Kitarat: kitarakamat ›

Tällä hetkellä Stankussa on kiinni Burstbucker Pro:t, jotka toimivat kevyemmässä soitossa tosi hyvin mutta tökkivät vähän higaineilla. Higainilla soundi on jotenkin vähän mutainen ja harva kun kun vertaa EMG81 -varustettuun LTD:heni. En nyt todellakaan oleta että Burstbuckereista irtoaisi samaa kuin aktiivihirviöistä mutta silti tarvisin vähän jytkympää mikkiä säröosastolle. Burstbuckerit ovat myös erittäin tummat verrattuna EMG:hen, mikä vaikeuttaa säätämistä. Keikalla ei viitsisi kitaraa vaihdettaessa alkaa ruuvaamaan soundeja uusiksi...
Soittelen tyylejä ihan laidasta laitaan joten monipuolisuus olisi valttia. Bändin kanssa soitetaan death metallia, mutta tykkään soitella itsekseni kaikkea progea ja seitsemänkymmentäluvun rockia. Merkillä ei sinäänsä nyt ole niin väliä, Seymour Duncania olen kyllä ajatellut. Ko. merkin Tone Wizard antoi vaihtoehdoiksi kriteereilläni SD JB - SD Jazz -yhdistelmää, joka kyllä vaikuttaa aika hyvältä. Hintaa mikeillä saisi olla saman verran kuin mitä Burstbucker -satsista saa käytettynä eli noin 200€. Kaulamikki saisi olla 4 piuhainen, ajattelin laittaa kaulaan puolituksen. Vahvistimena on H&K Triamp + Boss GT-6 efektilaitteena / boosterina säröihin.

Duncanilta sanoisin, että Jazzi tai nelipiuhainen '59 kaulaan ja tallaan joko Custom tai Distortion.

Keikalla ei viitsisi kitaraa vaihdettaessa alkaa ruuvaamaan soundeja uusiksi...
 
Minkä takia vaihdat kitaraa sitte livenä jos et soundin takia? Ymmärrän toki jos haluaa mahdollisimman samanlaisen vararitsan mut noin muuten en oikee tiiä.

Minkä takia vaihdat kitaraa sitte livenä jos et soundin takia? Ymmärrän toki jos haluaa mahdollisimman samanlaisen vararitsan mut noin muuten en oikee tiiä.
 
Varakitarana jos kieli menee poikki tms.

Jos etsit erottelevaa ja perinteelle kumartavaa mikkisettiä, joka sopii etenkin rock- ja blues-osastoon (mutta toisaalta ihan mihin vaan), voin varauksetta suositella Sheptone:n valmistamia PAF Tribute -humbuckereita. 60-luvun rokista vähintän kasariheviin nämä mikit tekevät juuri mitä pitääkin. Ja eikös säröä saa vahvistimesta ja/tai pedaaleista lisää, jos tarvitsee? Ylikuumissa mikeissä kirkkaus, erottelevuus ja dynamiikka on usein enemmän tai vähemmän kateissa.
 
Tässä pari testipätkää kahdella eri Gibson Les Paulilla (Bantam ja Elegant), kummassakin samat mikit.
http://mp3.jucciz.com/budda_sd30/kolmastesti_lp_bantam.mp3
http://mp3.jucciz.com/budda_sd30/late_night_silver_blues.mp3
 
Lisätietoja Sheptonen mikeistä täältä:
http://sheptone.com/landing.html
 
Yksi setti maksaa n. 250 dollaria, joten nykyisellä kurssilla postikulujen, tullien ja verojen hinnaksi jää noin 230-240 euroa. Ei suorastaan pöyristyttävän paljon yli hintahaarukkasi ylärajan. Ja soundihan on silkkaa hunajaa.

Ennenkuin ostat uudet mikit, niin kannattaisi kokeilla laskea mikkejä roisisti alaspäin. En ollut aikanaan yhtään tyytyväinen Les Paul Fades STD:ni BB Pro:iten mutaiseen soundiin, kunnes kokeilin laskea mikkejä reippaasti alaspäin: nyt soundi on huomattavasti selkeämpi ja erottelevampi erityisesti kaulamikillä soitettaessa.
 
Gibsonin tehtaalla kaikki mikit säädetään jostain syystä samalla tavalla riippumatta mikkien ominaisuuksista.

Jos kirkkautta ja erottelevuutta hakee niin SD JB ja Jazz on ehdoton.

Laita ne emg:eet siihe Gibboniin
 
EMG olisi aika hyvä, mutta epäilyttää vähän se kevyemmän soitto, sekä ulkonäkö ei ole kovin "vintage", jonka haluaisin lespassa säilyttää.

BKP:n nailbomb-satsi toimii erittäin hyvin myös lespassa.
Toinen hieno vaihtoehto on Dimarzion Paf Pro & Super Distortion.

Mulla on muuten paf pro ja breed lespassa, varsin tuhti mutta erotteleva mikki tuo breed, olisko se jotain evon ja tone zonen välimaastosta.

BKP:n nailbomb-satsi toimii erittäin hyvin myös lespassa.
Toinen hieno vaihtoehto on Dimarzion Paf Pro & Super Distortion.
 
Tämä satsi kuulostaisi varsin mukavalta, ja on vielä aika edukaskin. Siis nämä Dimarziot, BKP:t olisivat mainiot mutta halfstackin oston jälkeen olen ollut pahasti miinuksella joten ei ole laittaa ylimääräistä rahaa yhtään.

Jos sietämättömän kireää ja riipivää soundia hakee niin SD JB on ehdoton.
 
En tajua, minkä takia ihmiset suosittelee Seymour Duncanin JB:tä yhtään mihinkään. Pistäväsoundisempaa mikkiä saa mielestäni hakea.
 
Sitä kirkkautta ja erottelevuutta saa mistä tahansa ei-niin-ylikäämitystä PAF-henkisestä mikistä. Esimerkiksi Lindy Fralinit ja Sheptonet ovat esimerkillisen erottelevia soundiltaan.

sietämättömän kireää ja riipivää soundia
 
En tajua, minkä takia ihmiset suosittelee Seymour Duncanin JB:tä yhtään mihinkään. Pistäväsoundisempaa mikkiä saa mielestäni hakea.
 
Mä en tajua, miksi sun pitää olla aina suunapäänäperseenä aukomassa leipäläpeäsi noista saatanan putiikkivehkeitten ja osien hienouksista. Jos näkisit sen murean bluesgaysoundin omaavien kamojesi läpi, näkisit, että ihmiset soittavat erilaista musaa kuin sinä ja heillä on myös joillain erilaiset soundimieltymykset, kuin sulla. PAF on joillekin samalla tavalla kirosana kuin sulle nähtävästi mikä hyvänsä '59:ää voimakkaampi mikki.
 
Pidä hyvänäs.

Mä en tajua, miksi sun pitää olla aina suunapäänäperseenä aukomassa leipäläpeäsi noista saatanan putiikkivehkeitten ja osien hienouksista. Jos näkisit sen murean bluesgaysoundin omaavien kamojesi läpi, näkisit, että ihmiset soittavat erilaista musaa kuin sinä ja heillä on myös joillain erilaiset soundimieltymykset, kuin sulla. PAF on joillekin samalla tavalla kirosana kuin sulle nähtävästi mikä hyvänsä '59:ää voimakkaampi mikki.
 
Pidä hyvänäs.
 
Tykkään jatsisoundista. Tykkään hevimetallisoundista. En tykkää soundista, joka vaan yksinkertaisesti puhkoo korvat aiheuttamatta minkäänlaista auraalista mielihyvää. Ei siihen liity putiikit tai R-kioskit.
 
Pidä itte hyvänäs.

Tykkään jatsisoundista. Tykkään hevimetallisoundista. En tykkää soundista, joka vaan yksinkertaisesti puhkoo korvat aiheuttamatta minkäänlaista auraalista mielihyvää. Ei siihen liity putiikit tai R-kioskit.
 
Pidä itte hyvänäs.
 
Niin varmaan. Kun lueskelee sun postejas muista topiceista, saa käsityksen, että soitat heviä jatsisoundilla. Joka myös klippienkin mukaan menee aika hyvin yksiin. Toivottavasti käsitin väärin.

SD Custom & 59, taittuu varmasti kaikki. JB / Jazz on aika perusvalinta myös.
 
Jos haluat jotain erikoisempaa (aktiivimikit vintage-looking säilyttäen) niin SD Mustaine Livewire, eli JB & Jazz aktiivisina. On ehkä parhaat mikit ikinä, tosin jälleen kevyempi puoli kärsii hieman.

sietämättömän kireää ja riipivää soundia
 
En tajua, minkä takia ihmiset suosittelee Seymour Duncanin JB:tä yhtään mihinkään. Pistäväsoundisempaa mikkiä saa mielestäni hakea.
 

 
Niin. Kyseessähän on vissiin vain noin maailman eniten myyty aftermarket-mikki. Varmaan siis ihan surkea.
 
Koetas laittaa se vaikka täysmahonkiseen Gibsoniin niin voi tulla uusi mielipide asiasta...

Tämä satsi kuulostaisi varsin mukavalta, ja on vielä aika edukaskin. Siis nämä Dimarziot, BKP:t olisivat mainiot mutta halfstackin oston jälkeen olen ollut pahasti miinuksella joten ei ole laittaa ylimääräistä rahaa yhtään.
 
Juu, käytettynä löytyy halvalla.
Aikoinaan käytin juuri tuota Paf Pro + SD satsia lespassa ja minun mielestä se oli paras setti mitä noilta liukuhihnabrändeiltä löyty.
Nämähän on kaikki mieltymyksistä kiinni.
BKP:ssä on juuri tuo hinta niin pirullinen ja niistähän ei kukaan tahdo luopua kun on net ostanu.
 
Paf Pro mulla valikoitui sillä perusteella että Jazz oli hieman liian kirkas, jopa lespan kaulassa, ja 59 oli pikkasen liian tuhnu.
Paf Pro oli perus Gibboni 490 ja Jazz:in väliltä kirkkaudessa, mutta ruutia löyty hieman enemmän.
Super Distortioni vaan toimii, vuosikymmenestä riippumatta =)

Niin. Kyseessähän on vissiin vain noin maailman eniten myyty aftermarket-mikki. Varmaan siis ihan surkea.
 
Olis kiva saada tilastoja noista: Super Distortion ja Jazz olis varmaan kans aika korkealla. Mielestäni myyntiluvut kertovat enemmän siitä, minkä verran ihmisillä on yleensä kiinnostusta sijoittaa rahaa uusiin mikkeihin ja mistä eri vaihtoehdoista ihmiset ylipäätään tietävät. Jos ei olisi hinnasta kiinni ja useammat suosittelisivat muutakin kuin niitä ainaisia Duncaneita ja Dimarzioita, uskoisin, että tilanne olisi toinen.
 
Koetas laittaa se vaikka täysmahonkiseen Gibsoniin niin voi tulla uusi mielipide asiasta...
 
Koetas laittaa? Nimen omaan Gibsonissa en tykännyt yhtään JB:n soundista. Ei toimi mulle mikki, josta alkaa saada etäisesti käyttökelpoista soundia vasta siinä vaiheessa, kun tonet on rullattu puoliväliin tai alle. Kireys poistuu silloin vähitellen, mutta tilalla on siinä vaiheessa jo melkoinen tunkkaisuus. Onkohan niin, että monet laittavat LP-tyyppisiin kitaroihin JB:tä kirkkaamman soundin toivossa? Väitän, että kymmenet muut mikit tekevät homman paremmin: kirkkautta saadaan, ilman JB:n kohtuutonta kireyttä.
 
Eikä se JB muuten Jackson Kellyssä sen paremmalta kuulostanut. ;)