroihin JB:tä kirkkaamman soundin toivossa? Väitän, että kymmenet muut mikit tekevät homman paremmin: kirkkautta saadaan, ilman JB:n kohtuutonta kireyttä.
 
Makuasioitahan nämä tietysti ovat. Ja mä sitä paitsi tykkään ulvovista 80-luvun hevisooloista, joten ehkä siinä selitys :) Toisaalta omaan korvaan Ibanezin V7/V8 kuulostaa myös ihan hyvältä, ja ne on varmaan maailman parjatuimmat mikit...

Makuasioitahan nämä tietysti ovat. Ja mä sitä paitsi tykkään ulvovista 80-luvun hevisooloista, joten ehkä siinä selitys :) Toisaalta omaan korvaan Ibanezin V7/V8 kuulostaa myös ihan hyvältä, ja ne on varmaan maailman parjatuimmat mikit...
 
Juurikin.. tuolla toisessa thriidissa just keskustellaan mm. mikkiasioista.. Vaikeaa on välillä sen suhteen, että on erilaisia tarpeita, soundeja, soittotatseja ja pedaali/etuastevirityksiä... joten erilaisille mikeille lienee jatkossakin tarpeita. Kullekin omansa. ;)

Mä tykkään noista jukkiksen kehumista Lindy Fralinin PAF:eista älyttömästi, mulla on alikäämityt sellaiset les paulissa. Erottelevuutta on niin paljon kun kehtaa toivoa ja kirkkautta mukavasti, jonkun mielestä ehkä liikaakin. Soi kuitenkin niin paljon sävykkäämmin kuin kireä JB ja siksi näistä saakin aivan mahdottoman maukkaat puhtaat sekä bluesrockit. Pedaaleilla boostaamalla saan sellaisen Lukather-soundinkin tarvittaessa, ja mun mielestä tosi hyvän sellaisen. Mä oon sitä mieltä että mikeistä pieni ulostulo ---> kirkkaampi, erottelevampi ja sävykkäämpi soundi, ja sitten pedaaleilla saa säröä vähintäänkin sinne kasarimittoihin.
 
Lähinnä jos haluaa monipuolisempaa soundia, kuin sen yhden riipivän kasarisoolosaundin..

Kyllähän sitä säröä saa pedaaleilla ja vahvistimesta niin paljon, että järki lähtee. Minkä takia mikit pitäs käämiä niin kuumaksi, että niistä saa vaan yhden valmiiksi tukossa olevan ja dynamiikaltaan lattean soundin? Vähän heikompitehoisilla mikeillä saa kyllä tarvittaessa säröä vaikka kuinka, mutta taas ylitehoisilla mikeillä menetetään iso osa alkupään hienoista nyansseista. Monipuolisuudesta se on pois, mutta jos ei tarvitsekaan kuin yhden tukkoisen soundin, niin mitä minä tässä oikein änkytän?
 
Ei, volumepotikan rullaaminen pienemmälle ei tee higain-mikistä köykäisemmin käämittyä.

Ei, volumepotikan rullaaminen pienemmälle ei tee higain-mikistä köykäisemmin käämittyä.
 
Ei tee, mutta saa sen kermaperseiden perään kuuluttaman dynamiikan paremmin haltuun ja tukkoisuutta pois, jos se on oikeasti soittamisen esteenä. Ei tartte niitä pedaaleja kuitenkaan niin paljoa jalkoihin pyörimään, jos tahtoo saada enemmän gainia.

Ei tee, mutta saa sen kermaperseiden perään kuuluttaman dynamiikan paremmin haltuun ja tukkoisuutta pois, jos se on oikeasti soittamisen esteenä. Ei tartte niitä pedaaleja kuitenkaan niin paljoa jalkoihin pyörimään, jos tahtoo saada enemmän gainia.
 
Gaiggein rangimmilla jäbillä on niin kuumat mikit, että ei tartte edes vahvarii kun ne huutaa ihan itsekseen.
 
Itseasiassa, musta Gibsoneissa on vakioina ihan liian kuumia mikkejä. Kaikki spedut ja muut käyttäytyy ihan eri lailla mitä esim. miedoimilla yksikelaisilla. Lähinnä ongelmaa tulee jos vaihtelee kitaroita ristiin rastiin.
 
Mulla oli yhdessä skebassa Gibsonin GIBSON P-500 Hot Ceramic Humbucker tallassa ja Gibson P-496R BK kaulalla, ja ne oli aivan yyberkuumat. Ulvoivat oikeasti yksikseen.

Mulla oli yhdessä skebassa Gibsonin GIBSON P-500 Hot Ceramic Humbucker tallassa ja Gibson P-496R BK kaulalla, ja ne oli aivan yyberkuumat. Ulvoivat oikeasti yksikseen.
 
Noihan on Gibsonin kuumimmat mikit, vissiin Dirty Fingerit menee niiden ohi vain. Nuo ovat kyllä soundiltaankin ihan kuraa nuo.

Vai niin, että se on kermaperseilyä, jos haluaa että soundissa on dynamiikkaa?
 
Pakko muuten myöntää, että nyt kun on tottunut treble bleed -modiin kaikissa humbuckereilla varustetuissa Les Pauleissa, ei modaamattomien LP:iden soundi tunnu erityisen kirkkaalta ja erottelevalta silloin, kun volumea laskee tarpeeksi. Volumet täysillä homma pelaa toki kuten pitääkin ilman mitään modejakin. Osat maksaa alle puoli euroa per mikkipari (eli kitara): yksi konkka (560pF) ja vastus (330 kOhm) kumpaankin volumepotikkaan.

Mä en tajua, miksi sun pitää olla aina suunapäänäperseenä aukomassa leipäläpeäsi noista saatanan putiikkivehkeitten ja osien hienouksista. Jos näkisit sen murean bluesgaysoundin omaavien kamojesi läpi, näkisit, että ihmiset soittavat erilaista musaa kuin sinä ja heillä on myös joillain erilaiset soundimieltymykset, kuin sulla. PAF on joillekin samalla tavalla kirosana kuin sulle nähtävästi mikä hyvänsä '59:ää voimakkaampi mikki.
 
Pidä hyvänäs.
 
Oujees, juuri tällaisia kommentteja olen tälle foorumille kaivannutkin. Hyvä meininki!!1

Oujees, juuri tällaisia kommentteja olen tälle foorumille kaivannutkin. Hyvä meininki!!1
 
Kuin myös tällaisia.

Jos haluat jotain erikoisempaa (aktiivimikit vintage-looking säilyttäen) niin SD Mustaine Livewire, eli JB & Jazz aktiivisina. On ehkä parhaat mikit ikinä, tosin jälleen kevyempi puoli kärsii hieman.
 
Toinen ääni Mustaine Livewireille, ainakin tässä käyttötarkoituksessa. Muussa tapauksessa Lundgren Suckerbucker/M6 tai Lindy Fralin High Output Humbucker.

Annan äänen Duncanin Customille ja 59:lle. Zebra -värityksellä saa vintagenäköäkin sopivasti. Omassa (ltd:ssä prkl) tuo setti ja ajattelin kokeilla elämän aikana vielä moneen kitaraan samaa settiä.

Kyllähän sitä säröä saa pedaaleilla ja vahvistimesta niin paljon, että järki lähtee. Minkä takia mikit pitäs käämiä niin kuumaksi, että niistä saa vaan yhden valmiiksi tukossa olevan ja dynamiikaltaan lattean soundin?
 
Se on kato vähän niin että noi hevimeteli ukot tykkää siitä kompressoidusta ja tiukasta komppisoundista enemmän kun jostain dynamiikasta, ja aivan ymmärettäväähän se on ajatellen sen musiikkityylin tavoitteita.

Olisit saman tien lainannut koko kommentin. Näkyyhän Jucciz ymmärtävän sen, että turha mainostaa monipuolisuutta silloin kun ihanteena on yksipuolisuus.
 
Kyllähän sitä säröä saa pedaaleilla ja vahvistimesta niin paljon, että järki lähtee. Minkä takia mikit pitäs käämiä niin kuumaksi, että niistä saa vaan yhden valmiiksi tukossa olevan ja dynamiikaltaan lattean soundin? Vähän heikompitehoisilla mikeillä saa kyllä tarvittaessa säröä vaikka kuinka, mutta taas ylitehoisilla mikeillä menetetään iso osa alkupään hienoista nyansseista. Monipuolisuudesta se on pois, mutta jos ei tarvitsekaan kuin yhden tukkoisen soundin, niin mitä minä tässä oikein änkytän?
 
Ei, volumepotikan rullaaminen pienemmälle ei tee higain-mikistä köykäisemmin käämittyä.

Koetas laittaa? Nimen omaan Gibsonissa en tykännyt yhtään JB:n soundista. Ei toimi mulle mikki, josta alkaa saada etäisesti käyttökelpoista soundia vasta siinä vaiheessa, kun tonet on rullattu puoliväliin tai alle. Kireys poistuu silloin vähitellen, mutta tilalla on siinä vaiheessa jo melkoinen tunkkaisuus. Onkohan niin, että monet laittavat LP-tyyppisiin kitaroihin JB:tä kirkkaamman soundin toivossa? Väitän, että kymmenet muut mikit tekevät homman paremmin: kirkkautta saadaan, ilman JB:n kohtuutonta kireyttä.

Eikä se JB muuten Jackson Kellyssä sen paremmalta kuulostanut. ;)
 
Ai ei vai? Minusta kun tuo JB-Jazz setti on nimenomaan noihin superstratoihin (kelly lasketaan siihen ryhmään) ihan omian tuomaan lisäkieryttä soundiin. LP:ssä se taas kuulostaa tukkoiselta ja nuhaiselta. Sheptoneja en ole vielä tyyppaillut, mutta elän toivossa, että kohtapuoliin pääsisin koeajolle. Ainakin testipätkät kuulostavat lupaavilta (vaikka toisessa olikin täppinkiä).
 
Aiemmin mainittu SD 59 on aika turha valinta LP:n mikiksi, kun se käsittääkseni on tehty noin yks-yhteen kopioksi noista vanhemmista G:n mikeistä.
 
Bottom line:
En oikein tajua minkä takia Burstbuckereista haluais luopua... Ellei sitten sheptoneja ja joitain muita tr00 putiikkimikkejä iske tilalle.

Olisit saman tien lainannut koko kommentin. Näkyyhän Jucciz ymmärtävän sen, että turha mainostaa monipuolisuutta silloin kun ihanteena on yksipuolisuus.
 
Totta epähuomiossa en lukenut ajatuksella loppuun asti. Mutta lähinnä pointtina oli se että saahan sillä jazzmikilläkin tietty soittaa metallia, mut ei sillä ihan loppuun asti pääse jos puhutaan metallica tyylisistä särövalleista...

Ennen uusien mikkien hankkimista voisi olla kannattavaa kokeilla, mihin asti pääsee tuolla jo aiemmin mainitulla mikkien korkeuden ja lisäksi naparuuvien säätelyllä. Kirkkautta ja sitä erottelevuutta luulisi tulevan, kun ruuvailee toisen kelan ruuveja hiukan ylöspäin. Ne kun on siinä just sitä varten.