Livetoiminta ›

Tulee aika paljon pyörittyä erillaisten metallibändien parissa ja nyt on pikkuhiljaa ruvennut kiinnosttaa että pitäiskö noitten perus viisseiskojen rinnalle ostaa jotkut mikit ellei muuten niin ihan vaan vaikka vaihtelun vuoksi. Mitäs mikkejä täällä herrat on käyttäny nimenomaan rankempaan metallimusaan kitaroihin, ja millä tuloksella? Oon kahlannu noi muut mikkikeskustelut läpi, mutta niissä yleensä todetaan vaan että "tää on hyvä skeboissa" sen enempää määrittelemättä musatyyliä, mikä ainaski munsta on aika oleellinen pointti mikkiä valittaessa.

Sennheiser MD421
Royer 121
Audix i5
 
Nuo ne taitavat olla yleisimmät ja käytetyimmät SM57:n jälkeen. Ainakin raskaammalla puolella.

Tulee aika paljon pyörittyä erillaisten metallibändien parissa ja nyt on pikkuhiljaa ruvennut kiinnosttaa että pitäiskö noitten perus viisseiskojen rinnalle ostaa jotkut mikit ellei muuten niin ihan vaan vaikka vaihtelun vuoksi. Mitäs mikkejä täällä herrat on käyttäny nimenomaan rankempaan metallimusaan kitaroihin, ja millä tuloksella? Oon kahlannu noi muut mikkikeskustelut läpi, mutta niissä yleensä todetaan vaan että "tää on hyvä skeboissa" sen enempää määrittelemättä musatyyliä, mikä ainaski munsta on aika oleellinen pointti mikkiä valittaessa.
 
Moro!
 
Kannattaa kokeilla aika ennakkoluulottomasti eri sieppaimia.
Viime metallirupeamalla oli enemmänkin vaihtoehtoa, mutta toiseen marsun läjään lyötiin röden nt1. Voi ristus miten mahtava sieppo! Eroa 57:aan on kun yöllä ja dingolla.
Toisessa läjässä oli senkun 606, mut siitä jäi jotenkin tohon rödeen verrattuna aika haikee fiilis. Parempi se 606 mun mielestä oli tohon metalligenreen (ja muuhunkin), kuin 57. Muutenkin on viimeaikoina toi 57 alkanu tökkiä. Paitsi snaressa.
Oon joskus käyttäny ton 57:n kaverina AT3030 konkkaa. Yhdistelmä toimi silloin hienosti.
Ajan/mahdollisuuksien/viitsimisen/kanavamäärän vuoksi toi yhdistelmän tekeminen on jäänyt vähän enempi taka-alalle vaikkakin se ois todnäk tie onneen...
 
Jotenkin tuntuu siltä, et noi isokalvoiset konkat (414, AT, rödet) toimii pirun hyvin nimenomaan kitarahommissa. Niistä saa siihen sointiin sellaista tervettä räkää, jolla sen keppisoundin saa murisemaan nätisti, ilman et se ylämiddle alkaa puukottamaan holtittomasti.
Enemään luonnetta siis kehiin!

Tuossa ylempänä tulikin jo hyvää perusinfoa paljon.
 
Kannattaa todella kokeilla lähes kaikkea mahdollista siellä kaapin edessä. Hevisoundit on monesti niin erikoisia, ettei se perinteinen mikki ole välttämättä paras aina. Kirskumisista kun pääsee jonkinmoiseen kompromissiin, niin se auttaa yleensä aika paljon.
 
Itse olen huomannut, että Audixin d4 (joka on siis virallisesti basari-/lattiatomi-mikki) toimii loistavasti hevisäröjen kanssa. Se vaikuttaa ensin turhan bassovoittoselta, mutta kun siitä bassosta leikkailee tarpeelliset pois, niin loppusoundi voipi yllättää. Tämä dynaaminen päästää sopivasti yläkertoja läpi, mutta ei kirsku. Kannattaa kokeilla!
 
Itse epäilin pitkään monitoripäässä, kun etupään miksaaja tämän sinne kitarakaapin eteen halusi tunkea. Onneksi kuitenkin yllätys oli suorastaan yltiöpositiivinen :)

Toisessa läjässä oli senkun 606, mut siitä jäi jotenkin tohon rödeen verrattuna aika haikee fiilis. Parempi se 606 mun mielestä oli tohon metalligenreen (ja muuhunkin), kuin 57. Muutenkin on viimeaikoina toi 57 alkanu tökkiä. Paitsi snaressa.
 
Meitillä on ton 606:n isoveljiä (e906) pari kappaletta ja niistä ei oo kitaroille ollut pahaa sanottavaa. Noissa molemmissa malleissa on se kiva puoli, että siihen ei tartte välttämättä ständiä, kun sen voi ripustaa suoraan marsun (tjsp) kahvasta roikkumaan ja mikin kela osoittaa suoraan oikeaan kohteeseen. No tietty ständillä sitä sais vähän vielä käänneltyä, mut hyvin toimii noinkin.

Pääsin pari viikkoa sitten kokeilemaan pitkästä aikaa kahdella mikillä mikitettyjä kitarakaappeja. SM57 ja MD421 yhdistelmä toimi loistavasti tuollaseen alavireiseen metalliin. Sennheiserin e606 ja e906 mikeistä on hyviä kokemuksia ihan yksinäänkin.

Pari kuukautta sitten pääsin On The Rocksissa kuuntelemaan kun metallin murinaa siepattiin Beta87:lla. Täytyy kyllä sanoa että potki perkeleesti. Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia kys. mikistä?

Pari kuukautta sitten pääsin On The Rocksissa kuuntelemaan kun metallin murinaa siepattiin Beta87:lla. Täytyy kyllä sanoa että potki perkeleesti. Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia kys. mikistä?
 
Hyvä mikki, Rocksissa miksatessa olen tuota itsekin käyttänyt kitaroissa, jos ei omaa settiä ole ollut mukana.
 
Itse suosin Shuren 57 ja Audio Technican 3060 yhdistelmää hevikeikoilla, toimii todella hyvin jos halutaan isoa jykevää kitaravallia. Yleensäkin suosin isokalvoista konkkaa dynaamisen kaverina kitaroita mikitettäessä livenä. Pystyy työstämään soundia hyvinkin helposti niitä blendailemalla. Toisaalta esmes Teräsbetonin kanssa loppuvaiheessa homma oli jo niin hioutunut kohdilleen, että pistin gainit kohdilleen faderit nollaan ja leikkasin vähän alapäätä, soundi oli siinä. Muilla bändeillä tulee käyttöön myös usein yläpään hyllykorjain, koska en mitään muuta vihaa keikoilla niin paljon kuin kirskuvaa soundia, jonka scoopattu SISO (tai mikä ikinä) saa aikaiseksi :P

Pari kuukautta sitten pääsin On The Rocksissa kuuntelemaan kun metallin murinaa siepattiin Beta87:lla. Täytyy kyllä sanoa että potki perkeleesti. Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia kys. mikistä?
 
Totta tosiaan.
En oo ihan varma, mut luulisin et taidan olla syypää tohon B87:n "trendikkyyteen".
Egotripin Skelelle laitettiin sen BadCatin eteen sellainen ja mainostin sitä muistaakseni Liuhulle.
Toimii.
Kuten sanottu, ennakkoluulottomuus voi poikia kivoja juttuja!

Moro!
 
Kannattaa kokeilla aika ennakkoluulottomasti eri sieppaimia.
Viime metallirupeamalla oli enemmänkin vaihtoehtoa, mutta toiseen marsun läjään lyötiin röden nt1. Voi ristus miten mahtava sieppo! Eroa 57:aan on kun yöllä ja dingolla.
Toisessa läjässä oli senkun 606...
 
Se oli 906.
 
Mut tämä pilkunviilaamisesta.
Viime viikolla oli jotku metallibakkanaalit Keuda-salissa ja siellä mul oli Mesa-stäkkien edessä sm57 ja 906, toimi oikeinkin mainiosti.
Joskus muinoin tuli harrastettua noiden vanhojen 409:ien kanssa tämmöstä et (niin siis jos kyseessä oli kajautin mikä oli auki takaa)
eteen 57 ja styrkkarin taakse toi 409 ja 409 kanavasta vaihe nurin niin sai vähän saatanasti sitä murinaa mukaan.
Perusrokkihommissa vedettiin monta vuotta taisteluparin kanssa tolla 421+57 systeemillä. Y-piuhalla siis samaan kanavaan ja mikit toisiinsa nähden 45 asteen kulmaan päät kiinni toisissaan.
Kaikki isokalvoset järjestään on kokeilemisen arvoisia. Itse diggaan tosta NT-1:sen soundista enkä niinkään AT:n soundista. Toinen äidisä ja sitä rataa.
 
Ei muuta kun kokeilemaan.
 
Edit: ajatuskatko

Tuli mieleen kun Tipi Tuovinen selitti että kun kaksi dynaamista mikkiä laittaa yhteen Y-piuhalla niin nimenomaan tästä syntyvällä impedanssihässäkällä olisi vaikutusta soundiin. Tämä olisi kuulemma mikitys monien kasarirokki-kitarasoundien takana.
Harmi kun en nyt enää muista niitä mikrofonimalleja, mutta jotain vanhempia ne oli.

Tuli mieleen kun Tipi Tuovinen selitti että kun kaksi dynaamista mikkiä laittaa yhteen Y-piuhalla niin nimenomaan tästä syntyvällä impedanssihässäkällä olisi vaikutusta soundiin. Tämä olisi kuulemma mikitys monien kasarirokki-kitarasoundien takana.
Harmi kun en nyt enää muista niitä mikrofonimalleja, mutta jotain vanhempia ne oli.
 
Beyer 201 ja SM57, vaihtoehtoisesti MD421 tai 57.
 
Ei toimi livenä kovin hyvin, tuollainen viritys on melkoisen kiertoherkkä hevibändin kanssa, hiljaisempien yhtyeiden kanssa voinee toimia paremmin. Pari kertaa kokeilin ja siirryin muihin metodeihin.

Kokeile myös Studio Fredmanin tekniikkaa, jossa kaksi SM57:aa nappaa samaa elementtiä. Toinen mikki aivan keskellä kohtisuoraan ja toinen 45 asteen kulmassa kohti elementin keskustaa. Siitä sitten siirtelet 45 asteen kulmassa olevaa, jotta löydät optimikohdan ja parhaimman kuuloisen vaihevirhemäärän.
 
Siitä irtoaa mm. In Flamesin Claymanin komppikitarasoundi.

Beyer 201 ja SM57, vaihtoehtoisesti MD421 tai 57.
 
Ei toimi livenä kovin hyvin, tuollainen viritys on melkoisen kiertoherkkä hevibändin kanssa, hiljaisempien yhtyeiden kanssa voinee toimia paremmin. Pari kertaa kokeilin ja siirryin muihin metodeihin.
 
Kuin niin ei toimi ja kuin niin kiertoherkkä? Meillä oli Zen Cafen kanssa moinen viritys (421+57) monta vuotta kunnes kyllästyttiin pyydyksen kokoon ja laitettiin tilalle 414:set.
Ja ei kahvila ei ole kauhean hiljainen orkka.

Kuin niin ei toimi ja kuin niin kiertoherkkä? Meillä oli Zen Cafen kanssa moinen viritys (421+57) monta vuotta kunnes kyllästyttiin pyydyksen kokoon ja laitettiin tilalle 414:set.
Ja ei kahvila ei ole kauhean hiljainen orkka.
 
Tiedän, katsoin teiltä nimenomaan tuon virityksen, että joku käyttää sitä livenä.
 
Niillä kahdella keikalla, millä tuota kokeilin sain kitaroiden alapään ulisemaan kuin sisävesihinaajan. Tämä kuitenkin taitaa johtua enemmän siitä, että ko. orkesti soittaa lavalla itseasiassa aika hiljaa, mutta sitä kuitenkin eräiden tahojen vaatimuksesta tarvii huudattaa PA:sta kohtuullisen kovalla volyymilla. Jos kahvila soittaa lavalla kovaa, niin tämähän helpottaa tuota tilannetta, koska mikrofoneille ei tarvitse antaa gainia niin paljon... Noiden parin kerran jälkeen päädyin käyttämään tuota 2 mikkiä kahteen kaapeliin, jonka kanssa vastaavanlaista ongelmaa ei ollut. En tiedä tuolle tarkempaa fysiologista selitystä, saattoi johtua myös keikkapaikkojen olosuhteista (olivat kyllä huomattavan erilaiset), isoilla lavoilla tuon kanssa tuskin ongelmaa olisi. Eikös tuossa mikkien impedanssi puolitu, jos en ihan väärin muista?
 
Studiossa olen käyttänyt tuota viritystä n+1 kertaa ja hyvin toimii, livenä harvemmin on aikaa ruveta testailemaan virityksiä joiden kanssa on joskus ollut hankaluuksia, joten jätän ne suosiolla sellaisiin tilanteisiin missä säätämiseen on aikaa. Noissa tilanteissa syynä on tietysti voinut olla mikä tahansa, mutta ajattelimpa kertoa, että itse olen kohdannut tuon systeemin kanssa ongelmia joissakin tilanteissa.

Paljon asiaa on ketjuun mahtunut, mahtavaa!
 
Mä haluaisin lisätä tähän vielä nuo vahvistimen ja kaiuttimen väliin (kaiutunpiuhaan) kytkettävät "DI-boxit". Niissähän on useimmiten jonkunlainen kaappisimulointi, enemmän tai vähemmän toimiva sellainen. Ulostulo siis ihan XLR:llä ja soundi on moniin juttuihin kokeilemisen arvoinen, etenkin metallipuolella.
 
Esimerkkeinä mm. Hughes&Kettnerin Red Box ja (yllättävän toimiva) Behringer G-100. Maksavat keskimäärin kai viisseiskaa vähemmän. Yksistään tuollainen on usein melko kökkö, mutta sopivasti mikkisignaalin kanssa sotkettuna parempi kuin jompikumpi yksinään.
 
Kokonaan toinen juttu on sitten vahvistimien ja efektivehkeiden linjaulostulot, joista saattaa löytyä toimiviakin juttuja. Hevimetallihommissa esim Line6:n tuotteista on ollut iloakin. Suosittelen siis kokeilemaan.
 
Ja sitten töihin, sieppaamaan Mesoja 906:lla ja Red Boxilla...

Esimerkkeinä mm. Hughes&Kettnerin Red Box ja (yllättävän toimiva) Behringer G-100.
 
Melkoisen suositussa heviorkassa soittava kitaristi toi aikoinaan tollasen Behringerin keikalle ja tsekissä vertailtiin sen ja mikitetyn (57) soundieroa. Pakko myöntää että toi B:n pieni punainen laatikko oli hämmentävän samankuuloinen. Sehän on siis di-boxi missä on yksi nappi enemmän pohjalta mallinnus on/off. En mä sitä yksinään käyttäis mutta sillä saa tarvittaessa helposti korvattua sen 57:n, maksaa käsittääkseni 50-60 egee.

.....Eikös tuossa mikkien impedanssi puolitu, jos en ihan väärin muista?....
 
Ei siinä kuiteskaan mitään sellasta tapahdu mistä ei ammattikriteerit täyttävän mikserin etuasteet selviytyis. Meillä oli itse asiassa laitefirmasta lyöty mukaan semmoset Kurvisen kolvaamat adapterit millä ton impedanssin ei periaatteessa pitäis muuttua. Tosin jossain vaiheessa toinen niistä hajos ja lyötiin tilalle normi Y-piuha. Jannen kans ei huomattu mitn eroa.
Aika marginaalistahan se vissiin on kuin tossa ne impedanssit muuttuessaan vaikuttaa.

Dave Ratilla oli RHCP:n kanssa muistaakseni yhtenä mikkinä Beta 98. Olis mielenkiintoista kuulla miltä tuo kuulostaa.
 
Edit: Se olikin basso ja SM98... Kaivoin Ratin blogista kanavalistan päivältä 12. Kuva löytyy päivältä 23. Hienosti nippusiteillä kiinni kailottimen grilissä.