Kitarat: kitarakamat ›

Paremmasta gripistä en tiiä, mutta DR:t eivät muhun kovin paljoa kolahtaneet. Ernie Balleista tykkään niin tatsiltaan kuin soinniltaankin. Niitä on tullut käytettyä niin keikoilla kun studioissakin.
Snake Oilit tuntuivat kivalta kun nyt pääsin testaamaan. Soundasivat myös kivalta. Elixirejä pitäs testata. Toivottavasti eivät tunnu samalta kuin DR:t niinku joku vähän vissiin täällä vihjas. Tai ei suoranaisesti, en mä muista.
 
Snake Oilit ovat kyllä hauskoja, tykkäsin niin paljon että ostin Teleen toisenkin 11-setin. Kevyt mutta jämäkkä tatsi, soundi on uutena hieman tummempi kuin DR Pure Blueseissa mutta kestää muuttumattomana yllättävän pitkään.
 
DR Pure Blueseja olenkin sitten käyttänyt vuosikaudet. 11-50 -setti on toiminut Fender-skaalaisissa kitaroissa paremmin kuin mikään muu. Niiden n. kymmenen vuoden aikana kun Pure Blueseilla on tullut vedettyä olen törmännyt kahteen tai kolmeen mahdollisesti vialliseen settiin joiden hienovireen säätö on ollut ongelmallista, muuta valittamista ko. kielistä ei ole. Suuren maailman foorumeilta olen saanut käsityksen jonka mukaan DR on jopa myöntänyt päästäneensä kerran vahingossa markkinoille (2000-luvun alussa, ilmeisesti) kielierän jonka laadunvalvonnassa ilmeni puutteita. Juuri noihin aikoihin ostin itsekin useamman setin joiden E- ja A-kielet katkeilivat ensi yrittämällä. Viallisia - vai oliko vika kitarassa tai kenties soittajassa? Kuka tietää.
 
Elixirejä olen myös yrittänyt testata. Sekä vuosia sitten, kun nuo vallankumoukselliset kielet ensimmäistä kertaa saapuivat markkinoille, että aina välillä, viime kesänä viimeksi. Ensimmäinen mielikuvani Elixireistä - aivan ensimmäisistä malleista siis - ei ollut erityisen miellyttävä. Liukkaat ja tukkoiset. Soundi kylläkin kesti pitkään samanlaisena mutta oli jo valmiiksi täysin kuollut. Tatsi taas... no, jos mielikuvaharjoituksena kitarankielen päälle venytetään liukasteaineella kuorrutettu kondomi, päästään aika lähelle. Viimeksi alkukesästä ostin uudet Nanowebit. Tuossa ne ovat edelleenkin kiinni Reverend Slingshotissa, soivat yhä ihan kelvollisesti. Eipä niillä tosin ole juuri lainkaan soitettu, pari - kolme kaveria jotka ovat olleet harkinneet ko. kitaran ostamista minulta ovat niitä aikansa hiplanneet. Minun mielestäni niiden tatsi on kamala, kielet ovat ylijäykät ja yliliukkaat. Ei ehkä ihan yhtä härski fiilis kuin vanhemmissa Elixireissä, mutta eivät sovi minun näppiini mitenkään.
 
No, tämä pohdinta on kuitenkin ehkä hiukan toisarvoista. Tätä nykyä käytän roundwoundeja vain yhdessä kitarassa, vuodessa kuluu ehkä 10-12 settiä soittomääristä riippuen. Mistään valtavista kielimääristä ja laajasta kokemuksesta en siis voi puhua, olen vain päätynyt luottamaan DR:n kieliin (vaikka ihastuinkin hieman Snake Oileihin).
 
Muissa kepeissä on sitten flatwoundit. Oma lukunsa on se.

Ai että joku vakavalla naamalla väittää jonkun punovan kieliä jotka maksavat muutaman euron?
 
Minkähänlaista toimenpidettä tässä on tarkoitettu....
 
Mitenkähän pääsisi kielenpunojaksi? Joskus aikanaan mummoni punoi jotain kalaverkkoja kotonaan jonkun firman laskuun. Nuo kielen punonnathan voisi myös teettää eläkeläisillä lisätienestiksi. Voittaisi nykyhommat kun kiertäisi ohutta rautalankaa paksumman ympäri päivät pitkät...

Mitenkähän pääsisi kielenpunojaksi? Joskus aikanaan mummoni punoi jotain kalaverkkoja kotonaan jonkun firman laskuun. Nuo kielen punonnathan voisi myös teettää eläkeläisillä lisätienestiksi. Voittaisi nykyhommat kun kiertäisi ohutta rautalankaa paksumman ympäri päivät pitkät...
 
Saattaisi tuo kielitouhu olla pidemmän päälle melko murhaa sormenpäille. :/

Onhan ne hyviä! Ehkä jopa parhaita. Itse tykkään niistä juuri sen saundin ja punchin takia. Fender -tyyppisissä kitaroissa varsinkin toimii hienosti. Plussana myös se että kestää yllättävän pitkään soittokelpoisena. Koskaan en ole katkaissut yhtään kieltä mutta pari huonoa kieltä on ollut mukana, joiden hienovireen säätö on tuottanut vaikeuksia.

Tää on taas keskusteluaihe jonka olisi voinut jättää pois, mutta sama se... Ei kai kielet nyt niin paljoo maksa että jos toteet yhdet huonommaksi kuin toiset niin sulla ei vaikkapa oo varaa ostaa uusia parempia... Ja se kyllä viestii jostain VIR fucking HEESTÄ jos kieli tollee katkee hei, kelaa nyt eikai kielet tollee vaa poksu katki normaalioloissa, siinä oli joku vika ihan varmaan ni älä nyt kauheesti tuomitse ton perusteella... Ite en tykkää nikkelikielistä vaan käytän näitä rosterikieliä, eli ruostumatonta terästä olevat kielet... Tätä ennen käytin d'addarioita ja GHS boomersseja enkä oikein tykännyt kummistakaan pahemmin, tuntu niinkun niissä ois ollut jotenkin karheempi pinta punotuissa kielissä kuin rostereissa...

Minä olen käyttänyt DR:n kieliä usean vuoden ajan. Nyt hiljattain sitten vaihdoin Dean Markleyn leiriin, sillä niissä soundi oli jotenkin paremmin balanssissa (toimivampi monessa mitä soitan, bluesista heviin). DR:n kielistä minulla oli käytössä Hi-Voltagea ja Hi-Beamia. Niiden soundi oli kovasti kirkas ja fret-/stringnoisea oli suhteellisen paljon verrattuna Markleyn naruihin.
 
Toinen minkä huomasin Tite-Fit kielissä oli se, että ne venyivät uusina aikas pitkään, eli huolellinen venyttely ja bendiralli ei riittänyt kieltenvaihdon yhteydessä, vaan lukkosatulaisessa ja -tallaisessa soittimessa sai pitää kielilukkoja auki useamman soittokerran ajan, ennenkö kielet olivat asettuneet aloilleen. Vastaavaa en ole huomannut Dean Markleyn kielissä.
 
DR:t kustantavat Saksassa sen 5-6 euroa, kun Dean Markleyt saa 3-4 eurolla. 10 settiä kieliä hintaan 35e houkuttelee todellakin. Vieläpä kun löytyy omat suosikkivahvuudet valikoimasta. Niin ja saahan mukana oikein Markleyn tarrankin :)
 
Tämän DR-rallin päätteeksi tilasin myös GHS Eric Johnson Nickel Rockersit ja ne olivat ensimmäisellä testikerralla jotenkin tahmean ja nihkeän tuntuiset... kunnes opin diggailemaan niistä. Niissä on hurjan hyvä grippi bendeissä ja liu'ut ovat tarkempia, tosin vaativat hieman totuttelua juurikin sen nihkeyden vuoksi. Niiden pinta on mukavan "nikkelöity" ja yllättävän hyvin ovat kestäneet minulla käytössä. Ovat olleet nyt jo kuukauden kiinni ja edelleen toimii. GHS Boomersit olivat minun käytössäni loppu jo viikon tai kahden jälkeen. GHS kyllä paranteli osakkeitaan minun tilastoissa näillä hifikorva-Erkin signature-kielillä.
 
Tällä hetkellä käytössä on siis Elixirit Les Pauleissa ja muissa Dean Markleyt. Charvelissa kokeilussa tosiaan Eepi Johnsonin GHS:t ja todennäköisesti tilaan niitä muutaman paketin lisää. Saa juuri mainiolla 11-52 paksuudella Eb-vireeseen (kun muuten käytän 10-52 ja E-vire).

Ei ne D'addariot niin lyhytikäisiä ole, että ne kolmen tunnin soitossa mitenkään kuolisivat; riippumatta siitä miten soittaa. Itse olen vaihtanut kieliä n. kuukauden välein ja se on ollut ihan kelpo aika. 009-setistä muutaman kerran ehtinyt e-kieli tuona aikana menettämään sointinsa, eipä muuta.
 
Plussana vielä että vaikka 6v. D'addariota käyttänyt niin ei ole kuin muutaman kerran mennyt kieli poikki.Esim. GHS:t napsuivat poikki yhtenään kun niillä soitin.

Vaikka tulisivatkin, niin ei se tarkoita että ne ovat samanlaisia. Eivätkä olekaan.
 
Juu, en tarkoittanutkaan että kielet olisivat samanlaisia. Ajoin takaa että koska koneet punovat kielet, on niissä silloin samat jännitteet vrt. DR:n käsinpunotut.

DR Pure Blues 10-settiä olen käyttänyt niin kauan kun muistan, ja aina on ollut moitteeton sarja, kolmen vuoden aikana en ole saanut yhtään poikki stratossa, taitaa olla käyttäjästäkin vähän kiinni tuo kestävyys...

Oliko se kaikki unen harhaa vaan, korvien välistä dadaa? Vai kai noita erimerkkisiä kielisettejä kuitenkin tehdään samassa tehtaassakin vähän eri asetuksilla sentään? 8|
 
Voi olla, teollisuudessa useiden eri tuotteiden kanssa on vuosia jo menty sillä tavalla, että samaa tuotetta lapataan hihnan päässä eri paketteihin. Uskon ettei tuo kitarakielienkään kanssa ole sen kummempaa, ei se tosiaan mitään salatiedettä ole sekään.
 
EDIT: ja luulisin, että se "käsintehty" tarkoittaa maksimissaan sitä, että joku jantteri latoo käsin narut koneeseen, koska ei noita pirukaan manuaalisesti kierrä...

Olen täällä ja muualla kattonu että DR:n kielet on laadukkaita/kalliita yms. no, nyt vaihdoin kitaraani DR 011" kielisetin. Kiristin ne normivireeseen, sitten säädin jotain tallaa ja muuta.. Päätin jostainsyystä löysentää kielet ja naps, ohuin poikki satula-viritystappi väliltä. Olin siis löysäämässä kieltä! Alkaa pikkuhiljaa palaa käpy kun pitää kieliä vaihtaa useammin kuin sukkia >:( Ei hirveesti iskeny laadullaan noi DR kielet!! mistä #(/%= johtuu että ne noin vaan katkeilee?
 
EDIT: ^Täytyy jonnekin purkaa tunteet... >:{
 
Ainakin paska kertyy tiukkaan ja äkkiä.

Minulla on myös huonoja kokemuksia DR:än kielistä. Ensin ostin 1 paketin DR kieliä ja laitoin A kielen kiinni ja kiristin NORMI vireeseen kitaraani eikä se ollut edes lähelläkään sitä vielä ja kieli ei edes ollu tiukalla niin naps ja kieli poikki. Soittelin n. 10 min ilman A kieltä ja tajusin että DR kielet soivat hyvin ja tuntuvat hyvältä joten päätin ostaa toisen setin ja katsoa josko toinen setti olisikin jo parempi, mutta ei... Toisessakin kieli setissä katkesi juuri tuo samainen A kieli. Siinä kohtaa iski pieni vitutus DR kieliin. Ikinä en ole muulloin millään tavalla saanut kieltä poikki kuin tuolloin.
 
Kuukaus sitten tilasin Thomannilta paketin DR - Black beautys kieliä ja tämä on ensimmäinen setti DR kieliä jotka ovat kestäneet! sattumaa? huonoa tuuria aiemmin? vaiko vain paska merkki koko DR?
 
DR kielethän soivat mielestäni hyvin ja silloin päätin, kun oli katkennut kahdesta setistä peräkkäin A kieli, etten ostaisi enää ikinä DR kieliä ja jouduin miettimän pitkään että uskallanko luottaa DR kieliin enää. Onneksi päätin luottaa ja sain ENSIMMÄISEN toimivan DR settini. Pitkä ikäisiähän nuo eivät ole. Kuluvat mielestäni aika nopeasti.

Haulla löytynee keskusteluja dr:n "laatu-ongelmista", jos niitä sillä nimellä voi kutsua.
Itse ne ole käyttänyt noin pariin vuoteen dr:ää, juuri niiden epätasalaatuisuuden vuoksi...
EDIT: Katkeilivat ennen aikojaan, ei saanut ollenkaan hienovireeseen jne...
 
Ernie Ballit ovat mielestäni paljon tasalaatuisempia ja soundaavatkin parevemmilta...

Miulla Richissä 10-52 DR:ät, ja ei ongelmia, ja soundi on kielien osalta parasta mitä olen tähän mennessä löytänyt. Ja se tatsi on noihin Dean Markleihin verrattuna miusta tukevampi, että saa ohuemmallakin setillä ihan soitettavan tuntuman, oli Markleilla 10-settikin niin löysää ettei napannut.
 
"DR- paita päällä"

Mie tykkäsin kanssa kovasti DR:n kielistä. Soundi noissa kielissä on.. ei liian kliininen. Mikä on just sitä mitä haen. Nyt sitten onkin vaihtoehdot vähissä, kun 12 vuoden soittelun jälkeen olen ilmeisesti saanut nikkeliallergian. Kädet (lähinnä vasen) ovat kuin pahasti palaneet, iho punottaa ja kuoriutuu pois. :(

... kun 12 vuoden soittelun jälkeen olen ilmeisesti saanut nikkeliallergian. Kädet (lähinnä vasen) ovat kuin pahasti palaneet, iho punottaa ja kuoriutuu pois. :(
 
Ohhoh! En ole tullut edes ajatelleeksi moista ... tuo korvakorujen tms. nikkelittömyys on jo tullut tavaksi tarkistaa ja siitä tohottaa, mutta että kielet ... ihan uusi uhkakuva taas.
 
Eli nikkeliallergia, tinnitus ja jännetupen tulehdus ranteissa. Mitäs muita pitää vielä varoa?

Eli nikkeliallergia, tinnitus ja jännetupen tulehdus ranteissa. Mitäs muita pitää vielä varoa?
 
Viinaa ja halpoja naisia!

Mä vaihdoin jossain vaiheessa DR:n High-Beamit kitaraan ja oon ollu sairaan tyytyväinen. Samat kielet ovat olleet jo ennätyspitkään eivät katkea sitten millään. Huomattavaa on, että edelliset kielimerkit paukkuivat poikkeuksetta kun niitä oli jonkin aikaa kuluttanut. Soundi noissa on tosi kirkas ja napakka, mutta se on juuri mitä hain. Hienosäätöähän se on kun puhutaan eri kielten soundeista, mutta luulen, että joku märkäkorvakin voisi vertailussa todeta nämä kirkkaammiksi kuin tavalliset.

Viinaa ja halpoja naisia!
 
Ennemmin halpaa viinaa ja naisia!
 
Itse olen testannut yhden 10-52 setin DR:ää, soundi oli mukavan kirkas ja tatsi ihan kohdallaan, en kyllä tuntumassa huomannut juurikaan eroa D'addarion vastaavaan settiin, sointi pysyi kirkkaana pitempään DR:ssä. Kuukauden jälkeen alkoivat olla melko tukkoiset tosin. Vaihdoin sitten Elixirin nanowebbeihin ja tykkään kovasti näiden soinnista. Tuohon liukkauteen tottui nopeasti, eikä ainakaan itseäni haittaa se yhtään, alussa tosin tuli juuri mieleen tuo että vähän sama olo kun olisi pyyhkinyt kortsusta liukasteet kielten päälle :). Ääni sen sijaan pysyy kirkkaana pitkään, eikä kielet joudu murhaavan veri/hiki/rasva/räkä kuorrutuksen armoille niin nopeasti kun muilla merkeillä.
 
E: Ainiin, itse en ole saanut vielä yhtään kieltä katki D'addarion, Dr:n enkä Elixirin seteistä. Enkä ihan hipelöimälläkään soita.