Bassot ›

miten niin olin?

Rumpuja on tullut soiteltua bändeissä pieni ikä ja sitten tuli soiteltua bassoa aina reenien väliajoilla. Jotenkin se basson soitto tuntui paljon coolimmalta.
 
Kavereilla oli sitten bändi josta puuttui basisti ja eikun mukaan vaan. Omat kamat tuli hankittua pikkuhiljaa.
 
Bassolinjoja tuli opeteltua levyjen mukana todella paljon ja hommaa helpotti se, että täälläpäin rumpaleita on ollut huomattavasti enemmän kun basisteja ja mulla on riittänyt "duunia". Kun pääsi heti mukaan erinäisiin bänditouhuihin, motivoi se kummasti treenaamankin.
 
Musaopinnot aloitin rumpalina, mutta samanlainen vaihtoliike tapahtui sielläkin. Teorian opiskelu on auttanut hahmottamaan musiikkia ihan eri tavalla. Suosittelen opettelemaan nuotteja ja teoriaa ylipäänsä.
 
Rumpalitausta on luonnollisesti helpottanut bändisoittoa ja nyt keikkailen sekä rumpalina että basistina vaikka ehkä miellänkin itseni mieluummin basistiksi.
 
Kannattaa hankkiutua bändeihin niin pian kuin mahdollista!

Kumman vähän painotetaan opettajalle menemistä. Monien kommenteista on jopa voinut tulkita rivien välistä, että itseoppisuudesta ollaan melkeimpä ylpeitä? Kuinkahan paljon nopeammin samat asiat olisi tullut opittua, jos joku olisi heti alkumetreillä ollut sanomassa miten päin sitä basso siinä sylissä pidetään?
Itse veikkaisin opettajalle menemistä pitkällä tähtäimellä kannattavammaksi ratkaisuksi tai ainakin toivon niin, kun nyt itse muutaman vuoden bassottelun jälkeen pyrin ja pääsin pop&jazz konservatorion peruspuolelle. Harmittaa jopa etten aikaisemmin mennyt.
 
No offence, mutta silti :)

Kumman vähän painotetaan opettajalle menemistä. Monien kommenteista on jopa voinut tulkita rivien välistä, että itseoppisuudesta ollaan melkeimpä ylpeitä? Kuinkahan paljon nopeammin samat asiat olisi tullut opittua, jos joku olisi heti alkumetreillä ollut sanomassa miten päin sitä basso siinä sylissä pidetään?
Itse veikkaisin opettajalle menemistä pitkällä tähtäimellä kannattavammaksi ratkaisuksi tai ainakin toivon niin, kun nyt itse muutaman vuoden bassottelun jälkeen pyrin ja pääsin pop&jazz konservatorion peruspuolelle. Harmittaa jopa etten aikaisemmin mennyt.
 
No offence, mutta silti :)
 
MOI
Miksi itseppisuudesta ei saisi/voisi olla ylpeä? Hyvä opettaja auttaa todellakin monen "vuoden yli". Ideaalitilanteessa, jossa on innokas ja lahjakas oppilas, sekä pätevä opettaja, tuloksia kyllä syntyy: muutamassa vuodessa on mahdollista kehittyä esim. teknisesti varsin "näppäräksi". Mutta musiikki vaatii aikaa (vuosia, kymmeniäkin(!) vuosia), jotta sisäistäisi asioita. Muistan itsestäni, että sain soitettua "Donna Lee" piisnin melodian n.18 vuotiaana vuonna -80. Näin jälkeenpäin ajateltuna voin hyvin tunnustaa, etten oikeastaan ymmärtänyt syvemmälti asiaa. Nyttemmin olen tehnyt kokemusperäisen valinnan: olen autuaasti unohtanut ko. kipaleet. Itseoppien oppii tavallaan omaan sopivaan tahtiin. Esim. herää soittotilanteessa joku kysymys, jota alkaa selvittämään. .

Niin loistavaa opetusta kuin Suomen konsat, opistot jne. antavatkin, herää minulle kysymys: voiko ikänsä pelkkiä kouluja käynyt (=ei tee keikkaa) opettaja opettaa kuin opettamaan? Minusta keikka-bändisoitto on se "1", muut ovat nollia sen perään.

Niin loistavaa opetusta kuin Suomen konsat, opistot jne. antavatkin, herää minulle kysymys: voiko ikänsä pelkkiä kouluja (=ei tee keikkaa) opettaja opettaa kuin opettamaan? Minusta keikka-bändisoitto on se "1", muut ovat nollia sen perään.
 
Ja tämä kommenttihan kertoo tasan tarkkaan siitä, että kirjoittaja ei ole koskaan missään koulussa ollut/niihin päässyt/ei tiedä näiden laitosten opettajakunnasta yhtään mitään...

Ja tämä kommenttihan kertoo tasan tarkkaan siitä, että kirjoittaja ei ole koskaan missään koulussa ollut/niihin päässyt/ei tiedä näiden laitosten opettajakunnasta yhtään mitään...
 
MOI
 
Voi, voi sentään. Taitaa olla pikku neidillä taipuvaisuutta aamukiukkuiluun. ;)
 
En ole käynyt kuin 17 vuotta kouluja. Musiikkikouluihin en ole "päässyt",kun en ole pyrkinytkään. Eikä niitä pahemmin silloin "min nuoruutessa" ollutkaan. Pääsin ilmankin keikoille. ;)
 
Mulla on lukuisia musiikin opettajakavereita. Ja hyviä tyyppejä ja soittajia ovatkin. He tekevätkin suuremmalta osalta keikkaa.
Soitin n. 3 1/2 vuotta Päijät-Hämeen Konsan Viihdeorkesterissa (n. 50 henk. sinfoniabänti+ sähköinen komppi).

Niin, ehkä tuo itseoppiminen on myös siinämäärin rikastuttavampaa, että kun itse huomaa jonkin puutteen soitossaan, sen korjaaminen on tietyllä tavalla pysyvämpää. Itse havaitsemani puutteet mm. sellon soitossa antoivat paljon enemmän kokemusta ja laajensivat käsitystä siitä miten sitä härveliä nyt kannattaa pitää ja soittaa. Jos opettaja jostain mainitsi, ei sitä välttämättä edes kotona muistanut.

Ja tämä kommenttihan kertoo tasan tarkkaan siitä, että kirjoittaja ei ole koskaan missään koulussa ollut/niihin päässyt/ei tiedä näiden laitosten opettajakunnasta yhtään mitään...
 
Meikäläinen on osittain samoilla linjoilla Okabassin kanssa, eli konsilla ympäri suomen on paljon sellaisia opettajia, jotka eivät juurikaan keikkaile/ole keikkailleet. Itse huomasin kyllä selkeän eron opetuksessa jos opettajalla oli vankka keikkailukokemus. En tarkoita että muut opettajat olisivat jotenkin huonoja.

Kumman vähän painotetaan opettajalle menemistä. Monien kommenteista on jopa voinut tulkita rivien välistä, että itseoppisuudesta ollaan melkeimpä ylpeitä? Kuinkahan paljon nopeammin samat asiat olisi tullut opittua, jos joku olisi heti alkumetreillä ollut sanomassa miten päin sitä basso siinä sylissä pidetään?
Itse veikkaisin opettajalle menemistä pitkällä tähtäimellä kannattavammaksi ratkaisuksi tai ainakin toivon niin, kun nyt itse muutaman vuoden bassottelun jälkeen pyrin ja pääsin pop&jazz konservatorion peruspuolelle. Harmittaa jopa etten aikaisemmin mennyt.
 
No offence, mutta silti :)
 
Tuohon vielä sen verran, että omaan opettajattomuuteen ennen konsaa vaikutti suuresti se, että opettajia vaan ei ollut saatavilla. Lähin kansalais/musiikkiopisto oli liian kaukana.

Omasin kitaristitaustan. Uuteen punkbändin ei haluttu viittä henkilöä vaan korkeintaan neljä. Minä sitten uhrauduin myymään kitarakamat ja hommasin basson. Olihan tuota bassoa sen verran koulussa tullut pompoteltua, ettei siirtyminen tuottanut kovin suurta ongelmaa.
 
Covereita soiteltiin, hiukkasen myöhemmin alkoi omia biisejä syntyä, mutta suurimman osan taisin niistä kuitenkin tehdä akustisella kitaralla (bassolinjat toki asia erikseen).

Itelläni on kans kitaristitausta. Muutamia vuosia olin soittanut kun velipoika ja kaverinsa (kitaristeja molemmat) pyysivät mut soittamaan bassoa olohuoneorkesteriinsa. Sille tielle jäin. Kitaraan on tullut koskettua enää äärimmäisen harvoin. Hiukan myöhemmin tästä olohuonepumpusta kasvoi ihan täysmittanen keikkaileva bändi (jossa siis oon edelleen basistina).
 
Ja joo, basistina olen kans itseoppinut. Hiukan tuntuu että kitaratausta vaikuttaa aika paljon, oon superhuono keksimään ite groovaavia bassolinjoja, mutta apinoimalla radiosta ja levyiltä oppii. Teoriatietämys on huteralla pohjalla. Kävin aikanaan kitaratunneilla ennenkuin olin koskaan edes koskenut bassoon. Valitettavasti opetus oli hinta/laatu -suhteeltaan erittäin heikkoa mielestäni, enkä oo sen jälkeen edes harkinnut opettajan/ tuntien ottamista.

Tyhmä ja paska.
 
E: No, todellisuudessa aloitin koskettimien soiton ala-asteen 3. luokalla luokanopettajan innostettua minut ensin musiikin pariin musiikintuntien nokkahuilunsoitolla.
 
Kiipparitunneilla kävin n. 3 vuotta, kunnes opettajani vaihtui. Uudella opettajalla oli tapana säestää soittoani basson kanssa kun kävimme läpi soittoläksyjäni. Eräällä tunnilla pyysin leikkisästi lupaa kokeilla hänen bassoaan, sillä soittimen matalat taajuudet ja eräänlainen "hallitsevuus" biiseissä kiinnostivat kovasti.
 
Kokeiltuani soittaa tyyliin 1-2 ääntä bassolla, annoin sen takaisin. Ajatus jäi kuitenkin kytemään takaraivoon. Kävin vielä jonkun aikaa soittamassa koskettimia, mutta sitten pyysin saada kokeilla bassoa uudemman kerran. Olin täysin lumottu. Opettajan kanssa päätimme vaihtaa kosketintuntini sulavasti bassotunneiksi.
 
Bassotunteja jatkui n. vuoden ajan, soitin myös ekan keikkani bassolla ala-asteen kevätjuhlassa. Sitten muutin perheeni mukana Kouvolaan, täällä kävin tunneilla pari vuotta ja soittelin erinäisissä tapahtumissa covereita, esim riparilla ja koulun juhlissa. Lopulta opettajani joutui jostain syystä luopumaan treenikämpästä, jossa tuntini pidettiin. Tunnit loppuivat siis siihen.
 
Nykyään soitan parissa bändissä, ja näin lukiossa viimeistä vuottani opiskelevana, yhä covereita satunnaisissa koulun tapahtumissa/juhlissa/näytelmissä. Myös yksi ihka oikea teatterinäytelmä Kuusankosken teatterissa on takana.
 
Olen siis todella tyytyväinen niihin pariin nuottiin, jotka opettajani minulle tarjosi n. 6 vuotta sitten. =)

Kyllä sitä nollasta on saanut aloittaa. Kitara ei istunut käteen joten hommasin myös basson. Viitisen vuotta tuli itse harjoiteltua ja sitten otin muutamia tunteja kitaralla ja bassolla. Vasta viime vuosina sitä on kuitenkin kehittynyt sen verran että uskaltaa sanoa osaavansa jotain. Soittotunneilla tulee ravattua nykyisin joka viikko. Nyt joutuu opettelemaan soittamista uusiksi koska käden asentovirheen vuoksi en kykene soittamaan aivan kuten haluasin.
Treeniä treeniä, hyvä tulee. Kunnollinen opettaja olisi hyvä olla koska silloin ei tarvitse tehdä turhaa työtä. Musiikin teoriaa olisin halunnut oppia aikoinaan, mutta eipä ollut maikkoja. Nyt kolmekymppisenäkin vielä onneksi oppii ja kykenee sisäistämään asioita.

basson soittoa lähin opetteleen ihan opettajan kanssa.

Miten pääsit alkuun, pölähditkö rempseesti suoraan bändiin, eristäydyitkö huoneeseesi hivelemään kaunista instrumenttiasi vai eksyitkö oikein bassonopettajan hoiviin? Mistä ja miten ja minkä avulla opettelit?
 
Bassohommiin menin suoraan bändiin. Hommaa edisti se, että olin opetellut alkuun kitaralla, jota oli jokunen hutera vuosi alla. Samoin olin seurannut kiinnostuneena 4 vuotta vanhempien isoveljien bänditouhuja. Opettelin ihan korvakuulolta erilaisia biisejä, covereita kun pääasiassa soiteltiin. Varsinaista opettaajaa ei koskaan ole ollut. Tarpeeseen olisi kyllä varmaan tullut.
 
Basso on minusta siitä kiva soitin, että korvakuulolta pystyy opettelemaan kohtuu easysti melkein kaikki normibiisit. Kitaralla jatsimmat soinnut saattaa tuottaa joskus haasteita, samoin kimurantimmat soolot.

MOI
Miksi itseppisuudesta ei saisi/voisi olla ylpeä? Hyvä opettaja auttaa todellakin monen "vuoden yli". Ideaalitilanteessa, jossa on innokas ja lahjakas oppilas, sekä pätevä opettaja, tuloksia kyllä syntyy: muutamassa vuodessa on mahdollista kehittyä esim. teknisesti varsin "näppäräksi". Mutta musiikki vaatii aikaa (vuosia, kymmeniäkin(!) vuosia), jotta sisäistäisi asioita. Muistan itsestäni, että sain soitettua "Donna Lee" piisnin melodian n.18 vuotiaana vuonna -80. Näin jälkeenpäin ajateltuna voin hyvin tunnustaa, etten oikeastaan ymmärtänyt syvemmälti asiaa. Nyttemmin olen tehnyt kokemusperäisen valinnan: olen autuaasti unohtanut ko. kipaleet. Itseoppien oppii tavallaan omaan sopivaan tahtiin. Esim. herää soittotilanteessa joku kysymys, jota alkaa selvittämään. .

Niin loistavaa opetusta kuin Suomen konsat, opistot jne. antavatkin, herää minulle kysymys: voiko ikänsä pelkkiä kouluja käynyt (=ei tee keikkaa) opettaja opettaa kuin opettamaan? Minusta keikka-bändisoitto on se "1", muut ovat nollia sen perään.
 
Kysehän olikin _aloittelijabasistista_. En todellakaan väitä, että tulet täydelliseksi basistiksi opiskelemalla teoriaa ja soittamalla Donna Leen melodiaa. Tarkoituksena oli kysyä, miksi aloittavia soittajia ei kannusteta menemään soittotunneille/opetukseen heti alkuun? Helpottaa varmaan siellä keikallakin kun tietää hieman mitä soittaa. Ja itse koen kehittymisen kannalta paremmaksi, että joku on sanomassa mistä kiikastaa ja mitä treenata, monesti nämä kyseiset asiat eivät itsellä edes käy mielessä.
 
Omat opettajani ovat onneksi keikkailevia muusikoita, joten he pystyvät tarvittaessa neuvomaan myös sillä saralla.
 
:)

Kysehän olikin _aloittelijabasistista_. En todellakaan väitä, että tulet täydelliseksi basistiksi opiskelemalla teoriaa ja soittamalla Donna Leen melodiaa. Tarkoituksena oli kysyä, miksi aloittavia soittajia ei kannusteta menemään soittotunneille/opetukseen heti alkuun? Helpottaa varmaan siellä keikallakin kun tietää hieman mitä soittaa. Ja itse koen kehittymisen kannalta paremmaksi, että joku on sanomassa mistä kiikastaa ja mitä treenata, monesti nämä kyseiset asiat eivät itsellä edes käy mielessä.
 
Omat opettajani ovat onneksi keikkailevia muusikoita, joten he pystyvät tarvittaessa neuvomaan myös sillä saralla.
 
:)
 
MOI
Missä sinun viestissäsi lukee _aloittelijabasisti_ . Olisin kyllä sitä mieltä, että jos kysyt ei-aloittelevalta soittajalta opiskeluneuvoja, niin kyllä useimmat mainitsevat opettajan tai ohjatun opiskelun tärkeyden. Kokeile vaikka.
Syy miksen ole ottanut tunteja tai pahemmin opiskellutkaan, oli (niinkuin jo mainitsin) se ettei Lahdessa oikein ollut mahdollista saada opetusta sähköbassolle. Itseopiskelua tosin sitäkin enemmän. Sitten parikymppisenä oli keikkaa jo ammattimaisesti, ja aikomus oli jonkun vuoden jälkeen lähteä opiskelemaan muita juttuja.

Laiska kuten vieläkin. Tai ehken ihan aluksi ollut laiska, koska aloitin basson soiton liittymällä bändiin. Oli siis pakko opetella ohjelmistossa olevat biisit pikavauhtia. En kyllä vieläkään treenaa muuten kuin ns. tarpeeseen, eli silloin kun joku biisi pitää saada bändisoittoa silmällä pitäen hallintaan. Niinpä roikuinkin soittourani alkupuolella musiikkiopistossa noin viiden vuoden ajan harjoittelematta käytännössä koskaan.

Itse olin viulua soittanut useita vuosia ennen kuin vahingossa eksyin bassoa soittelemaan. Itsekseni alottelin ja opettelin nuotitkin oma-aloitteisesti. Kuten nykyäänkin niin silloin alkuun opettelin paljon myös korvakuulolta biisejä. Ihan aluksi harjottelin kitaran avulla ennen kuin iskä osti mulle ensimmäisen oman basson. Sitten mut pestattiin musiikkiluokkani basistiksi ja aloin käydä soittotunneilla. Ensimmäinen esiintyminenkin tuli niin alkuvaiheessa, etten oikein mitään vielä osannut, mutta ihan hyvin siitä loppujen lopuksi selviydyin. Siitä sitten vähitellen olen kehittynyt. Alkuaikoina treenasin tosi paljon kotona ollessa ja näin reilun kymmenen vuoden jälkeenkin pyrin itsekseni soittelemaan aina, kun on aikaa.